En minä muuta, mutta tuossa on käyty kuoleman porteilla ja elämän realiteetit tulisi noinkin kompetentin miehen tunnustaa. En halua lukea Pokeritiedosta RIP-kirjoitusta turhan takia. Ja PP on tuonut esille, että rahaa pitää olla X-määrä tämän projektin lopussa. Kyllähän sitä kirjoitusten mukaan on jo siten, että voisi terveyttäkin huomioida ja keskittyä maksimoimaan aika poikien kanssa. Oudolta tuntuu, että se raha on ykkösasia. Eniten ihmetyttää tuo, että et edes tunnu miettivän muita vaihtoehtoja.
Raha ei ole ykkösasia. Mutta ilman rahaa on kyllä stressiä jota pyrin proaktiivisesti poistamaan huolehtimalla raha-asioista. Tämä on Sijoitustieto; täällä kai idea on puhua aika paljon rahapuolesta niin toki sitten voi tulla kuva, että ne raha-asiat ovat ainut juttu elämässä.
Ei rahaa Tarvitse olla X-määrä projektin lopussa, en uhraa projektille muuta elämää mutta se on minulle kuitenkin mielekäs tavoite joka tuo elämälle suuntaa puuhastelujen osalta ja sairaalavääntöjen jälkeen kaipaan selkeähköä suuntaa.
Muihin kuten "elämän realiteettien tunnustamiseen" kuoleman porttien jälkeen en osaa edes kommentoida mitään järkevää. Se mainittakoon vielä loppuun, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta mutta onneksi tuurilla ei ole muistia. Läheltä piti tilanteita:
1987 nokkakolari täydessä vauhdissa mopolla, yhteenlaskettu törmäysnopeus siis 80km.
1994 Paha autokolari Tartossa keskellä metsää ja runsaasti verta vuotaen. 54 tikkiä kasvoihin ja kuukauden sairausloma.
1996 Malaria Pakistanissa
1999 Nousevan aortan dissekaatio ja kolme viikkoa teholla
2001 Lavantauti Kamputseassa
2002 Dengue kuume Intiassa ja jatkohoito sairaaloissa Saksassa ja Aurorassa
2014 Aivo-infarkti San Josessa, Kaliforniassa
2021 Aivo-infarkti Helsingissä
2021 tämä viimeisin sairaalahässäkkä kun sydämestä lähtevät suonet fiksattiin eikä mennyt ihan putkeen.
Että en hirveästi usko saaneeni suuria "elämän realiteettien" valaistumisia enää tällä vikalla keikalla..
Raha ei ole ykkösasia. Mutta ilman rahaa on kyllä stressiä jota pyrin proaktiivisesti poistamaan huolehtimalla raha-asioista.
Juuri näin, raha mahdollistaa paljon hyviä asioita että jos sen tekemisestä vielä tykkää niin kuka hullu sen jättäisi tekemättä. Eri juttu jos tekee rahaa muttei osaa nauttia siitä.
En itse PP:s spekseillä ultralajeja harrastas. Muistaakseni noihin kovimpiin ultrakisoihin tarvitaan lääkärintodistus että voi osallistua, tosin ei taida PP:n lajit olla ihan niin "ultria".
En itse PP:s spekseillä ultralajeja harrastas. Muistaakseni noihin kovimpiin ultrakisoihin tarvitaan lääkärintodistus että voi osallistua, tosin ei taida PP:n lajit olla ihan niin "ultria".
Joo en siis kilpaile mitään, todellakaan. En edes sivujetoja ota enää, en ole vuosiin ottanut. Tykkään siitä tekemisen prosessista, tykkään fiilistellä enkä painaa hampaat irvessä, enää. Ei mun ultrat mitään kunnollisia oo, kerran vuodessa joku 3-4 päivää ja 40-70km päivässä. Mut ihan ok monivammaiselta lähes 50v ukolta.
Noissa jutuissa pääsee tosi koviin fiiliksiin varsinkin jos kelit on hyvät ja tulee totain hauskoja osumia matkan varrelle kuten jäätelökiska tai uimapaikka. Nyt on (juoksu)kunto selkeästi taas kohonnut viikossa et outteja Alpeille vaikka toki en oo oikeesti kunnossa siihen mut ei se nyt vaarallistakaan oo. Korkeintaan vittumaista mut vittumaisempaa luovuttaa jos ei oo ihan pakko.
"Tuomas Sammelvuon unelmalla on ollut raju hinta – avioero ja valtava ikävä lapsia: ”Usein tekee kipeää”
Pudasjärveltä maailmalle ponnistanut lentopallovalmentaja voi voittaa jopa olympiakultaa Tokiossa. Nyt hän kertoo, mitä kaikkea hänen hurja matkansa on vaatinut ja opettanut.
Kesää 1984 Tuomas Sammelvuo ei unohda koskaan. Siitä tuli hänen elämänsä suunnannäyttäjä.
Kun Sammelvuo tuolloin kahdeksanvuotiaana nassikkana tuijotti isänsä kanssa herkeämättä Los Angelesin olympialaisten kisalähetyksiä, hän löysi intohimonsa. Puhoksen tunnelmallisessa mökissä kirjoitettiin alkutahdit sille, mikä konkretisoituu Tokion olympialaisissa.
– Muistan ikuisesti sen hetken, kun sanoin mökin patjalla maatessani isälleni yhtenä aamuyönä, että vielä tulee päivä, jolloin näet minutkin tositoimissa olympialaisissa, Sammelvuo, 45, muistelee.
– Nyt kun siitä tulee totta, niin onhan se itselleni aivan älyttömän kova juttu. Jo Tokioon saavuttuani meni muutama päivä ihan vaan hämmästellessä, kun tajusin, kuinka uskomattoman pitkän reissun unelman toteutuminen lopulta vaatikaan, Pudasjärven kasvatti jatkaa.
Urheilijana hän jäi Suomen paidassa vain kahden erävoiton päähän vuoden 2008 olympiapaikasta.
”
Muistan ikuisesti sen hetken, kun sanoin mökin patjalla maatessani isälleni yhtenä aamuyönä, että vielä näet minutkin tositoimissa olympialaisissa.
Sammelvuo debytoi olympiakävijänä tavalla, joka voi jäädä pysyvästi suomalaiseen urheiluhistoriaan. Kivikovan Venäjän lentopallomaajoukkueen päävalmentajana takavuosien tähtipelaajalla on realistinen sauma voittaa jopa olympiakultaa. Jo joukkuelajien kesäolympiamitalin saavuttaminen olisi suomalaisittain historiallista.
– Olympiakulta on mahdollinen, mutta emme ole suosikkeja, vaan se viitta lankeaa Brasilialle, Puolalle ja Ranskalle, Sammelvuo näkee.
– Paineemme ovat hurjat, mutta se kuuluu tähän. Avauspelissä voitto Argentiinasta olisi mentaalisesti erittäin tärkeä. Raaka fakta on, että huipulla erät ratkeavat 46-prosenttisesti 2–3 pisteen erolla. Se on usein vain yhdestä pallosta kiinni, ja silloin pään on kestettävä.
Entinen huippupelaaja Tuomas Sammelvuo toimi Suomen lentopallomaajoukkueen peräsimessä 2014 niin tehokkaasti, että hänet valittiin Vuoden valmentajaksi. Kuva: Vesa Koivunen
Neljästi Suomen parhaaksi lentopalloilijaksi valittu, kertaalleen Mestarien liigankin voittaneelle Sammelvuolle Japani on hyvinkin tuttu maa. Mies pelasi maan pääsarjassa kauden 2005–2006 ja opetteli sinä aikana puhumaan japania.
Sammelvuo sanoi aikanaan maailmalle lähtiessään isälleen, että opettelisi aina sen maan kielen, jossa kulloinkin pelaisi. Nyt mies puhuu englantia, ranskaa, italiaa ja venäjää.
– Japanin kielen taito pääsi ruostumaan, kun en ole puhunut sitä 15 vuoteen. Täällä ollessani olen kyllä huomannut ymmärtäväni yhä paikallisten puhetta, hän ruotii.
”
Pelaajille kyse ei ole politiikasta, vaan tärkeästä haasteesta. Neuvostoliiton ja Stalinin haamut ovat jo historiaa.
Venäjän kielen Sammelvuo opetteli heti 2016, jolloin hän Suomen maajoukkueen päävalmentajana luotsasi myös siperialaista Kuzbass Kemerovoa. Venäjän maajoukkueen vastuuluotsiksi hänet kutsuttiin 2019.
– Nuoruusvuosien olympiaunelmani oli yksi merkittävimmistä syistä siihen, että päätin kutsun saatuani lähteä Venäjän päävalmentajaksi, valmentajana yhden Venäjän mestaruuden voittanut Sammelvuo selvittää.
Tokiossa Venäjä ei tosin esiinny virallisesti Venäjänä, vaan pelaa Venäjän olympiakomitean lipun alla – kiitos maalle asetetun laajan dopingpannan. Joukkue tottelee lyhennettä ROC.
– Tästä kikkailusta on tullut suuri vitsin ja naurun aihe joukkueemme sisällä. Ollaan väännetty aiheesta sen verran paljon vitsiä, että joukkue saa siitä taatusti myös lisämotivaatiota turnauksen voittamiseen, Sammelvuo kertoo.
– Pelaajat odottavat jo kuumeisesti toista peliämme, joka on rakasta vihollista Yhdysvaltoja vastaan. Pelaajille kyse ei ole politiikasta, vaan tärkeästä haasteesta. Neuvostoliiton ja Stalinin haamut ovat jo historiaa, ja se alkaa näkyä myös maan valmennuskulttuurissa.
Sammelvuon mukaan siihen on tullut ripaus lisää inhimillisyyttä – sitä tehdään kasvavassa määrin ihmisjohtamisen näkökulmasta.
– Iso kuva ei silti ole muuttunut: yksi johtaa ja sillä siisti. Päävalmentajan on tiedettävä koko ajan, mitä on tekemässä, muuten leikki loppuu lyhyeen, Sammelvuo tietää.
”
Ikävöin lapsiani suuresti. Ikävä tekee usein kipeää.
Sammelvuo myöntää, että autoritaarinen johtamiskulttuuri on venäläistänyt hänen identiteettiään.
– Olen aiempaa kovempi ja suoraviivaisempi, jos kohta edelleen pelaajien suuntaan myös keskusteleva ja kuunteleva. Mutta kun on päätösten aika, pystyn ratkaisuihin aiempaa jämäkämmin, hän sanoo.
– Tietynlaisten venäläisten piirteiden ilmaantuminen tarkoittaa myös, että ei pidä valittaa mistään. Eivätkä Venäjällä pelaajat vastaavasti kyseenalaista valmentajan päätöksiä koskaan.
Tuomas Sammelvuo on valmentanut potentiaalisiin mitalikandidaatteihin lukeutuvaa Venäjää vuodesta 2019. Kuva: Predrag Milosavljevic
Unelman tavoittelulla on ollut hintansa. Hurja omistautuminen valmennustyöhön sotki perhe-elämän, ja vuonna 2020 kahden lapsen isän pitkä avioliitto päättyi eroon. Nyt valmentajalla on uusi suhde, mutta yksityiselämästään hän ei halua puhua.
– Selvää on, että unelman hakemisella on oma raskas hintansa. Lasten näkeminen on vaikeaa, koska välimatka Suomeen on pitkä, Sammelvuo kertoo.
– Ikävöin lapsiani suuresti. Ikävä tekee usein kipeää.
”
Tunnen itseni onnellisemmaksi kuin aikoihin.
Määrätietoiseksi tiedetty Sammelvuo nostaa samaan hengenvetoon esiin oman henkisen kasvunsa.
– Olen viime vuosina viimein oppinut asettamaan työ-, siviili- ja tunne-elämän oikeaan perspektiiviin. Lentopallo ei ole enää koko elämäni, olen oppinut elämään intohimoni kanssa, Sammelvuo alleviivaa.
– Sitä kautta tunnen itseni onnellisemmaksi kuin aikoihin."
En itse PP:s spekseillä ultralajeja harrastas. Muistaakseni noihin kovimpiin ultrakisoihin tarvitaan lääkärintodistus että voi osallistua, tosin ei taida PP:n lajit olla ihan niin "ultria".
Joo en siis kilpaile mitään, todellakaan. En edes sivujetoja ota enää, en ole vuosiin ottanut. Tykkään siitä tekemisen prosessista, tykkään fiilistellä enkä painaa hampaat irvessä, enää. Ei mun ultrat mitään kunnollisia oo, kerran vuodessa joku 3-4 päivää ja 40-70km päivässä. Mut ihan ok monivammaiselta lähes 50v ukolta.
Noissa jutuissa pääsee tosi koviin fiiliksiin varsinkin jos kelit on hyvät ja tulee totain hauskoja osumia matkan varrelle kuten jäätelökiska tai uimapaikka. Nyt on (juoksu)kunto selkeästi taas kohonnut viikossa et outteja Alpeille vaikka toki en oo oikeesti kunnossa siihen mut ei se nyt vaarallistakaan oo. Korkeintaan vittumaista mut vittumaisempaa luovuttaa jos ei oo ihan pakko.
Pystytkö oikeesti vetämään vain fiiliksen mukaan? Mä luulen että kilpailet kuitenkin itsesi kanssa. Tsekkaat jotain mihin aimmin olet pystynyt ja vertaat siihen.
Jokainen vuosirengas tuottaa hitosti extra duunia ja esimerkiks Akin rautaenkat tullessaan missälie vempaimessa on vuosi vuodelta kovempi saavutus. Osaatko olla itselle armollinen ja ottaa voittona vanhan "voittotuloksen" uusilla ikärenkailla
En itse PP:s spekseillä ultralajeja harrastas. Muistaakseni noihin kovimpiin ultrakisoihin tarvitaan lääkärintodistus että voi osallistua, tosin ei taida PP:n lajit olla ihan niin "ultria".
Joo en siis kilpaile mitään, todellakaan. En edes sivujetoja ota enää, en ole vuosiin ottanut. Tykkään siitä tekemisen prosessista, tykkään fiilistellä enkä painaa hampaat irvessä, enää. Ei mun ultrat mitään kunnollisia oo, kerran vuodessa joku 3-4 päivää ja 40-70km päivässä. Mut ihan ok monivammaiselta lähes 50v ukolta.
Noissa jutuissa pääsee tosi koviin fiiliksiin varsinkin jos kelit on hyvät ja tulee totain hauskoja osumia matkan varrelle kuten jäätelökiska tai uimapaikka. Nyt on (juoksu)kunto selkeästi taas kohonnut viikossa et outteja Alpeille vaikka toki en oo oikeesti kunnossa siihen mut ei se nyt vaarallistakaan oo. Korkeintaan vittumaista mut vittumaisempaa luovuttaa jos ei oo ihan pakko.
Pystytkö oikeesti vetämään vain fiiliksen mukaan? Mä luulen että kilpailet kuitenkin itsesi kanssa. Tsekkaat jotain mihin aimmin olet pystynyt ja vertaat siihen.
Jokainen vuosirengas tuottaa hitosti extra duunia ja esimerkiks Akin rautaenkat tullessaan missälie vempaimessa on vuosi vuodelta kovempi saavutus. Osaatko olla itselle armollinen ja ottaa voittona vanhan "voittotuloksen" uusilla ikärenkailla
?
Oikeesti nykyään pystyn enkä pysty edes vertaamaan nykyään kuin vuotuisessa kavericooperissa. Mutta on kyllä ollut oppimisprosessi. Mulle juokseminen on hyvin meditatiivista touhua ja tavoittelen hyvää fiilistä ja sellaista aivojen vapautumista, vapaata energiaa ajatusten tulla. On siinä vielä se murunen suorittavuutta, että toki tulee hyvä fiilis kun kulkee. Siis juoksu helppoa ja nautinnollista: sykemittari jäi pois kuutisen vuotta sitten ja kellokin jo vuosia sitten...hihityttää rantareiteillä vastaan irvistävät miehet, ei näytä hauskalta heidän meininki. Joogapöksyillä tuntuu olevan keskimäärin kivempaa vaikka hifiseurannat toki heilläkin ranteessa.
Yllättäen noissa vuosittaisissa etenemisissä seuraan kelloa vähän tarkemmin. Siinä vain ajantaju sumenee niin kiva ottaa realitychekkiä ja laskeskella, kuinka myöhään tulee menemään.
Ottaisin voittona vanhan "voittotuloksen" uusilla vuosirenkailla mutta tosiaan en kelloa kattele niin en tiedä. Juokseminen on mulle elämäntapa, nautinto ja vaikka vielä vähän tekemistä niin joka viikko tuntuu taas paremmalta (vielä ei ylämäkiä pysty juoksemaan).
Pidemmät matkat on ikä-armollisia, kattelin dokumentin 56 vuotiaasta miehestä, joka veti jonkun yberultran eli vuoden sisällä 4*200km maailman kuumimmassa/kylmimmässä jne paikassa ja vissiin nukkumatta. Yksi oli Antarktikalla.
Yksi iso milestone nyt onkin se, että juoksukyky palaa niin elämästä tulee vielä elämisen arvoista. Kyky tehdä kropalla asioita on mulle tärkeää enkä pysty ajattelemaan, miten mentaalilta selviäisin jos vaikka joutuisi rullatuoliin.
Loppukesänä päässee vielä ja jo nautinnollisille maastolenkeille. Eilen meni 6km niin, että kävelin vain reippaammat ylämäet. Meni aika niin kuin otaksuin eli kun pääsi aloittamaan treenit, niin lihasmuisti picks up ja kehitys on aika nopeaa...ottaen huomioon, että vasta vähän yli kuukausi sairaalasta pääsystä ja siellä makoiltiin 66 päivää.
Aloittelen enempi puuhasteluja ensi viikolla. Hyvin ehti tästä kesästä nauttia joten hyvillä mielin enempi sorvien ääreen ja sairauslomahan loppuu kuun vaihteeseen. Juominen sujuu jo pieninä annoksina ja o/u line syöttöletkun poistamisesta varmaan, öö, 40 päivää. Saletisti kyllä lähtee koska kehitys on selkeää. Toki keulin ja välillä tulee reippaita yskimiskohtauksia ja pelästyttää läheisiä mutta se on sink or swim. Silleen lapsetkin oppi uimaan ilman muonavahvuuksista poistoja (joo joo, olin kyllä varmistamassa siinä vaiheessa kun kuului parkaisu '"Daddy, ei jaksa!").
Raha-asiat on menny huonosti yhdeksän kuukautta. Pörssi, vedot, pokerit, kaikki. Joukkoon omia sekoamisia. Sitä ennen oli toisaalta dreamrun 13 kuukautta joten tilanne edelleen ihan hyvä mutta nyt on aika kääntää kelkka kun terveysmurheet all but selätetty.
-Aspirea kevennykseen ennen q2 65,x sek (juu ei kannattaisi kertoa mutta vielä on varaa). Perusteluna se, että ennen q julkaisuja on ollut tapana nousta ja sen jälkeen laskea. Lisäksi oma näkemys firmasta sumuisa tällä kurssilla - osan toki pidän yli vuodenvaihteen veroseiffinä.
- Cityconia lisäykseen ennen q2 7,36e (tämän voi sanoa). Halpaa kuin saippua ja viikko lähtee aina kivasti käyntiin kuin lisää Cityconia.
Ja terveysmurheet näköjään selättyy nyt kiihtyvää vauhtia. Tänään terassilla meni Mansikka-Raparperi spitzer 0,5l alle tuntiin lähes köhimättä. Tästä muutama johtopäätös:
1. ke nielemiskuntoutuksessa sanon, että olisi aika ottaa vatsaletkun exitplan naftalista eli 40 pv ei enää mun u/o line vaan paljon vähemmän. Letkussa on jatkuva tulehtumisvaara ja suuri sosiaalinen haitta kun se aina välillä prakaa eli konkreettisesti vatsan sisältö tulee housuille, not nice. Et haitat > hyödyt hyvin äkkiä kun ilman mitenkään pärjää, et tähän ei hirveitä toleransseja halua ja kyllä alkaa jo nyt olla sillä rajoilla, että ilmankin pärjäisi. Tai varmasti pärjäisikin jos en treenaisi ja hikoilisi niin.
2. vedän Alfa-äijädrinksuja
3. Niin on käymässä kuin ounastelinkin: elämä on parasta kuntoutusta. Helvetinmoinen ralli päälle vaan niin pakkohan paikkojen on lähteä vetrymään. Tänään Vuosaaaressa uimassa kolmen nassikan kanssa (joo en oo kysyny, saako uida letkun kanssa), Hietsussa fiilistelemässä, Hiltonin terdellä syömässä ja Meripaviljongin terdellä auringonlaskua ihastelemassa. Matkat fillarilla. Rai vitun Rai, vielä on muutama päivä Laakson lekurin antamaa sairauslomaa jäljellä. Huomenna varmaan ainakin juoksemaan saarille, sopiva alle 30c ilma.
Ei paras fiilis. Eilen olin peleillä ja kongnitiivinen toiminta oli katastrofaalista. Oon pelannut ennenkin huonosti mutta en koskaan varmaan noin huonosti kautta absurdisti.
Esimerkiksi: sökössä on auki pöydällä 4 korttia per ukko, vastustaja lyö alle ja lyön päälle kaiket kädellä, joka ei voi voittaa vastustajan kättä jos vastustaja ei pillittänyt eli reissussa ei mitään valoa (maksaa voi jos haluaa). Vastustaja vähän yllättyi, maksoi ja toki siis vei. Niin, luulin, että vielä on yksi kortti tulossa.
Oli kaikenlaista muutakin karmivaa. Esimerkiksi kerran löin turnin, vastustaja maksoi ja jätin riverin lyömättä koska tuli värin mahdollisuus. Sanoin "Suora" kun pöydällä QQT+kaksi pikkukorttia. Joo, luulin toisen muijan olevan J/K.
Jos jotain positiivista, niin näin absurdisti en sentään ole muulloin sairaalan jälkeen pelannut mutta fiilis, että kognitiivisia muutoksia on tapahtunut jotka vaikuttavat nimenomaan pokeriin, eivät niin paljon vetoihin tai pörssiin eli en ole sinällään tyhmempi, mutta en vain voi luottaa paljoakaan aivojen tuottamaan tietoon. Onneksi kognitiivinen terapia onkin alkamassa mutta on tämä aika nihkeä spotti mentaalisti, koska livepokeri maailmankinlaajuisesti on mulle tosi tärkeä osa elämäntapaa ja nyt se on vähän vaaran alla.
Mulla on siis Heinäkuussa pelkästään tappiosessioita jos Tallinnnan laskee yhdeksi sessioksi. 7/7 tappiota.
Täytyy jatkaa testailua elämässä ja pokerissa. Mikä toimii aivojen puolesta ja mikä ei. Luulen myös, että joku Jenkkien live on helpompaa kuin Suomessa koska täällä on paljon aivoja kuormittavaa meteliä.
Onneksi on säästöjä, niitä nyt tarvitaan. Liikuntaa, testailua, kuntoutusta. Tavallaan tämä on vittumaisempi vihu kuin joku fyysinen sairaalassa makailu koska siihen riittää treenit joissa oon mentaaliltani kova. Nämä kongnitiiviset jutut taas tarvitsevat paljon rauhaa ja säännöllistä elämää ja ne on haastavampia paloja elämän palapelissä.
Sry vaan mut tykkään kirjoitella hassut käänteet ylös. Menin 14 puheterapiaan... tuloksena se, että kuulemma fiilispohjalta jos koen selviäväni niin PEK-letkun voi poistaa. No en ihan varma mut aattelin ainakin käynnistellä prosessia eli MITEN se tapahtuu ja MISSÄ?
Arvauskeskuksen infosomali ei tiennyt, neuvotteli puheterapeutin ja lekurin kanssa: "ei täällä, varmaan siellä missä laitettiinkin".
Pyöräilin meikkuun, kysyin infosta että endoskopiayksikköön vai M10 osastolle kun pitäisi kysellä poistoa. "tähän aikaan varmaan M10", niin, tiesin itsekin että 15.27 ja kaikki osaavat alkavat valua pois, Spede vilkuttaa.
M10 ja tuttujen hoitsujen huoneeseen, sieltä lekurien pariin ja 15.33 olin päivähuoneen sohvalla (kaikki sängyt täynnä) jossa go getter nuori naislääkäri teki kuten luoteelleen kuuluu - oli heti repimässä pois!
Niin, päätöshän oli lopulta minun ja nyt olin "ajautunut" toimenpiteeseen joka on tavallaan jännä koska JOS juominen ei onnistu riittävän hyvin niin joutuu tiputukseen TAI saa (keuhko)kuumeen kun kamaa menee ruokatorveen. Mut vitut, mehän mennään, sink or swim.
Paitsi, että letku ei lähtenyt pois. Sattui hitosti ja pyysin puudutusta. Paikalle tuli myös toinen hoitsu jota nappasin kädestä kiinni ja puristin kun lekuri veti täysiä. Aika hauskan näköistä varmaan päivähuoneen ohikulkijoista. Siis ihan kunnolla veti ja jokainen voi kelata miltä tuntuu kun vatsaan kiinnitettyä letkua vedetään ihmisvoimin pois. Aika nihkeeeltä...onneksi käsi ja 15.42 homma oli ohi. Olin aika tuskissa mutta kiittelin vuolaasti: sairaalassa kyllä välillä tapahtuu yllättävän reippaasti kun oikea tapaus osuu kohdalle. Osaavia tyyppejä nää kaksi selvästi vaikka itseä se vetäminen hirvitti: "mitä jos tää onkin joku muun mallinen letku joka pitää poistaa vaikka nukutuksessa kun sisällä on joku vaste?". Ja vaste siellä olikin, kutsuvat "pallungiksi" joka antaa periksi kun riittävän kovaa vetää...asiaa ei tosin auta se, että kudoksilla ja keinotekoisilla osilla oli ollut pari kuukautta aikaa mukautua toisiinsa.
En viittinyt mainita, että oon pyörällä. Kumminkin vatsasta reikä ulkomaailmaan ja jonkun verran vuotaa. Toisaalta ulkona satoi niin vitusti, että kukaan ei huomaa - perfect crime.
Niin että nyt mulla on kahvimuki vieressä. Tälläisellä ilmalla hikoiluttaa reippaasti joten gl me.
-----------
Ilman aikaa ja ilman etukäteisilmoitusta kävelee sisään sairaalan osastolle ja 10 minuutissa on hoidossa vaikka ei edes vapaita hoitopaikkoja. Meilahti <3
kognitiivisia muutoksia on tapahtunut jotka vaikuttavat nimenomaan pokeriin, eivät niin paljon vetoihin tai pörssiin eli en ole sinällään tyhmempi, mutta en vain voi luottaa paljoakaan aivojen tuottamaan tietoon. Onneksi kognitiivinen terapia onkin alkamassa mutta on tämä aika nihkeä spotti mentaalisti, koska livepokeri maailmankinlaajuisesti on mulle tosi tärkeä osa elämäntapaa ja nyt se on vähän vaaran alla.
Olettaisin että kännyyn /tablettiin ois tarjolla jotain "pelejä" jolla vois tehdä aivojen treenausta ja kestokykyä. Klassikko Tetris ainakin löytyy ja varmasti muistipelejä, vois kuvitella että ihan medical appejakin tohon tarkotukseen on olemassa.
Olettaisin että kännyyn /tablettiin ois tarjolla jotain "pelejä" jolla vois tehdä aivojen treenausta ja kestokykyä. Klassikko Tetris ainakin löytyy ja varmasti muistipelejä, vois kuvitella että ihan medical appejakin tohon tarkotukseen on olemassa.
Mahdollisesti katsastamisen arvoinen vaihtoehto tähän voisi olla dual n-back, jonka säännöllinen harjoittelu viimeaikaisten tutkimustulosten (https://releases.jhu.edu/2017/10/17/johns-hopkins-finds-training-exercise-that-boosts-brain-power/) perusteella parantaa työmuistia ja kognitiivista suorituskykyä. Kyseessä on siis eräänlainen muistipeli, jossa tehtävänä on muistaa kaksi muuttujaa sisältävää sarjaa n alkiota taaksepäin. Tähän soveltuvia appeja pitäisi löytyä useampiakin.
Omakohtaista kokemusta ei ole, koska kaikenlainen grindaus on itselleni äärimmäisen vastenmielistä, mutta moni tämän nimeen tuntui vannovan kognitiivisen suorityskyvyn parantamiseen tähtäävässä keskustelussa, josta menetelmän aikanaan bongasin. Tulipahan nyt sitten monen vuoden seuraamisen jälkeen kirjoitettua ensimmäinen viestikin tälle foorumille kun kerrankin tuntui, että voisi olla jotain lisäarvoa tarjottavana keskusteluun.
Kun päätösperusteiset hommat menee ketuiksi, otamme lohdutuskiksejä indeksistä. Uusin HITAS-indeksi ilmoitteli nyt 1.8., että HITAS-maksimien nousunopeus on kiihtynyt ja nousua kolmen kuukauden ajanjaksolla nyt noin 3% (563.7 -> 579.1). Tämä tekee worst case scenaariossa noin 20.000e verovapaata tuottoa 3kk ajalta eli siis olettaen, että taloyhtiö ei äänestä vapautusta HITAS:sta. Tällöin menee makseilla, muuten kalliimmalla, aika saletisti.
Tosiaan resultwise en voi enää muistaa/ymmärtää, mikä valo oli olevinaan siinä, että en asuisi kämpässä vaadittavaa kahta vuotta. (*). Tällä indeksin kehityksellä kämpän voisi pitää tyhjillään ja asua hotellissa koko 2v. Ei toki omaa ansiota tämä loppuaika eli kämppien "koronakiri", sinällään alkuperäinen sijoitus sen sijaan oli musta solidi case ja vieläpä miellyttävä esteettisesti eli niin lähellä "taulusijoittelua" kun mun aivoilla voi päästä.
Tuli mieleen, että ehkä mä sittenkin hajautan ihan solidisti riskiä. Osakkeissa painan ihan leppoisasti usein yhtä-paria noin kaikilla mutta sitten on kumminkin kämppiä jotka liikkuu vähän eri logiikalla kuten vedot ja pokeritkin. Harvoin ihan kaikki kyykkäävät samaan aikaan niin yhtiömme saa aikaa reagoida. Ja if all else fails on vielä velaton mökkikompleksi jonne voi last stand tyyppisesti perääntyä itkemään ja ehkä jopa miettimään next move.
---
(*) kai se epäilys liittyi jotenkin siihen, että en vain viihtyisi noin kaukana ytimestä kahta vuotta ja että kannattaako uhrata kahta vuotta osaa elämänilostaan rahan takia. Mutta oon kotiutunut hyvin, superit maisemat mihin herätä eikä seinät tosiaan kaadu päälle. Bonuksena tulee treenattua entistäkin enemmän kun noin samassa ajassa juoksee keskustaan mitä nyhjää spårassa ja kun usein tarvii reppua mukaan niin juoksutreeni on jo varsin reipasta hyötyliikuntaa.
Täydelliset markkinat ovat läppä ja mm. alati kasvavat rahastot heikentävät lisää markkinoiden tehokkuutta.
Yksi kokonaisuuden kannalta pieni mutta hassu yksityiskohta, joka omalta pieneltä osaltaan heikentää markkinoiden tehokkuutta, on perintövero. Suuret ikäluokat alkavat kupsahtelemaan ja taloudellisesti terävimmiltä kyniltä jää jo osakkeitakin nuorempien riesaksi. Osakkeita, jotka ovat nousseet nyt noin putkeen 13 vuotta eli holdisalkut ovat tyypillisesti vahvasti plussalla. Näistä holdisalkuista ei ole valoa myydä juuri mitään, juuri koskaan, koska valtava verovaikutus.
Verovaikutushan menee niin, että jos henkilö kuolee, niin perinnön saajan ei tarvitse maksaa osakkeiden sisällä olevasta voitosta veroa. Jep, aika hassua mutta näin menee. Eli jos vaikka on ostettu UPM 2008 7e hintaan ja nyt on 34e ja 2008 ostanut kuolee niin veroa menee vasta 34e ylittävältä osuudelta.
Hassua musta, että homma on näin hyväosaisia tukeva, lahoista maatiloista menee kyllä verot. Olisiko niin, että niin monella päättäjällä on ainakin potentiaalisesti oma lehmä ojassa, että riittävää konsensusta asiasta ei saada aikaan. Vai onko tämä käytäntö jotenkin perusteltavissa? Omasta mielestä nyt kun kovasti huolestutaan pääomatulojen eriytymisestä ja käytännössä ylin desiili harjaa niin tällaisessa olisi hyvä spotti vähän tasoittaa ja aidosti saada verotulojakin.
Tämä asia on juuri nyt poikkeuksellisen merkittävä kun osakkeet ovat nousseet niin paljon ja niin kauan. Olkoon nyt sijoitusvinkkinä niille, joilla on hyvät välit perintökaaren sisällä ja haluavat ei-maksimoida verojaan. Vanhan ihmisen jolla on ylimääräistä eikä halua niitä käyttää ei lähtökohtaisesti kannata tällöin myydä juuri mitään, juuri missään tilanteessa.
perintövero tulee tietysti halvemmaksi, jos arvon nousu on merkittävää. Sama ominaisuus on myös lahjaverolla, joten joissain tilanteissa voi olla myös järkevää lahjoittaa osakkeita vaikka puolisolle.
... perijä maksaa perintöveroa koko osakkeen hinnasta.
Perintövero on kylläkin maailman oikeudenmukaisin vero. Perinnönsaaja ei ole tehnyt _mitään_ tuon tulon suhteen.
Toki Hudsonjoen neron toteamus "niistä rahoista on jo maksettu verot" on ylitsepääsemättömän nerokas: ei mikään ihme että hemmo ei koskaan käynyt Alepassa. Kassalla olisi ollut vaikeuksia päästä ulos "koska näistä fyrkistä on jo maksettu verot, mikä hemmetin ALV???".
... perijä maksaa perintöveroa koko osakkeen hinnasta.
Perintövero on kylläkin maailman oikeudenmukaisin vero. Perinnönsaaja ei ole tehnyt _mitään_ tuon tulon suhteen.
Toki Hudsonjoen neron toteamus "niistä rahoista on jo maksettu verot" on ylitsepääsemättömän nerokas: ei mikään ihme että hemmo ei koskaan käynyt Alepassa. Kassalla olisi ollut vaikeuksia päästä ulos "koska näistä fyrkistä on jo maksettu verot, mikä hemmetin ALV???".
Perintöveron oikeudenmukaisuutta syö vahvasti se, että sitä maksavat vain yllättäen kuolleiden perilliset ja riitaisat tai tyhmät peri kunnat. Kaikki muut kiertävät veron.
...Sama ominaisuus on myös lahjaverolla, joten joissain tilanteissa voi olla myös järkevää lahjoittaa osakkeita vaikka puolisolle.
Ymmärränkö oikein, että tässä on tälläselle pikkupääomilla veivaajalle paikka aika hyväänkin verosuunnitteluun jos puolison kanssa lahjoittaa 3v välein alle 5k potteja eniten nousseita osakkeita toisilleen? Lahjaveroa ei mene ja lahjaosakkeiden hankintahinta on luovutuspäivän hinta? (Sori päiviksen spämmäys)
...Sama ominaisuus on myös lahjaverolla, joten joissain tilanteissa voi olla myös järkevää lahjoittaa osakkeita vaikka puolisolle.
Ymmärränkö oikein, että tässä on tälläselle pikkupääomilla veivaajalle paikka aika hyväänkin verosuunnitteluun jos puolison kanssa lahjoittaa 3v välein alle 5k potteja eniten nousseita osakkeita toisilleen? Lahjaveroa ei mene ja lahjaosakkeiden hankintahinta on luovutuspäivän hinta? (Sori päiviksen spämmäys)
Ei se mitään, mä kumminkin spämmään tykimmin. Ja enemmän OT.
Niin tälläinen kela tuli hyvän juoksun jälkeisissä endorfiineissa. Onko sulla ollut koskaan kova jano ja sitten kun lopulta saat vettä, niin love. Tai kova nälkä ja sama homma?
Mullakin on, mm. sairaalassa kokenut kovaa pakkojanoa ja kun se lopulta helpottuu niin taivas. Ja toi sama dynamiikka on osittain syy, miksi oon minimalisti. Kun pitää tavarat minimissä niin ainakin mä saan eksponentiaaliset kiksit kun sitten jotain päättää ostaa. Et se on se value, kiksit...vaikkakin kieltäymyksen kautta.
Mulla on ollut ehkä 15v sama reppu. Ei oo matkalaukkua, on vain se yksi reppu ja sitten kuukausien reissuille/kodin vaihtoihin on rinkka. On hyvä se reppu, kestävä ja tosi monikäyttöinen, laadukas. Muutama vuosi sitten ostin kaverin kanssa puoliksi juoksurepun, se on käytössä juoksu-etenemisillä mutta väliajat kaverilla joka käyttää aika ahkerasti. Nyt kun mä asun Pikku-Huopalahdessa ja käyn ahkerasti Ytimessä eri syistä niin tarve kevyemmälle repulle on kasvanut jo jonkin aikaa. Juoksen mestoihin ja sen mun ainoan repun kanssa juokseminen on seminihkeetä kun on vähän iso - käytän sitä siis myös viikkojen kaukoreissuilla.
Niin tänään repäisin! Juoksureppu Stadiumista 49,95e. Just mahtuu läppärikin, testasin tänään jo kahdeksan kilsaa, ei ees hölsky. Mut kyl mä vieläkin oon päivän mittaan miettinyt "oliko ihan pakko ostaa lisää kamaa?" mut ehkä oli. Käytän tota kuitenkin tyyliin 3 kertaa viikossa varmaankin.
Mä en tykkää elämänohjeita antaa, tää on kovin subjektiivinen peli. Mutta ehkä joskus kannattaisi itse kunkin koittaa, millaiset kiksit saa kun pidättäytyy tarpeiden välittömästä täyttämisestä. Se kun on nykyään monille aika helppoa: nesteet hanasta, safkat lähikaupasta, kumppanit Tinderistä. Mutta "liian" helpolla saatu ei ehkä niin syvällisesti tyydytä?
...Sama ominaisuus on myös lahjaverolla, joten joissain tilanteissa voi olla myös järkevää lahjoittaa osakkeita vaikka puolisolle.
Ymmärränkö oikein, että tässä on tälläselle pikkupääomilla veivaajalle paikka aika hyväänkin verosuunnitteluun jos puolison kanssa lahjoittaa 3v välein alle 5k potteja eniten nousseita osakkeita toisilleen? Lahjaveroa ei mene ja lahjaosakkeiden hankintahinta on luovutuspäivän hinta? (Sori päiviksen spämmäys)
Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä pitää olla tarkkana Lain verotusmenettelystä 28§ kanssa:
Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.
Sampo näköjään harjasi. Mulla itseasiassa on intressi yhtiöön kun sitä on aika paljon asiakkaallani ja mulla on suorakin intressi sitä kautta. Ostin syksyllä Sampoa (33e) ja Suomista (4,9e). Aiemmin on samalle asiakkaalle ostettu paljon UPM tyyliin 8e että se on noussut jo muutaman prosentin. Niin että kyllähän sitä miettii tätä vuotta kun itsellä junnanneet Citycon ja Aspire isoimpina ja vasemmalta ja oikealta mennään ohi.
Mä koen usein hyödylliseksi ajatella asioita jotenkin eri kulmasta. Esimerkiksi avioeroa mietin siitä kulmasta, että jos en uskalla niin avaan mahdollisuuden, että elämän loppupuolella kadun ja sitten ei enää mitään voi tehdä: En ole elänyt oman näköistä elämää, itseni herrana. Niin tuo katumisen riski pelotti lopulta enemmän. Cityconissa taas ajattelen, että menee yleinen nousu ohi tämän kyydissä mutta jos myisin ja myöhemmin aliarvostus purkautuisi niin en voisi elää itseni kanssa...tämä ei siis edes close, en ole missään nimessä edes keventämässä jos en saa uutta informaatiota mutta tämä siis tapa jolla usein lähestyn asiaa tunnepuolelta: halua myydä paskasti suhteellisesti pärjännyt kompensoi ahdistus siitä, jos myisi ja avaisi mahdollisuuden karmeaan vitutukseen. Kuten sanoin, ei ole edes close, arpa on heitetty Cityconin osalta eikä se edes olisi pärjänny huonosti jos muut osakkeet eivät näyttäisi etenemisen mallia.
Aliarvostus purkautuu joskus jos purkautuu - yleensä on purkautunut. Siihen asti nostellaan osinkoja.
Niin että kyllähän sitä miettii tätä vuotta kun itsellä junnanneet Citycon ja Aspire isoimpina ja vasemmalta ja oikealta mennään ohi.
Hieman perspektiiviä: Sampo ytd 20%, Aspire ytd 53%. Citycon toki mörninyt. Ja Aspiren tuotot tuli jo helmikuun alkuun mennessä.
Totta! Näin vanhana on kiva huomata olevansa väärässä ja aika onkin kulunut hitaammin kuin luuli "Aspire nousi joskus esihistoriassa". Saattaa olla kyllä sairaalamörnimiset syy ajan hitauteen...
Mutta siis kiitos TT, tosiaan aattelin että vituralleen mennyt tämä vuosi muttei nyt aivan.
Tässä on nyt käynyt vähän niin, huomaan, että toi sairaala veti kyllä kaikki mehut. Et on ollu aika veto pois nyt. Siis siinä sai kyllä tsempata ihan tosissaan ja niin kai tein. Paljon hämmästeltiin ystävien, hoitsujen ja PT taholta. Oli se henkisestikin aika kova juttu ja toipuminen edelleen käynnissä niin vaikka elämän syrjästä on jo saanut kiinni, niin hommeloinneista ei.
Mutta kyllä mä tässä osaan onneksi antaa itselleni siimaa, jos tällaisia Mustia Joutsenia varten masseja ei ole keräilty niin mitä sitten?
Nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaa painopiste siirtyä hommelointeihin, uskoakseni, viimeinkin. Preferoin kesän lapsia ja oli mahtista aikaa mökillä heidän kanssa mutta nyt koulut+harrastukset niin kiinni enempi Helsingissä. Tiedän, että mulle on henkisesti helpompaa, kun koen tekeväni jotain enkä vaan kivuustele 100% niin sikäli jopa kiva fiilis, kun hommeloinnit enemmän eteen.
Toki sitten täytyisi vielä pärjätä - mitä en ole kesällä tehnyt - mutta ainakin teen kaikkeni mitä voin eli treenaan aika maksit ja muutenkin taas kuntoutusloopissa Heinäkuun jälkeeen.
Eilen otettiin kaverin kanssa lennot Dolomiiteille 2-10.10. Makso jopa hieman yli satkun menopaluu eli aika kiva korona-ale kun ei ees ollut halpalentoyhtiö. En nyt oo missään vuorikiipeilykunnossa mut toi on viimeinen mahdollinen aika mennä ennen lumia et Vamos ja murehditaan kuntoa sit kun on liian myöhäistä. Vamos while we are alive. Niin ja molemmilla tuplapiikit ja vuorisamoilu nyt on koronasafejuttu jos joku...mut haters gona hate, sellaista elämä on.
Ei omassa elämässä mut Afganistanissa. Ainahan sitä on underdogien puolella vaikka oikeasti ei heille maailmanvalloitusta toivoisikaan. Mut kun ei mitään voi tehdä niin vaan popparit mikroon ja katsomaan kun Yhdysvaltojen rakentama nukketalo romahtaa hetkessä. Jotain hommelien ei-putkeenmenosta kertoo se, että oliko eilen kun US korkea viranomainen ilmoitti pressissä, että Kabul ei ole välittömässä vaarassa ja tänään sitten hyökitään ja neuvotellaan de facto antautumisesta Talibaneilla. Mut okei, eri päivä...
Toinen kuvaava on, että US on pyytänyt Albanialta apua. Että ottaisivat US kanssa yhteistyötä tehneitä Afgaaneja hoteisiinta ainakin väliaikaisesti. Suunnitelma, jossa Us tarvitsee Albanian apua ei välttämättä ollut ihan se alkuperäisin...
---------
Tähän väliin on pakko mainita, että oon reissannut sekä Albaniassa että Afganistanissa. Afganistanissa tosin vain päivän pakolaisleirillä 1996. Tuli päähänpisto mennä sinne yksin tallustelemaan ja kuvailemaan, Khyber Passin lähettyville - enää en muuten menisi. Albaniassa olisinko ollut viikon tytön kanssa 2002, mulla ollut onni olla reissuhenkisiä tyttöjä nuorena, kaikki ei innostuisi lomasta Albaniassa. Parhaiten Tiranasta muistuu mieleen kulttuuritalo jossa oli kymmeniä metrejä korkea vino betoniseinä - jota lapset laskettelivat. Ei ehkä ihan kaikkien kukkatätien turvallisuuskriteerit täyttyneet siinä kohtaa. Turvallisuuskriteereistä tulikin mieleen järvi Kambutseassa, menin botskilla 2001 ja vastaan tuli arviolta 4v lapsi tyroksisessa kylmälaukussa, keskellä vettä, yksin. Toivottavasti kävi hyvin.
---------
Huomaa kyllä motivaation vaikutuksen kahakoissa. Se on vähän, että mikään ei riitä jos motia ei vaan ole. 300.000 Us aseistamaa Afgaania + ilmahegemonia vs. 50k kevyesti aseistettua Talebania. Eihän toi kauheen tasainen homma ole, näköjään. Sama kuin ISIS:n kanssa oliko 2014, flashflood se etenemisvaihe, korttitalot kaatuu ketkessä.
Ikävää toki jos mm. naisten asema rommaa mutta itse oon aina ollut sillä kannalla, että jos ei mitään voi tehdä niin linetän kiinnostuneen tarkkailun current affairs vs. kauhistelu.
Hommeloinneissa ei mitään, kumpaankaan suuntaan eli ei nyt kauheen pahojakaan käyny. Ajan myötä vasta tajunnut, kuinka kova tää terveyssetti oli. Kun tilanne oli päällä niin ei voinut yhtään reflektoida, siksikin, että pelkäsi jos mentaali pettää ja luovuttaa. Nyt sitten annan itselleni aikaa toipua ja fyysisellä puolella kehitys kyllä kehittyy, kovaa treeniä. Katsoo sitten, mihin kuntoon pään saa, nyt sentään ok voitollinen viikonloppu pokereista. It's a start, maybe.
