Sattui kyseinen juttu myös Hesarista silmään. Jutun mukaan Inderesin väen isoin Sievi-potti oli nelisenkymmentä tuhatta osaketta, joka noin euron osakehinnalla ja n. 5%:n Inderes-hypyllä tarkoittaisi parin tonnin laskennallista tienestiä. Tästä jo arvasin jutun olevan sitä samaa huuhaata jota Hesarin taloustoimituksesta saa liian usein. En nimittäin jaksanut uskoa Inderesin analyytikkojen olevan niin tyhmiä, että riskeeraamaan mainettaan ja ottamaan todennäköisesti suhteettoman suurta rangaistusta viikon parin ansiotuloja vastaavasta kuprusta.
Itse pyrin tietysti olemaan rehellinen ja noudattamaan lakia, mutta jos joskus teen talousrikoksen, sen on oltava sellainen että sekä vaimo että minä voimme viettää loppuelämämme luksuselämää sellaisen palmun varjossa, jonka juuret ovat luovutussopimuksia hylkivässä maaperässä.
Jutun mukaan Inderesin väen isoin Sievi-potti oli nelisenkymmentä tuhatta osaketta, joka noin euron osakehinnalla ja n. 5%:n Inderes-hypyllä tarkoittaisi parin tonnin laskennallista tienestiä. Tästä jo arvasin jutun olevan sitä samaa huuhaata jota Hesarin taloustoimituksesta saa liian usein. En nimittäin jaksanut uskoa Inderesin analyytikkojen olevan niin tyhmiä, että riskeeraamaan mainettaan ja ottamaan todennäköisesti suhteettoman suurta rangaistusta viikon parin ansiotuloja vastaavasta kuprusta.
Voi tätä toisaalta ajatella niinkin, että rahamäärä on irrelevanttia. Tekeekö se siitä vähemmän rikollista, että sen tekijällä ei ole paljoa rahaa panostaa? Suomessa on pitkään jaeltu tuomioita talousrikoksille rahamääräisen rikoshyödyn mukaan. Aikomuksella, suunnitelmallisuudella ja tarkoituksellisuudella voisi olla mielestäni enemmän sijaa. "Tekijä tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää..." jne.
Voi tätä toisaalta ajatella niinkin, että rahamäärä on irrelevanttia.
Päinvastoin jos rikas tekee rikoksen jossa rahallinen hyöty on pieni se pitäisi olla ankarammin rangaistava koska se nyt vaan on tyhmää kärytä pikkujutuista.
Jos joku tavallinen palkansaaja tekee rikoksen jonka ansiosta pystyisi jäämään eläkkeelle niin siitä pitäisi antaa tuomio lievennettynä; ainakin se yritti!
Voi tätä toisaalta ajatella niinkin, että rahamäärä on irrelevanttia. Tekeekö se siitä vähemmän rikollista, että sen tekijällä ei ole paljoa rahaa panostaa? Suomessa on pitkään jaeltu tuomioita talousrikoksille rahamääräisen rikoshyödyn mukaan. Aikomuksella, suunnitelmallisuudella ja tarkoituksellisuudella voisi olla mielestäni enemmän sijaa. "Tekijä tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää..." jne.
Tästä kirjoituksesta minulle jäi mielikuva, että mielesätsi Saulin ostos ylitti tutkintakynnyksen (talousrikos). Et kai niin kuitenkaan tarkoittanut?
Jos joku tässä syyttävää sormea Saulia osoittaa, niin kaipaisin henkilöltä vastauksen, milloin analyytikko sitten saa ostaa osaketta jonka firma ottaa mallisalkkuunsa.
Tästä kirjoituksesta minulle jäi mielikuva, että mielesätsi Saulin ostos ylitti tutkintakynnyksen (talousrikos). Et kai niin kuitenkaan tarkoittanut?
Jos joku tässä syyttävää sormea Saulia osoittaa, niin kaipaisin henkilöltä vastauksen, milloin analyytikko sitten saa ostaa osaketta jonka firma ottaa mallisalkkuunsa.
Tämä onkin ihan mielenkiintoinen kysymys. Asetelma on nykyään omituinen, sillä investointipankkiirit, traderit, pankkien analyytikot, ym. työkseen erilaisia omaisuusluokkia katsovat tahot eivät saa koskea pitkällä tikullakaan sellaisiin omaisuuseriin (osakkeet, korot, valuutat, hyödykkeet), joiden kanssa ovat työnsä puolessa tekemisissä. Jos erikoisluvalla saavat, astuu kehiin 30 tai 60 päivän pakkopitoaika ja vieläpä LIFO-periaatteella (jos lisäät omistuksiisi yhtään, alkaa pitoaikasääntö alusta). Sen sijaan mielipidevaikuttajat kuten analyysitalot, media, bloggaajat saavat tehdä melkein mitä huvittaa.
En väitä, että nämä toimijat olisivat samalla viivalla, enkä varsinkaan, että sääntöjen pitäisi olla identtiset. Väitän kuitenkin, että median ja merkittävien mielipidevaikuttajien ulostuloille pitäisi olla jonkinlaista valvontaa. Varmasti suurin osa näistä toimijoista hoitaa asiansa puhtain paperein, mutta joukossa on valitettavasti niitäkin, joille lähes riskittömästi rahan tekeminen on liian suuri kiusaus. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla tämän foorumin johtavien bloggaajien ajatuksia tästä!
Voi tätä toisaalta ajatella niinkin, että rahamäärä on irrelevanttia. Tekeekö se siitä vähemmän rikollista, että sen tekijällä ei ole paljoa rahaa panostaa?
Mikä rikos on tapahtunut? Ellei jotain lakia pidetä hyvänä ja oikeudenmukaisena, silloin pitää muuttaa se huono laki. Lakia noudattavan syyllistäminen on sekä perusteeton loukkaus että osoittaa syyllistäjän asiantuntemattomuuden.
Lajista riippumatta parhaat asiantuntijat ovat tietenkin aina katsomossa, mutta millä muulla tavalla voi lisätä konkretiaa omaan yritysanalyysiinsä uskottavammin kuin ostamalla omalla rahallaan analysoimaansa yritystä?
Paskanpuhujat tietenkin puhuvat paskaa, koska paska on ilmaista. "Walking the Talk" on kunnioitettava ja valitettavan harvinainen toimintatapa. Millään tavoin omiin sanomisiinsa sitoutumattomia jälkikäteen selittelijöitä tuntuu löytyvän paljon helpommin ja heille näyttää aukeavan tie soveltaa corekompetenssiaan politiikassa.
Väitän kuitenkin, että median ja merkittävien mielipidevaikuttajien ulostuloille pitäisi olla jonkinlaista valvontaa. Varmasti suurin osa näistä toimijoista hoitaa asiansa puhtain paperein, mutta joukossa on valitettavasti niitäkin, joille lähes riskittömästi rahan tekeminen on liian suuri kiusaus. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla tämän foorumin johtavien bloggaajien ajatuksia tästä!
Mikään regulaatio ei nykyisellä FIVAlla auta mitään. Eihän meillä puututa edes selviin insiderkauppoihin. Lisäksi mielipidevaikuttajan määritteleminen aika hankala operaatio. Esimerkiksi jos mielipidevaikuttaja Tuomas Malinen suosittelisi longiksi menemistä jossain instrumentissa, harkitsisin vakavasti paluuta shorttaajaksi neljännesvuosisadan tauon jälkeen. Humoristista on, että kukaan ei ole nähdäkseni julkisesti mutkuttanut siitä, miten K2 ensin hehkutti esim. Reveniota ja sitten melko heti perään myi käytännön kaikki. Privana kyllä useampikin.
En itse aio kirjoittaa yhtään hehkutuskolumnia mistään osakkeesta ja sitten myydä samaa lappua ainakaan maanantaina. Tai tämäkin nyt riippuu, jos mie kirjoitan Nordeasta jotain positiivista, en laske Nordean maanantain kurssiliikkeestä itselleni kokonaista senttiä lähellekään. Tai jos kirjoittaisin jostain pikkulapusta, jossa arvelen olevan 20% aliarvostusta ja se tuplaisi, keventäisin varmasti. Ehkä tämä pitää pyöristää niin, että en kirjoita sijoituksistani sellaista, mitä en itse ajattele todeksi. Koska on kovin paljon väkeä, jotka tietävät ajatukseni verrattain hyvin ja olisi kovin noloa kerätä siinä piirissä mainetta satusetänä.
"Eettisyyteni" ei johdu niinkään korkeasta moraalistani, vaan siitä etten vanhana pankkityöntekijänä luota pankkisalaisuuksien pitävyyteen. Mutta keskustelupalstoilla ja twitterissä selvästi uskotaan pystyttävän vaikuttamaan osakekursseihin omien lappujen subjektiivisella hehkutuksella. Ja olen myös varma, että osa "influencereista" sortuu helpon rahan kiusaukseen. Tosin harhaanjohtavan tiedon antaminen ja siitä hyötyily on tuomittavaa nykylainsäädännölläkin. Ruotsissahan jotkut pikkupojat saivat tuomionkin jostain markkinamanipulaatioistaan. Suomessakin on osakemanipulaatio ihan lakisääteisesti kiellettyä.
En missään nimessä kannata mitään Marinin hallituksen säätämää lisävalvontaa osakemarkkinoilla. Tuo rimppa pystyy laatimaan lähinnä sekä turhia että vahingollisia lakeja.
Tämä onkin ihan mielenkiintoinen kysymys. Asetelma on nykyään omituinen, sillä investointipankkiirit, traderit, pankkien analyytikot, ym. työkseen erilaisia omaisuusluokkia katsovat tahot eivät saa koskea pitkällä tikullakaan sellaisiin omaisuuseriin (osakkeet, korot, valuutat, hyödykkeet), joiden kanssa ovat työnsä puolessa tekemisissä. Jos erikoisluvalla saavat, astuu kehiin 30 tai 60 päivän pakkopitoaika ja vieläpä LIFO-periaatteella (jos lisäät omistuksiisi yhtään, alkaa pitoaikasääntö alusta). Sen sijaan mielipidevaikuttajat kuten analyysitalot, media, bloggaajat saavat tehdä melkein mitä huvittaa.
Nämä mainitut ovat kyllä vähän erilaisia otuksia. Media on eri asemassa kuin "mielipidevaikuttajat". Toki nämä menevät myös päällekkäin kun joku sijoituskirjailija kirjoittaa kolumnia alan lehteen, mutta eihän media lähtökohtaisesti edes hyödy mitään siitä että joku osake pumppaa tai dumppaa. Media kuitenkin kärsii jos lukijoiden luottamus rapautuu höpöjuttujen takia, eikä joku Kauppalehti yhtiönä ostele ja myy osakkeita tehdäkseen tiliä sijoitustoiminnalla.
Analyysitalot ovat myös oma otuksensa. Sellainen perushygienia on fiksua säilyttää että kerrotaan kuka on maksanut analyysista ja ei aleta pelaamaan rumasti niillä papereilla, joita analysoidaan. Lainsäädäntöä paremmin tässäkin pitäisi toimia luottamuksen. Con Investin analyysien arvo lähentelee viime viikon Savon Sanomien jälleenmyyntiarvoa jos käy ilmi että ostosuosituksen perään analyytikot dumppasivat omat osakkeensa markkinoille.
Jotain tämän suuntaista luottamuspulaa taisi syntyä hiljattain osakevälitystä harjoittaneelle Privanetille, joka vähän niinkuin analysoi objektiivisesti ja suositteli itse välittämiään kohteita, jotka ei sitten olleetkaan ihan niin hyviä sijoituksia kuin ostajat kuvittelivat. Tuloshan on näkynyt viivan alla, olipa se heidän toimintansa sitten laitonta tai laillista.
Lainsäädäntöä paremmin tässäkin pitäisi toimia luottamuksen. Con Investin analyysien arvo lähentelee viime viikon Savon Sanomien jälleenmyyntiarvoa jos käy ilmi että ostosuosituksen perään analyytikot dumppasivat omat osakkeensa markkinoille.
Juuri tätä tarkoitin aiemmalla kommentillani "walk the talk", eli toimi itse kuten julkisesti puhut. Suosituksen nosto ja omaan salkkuun osto ovat hyvin linjassa ja kasvattavat luottamusta. Julkaisemansa suosituksen vastainen toiminta omassa salkussa sen sijaan on joko vedätys (tai sellaisen yritys, ellei suosittelijan painoarvo riitä vaikuttamaan kurssiin).
Jotain tämän suuntaista luottamuspulaa taisi syntyä hiljattain osakevälitystä harjoittaneelle Privanetille, joka vähän niinkuin analysoi objektiivisesti ja suositteli itse välittämiään kohteita, jotka ei sitten olleetkaan ihan niin hyviä sijoituksia kuin ostajat kuvittelivat. Tuloshan on näkynyt viivan alla, olipa se heidän toimintansa sitten laitonta tai laillista.
Mun mielestä tällaisissa tapauksissa tuulipukusijoittajien päähän pitäisi vaan lyödä vähän lisää lähdekritiikkiä. Kukaan ei mene autokauppaan ja usko siellä myyjän jokaista kehua liikkeen myymästä vaihtoautosta. Miksi samaan aikaan ihmiset kuitenkin olettavat pankkiin / sijoituspalveluita myyvän yhtiön luo astuessaan, että he saisivat siellä asioidessaan objektiivista tietoa pankin/yhtiön omien tuotteiden laadukkuudesta?
Mun mielestä tällaisissa tapauksissa tuulipukusijoittajien päähän pitäisi vaan lyödä vähän lisää lähdekritiikkiä.
Caveat emptor, mutta jos emptor ei itse ole asiantuntija, silloin hän tarvitsee jotain muita varokeinoja kuin lähdekritiikin. Tieteen näkökulmasta lähdekritiikki vaatii sanoman ymmärtämisen lisäksi myös taustatiedot, joiden nojalla voi perustellusti arvioida sanoman järkevyyttä. On kohtuullista odottaa asiantuntemattoman ymmärtävän liikeyrityksen toimivan lähinnä omaa eikä asiakkaan etua tavoitellen, mutta asiantuntemattoman taidot eivät riitä auton eikä rahaston kustannusten lähdekritiikkiin. Siksi sekä rahastokaupassa että autokaupassa kunnollisen lähdekritiikin saadakseen joutuu joko opiskelemaan itsensä ulos asiantuntemattomuudestaan tai hankkimaan omalla puolellaan pelaavan asiantuntijan tukea asioissa joita ei voi itse arvioida.
AnG kirjoitti:
Kukaan ei mene autokauppaan ja usko siellä myyjän jokaista kehua liikkeen myymästä vaihtoautosta.
Kyse ei ole ainoastaan asiakkaalle tuntemattomasta patterivispilöiden tekniikasta, vaan ihan perinteisten polttistenkin osalta kuulee aika paljon kitinää siitä, kun jonkun mielestä "auto ei kulje luvatulla polttoainemäärällä normaalissa liikenteessä". Siinäkin väitteessä on muuten jo kaksi asiaa väärin, mutta moottoripään on pakko rajata tähän ennen kuin moponi keulii takalampun rikki ja tulee pitkä stoori
AnG kirjoitti:
Miksi samaan aikaan ihmiset kuitenkin olettavat pankkiin / sijoituspalveluita myyvän yhtiön luo astuessaan, että he saisivat siellä asioidessaan objektiivista tietoa pankin/yhtiön omien tuotteiden laadukkuudesta?
Nähdäkseni molemmissa on kyse aika pitkälle samasta ilmiöstä. Juurisyy on ongelma, jonka sinäkin nostit esiin: ei ole vaarallista olla tietämätön, mutta on vaarallista tehdä isoja valintoja tietämättömänä omasta tietämättömyydestään. Siitä seuraa helposti pettymys ja riskin toteuduttua on vaikea myöntää ymmärtäneensä itse väärin tai ei lainkaan. Silloin tulilinjalle joutuu myyjä, jonka väitetään luvanneen vaikka mitä.
Rahasto- ja autokauppiaan kommunikointihaasteet ovat hyvin lähellä toisiaan. Kumpikin pyrkii antamaan omasta tuotteestaan mahdollisimman edustavan kuvan joutumatta oikeuteen asiakkaan itse itselleen aiheuttamasta illuusiosta hänen kuvitellessaan auton normimittauksen tai rahaston tuoton odotusarvon lupaukseksi asiakkaan omassa tilanteessa.
