"Olet muuttunut päähahmoksi siitä kirjasta, jota olet viimeksi lukenut."
En olisi varmaan jaksanut vastata tähän, jos osaisin vastata tähän, mutta kun en osaa, on se jotenkin hauskaa.
Viimeksi olen lukenut kirjaa 2666. Varsinaista päähahmoa siinä ei ole, kirjan osioissa tosin on hetkellisiä päähahmoja.
Googlasin huvikseni "2666 main character", ja google ehdottaa fiktiivistä kirjailijaa Benno von Archimboldia - tosin vaikka tämä kirjailija on toiminut eräänlaisena katalyyttinä kirjan ensimmäisessä osassa, häntä ei ole varsinaisesti tavattu vielä sivulle 400 mennessä. Jätin hahmoyhteenvedon kesken, koska oletan sen sisältävän tarpeettomia juonipaljastuksia.
Aki Pyysing luki tuoreen "Sijoittaja — Mitä Hannes Kulvik oppi ahneudesta ja miten sinäkin voit vaurastua levottomilla osakemarkkinoilla" -kirjan. https://t.co/hW8tnD37RM
Jätin kolumniin laittamatta keskusteluni kirjailija Nerolan kanssa muutaman vuoden takaa, koska oikolukijattareni mukaan kiusaan sitä liikaa. Siinä on ihan tarpeeksi rangaistusta aikuisiällä kehittyneestä trumpetismista, että joutuu asumaan Valkeakoskella. Anyways ihmettelin, miksei se koskaan lähetä miulle arvostelukappaletta kirjastaan, koska arvostelen ne kuitenkin hyvin isolla todennäköisyydellä. Luen varmasti, ja jos se on paska, jätän arvostelun julkaisematta. Muuten julkaisen. Lisäksi olen aika vakuuttunut, että jos suosittelen jotain kirjaa, ainakin kymmeniä lisää menee kaupaksi. Tämä siis liittyi siihen, että siltä oli tullut kirja, jonka ilmestymistä en huomannut ja jota vieläkään en ole lukenut enkä siten arvostellutkaan.
Nerola sanoi, että arvostelukappaleitten jakaminen on kustantamon tehtävä. Pienyrittäjäsuvusta tulevana olin aika WTF? Mutta jokaisessa valkeakoskelaisessa asuukin pieni sosialisti, jolla on paperitehtaalla oma ruutunsa.
Suhtaudun epäluuloisesti, voiko edes Varsinais-Suomessa koko opetushenkilökunta olla välinpitämättömiä kusipäitä, kuten omakohtaisiin kokemuksiin pohjaavassa kirjassa kuvataan.
Edustan filosofiaa, jonka mukaan romaanienkin lukemisesta voi hyvin olla apua sijoittamiseen. Oppii ymmärtämään myös eri lailla ajattelevien ajatuksia ja tämä on arvokasta pääomaa osakemarkkinalla.
Mukisen kirjassa siitä, että jossain Kaarinassa vuosituhannen vaihteen tienoilla olisi voinut pahoinpidellä pikkulapset toisiaan ilman, että koulu siihen puuttuu lainkaan. Vaikka siis pataan ottava taho raportoi kuraattoreille ja rehtoreille asti. Ymmärrän, että kirja on fiktiota, mutta omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuvana kirjana lähellä autofiktiota. Tämä saa kirjan lukevat espoolaiset perheenäidit taas laittamaan sata Wilma-viestiä, raivoamaan vanhempien whatsapp-ryhmssä ja soittelemaan ylityöllistetyille opettajille perään, kun heidän Emmi-Sofiaansa ei koulussa kohdella vaatimallaan arvokkuudella.
Tarinan sijoitusopetus on, että jos kerrot tarinoita, kannattaa aina miettiä niiden uskottavuutta. Koska jotku epäilevät akit eivät ihan helpolla epätodennäköisiä tapahtumia usko.
Toimitan kirjan JR:lle lohdutukseksi Tesla-shorttien tappioista ja jään odottamaan mahdollista eriävää mielipidettä. Se saattaa nimittäin suhtautua "turkulaisiin" vielä ennakkoluuloisemmin kuin mie😎.
Tarinan sijoitusopetus on, että jos kerrot tarinoita, kannattaa aina miettiä niiden uskottavuutta. Koska jotku epäilevät akit eivät ihan helpolla epätodennäköisiä tapahtumia usko.
Toimitan kirjan JR:lle lohdutukseksi Tesla-shorttien tappioista ja jään odottamaan mahdollista eriävää mielipidettä. Se saattaa nimittäin suhtautua "turkulaisiin" vielä ennakkoluuloisemmin kuin mie😎.
Kiitos, mutta olen jo lukenut. Olen sattumalta myös jutellut kirjasta parin opettajan kanssa, ja he eivät pitäneet kirjaa millään tasolla epäuskottavana. Toinen heistä on myös tavannut kirjailijan ja puhunut kirjasta.
Fiktiivinen osa tässä kirjassa on ilmeisesti lähinnä päähenkilön jakaminen kahdeksi eri henkilöksi sitä "nykynäkökulmaa" varten.
Tarinan sijoitusopetus on, että jos kerrot tarinoita, kannattaa aina miettiä niiden uskottavuutta. Koska jotku epäilevät akit eivät ihan helpolla epätodennäköisiä tapahtumia usko.
Toimitan kirjan JR:lle lohdutukseksi Tesla-shorttien tappioista ja jään odottamaan mahdollista eriävää mielipidettä. Se saattaa nimittäin suhtautua "turkulaisiin" vielä ennakkoluuloisemmin kuin mie😎.
Kiitos, mutta olen jo lukenut. Olen sattumalta myös jutellut kirjasta parin opettajan kanssa, ja he eivät pitäneet kirjaa millään tasolla epäuskottavana. Toinen heistä on myös tavannut kirjailijan ja puhunut kirjasta.
Fiktiivinen osa tässä kirjassa on ilmeisesti lähinnä päähenkilön jakaminen kahdeksi eri henkilöksi sitä "nykynäkökulmaa" varten.
Jotain tällaista vastausta oletin muuten saavani kirjan luettuasi. Tapaamasi opettajat eivät välttämättä ymmärrä todennäköisyyslaskentaa. Kaikki opetushenkilöt ovat opettajahenkilökunnan ystävällisesti arvioituna alimmassa 20 prosentissa. (Toivottavasti kuitenkin kirkkaasti aladesiilissä). He siis näkevät väkivaltaa, mutta eivät reagoi mitenkään, aivan no no nykyperuskoulussa, tästä arvio. Sitten tällaisia tyyppejä löytyy tyyliin kymmenen. 0,2 potenssiin kymmenen on aika vähän🤨.
Siis toki näitä Anskuja löytyy. Mutta Wilma-aikana kirjoitetaan muiden oppilaiden numerot taululle? Ja vanhemmat eivät valita🙄. Varsin erikoista.
Jotain tällaista vastausta oletin muuten saavani kirjan luettuasi. Tapaamasi opettajat eivät välttämättä ymmärrä todennäköisyyslaskentaa. Kaikki opetushenkilöt ovat opettajahenkilökunnan ystävällisesti arvioituna alimmassa 20 prosentissa. (Toivottavasti kuitenkin kirkkaasti aladesiilissä). He siis näkevät väkivaltaa, mutta eivät reagoi mitenkään, aivan no no nykyperuskoulussa, tästä arvio. Sitten tällaisia tyyppejä löytyy tyyliin kymmenen. 0,2 potenssiin kymmenen on aika vähän🤨.
Siis toki näitä Anskuja löytyy. Mutta Wilma-aikana kirjoitetaan muiden oppilaiden numerot taululle? Ja vanhemmat eivät valita🙄. Varsin erikoista.
Mun mielestä ne tapahtumat ei vaatinu kymmentä läpipaskaa opettajaa, vaan just sen yhden, ja sitten paljon semmosia jotka lähtökohtaisesti uskoo ja luottaa kollegoihinsa.
Tässä keskustelussani näiden opettajien kanssa puhuttiin esim siitä, että vaikka tavallaan on tiedossa että niissä kollegoissa on parempia ja huonompia, niin kynnys lähteä tekemään asialle mitään on todella korkea. Ja myös siitä, että jotkut oppilaan kirjassa kuvatut keskustelut joissa opettajat vaikutti täysin hyödyttömiltä ja suorastaan vahingollisilta vois olla myös keskusteluja joita he on joskus käyny, ilman mitään tahallista elementtiä.
Sitten mietin omaa ala-asteaikaani. Meillä oli esimerkiksi käsityönopettaja joka selvästi ei pitänyt joistakin oppilaista, ja kiusasi heitä. Mutta kyse oli yhdestä lukukaudesta, jonka jälkeen pari tyttöäkin valitsi meillä veiston. Ja se veistonopettaja oli yleensä joko humalassa tai krapulassa, mutta lähinnä harmiton. Tosin kerran nosti oppilaan jostain hermostuneena naulakkoon roikkumaan. Molemmat opettajat jatkoivat opetusta läpi koko ala-asteeni, käsityönopettajalla oli eläkeikä lähellä, mutta teknisen työn opettaja sai kuulemma kenkää hiukan myöhemmin.
Mun mielestä ne tapahtumat ei vaatinu kymmentä läpipaskaa opettajaa, vaan just sen yhden, ja sitten paljon semmosia jotka lähtökohtaisesti uskoo ja luottaa kollegoihinsa.
Vaati vähintään läpipaskan opettajan ja kuraattorin ala-asteella (ja muiden täydellisen puuttumattomuuden, joka on mahdollista). Toimijat vaihtuvat yläasteella ja sielläkin tuli kaikilta opettajilta, rehtoreilta, varehtoreilta, kuraattoreilta yms. pelkkää paskaa niskaan. Erityisen epäuskottavaa on, että koko koulu ja useat opettajat katsovat pahoinpitelyjä, eivätkä tee mitään. Paitsi valittamaan mennessä syyttävät tappelun aloittajaksi. Ehkä ne kerää Kaarinaan vain välinpitämättömiä sadisteja?
Kävin ihan muista syistä vanhoja Parnassojani läpi, ja huomasin että siellähän oli pitkä juttu Raumasta pian tämän kirjan julkaisun jälkeen. Luin sen nyt uusiksi, ja poimin tähän kolmanneksi näkökulmaksi (mun ja Akin lisäksi) muutaman pätkän, jotka koskevat selkeimmin juuri tätä teosta, eivätkä kirjailijuutta yleensä:
Kaikki opetushenkilöt ovat opettajahenkilökunnan ystävällisesti arvioituna alimmassa 20 prosentissa. (Toivottavasti kuitenkin kirkkaasti aladesiilissä). He siis näkevät väkivaltaa, mutta eivät reagoi mitenkään, aivan no no nykyperuskoulussa, tästä arvio. Sitten tällaisia tyyppejä löytyy tyyliin kymmenen. 0,2 potenssiin kymmenen on aika vähän🤨.
Todennäköisyyksien ja ihmisten toiminnan sotkeminen keskenään on hyvin vaarallista. Nämä kymmenen ihmistä eivät ole varmaan täysin toisistaan riippumattomia joten on aivan mahdoton laskea mitään näin yksinkertaisesti.
Kaikki opetushenkilöt ovat opettajahenkilökunnan ystävällisesti arvioituna alimmassa 20 prosentissa. (Toivottavasti kuitenkin kirkkaasti aladesiilissä). He siis näkevät väkivaltaa, mutta eivät reagoi mitenkään, aivan no no nykyperuskoulussa, tästä arvio. Sitten tällaisia tyyppejä löytyy tyyliin kymmenen. 0,2 potenssiin kymmenen on aika vähän🤨.
Todennäköisyyksien ja ihmisten toiminnan sotkeminen keskenään on hyvin vaarallista. Nämä kymmenen ihmistä eivät ole varmaan täysin toisistaan riippumattomia joten on aivan mahdoton laskea mitään näin yksinkertaisesti.
Kävin ihan muista syistä vanhoja Parnassojani läpi, ja huomasin että siellähän oli pitkä juttu Raumasta pian tämän kirjan julkaisun jälkeen. Luin sen nyt uusiksi, ja poimin tähän kolmanneksi näkökulmaksi (mun ja Akin lisäksi) muutaman pätkän, jotka koskevat selkeimmin juuri tätä teosta, eivätkä kirjailijuutta yleensä:
Juttu on Parnasson numerosta 2/2022.
Yhteisön sisällä tapahtuneen väkivallan kuvaus onkin kirjassa uskottava. Ja sitä voisi helposti jatkua läpi ala- ja yläasteen helpottaen lopulta lukiossa, kun eniten häiriintyneet lähtevät amikseen, linnaan tai kortistoon. Erityisesti jos kohde valehtelee, että sitä ei tapahdu, kuten itse tein Lauritsalan yläasteella. Mutta edelleen ilmoituksesta ja todistajista huolimatta ei koulun puolen sanktioita fyysisille pahoinpitelijöille ei liene tätä päivää. Eikä se sitä ollut 80-luvullakaan. Jos olisin tehnyt ilmoituksia, olisi antagonistinilleni tullut kaikenlaista seuraamusta - ja sitten mie saanut entistä enemmän turpaani, oli silloinen tilannearvioni.
Ihmisten taipumus kertoa oma tarinansa omalta kannaltaan mahdollisimman edullisessa valossa on muuten aika pitkäaikainen ilmiö. "Maailma potkii joka suunnasta päähän" on aika tavanomainen kuvaus tapahtumista, joissa yksi kaksi tyyppiä on tehnyt elämän helvetiksi eikä itse ole tehty mitään toimenpiteitä.
Odotan mielenkiinnolla mikä se osinkoriippuvuuden riski on, mutta pianhan sen saan selville? Jos se on kovinkin paha asia, niin vielähän tässä ehtii muuttaa pelisuunnitelmaa, kun vasta loppuvuodesta oli tarkoitus asettua osinkoriippuvaiseksi.
Olen toistaiseksi pystynyt hyväksymään työstäni maksettavan palkankin, vaikka sitäkin verotetaan aika lailla sen mitä kaksinkertainen verotus vie osinkoeuroistanikin.
Täysin sivuseikka toki, mutta kun ahkerakin kynäilijä kirjoittaa Buffet eikä Buffett (tässä tekstissä kahteen kertaan), arvelen ainakin edellisen aterian jääneen kirjoittajalta väliin. Ei muuta.
Lisäksi vakuutan, että Nordnetin arvo-osuustilillä olevat Teslat ovat turvassa. Tätä siis oikeasti kysyttiin, meitä on monenlaisiin paniikkeihin. Vaikka ainakin miut yllättäen paljastuisikin Suvi Tuppuraisen humputelleen bondisijoituksilla pankin nurin, ovat arvo-osuustilillä olevat osakkeet edelleen meidän NonNerojen omia.
"
Onko kuitenkaan meidän nimissä, kun NN käyttää alisäilyttäjää?
Tätä alisäilyttäjä kuviota ei tietääkseni ole kunnolla missään avattu, tai ainakaan en ole löytänyt siitä kunnolla tietoa.
Miten käy, jos kyseinen alisäilyttäjä kippaa?
Lisäksi aina =(jatkuvasti) kun esim. osinkojen maksu viivästyy, NN syyttää poikkeuksetta alisäilyttäjää.
Eikä millään lailla maksa viivästyskorkoa tai hyvitä sijoituslainan korkoja ko. osingon osalta. Kestääkö tällainen kovin kirkasta päivänvaloa?
Täysin sivuseikka toki, mutta kun ahkerakin kynäilijä kirjoittaa Buffet eikä Buffett (tässä tekstissä kahteen kertaan), arvelen ainakin edellisen aterian jääneen kirjoittajalta väliin. Ei muuta.
Villu. Tämän olen tehnyt ensimmäisen kerran varmaan jo Pokeritiedossa. Aina välillä kirjoitan oikein ja aina välillä väärin. Korjasin tekstiin. Ennen vanhaan miulla oli kavereita, jotka korjasivat typoni privana heti kun huomasivat. Sic transit gloria mundi.
Onko kuitenkaan meidän nimissä, kun NN käyttää alisäilyttäjää?
Miten käy, jos kyseinen alisäilyttäjä kippaa?
Missä tätä alisäilyttäjäkeskustelua käydään? Tai tarkalleen, kuka kryptomaksimalisti levittää ko. huhua? Samaa höpisi joku toinenkin. Toki jos alisäilyttäjä on onnistunut källäämään asiakkaan osakkeet, niin sinne män.
Toistaiseksi on taloushistoriassa pankkiiriliikkeiden raunioistakin enimmäkseen asiakkaiden laput löytyneet. Asiakkaiden arvo-osuustiliosakkeiden hävittäminen on vähän sama juttu kuin pankki murtautuisi asiakkaiden tallelokeroihin. Kai tätäkin on joku joskus tehnyt, mutta kyllä bunkkeri kannattaa ostaa ensin ja murehtia alivälittäjien källäämistä arvo-osuuksista sitten.
Mitenkäs olisi sellainen strategia, jossa ajelisi 120 prosentin sijoitusasteella, jota sitten laskisi härkämarkkinassa sataan? Ja jos sitten koppailisi niitä samoja osakkeita halvemmalla takaisin, kun karhut alkavat tanssia pöydillä? Eikä koskaan panikoisi? Tätä kai kutsutaan ajoittamiseksi ja tällä(kin) strategialla on äärimmäisen vaikea olla pärjäämättä paremmin, kuin lymyilemällä pelkästään saman sadan pinnan salkun päällä.
Olen itsekseni miettinyt tätä joskus aiemminkin, joten kysytään tällä kertaa: Miksi tässä skenaariossa aktiivinen ajoittaja voi vedellä isommalla sijoitusasteella? Tuskin kukaan on eri mieltä siitä, etteikö vivuttamalla tuotto-odotus kasvaisi, joten eikö reilu vertailukohta ole, että myös passiivinen sijoittaja voi vetää koko matkan 120 % sijoitusasteella?
Mitenkäs olisi sellainen strategia, jossa ajelisi 120 prosentin sijoitusasteella, jota sitten laskisi härkämarkkinassa sataan? Ja jos sitten koppailisi niitä samoja osakkeita halvemmalla takaisin, kun karhut alkavat tanssia pöydillä? Eikä koskaan panikoisi? Tätä kai kutsutaan ajoittamiseksi ja tällä(kin) strategialla on äärimmäisen vaikea olla pärjäämättä paremmin, kuin lymyilemällä pelkästään saman sadan pinnan salkun päällä.
Olen itsekseni miettinyt tätä joskus aiemminkin, joten kysytään tällä kertaa: Miksi tässä skenaariossa aktiivinen ajoittaja voi vedellä isommalla sijoitusasteella? Tuskin kukaan on eri mieltä siitä, etteikö vivuttamalla tuotto-odotus kasvaisi, joten eikö reilu vertailukohta ole, että myös passiivinen sijoittaja voi vetää koko matkan 120 % sijoitusasteella?
Totta kai 120% passiivinen on reilu vertailukohta. Kaikki eivät ole sitä mieltä, että vivuttamalla tuotto-odotus kasvaa. Joten näytin mallin, jossa tuotto-odotus kasvaa vähän väkisin vs. 100% passiivinen sijoitusaste. Olen edelleen sitä mieltä, että syklin sisäinen ajoittaminen ei ole kovin monimutkaista. Kunhan ei mene shorttailemaan tai myy salkkua tyhjäksi (=alle 60% sijoitusaste), koska hyvin lyhyen aikavälin ajoittaminen on hyvin hyvin vaikeaa, enkä siihen pysty ainakaan mie. Mutta en pysty tätä osoittamaan mitenkään, joten opistoinsinöörien mukaan se ei voi olla totta.
Minusta tuon liukuvan sijoitusasteen suurin riski liittyy siihen, etta mikaan ei tietenkaan esta sen kasvattattamista laskeviin niin paljon kuin cretiittia loytyy. Ja sitten voi siirtya optioihin tai muihin viputuotteisiin. Ja siiten, kun tarpeeksi iso markkinahairio tulee, voi vaikka katketa.
Toki on niitakin, jotka katkerana istuu kateispinonsa paalla fedia syytellen (sijoitusaste mennyt nollaan eika koskaan ole hyva aika palata).
Oon aika varma, etta Buffett on oikeassa siina etta indeksisijoittaminen on melkein kaikille ihmisille paras vaihtoehto. Ei oo oikein mitaan muuta alaa elamssa, jossa kaytannossa ilmaiseksi saa niin paljon (indeksisijoittamisella) ja kovalla vaivalla sen paalle niin vahan ja niin spekulatiivista (omaehtoinen aktiivinen rahanhoito). Itse toki harrastan jalkimmaista edelleen.
Minusta tuon liukuvan sijoitusasteen suurin riski liittyy siihen, etta mikaan ei tietenkaan esta sen kasvattattamista laskeviin niin paljon kuin cretiittia loytyy. Ja sitten voi siirtya optioihin tai muihin viputuotteisiin. Ja siiten, kun tarpeeksi iso markkinahairio tulee, voi vaikka katketa.
Tämä. Peliongelmainen ei saa olla yhtään, eikä panikoida suuntaan tai toiseen. Imo on panikoimista myös vetää vivut täyteen ja oma liikkumavara nollaan, koska ei pysty missaamaan "halpoja" hintoja.
Actionia actionin vuoksi etsiville pörssi on tavallista parempi paikka viettinsä tyydyttämiseen, mutta he kyllä aika harvoin lopulta tulevat kulmasta kiekon kanssa.
Minusta tuon liukuvan sijoitusasteen suurin riski liittyy siihen, etta mikaan ei tietenkaan esta sen kasvattattamista laskeviin niin paljon kuin cretiittia loytyy. Ja sitten voi siirtya optioihin tai muihin viputuotteisiin. Ja siiten, kun tarpeeksi iso markkinahairio tulee, voi vaikka katketa.
Tämä. Peliongelmainen ei saa olla yhtään, eikä panikoida suuntaan tai toiseen. Imo on panikoimista myös vetää vivut täyteen ja oma liikkumavara nollaan, koska ei pysty missaamaan "halpoja" hintoja.
Tama on tavallaan myos hyvin inhimillista koska kurssilaskun aiheuttamaa mielipahaa voi helpottaa ostamalla halvalla ja siten kaantamalla "tappio voitoksi".
Laitetaan tänne kun en nopealla silmäilyllä nähnyt suositelluksi:
Annie Duke (kyllä, pokerinpelaaja ja Howard Ledererin sisko) - quit - The power of knowing when to walk away.
Hyviä tarinoita miksi lopettaminen kannattaa, lopettamisvalmentajista, ev:stä tottakai ja pakotetusta lopettamisesta. Sijoittamiseenkin viitataan paljon.
Vähän samaa sarjaa kaikkien biaskirjojen kanssa ja bonarina että Anniella on tutkijataustaa - osaa siis suht koht rakentaa tarinan. Tässä ehkä hieman liiaksi toistoa mutta silti vahva suositus.
Palaan vielä Esa Juntusen Viisas Sijoittaja kirjaan kun sain sen lopultakin luetuksi. Kiva sitä lukea oli, vaikka välillä toivoinkin suoraa kanavaa pyytää kirjailijalta selvennystä sanomalleen.
Omien oston arviointi jäi vähän spekulaatioksi osakkeen arvon noususta, jota on pitkällä ajalla tyypillisesti pieniä määriä ostettaessa vaikea erottaa osakkeen hintaan vaikuttavien muiden tekijöiden seasta. Eikö se riitä, että omien osto parantaa EPSiä jakamalla sen pienemmälle joukolle ja oman pääoman tuottoa jakamalla saman tuoton pienemmälle pääomalle?
Osinkoansat osingon pysyessä vakaana, mutta osakkeen arvon alentuessa sekä liian suuren osingon estäessä investoinnit ja kehittymisen oli hienosti mallinnettu. Osinkopöllö nyökyttelee hyväksyvästi. Samoin pitkän ajan riskin ja lyhyen ajan volatiliteetin merkityserojen mallinnus olisi jotain sellaista, josta pitäisi vääntää rautalankaa jopa ammatikseen pitkän ajan eläkevakuutusrahastojan manageeraville (tai oikeammin heidän väärän riskin käsitteen nojalla rakennettujen toimintarajoitustensa asettajalle).
Spekulointisalkun konseptina ymmärrän, mutta sen suhteen en ehkä ymmärtänyt mitä kirjoittaja halusi sanoa. Tai sitten olen vain liian puritaani käyttäytymään holtittomasti muualla kuin moottoriradalla ja laskettelurinteessä, jotka ovat minun tietoinen kompensaationi siitä, etten hurjastele muualla elämässäni. Ostan teorian, että jos tuntee yhtään levottomuutta, kannattaa pääosa salkusta allokoida kuten tietää oikeaksi ja jättää vain pieni nurkka omaan näpertelyyn, elleivät sormet muuten pysy rauhassa. Tämä tekee järkeä!
Sen sijaan minun järkeeni ei astu se pelisalkun perustelu aivan kaiken sallimisesta? Eikö pelisalkun pitäisi pikemminkin toimia oman osaamisen ja oman näkemyksen mittarina, jolla on lupa yrittää niin hyvää tulosta niin kapealla sektorilla kuin vain haluaa? Ei se ole holtittomuutta, eikä valinnan vapautta vaan erilaisia itse asetettuja sääntöja omille valinnoille, jotka saavat aivan tietoisesti olla laveammat kuin pidemmässä salkussa? Ehkä käsitin väärin, mutta tästä jäi minulle vähän sellainen maku, että pelisalkun rooli olisi rauhoittaa joutilaita käsiä, joille piru keksii tekemistä ("devil finds work for idle hands to do")? En minä osaa nähdä pelisalkkua rulettina, vaan mahdollisuutena tinkiä hajautuksesta ja muista vaatimuksistaan pienellä panoksella ylituottoa tavoitellen? Aikuinen laskutaitoinenhan ei sinänsä tarvitse minkäänlaista mielen rauhoittamista, koska hän on jo laskenut itsensä salettiin. Kun koko elämän excel on järjestyksssä, mitä ihmeen pelaamista siihen enää tarvitaan - paitsi osoittamaan itselleen kuinka paljon pystyy voittamaan markkinan tinkimällä rajoituksista, jotka turvaavat pääsalkun.
Suhtautuminen ajoittamiseen jäi hieman hämäräksi, joko minulle tai kirjoittajalle. Jos oikein ymmärsin, kirjailija arvioi markkinan ajoittamista tuuripeliksi, silti ylihintaisia osakkeita ei kannata ostaa, vaan kerätä käteiskassaa. Markkinaa ei kannata ajoittaa, mutta DCA kannattaa rikkoa ostamalla halvalla suuremmalla rahamäärällä ja keventämällä ostoja kalliilla hinnalla. Minun sanastossani Fair Valuen toteutumista odottava käteisposa ja ostojen kiihdyttäminen "kun halvalla saa" ovat ajoittamista.
En tietenkään tuomitse näitä vaan teen sitä itsekin. Mutta en edes yritä väittää olevani niin puritaani etten ajoittaisi. Päinvastoin, rahastosijoituksiani ajoitan parhaillaan ja tiedän osuvani kutakuinkin varmasti pohjille. En tosin esitä mitään veikkausta siitä, milloin ne pohjat toteutuvat. Vajaa vuosi sitten Rouvan kanssa aiheesta palaveerattuamme painoimme viime vuonna loppukesästä kaasun pohjaan ja rempaisin puolet lisää kummankin jokaisen rahaston kk-erään "toistaiseksi". Tili menee tyhjäksi ja jos kuukauden aikana sattuu jotain isompaa, sitten joutuu luottokortilla venyttää askelta seuraavaan kuukauteen tai käydä keikkaamassa kertaluontoinen avustus osingot keräävältä säästötililtä. Sieltäkin on tosin osteltu suurin osa jo takaisin kevätväsyneen pörssin osinkodipeistä pelurimaisesti ajoittaen, eli ostaen jos dippaa vähintään osingon. Elämisestä ei tingitä, mutta käyttötili putsataan aika tarkasti pohjia myöden joka kuukausi, kunnes toisin määrätään.
Oletan tällä carpet bombing taktiikalla osuvani laskuun, pohjalle ja pohjan jälkeiseen nousuun? En edes yritä arvailla milloin kukin näistä tapahtumista osuu kalenteriin, mutta en myöskään teeskentele etten ajoittaisi markkinoita säätäessäni opportunistisesti vuosia rullannutta vakiosummaa kevään 2020 tavoin.
