Jos puhutaan eläkesäästöistä, niin paras tapahan on olla osallistumatta koko eläkepyramidiin. Eli Oy yrittäjäksi, YEL minimiin tai kokonaan pois ja säästyneet rahat voi joko sijoittaa tai käyttää kulukirjauskelpoisiin yksityisiin eläkevakuutuksiin (yksilöllinen ja/tai ryhmähenkivakuutus) sekä harkinnan mukaan YEL:ä korvaaviin sairaskuluvakuutuksiin.
Syy miksei YEL:ä saa muutettua veloitettavaksi ansiotulojen mukaan on yksinkertaisesti se, että yrittäjät vain korvaisivat ansiotulot pääomatuloilla.
Muutama tarkennus tähän. Jos YEL:n laittaa minimiin, niin kannattaa tarkkaan käydä läpi miten sosiaaliturvan rakentaa. Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläke kannattaa ainakin turvata. Moni yrittäjä ei ymmärrä alkuunkaan tätä kokonaisuutta ja homma on yleensä pielessä suhteessa elämäntilanteeseen. YEL / Tyel on esim. todellä hyvä silloin, jos jää nuorena työkyvyttömäksi. Yleensä netin keskustelupalstoilla YEL "huonous" lasketaan vain vanhuuseläkkeen kautta. Harva alle 30v yrittäjä ymmärtää/raskii ottaa minimi YEL:n rinnalle 1Me pysyväntyökyvyttömyyden turvaa ja 50-100e/pvä sairauspäivärahaa. Ryhmähenkivakuutuksen osalta tarkoitit varmaan ryhmäeläkevakuutusta. Ne on eri asioita.
YEL:stä olen sitä mieltä, että sen tulisi kattaa kansaneläkkeen määrän. Iän ja aiemman eläkekertymän pohjalta voidaan jokaiselle laskea minimi YEL, jolla eläke tulee katettua ilman, että muut joutuvat sen maksamaan kansaneläkkeen muodossa.
Olen pohtinut siirtää osakerahastoista eläkesäästöni lyhyen koron rahastoon turvaan pörssiromahdukselta. Onko ajatuksessa järkeä? Miten korkorahasto pitää arvonsa verrattuna osake ja indeksirahastoihin jos pörssissä alkaa lasku?
On. Jos siis pörssi romahtaa. Lyhyen koron rahasto ottaa melko vähän osumaa, vaikka korot nousisivat. Joka onkin ainoa skenaario missä mitenkään ottaa osumaa, eikä silloinkaan kovin paljon. Jos kyseessä on siis legit lyhyen koron rahasto.
Jos eläkkeelle siirtymiseen on vuosikymmeniä eikä vuosia, tulee kikkailussa osakkeet -> korkorahasto -> osakkeet todennäköisesti pataan verrattuna strategiaan "Kaikki aina osakkeissa". Toki jotkut yli-itsevarmat spekulantit (kuten mie) kuvittelevat osakepainoaan syklien mukaan säätämällä tekemään parempaa jälkeä kuin pitämällä aina 100% osakkeissa.
YEL:stä olen sitä mieltä, että sen tulisi kattaa kansaneläkkeen määrän. Iän ja aiemman eläkekertymän pohjalta voidaan jokaiselle laskea minimi YEL, jolla eläke tulee katettua ilman, että muut joutuvat sen maksamaan kansaneläkkeen muodossa.
Tämä, niin kuin kaikki muutkin ehdotukset, joissa ajatus on että yrittäjillä on pakko olla joku minimi YEL eivät ota huomioon mahdollisuutta että yrittäjä on esim. sivutoiminen, eikä siis käytännössä tarvitse YEL:iä ollenkaan, koska turva tulee jo pääasiallisen työn kautta.
Omalla kohdalla löytyy päivätyön lisäksi Oy, jonka pidän tällä hetkellä tarkasti alle YEL rajan. Syy tähän on se että jos YEL:in joutuisi edes miniminä maksamaan olisi se kohtuuttoman suuri Oy:n kokoon nähden ja veisi tästä pienestä toiminnasta kaiken järjen. Jos YEL olisi kaikille pakollinen pitäisi siinä huomioida muualle maksettu Tyel, mutta tämä olisi varmasti yhtä selvä asia kuin yrittäjä/työntekijän status esim. työttömyysturvassa tällä hetkellä. Pakollinen YEL voisi myös olla kynnys osalle ryhtyä yrittäjiksi, varsinkin jos toiminta olisi pientä alkuun. (firma pystyyn ja heti joku on laskuttamassa YELiä ennen kuin ehdit kunnolla edes aloittaa)
Olen pohtinut siirtää osakerahastoista eläkesäästöni lyhyen koron rahastoon turvaan pörssiromahdukselta. Onko ajatuksessa järkeä? Miten korkorahasto pitää arvonsa verrattuna osake ja indeksirahastoihin jos pörssissä alkaa lasku?
Korkorahastolla yleensä pelastuu romahdukselta lähes kokonaan. Ongelma on siinä, että vaikka tuleva romahdus on yhtä varma kuin auringonnousu, romahduksen ajankohdan ennustaminen on jonkin verran vaikeampaa.
Koko sen ajan, mitä odottelet korkorahastossa, otat tappiota inflaatiolta. Osakkeet ovat alaa tutkineinen professorien (Siegel, Malkiel) ja nobelistien (Shiller) mukaan pitkällä ajalla parhaiten tuottava omaisuusluokka romahduksista huolimatta. Osakkeista poissa olon voi siis mallintaa vakuutusmaksua siitä, ettet altistu osakkeiden hinnan romahdukselle. Vakuutusmaksu on varmaa tappiota, jota ei kannata ottaa kovin pitkää aikaa, koska pitkään jatkaessaan sillä vetää itse käsiinsä tappion voiton kidasta.
En uskalla pitää samalle vuodelle budjetoidun auton tai mökin ostoon varattua rahaa salkussa kovin pitkästi tammikuuilmiön ohitse. Joskus myöhempinä vuosina tarvittavaa rahaa (ja etenkin sen tuottoa!) en taas päinvastoin uskalla pitää salkusta poissa ollenkaan.
Pari vaihtoehtoista näkökulmaa: Jos sinulla on aikaa "paljon" se tarkoittaa, että riskisi ei ole arvon vaihtelu. Mutta toisaalta jos taas olet tavoitesäästäjä ja olet jo tavoitteesi saavuttanut ja aiot likvidoida salkkusi vaikkapa ensi kesänä tehdäksesi talon, millä motiivilla riskeeraisit enää jo saavuttamaasi tavoitetta?
En sano, kumpi sinä olet, tiedät sen itse? Mutta omasta mielestäni eläkesalkkua aletaan varmistella vasta sitten kun se on jo valmis. Itse en tosin tee sitä silloinkaan, koska suomalaisena hyvän työeläkkeen jo ansainneena minua ei koske amerkkalaisen 401 k eläkeläisen tarve elää pelkällä salkun tuotolla tuli mikä romahdus tahansa. En toki pidä amerikkalaisten sijoitusoppaiden 100 - ikävuodet osakepainoa perusteettomana. Mutta se nyrkkisääntö on rakennettu ympäristöön jossa muuta työeläkettä ei ole. Minulla on, ja siksi vedän 62 vuotiaana pari vuotta ennen eläkeikääni 1-vuotiaan amerikkalaisen osakepainolla. KUN(!) romahdus tulee, niin tänne kostaa ja isosti. Ja sitten minä ostan isosti lisää kaikella minkä irti saan. Strategiani on syödä terveellisesti, vetää säännöllistä ja kovaa lenkkiä, välttää tupakointia ja kanavoida elinikää lyhentävät paheeni kohtuudella nautittuun mallasviskiin ja hyvään olueen elääkseni vielä ainakin muutaman romahduksen ylitse.
Minulle romahdus ei ole katastrofi. Katastrofi olisi romahduksen jälkeen myyminen huonoon hintaan. Velattoman ja hyväkuntoisen talomme pöydästä ei leipä lopu vaikka huonona vuonna en saisi pääomatuloa lainkaan. Auton vaihto siirtyy ja Karibian loma vaihtuu autolomaan pohjoismaissa, mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään kun tietää olevansa tuossa tilanteessa siksi, että jahtaa elinaikanaan parasta mahdollista tuottoa all-in osakkeissa ja siitä seuraa, että Karibian lomakin toteutuu kun vain pitää itsensä kunnossa sen tullessa mahdolliseksi.
Kasvavan osingon salkun euromääräinen osinkosumma kasvaa tasaisina portaina. Siksi uusi osinkoennätys joka vuosi on odotusarvo eikä yllätys Kun lisäksi aika usein romahdusvuoden keväällä ehditään maksaa vielä edellisen hyvän vuoden tuloksista ennätysosingot, niin siinä sitä sitten ollaan ennätysosingoilla ostamassa romahtaneilla markkinoilla! Olen jo henkisesti varautunut kuluttamaan romahdusvuonna vain eläkkeeni ja satsaamaan koko osinkopottini lisäostoihin silloin kun hyvää tavaraa saa poikkeuksellisen halvalla.
Vielä 20 kuukautta sitten mietin ehtiikö eläkesalkkuni saavuttaa tavoitettani eläköityä työvuosien nettotuloilla. Osinkosummani kehitys ekstrapoloituna eläeikääni saakka antoi odottaa vastauksen selviävän vasta kalkkiviivoilla. Koronaromahdukseen tehtyjen lisäostojen vuoksi tavoite täyttyi viime kesänä, jo ilman Nordean holdissa olleitakin osinkojakin kolme vuotta etuajassa.
Näillä askelmerkeillä ei liene yllätys, etten seuraa Betaa lainkaan. Minulle hinnan vaihtelu ei ole uhka, vaan se on mahdollisuus.
Far more money has been lost by investors preparing for corrections or trying to anticipate corrections than has been lost in corrections themselves.
Teknokraatti just kirjoitti tämän suomalaisen palkan- ja eläkkeensaajan näkökulmasta auki niin hyvin kuin inhimillisesti ottaen on mahdollista. Myös minulle (ikä 55) korkorahastoallokaatioksi riittää vallan loistavasti se, mitä eläkevakuutusyhtiöillä on.
Lisään osakkeista katsomoon hyppäämistä miettivälle Timolle vielä yhden näkökulman, josta asiaa voi tarkastella. En siis ole missään tapauksessa käteistä tai korkorahastoja vastaan, mutta itse rajaan niiden käytön lyhytaikaiseksi parkkipaikaksi lähitulevaisuudessa tarvittavalle rahalle, jonka olen tienannut jo, ja jota en enää uskalla riskeerata pörssin lyhyen ajan vaihtelulle.
Mutta ymmärsin kysymyksen olevan pidemmän tähtäimen eläkesijoittamisesta, joten tarjoan ajattelemisen aihetta katsomoon hyppäämistä harkitsevalle sijoittajalle historiallisella tosiasialla, että jopa semi-pitkänkin ajan, vaikkapa vuosikymmenen tuotoista merkittävä osuus tulee muutaman kovimman nousupäivän kovista repäisyistä. Niin tulee toki suurimmat hetkelliset tappiotkin.
Ja nyt pyydän Timoa palaamaan hetkeksi vielä ajatuksissaan siihen mielentilaan, jossa olit maaliskuussa 2020...noin. Eletään siis viime vuoden maaliskuuta. Kukaan koko planeetalla ei voi enää paeta koronaa. Talous menee kiinni ja ihmiset kotiarestiin. Salkut sulavat ennätysvauhdilla. Kolme viikkoa rymylaskussa olleet pörssi-indeksit tekevät 9.3.2020 19. kovimman romahduksensa kautta historian (-7.6%). Kurssiluisu jatkuu ja vain 3 päivää myöhemmin pamahtaa tauluun 12.3.2020 -9.51% (6. sija kautta aikojen laskupäivissä). Ja sitten vielä 16.3.2020 kolmanneksi suurin pudotus koskaan -11.98%.
Kysymys: kun aavistit onnekkaasti koronan vaikutuksen helmikuun iltauutisista ja myit salkkusi tyhjäksi, ostatko 16.3.2020 alkaen viikon aikana kylmästi koko potin takaisin ja painat kaikki vuosien säästösi all-in markkinalle? Jos et, luovuit jo puolesta vuoden 2020 tuotoista ja niiden tuottojen loppuelämällesi diskontatusta arvosta, koska 24.3.2020 osui pörssihistorian 9. suurin nousupäivä 9.38 %, jonka jälkeen ei ole taakse päin laakson pohjalle vilkuiltu. (13.3. 2020 10. suurin nousu ei vaikuta, koska se nollattiin saman tien):
Etenkin vanhan holdisalkun verovelan realisointi tekee heti myyntihetkellä itse aiheutetun kaksinumeroisen henkilökohtaisen pörssiromahduksen. Koska huipulta myynti ja pohjilta ostaminen onnistuu vain tuurilla, tulee kumpaankin päähän epätarkkuutta. Yllä viitattujen yhden päivän rymynousujen ja laskujen vuoksi epätarkkuutta tulee turbulentissa markkinatilanteessa helposti sekä irrottaessa että takasin mukaan kiivetessä kymmenisen prosenttia. Nämä kolme syytä yhdessä tarkoittavat sitä, että alle 30% romahdukseen on todella vaikea osua holdisalkun realisointia siten, että sillä tienaa oikeasti ylituottoa. (*)
Sen sijaan jo 30% romahdus on varsin helppo tunnistaa ja ostaa lisää sillä rahalla, minkä sillä kertaa käsiinsä saa.
* Veroseuraamushan ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö voi myydä osaketta, johon luotto on loppunut. Se tarkoittaa lisähintaa markkinatunnelmaan reagoinnissa sellaisten pitkään holdissa olleiden osakkeiden ja rahastojen osalta, joiden takana oleviin yrityksiin uskoo yhä.
Olen pohtinut siirtää osakerahastoista eläkesäästöni lyhyen koron rahastoon turvaan pörssiromahdukselta. Onko ajatuksessa järkeä? Miten korkorahasto pitää arvonsa verrattuna osake ja indeksirahastoihin jos pörssissä alkaa lasku?
Tämä saitti on täynnä osakesijoittajia. Täältä saa vinoutuneita neuvoja kysymykseen, kannattaako hankkiutua eroon osakesijoituksista.
Entä onko lyhyen koron rahasto hyvä valinta?
Pankkitili on turvallisempi. Osakkeiden romahtaessa myös lyhyen koron rahastot voivat menettää arvoaan. Lyhyen koron rahaston tuotto-odotus ei liene pankkitiliä korkeampi, mutta sen riski on korkeampi erityisesti siitä näkökulmasta, jos tarkoitus on suojautua pörssiromahdukselta.
Sitten kun korkotilanne on toinen, vastaan toisin. Tällä hetkellä pankkitili on kilpailukykyinen suhteessa korkorahastoihin.
Jos ei eläke kolkuttele parin vuoden päässä niin parempi lopputulema saattaisi tulla jatkamalla sijoittamista ajallisella hajautuksella esimerkiksi kuukausisäästösopimusta käyttäen. Sitten jos tulee romahduksia tai pienempiä kuoppia matkalle, niiden ajalta kertyy vain enemmän uutta omistusta arvoa kasvamaan. Jos sijoituksia on tarve ruveta myymään muutaman vuoden sisään, niin silloin kurssiriskiä kyllä mielestäni kannattaisikin ajaa alas.
Lisään osakkeista katsomoon hyppäämistä miettivälle Timolle vielä yhden näkökulman, josta asiaa voi tarkastella. En siis ole missään tapauksessa käteistä tai korkorahastoja vastaan, mutta itse rajaan niiden käytön lyhytaikaiseksi parkkipaikaksi lähitulevaisuudessa tarvittavalle rahalle, jonka olen tienannut jo, ja jota en enää uskalla riskeerata pörssin lyhyen ajan vaihtelulle.
Mutta ymmärsin kysymyksen olevan pidemmän tähtäimen eläkesijoittamisesta, joten tarjoan ajattelemisen aihetta katsomoon hyppäämistä harkitsevalle sijoittajalle historiallisella tosiasialla, että jopa semi-pitkänkin ajan, vaikkapa vuosikymmenen tuotoista merkittävä osuus tulee muutaman kovimman nousupäivän kovista repäisyistä. Niin tulee toki suurimmat hetkelliset tappiotkin.
Ja nyt pyydän Timoa palaamaan hetkeksi vielä ajatuksissaan siihen mielentilaan, jossa olit maaliskuussa 2020...noin. Eletään siis viime vuoden maaliskuuta. Kukaan koko planeetalla ei voi enää paeta koronaa. Talous menee kiinni ja ihmiset kotiarestiin. Salkut sulavat ennätysvauhdilla. Kolme viikkoa rymylaskussa olleet pörssi-indeksit tekevät 9.3.2020 19. kovimman romahduksensa kautta historian (-7.6%). Kurssiluisu jatkuu ja vain 3 päivää myöhemmin pamahtaa tauluun 12.3.2020 -9.51% (6. sija kautta aikojen laskupäivissä). Ja sitten vielä 16.3.2020 kolmanneksi suurin pudotus koskaan -11.98%.
Kysymys: kun aavistit onnekkaasti koronan vaikutuksen helmikuun iltauutisista ja myit salkkusi tyhjäksi, ostatko 16.3.2020 alkaen viikon aikana kylmästi koko potin takaisin ja painat kaikki vuosien säästösi all-in markkinalle? Jos et, luovuit jo puolesta vuoden 2020 tuotoista ja niiden tuottojen loppuelämällesi diskontatusta arvosta, koska 24.3.2020 osui pörssihistorian 9. suurin nousupäivä 9.38 %, jonka jälkeen ei ole taakse päin laakson pohjalle vilkuiltu.
Vastaavanlaisia loistavia all-in-tilaisuuksia oli v. 2008 - 2009 finanssikriisin yhteydessä hiukan pitkäkestoisemmin (käytännössä lokakuusta 2008 maaliskuun loppuun 2009, vähän toimialasta, osakkeesta jne. riippuen). Hyvän tilin tekemiseen ei tuolloinkaan vielä riittänyt se, että oli löysää käteistä - piti olla myös uskallusta ostaa. Ja tämä uskallus piti nimenomaan olla tilanteessa, jossa huomattavan moni taho (ml. kriisin ennustanut Nouriel Roubini ja Taloussanomien palkittu erikoistoimittaja Jan Hurri, kaksi eri tavalla ääntä pitänyttä tahoa mainitakseni) toitottaa, että romahdus, kriisi ja lama ovat uusi normaali ja mitään nousua ei tule - ja tietsikkanäyttönsä edessä istuva sijoittajareppana ei oikeasti tiedä, ovatko nämä tyypit oikeassa.
Vastaavanlaisia loistavia all-in-tilaisuuksia oli v. 2008 - 2009 finanssikriisin yhteydessä hiukan pitkäkestoisemmin (käytännössä lokakuusta 2008 maaliskuun loppuun 2009, vähän toimialasta, osakkeesta jne. riippuen).
Tuossa tilanteessa romahduksesta nousukin oli palkasta säästäjälle mukavan hidasta, joten ehti lastata enemmän kuukausieriä omaan salkkuunsa. Palkasta säästäjän rajoitus vanhan salkun kanssa on siinä, että vaikka tunnistaakin ostopaikan, mistään ei löydä enää rahamääräää, jolla voisi tehdä mitään merkittävää kun salkussa on jo ennestään yli 10 vuoden palkkasumma.
Eri romahdukset ovat erilaisia. Koko kätesikassan painaminen kerralla all-in on vaarallinen strategia, mutta jos niin teki helmikuussa 2020 juuri ennen koronaa, pääsi voitolle jo muutaman kuukauden kuluttua samana vuonna. Saman tempun loppuvuodesta 2007 tehnyt ehti sijoittaa takaisin usean vuoden osingot ennen kuin sai nokan pinnalle.
Itse maksoin oppirahoja 2007 sub-primekriisin heikolla tuotolla mutta hyödyllisellä opilla. 1990-luvun korkosijoittajana ja 2000-luvun rahastosijoittajana tuo oli ensimmäinen romahdus, johon törmäsin myös suoralla osakesalkulla. Ja se salkku oli valittu niin vastuuttoman typerästi ja arvostustasoista piittaamatta että hävettää
Syklisiä YIT:tä ja Outsaa ja toivotaan-toivotaan Talvivaaraa ja muuten vain omat asiansa sössinyttä Nokiaa sisältänyt salkku otti turpiin niin että hirvitti. Homma kävi niin kalliiksi, ettei minulla ole oikeutta käyttää niin paljon perheen rahoja kouratuntumalla sijoittamiseen, joten ostin ensimmäiset oppikirjani ja aloin lukea aktiivisemmin ensin Kauppalehden keskustelupalstaa ja sitten muitakin. Ensimmäiset kirjani olivat Burton Malkielin Sattuman kauppaa Wall Streetillä (todella, suomeksi kääneettynä 2007 copyright) ja Seppo Saarion Pörssiraamattu. Nämä luettuani mylläsin salkkuni tietoisesti osinkosalkuksi, vaikka en ollutkaan silloin vielä kuullutkaan Oksaharjusta. Jo eurokriisin vuosi 2011 oli rohkaiseva OMXH:n kyykätessä selvästi omaa salkkua enemmän. Tuosta alkanut vuosikymmen meni paremmin putkeen, eli hieman yli vertailuindeksin (OMXHGI) puhtaasti osinkolappuja holdaamalla.
Kekkoslovakki kirjoitti:
piti olla myös uskallusta ostaa. Ja tämä uskallus piti nimenomaan olla tilanteessa, jossa huomattavan moni taho (ml. kriisin ennustanut Nouriel Roubini ja Taloussanomien palkittu erikoistoimittaja Jan Hurri, kaksi eri tavalla ääntä pitänyttä tahoa mainitakseni) toitottaa, että romahdus, kriisi ja lama ovat uusi normaali ja mitään nousua ei tule - ja tietsikkanäyttönsä edessä istuva sijoittajareppana ei oikeasti tiedä, ovatko nämä tyypit oikeassa.
Huipulta myymisen ja pohjilta ostamisen teoria on numeroiden valossa kaunis, mutta sen riskinä ovat juuri nämä omat valintamme.
Talletin Kauppalehdessä vuonna 2012 aloitetun keskustelun, jossa sub-primekriisiä seuranneen eurokriisinkin jälkeen tuomiopäivän apostolit saarnasivat kuinka "puhdistava romahdus jäi vajaaksi" ja "nousu on tyhjän päällä". Ajattelin laskea tuon threadin 10-vuotispäivänä muutamien indeksien tunnusluvut "perusteettomaan nousuun" johtaneella vuosikymmenellä
Omalta kohdalta finanssikriisin aika meni harvinaisen nappiin, puhtaasti tuurilla. Salkussa oli 2007 hävyttömällä ylipainolla hyvin paljon aiemmin (ja itse asiassa varsin suurella vaivalla) hankittuja Venäjä-rahastoja, jotka olivat nousseet 2000-luvun ensin pikkuhiljaa ja sitten öljyn myötä räjähdysmäisesti. Asetin euromääräisen rajan jonka jälkeen myyn niistä puolet ja toisen rajan, jonka jälkeen myyn jäljellä olevista puolet; eka raja ylittyi tuolloin keväällä. Toista rajaa ei sitten koskaan ylitettykään (tosin vaihdoin neukkularahastot jenkkiöljyosakkeisiin ja Telenoriin muuten vaan kesällä 2009).
Tämän jälkeen olin puolitoista vuotta takia sijoitushommista käytännössä kokonaan irti, vaikka osakkeita ja puolet rahasto-osuuksista salkussa olikin; olisi kiva sanoa, että tämä johtui markkina-analyysistä ja kylmäpäisestä strategiasta, mutta oikeasti syynä olivat kyllä työ- ja yksityiselämän käänteet. Palasin ostolaidalle vasta marraskuussa 2008 kun ostin Wärtsilää alle 18 euron (osake sittemmin pilkottu kuuteen osaan); viimeiset näistä rahastomyyntirahoista muistan laittaneeni samaan lappuun maaliskuun lopussa hintaan just alle 16 euroa. Siinä välissä tuli koottua salkun nykyinen runko, jolla ekan 10 vuoden aikana biitattiin indeksi (tai OMXH ja Sepe ainakin) ihan kivasti, mutta teknojen vähyyden takia viime vuosina on tullut takkiin.
Koronadipin sen sijaan nukuin käytännössä täysin. Salkussa tuli turpaan ja ostojen kanssa koomailin, kun odotin laskun jatkuvan.
S&P 500 indeksin pisteluku oli 4.181 tasan vuosi sitten huhtikuussa ja näyttäisi tänään jenkkien aamupäivällä olevan luvussa 4.187 eli likimain samassa kuin 365 päivää aiemmin. Kysymys on, onko oma salkku palannut samaan lukemaan vai missä asennossa se on suhteessa ajettuun vuoristorataan?
Nordnetissa olevaa yhtä salkkua tarkastelemalla sotavuoden kehitys näkyy näppärästi yleisnäkymässä - oma salkku (sininen viiva) on plussalla 3,96 % verrattuna S&P 500 indeksiin (keltainen viiva). Hengissä ollaan.
Voihan sitä naureskella indeksisijoittamiselle, mutta voimakkaasti maailmalle hajautettu salkku on pärjännyt paremmin kuin Helsinki eli OMXH25, joka oli 5.119 vuosi sitten ja on nyt 4.919 eli selvästi alempana.
Nordnetissä on uusia näppäimiä, joita ei ole aiemmin tullut käytettyä. Pitäähän sitä kokeilla mitä pörssilistattujen Tuottonappulan takaa löytyy:
Viimeisten kolmen kuukauden ajalta on paljonkin punaista VIX futuureja tietenkin lukuun ottamatta, mutta defensiivisiä ovat olleet Health Care, Consumer Staples ja US Quality Dividends sektoreina, tällaisina aikoina ja kuluneen vuoden aikana.
Teknolla QQQ ja erikoissektoreilla (Clean energy, Semiconductors etc.) on paikkansa, mutta kärsivällinen on oltava. S&P500 indeksille on aina rivinsä, oli mitä tahansa.
Vastaava nappula on Rahastot osuuden Historia, josta ilmenee vastaavasti:
Punaista on hiukan raskaammin, mutta vuoden ajalta Indeksirahasto Eurooppa, Odin kiinteistö C ja Skagen Global A ovat pitäneen nenän pinnalla. Näissäkin on katsottava 3, 5 ja 10 vuoden jaksoa, kun arvioi millaista painoa kuhunkin voi panostaa kokonaisuuteen nähden.
Menossa ollut vuoden jakso on ollut siitä hyvä, että heikot positiot ovat tulleet vuoristoradalla esiin ja ne voi ravistaa radan syrjään ennen uutta rundia.
