Moninapainen maailma on yksi Morgan Stanleyn vuoden 2025 teemoista tekoälyn, energiaturvallisuuden ja pitkäkestoisuuden lisäksi.
Tariffit, eli tullimaksut, ovat olleet tapetilla Trumpin astuttua takaisin Valkoiseen taloon ja globaali kaupankäynti on muutosten edessä. Tariffit ovat yksi monista tavoista nostaa kynnystä kansainväliselle kaupalle ja kohentaa toimitusketjun uudelleenjärjestäytymistä kansallisen ja taloudellisen turvallisuuden nimissä. Morgan Stanleyn raportin mukaan näiden toimeenpano on kiihtymässä USA:n tuoreen presidentin virkaanastumisen myötä, mutta suunta on pankin mukaan ollut sama jo aiemmin kolmen presidenttikauden aikana.
Morgan Stanley uskoo tariffien saaman suuren huomion ja toimeenpanon kiihtymisen tuovan uuden ajatusmallin, eli paradigman, toimitusketjuihin. Aiemmassa USA:n yrityksessä tuoda tuotantoa lähemmäs Yhdysvaltoja tai Yhdysvaltoihin kauppakanavat kokivat muutoksia, mutta niiden vaikutus maailmanlaajuisessa kontekstissa oli kapea. Seuraavassa vaiheessa Morgan Stanleyn mukaan paine tuotantokapasiteetin palauttamiselle takaisin Amerikkaan kasvaa. Enää ei riitä kaupankäynti ystävällismielisten kumppanimaiden kanssa, vaan paljon tulee riippumaan siitä, missä hyödykkeet tuotetaan ja mistä materiaalit ovat peräisin.
Morgan Stanley linjaa monimutkaisuuden, keskittymisen ja geopoliittisen etäisyyden globaalin kaupankäynnin kolmeksi eri vektoriksi. Investointipankki uskoo toimitusketjuihin uudelleenjärjestelyn seuraavan vaiheen sisältävän
- monimutkaisempia tuotteita ja
- keskitetympiä tuotannon tekijöitä.
- Samalla suurempi geopoliittinen etäisyys kauppakumppaneiden välillä todennäköisesti laukaisee kovemmat ja potentiaalisesti nopeammat sijoituspäätökset tuotannon siirtämisen suhteen, mikä johtaisi toimitusketjun kuormitukseen.
Yhdistettäessä relevanttia dataa kaupan vektoreihin, Morgan Stanley tulkitsee monimutkaisilla tuotteilla olevan keskitetymmät toimitusketjut, usein geopoliittisesti kaukaisilla alueilla.
Kiina on noussut johtavaksi viejämaaksi suurimmassa osassa tuotantoon liittyviä sektoreita ja se dominoi monia monimutkaisia ja keskitettyjä toimitusketjuja.
Vuosikymmeniä jatkuneen ulkomaistamisen jälkeen Yhdysvalloilta puuttuu tuotantokapasiteettia tuotannon vaivattomaksi sulautumiseksi.
Monimutkaisten tuotteiden tuotannon siirtäminen pois keskitetyiltä markkinoilta sisältää korkeampia kustannuksia, pidempiä toimitusaikoja ja korkeampaa sijoitusriskiä. Morgan Stanleyn mukaan tällä dilemmalla on vaikutuksia amerikkalaisten yhtiöiden tuottoihin. Johtuen tariffien tuomista korkeammista kustannuksista ja uusista kauppa-/tuotantokanavista, yhtiöiden täytyy taistella vaikeiden hinta vs volyymi-vaihtokaupan välillä; asetetaanko liikevaihto vai katteet paineen alle? Myöskään taseet eivät Morgan Stanleyn mukaan jää ennalleen, sillä yhtiöiden sijoituspäätöksissä täytyy käyttää uutta laskentaa tuotannon siirtyessä aiemmin rakentamattomille alueille.
Yhtiöiden tasolla käytävä hinta/volyymi-vaihtokauppa johtaa sekä inflaatio- että kasvuriskiin makrotalouden tasolla, investointipankki ynnää. Pankki odottaa korkeamman herkkyyden kasvun ja inflaation suhteen tulevan korkeampien tullimaksujen mukana. Tuotanto ei voi muuttaa sijaintia nopeasti, joten tariffien korkeammat kustannukset tulevat vaikuttamaan.
Morgan Stanleyn toimitusketjudata osoittaa monien tuotteiden saralla, ettei riippuvuutta Kiinan ja muiden geopoliittisesti etäisten maiden voi helposti vähentää. Haaste on erityisen akuutti Yhdysvalloissa, jossa tuotantoon liittyvä pääoma on ehtynyt ja uudelleenrakentamisen kustannukset ovat korkeat ja rakentaminen tulee kestämään pitkään. Investointipankki uskoo uusien ratkaisujen toimeenpanon kestävän vuosia, ei kuukausia ja kustannukset tulevat nousemaan sillä aikavälillä.
Morgan Stanleyn mukaan tariffit ajavat taloudellisesta keskustelua tällä hetkellä sijoittajien tuskaillessa muuttuvan USA:n poliittisen kehyksen kanssa. Vaikka huomio on keskusteluissa, investointipankki uskoo toimitusketjujen kuormituksen olevan tariffien seurausta.
