Terve, arvoisa sijoitustiedon väki ja muu lukijakunta.
Olen 24-vuotias rahoituksen opiskelija, jonka sijoittaminen on vienyt mennessään. Sijoitan toistaiseksi ainoastaan pörssiosakkeisiin, jotka ovat pääosin listattu Helsinkiin ja Tukholmaan. Jääkiekkoa harrastin lapsena yli 10 vuotta, ja siitä on tullut tutuksi myös tämä sijoittamisen kotikenttäetu. Jenkkilä on myös ihan jees. Raha on aina kiinnostanut äärimmäisen paljon.
Ensimmäiset euroni tienasin sukulaiseni muuttoapulaisena ollessani 13- tai 14-vuotias. 240 euroa käteen parin päivän duuneista. Pakkasin, siirsin, siivosin, autoin palkattua kuorkkikuskia, ja tein kovasti duunia. Olen aina ollut erityisen huolellinen ja tehnyt työtä niin, että voin tyytyväisenä vastata: ”Tää on mun työnjälkeä.” Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi tehokas. Saatuamme työt tehtyä, palkanmaksuhetkellä olin ymmälläni kahdesta asiasta, ensimmäiseksi en ollut eläessäni pitänyt käsissäni niin suurta rahamäärää, se oli hieno tunne. Toiseksi, minua vähemmän työtunteja tehnyt, laiskanoloinen kuorkkikuski ansaitsi enemmän kuin minä, ainakin 300 euroa. Olin ymmälläni. En kehdannut sanoa asiasta mitään muuta kuin: ”Kiitos paljon, oli ilo auttaa muutossa.” Kovasti se aluksi harmitti, mutta kävelymatkalla kotiin ymmärsin, vaikka kuorkkikuski oli laiska, hänellä oli arvokas taito, erityinen ajokortti. ”Hmm.. Eli ens kerralla, jos haluun tienaa enemmän fygee, mul täytyy olla paremmat taidot, jotain erityistä.” Ping! Nuoren pojan päässä syttyi lamppu. Sinä päivänä päätin, tahdon oppia joka päivä jotain uutta, jotain, tietoa tai taitoa, jotta minusta tulisi arvokkaampi. Ei välttämättä ihmisenä, mutta työntekijänä.
En muista enää tarkalleen, mitä lopullisia suunnitelmia tein sille 240 eurolle, mutta euroakaan en siitä pistänyt tuulemaan. Pöytälaatikkoon, fikkarirasian sisään jemmaan ne kuitenkin meni: ”Kukaan ei mun rahojani vie!” Eräs (sijoitus)kohde rahoilleni oli kuitenkin mielessä, PS3:lle kuvaussetti, jolla saisin tehtyä pelivideoita YouTubeen. Olin nimittäin aika kova pelaamaan niinä vuosina, FaZe -klaanit sun muut tienasivat sillä miljoonia. ”Sijoitus” ei kuitenkaan ollut mielestäni loppupeleissä kannattava, se olisi maksanut koko kassani, yli 200 euroa. Eikä vanhempani kummemmin syttyneet ajatukselleni, pelivideoiden tekemiselle. Hyvä päätös, kyllä elämä on hienompaa pelimaailman ulkopuolella.
Rahaa mulla ei ole ikinä ollut entuudestaan. Kaiken olen itse tienannut. Mua on pienestä pitäen miljonäärit, sun muut varakkaat henkilöt kiinnostaneet: heillä täytyy olla jotain uniikkia, eihän miljoonaa tehdä ilman erityistaitoa. Tavoitteeni miljoonaan, miksei ylikin, on siis muodostunut kuin itsestään, se on ollut päivänselvää ensimmäisistä haalarihommavuosistani ja omin kätösin sen aion saavuttaa. Koko haaste menisi piloille, jos joku merkittävän rahallisesti auttaisi (pankkilainat jne. tietysti eri juttu, kun mukana tulee riskit). Mikäs olisi sen hienompaa kuin ihan itse päättää, mitä teen tänään, tai huomenna, työnantajasta riippumatta. Työntekoa en kuitenkaan välttele, paitsi hommia, joista en nauti. ”Se on työtä vain, jos tekisit mieluummin jotain muuta.”
Taloudelliseen ajatteluun mut ajoi se, että tuossa viidentoista iässä aloin saamaan kuukausirahaa vanhemmiltani, 15 euroa kuukaudessa. Olin tyytyväinen, vaikka moni ystäväni sai vähintään 20, 40, tai jopa 100 euroa (lapsilisät) kuukausittain. ”Se nauttii eniten, kuka on saanut vähiten?” Budjetoin rahani tarkasti, eikä ne juurikaan ikinä loppuneet ennen seuraavaa maksupäivää. Vanhempani ovat kyllä pakolliset menoni maksaneet kiitos, mutta tämä oli omaa vapaa-ajan rahaa.
Itse asiaan.
Sijoitustoimintani alkoi kuitenkin vasta 2017, päästyäni armeijasta (hra vänrikki). En vielä silloin tiennyt tarkalleen mitä haluan tehdä työkseni, mutta raha siihen täytyi liittyä. Inttiaikana ja sitä ennen olin semi-näppärä lyömään betsejä, kiitos ylikertoimen, jossa peesasin voitollisia pelaajia. Harmi, että silloinen tietsikkani irtisanoutui ja mulle todella tärkeä excel-tiedosto, joka sisälsi kaikki vetoni, kassankierron ja -kehityksen, laji- ja vihjaajakohtaiset palautusprosentit, katosi. Voittoa tein parissa vuodessa vajaa tonnin. Vedot kuitenkin jäivät siihen, niistä olin vaan pirun työlästä voittaa ja sain sitten ensimmäisen kunnon duunin. Ennen tätä olin ollut (olen vieläkin) tietysti joka kesät töissä, 17-vuotiaasta alkaen. Intin jälkeen haalarihommissa ja porukoilla asuessani pari vuotta, palkkatuloistani säästin ja sijoitin reilusti. Elämästä en ole ikinä tinkinyt, mutta paskaa en osta, piste. Monia kalliita ulkomaanmatkoja olen tehnyt ja salkku voisi olla tuplat nykyisestä, mutta kokemukset ovat olleet arvokkaampia.
2017 ostin muutamia rahastoja sokkona, en silloin tiennyt osakesijoittamisesta mitään. Aloittelijan virheet on tehty, mutta niistä opin. Kun salkussa alkoi olla säästämiäni rahoja pari tonnia, aloin osakepoimijaksi. Tällä hetkellä en ole vielä valmis avaamaan salkkuani euromääräisesti, mutta puhutaan kymmenistä tuhansista.
Salkku 23.12.2020 (YTD +57,9%)
Aspire Global (21,84 SEK) ~29%
Smart Eye (190,46 SEK) ~20,6%
Evolution (758,36 SEK) ~14,8%
Kamux (6,85 EUR) ~11,1%
Harvia (11,46 EUR) ~9,8%
Alphabet (1212,65 USD) ~9,8%
Facebook (275,96 USD) ~5,3%
Sijoitan fundamenttipohjalta, eli tarkastelen toimialoja, yhtiöitä, tunnuslukujen ja tulevaisuuden näkymien pohjalta. Salkkuni sisältää suurimmalta osin pienyhtiöitä, joissa on vain vähän ison rahan pelureita (rahastot yms.) mukana. Pyrin ja toivon löytäväni hyviä yhtiöitä ennen massaa, jolloin pääsen nauttimaan suuresta arvonnoususta. Viime kuukaudet olen myös opiskellut teknistä analyysiä (TA) siinä toivossa, että pystyn ajoittaa ostot ja myynnit paremmin kuin ”sokkona”. Liian usein olen kiirehtinyt ostoksille ja myynneille huomaten, että seuraavana päivänä olisi saanut paremman tuoton, ilman uutta yhtiökohtaista informaatiota tietysti.
Opiskelijana kohtaan esteitä tulorajojen puitteissa, joten salkkuni painotus ei ole minulle täysin optimi. En halua menettää Kela-etuuksiani. Vaikka minulla olisi varaa elättää itseni ilman yhteiskunnan tukia, koen kuitenkin itseni niihin oikeutetuksi, maksan kuitenkin aika hemmetisti veroja ikäisekseni, nyt ja tulevaisuudessa. Vaurastumistavoite kärsisi myös, koska olen osakkeissa all-in.
Miljoonan euron tavoitteluun en ole asettanut tiettyä ajallista tavoitetta. Mitä nopeammin, sitä nopeammin, mutta en ota siitä stressiä. Luulen, jos asettaisin tietyn tavoitteen, esim. 15 vuoden päästä, se voisi poissulkea monia kokemuksia ja mahdollisuuksia, niin ja rahaa se vain on. Tavoite on kuitenkin konkreettinen, massi (valinnanvapaus) on aina mielessä.
Blogia olisi tarkoitus päivittää säännöllisen epäsäännöllisesti, keskusteluun saa ja pitää osallistua, ehdotukset ja kysymykset ovat erityisen tervetulleita. Hyvää joulua kaikille!
PS. Tunnistettaessa kunnioitathan anonymiteettiäni, kiitos.
