Opiskelemaan rahoitusta vai taloustiedettä

Mitä tarkoitat toimisella pankkisektorilla? Ja mitä tarkoitat valmiuksilla?

Lyhyesti molemmissa oppii jotain, josta varmasti on hyötyä. Tärkeää on se kummasta saa ensimmäisen "oikean" työpaikan halumallasi sektorilla helpommin. En nyt ihan viime vuosiin ole katsonut, mutta ennen vanhaan (lue 10v+ siitten) Kauppiksen rahoitus oli ainoa paikka Suomessa, josta Lontoon pankit rekrytoivat (Goldman, Morgan Stanley...). Tästä muuten jenkit oli kohtuu kateellisia kun pystyi sanomaan saavansa ilmaiseksi koulutuksen, joka riittää Goldmanille töihin.
Toki Hankenilta oli skandideski väylä kielitaidon ja kontaktien avulla. Mutta hakemuslomakkeissa ainoa koulu Suomesta oli Kauppis, tämä kertoo jotain. 

Jossain pitäisi olla varmaan dataa siitä mihin vasta valmistuneet menevät töihin. Sitä kannattaa katselle. 

Itse viimeistelen Aallon rahoituksen maisterin tutkintoa. Kaikenkaikkiaan Aallon kurssien taso on melko vaihtelevaa, mutta jokainen rahoituksen kurssi on ollut hyvä. Kandissahan pääaine taidetaan valita vasta ensimmäisen vuoden lopussa, eli sitä ei tarvi stressata liikaa. Myös maisterivaiheeseen jatkaessa on mahdollista vaihtaa rahoitukseen jos arvosanat rahoituksen kandin kursseista ovat tarpeeksi hyvät. Matikankursseja kannattaa ottaa ennemmin TKK:n puolelta. Helsingin yliopisto on varmasti myöskin hyvä vaihtoehto, varsinkin jos kiinnostaa ottaa satunnaisia kursseja kaupallisen alan ulkopuolelta. Ihan vinkkinä suosittelen tutustumaan SAT-testillä hakemiseen, onnistuu ainakin Aallossa.

Pohdi myös teknologiaväylää alalle Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen tai Aallon tietotekniikan linjan kautta.

Tehkää valinnat sen perusteella, mikä teitä oikeesti eniten kiinnostaa (poislukien tietysti ne lähes varmat työttömyyden tai matalapalkkaset humanistiset tai taidealat x). Opintoihin sisältyy ihan tarpeeks sellasia pakkopullamaisia opintoja, joten paljo helpommin saa opinnot suoritettua, kun oikeesti aihe kiinnostaa. Eikä kannata liian aikasessa vaiheessa lyödä tavotteita työuran suhteen lukkoon: paljon ehtii tapahtua opintojen aikana ja mielikin voi muuttua. Tietysti on poikkeustilanteita, joissa opinnot johtaa suoraan toiveammattiin, mutta suurin osa joutuu kohdata opintojen ja töiden osalta ne kuuluisat pari muuttujaa, jotka johtaakin toisaalle kuin aiemmin kuvitteli.

Jos nyt kuitenkin kokee rahoitukseen ja taloustieteeseen lähes yhtä suurta kiinnostusta, niin oma valintani olisi rahoitus. KTM-tutkinto kuitenkin avaa paperilla paljon enemmän mahdollisuuksia työelämässä kuin VTM-tutkinto. Kauppakorkeessa saa kuitenkin paljon ennemmän työelämän kannalta käytännönläheisempää koulutusta kuin valtsikassa. Yksityisellä sektorilla sä et tee käytännössä mitään markotalousteorialla, ellet sitten satu työllistymään pankkiin markotalouden ekonomistiksi tms. Taloustiedettä opiskellessa joudut kuitenkin lähes puolet opinnoista uhraamaan tuohon.

Kauppiksen kautta myös saa paljon paremmin kontaktia rekryäviin yrityksiin: siinä missä kauppiksessa tehdään excursiot yksityisen puolen yrityksiin, niin taloustieteen opiskelijat menee vierailuille tutkimuslaitoksiin. 

Kiinnostuksen lisäksi on hyvä huomata, että taloustieteen opinnot vaativat huomattavasti enemmän matemaattista lahjakkuutta ja perslihaksia. Jos nyt The Economistia lukiessa kuinka tuntuisi siltä että olisipa siisti ymmärtää mikro- ja makromalleja syvällisesti niin siihen kylkeen se realiteetti että monella ei riitä rahkeet ja he joilla riittää rahkeet löytävät itsensä ympäristössä jossa ymmärtäminen vaatii todella paljon ja innovatiivinen soveltaminen erittäin paljon.

Kävin itse aikanaan lukiota jossa opiskelijat olivat reippaasti keskimääräistä lahjakkaampia. Yleinen innostus oli juuri sitä että pohdittiin mikä kiinnostaa ja lahjakasta nuorisoa monesti kiinnosti alat joihin on vaikea päästä ja perillä vaikeampi pärjätä. Jotenkin opinto-ohjaajat eivät osanneet haastaa tätä ajatusta. Jos päätyy johonkin missä 4% väestöstä voi edes teoreettisesti pärjätä ja sattuu itse olemaan siinä top 4% rangen alapäädyssä niin tuskin se on kivaa ja helppoa. Toisaalta jos esim päätyy opiskelemaan niinkin epäkiinnostavaa pääainetta kuin laskentatoimi niin pakolliset kurssit ovat helpompia, voi itse keskittyä niihin vapaavalintaisiin (mielenkiintoisiin) kursseihin jotka ovat ehkä haastavampia, OK-palkkainen duuni on käytännön varma ja jos on sitten lahjakkuutta ja motivaatiota niin voit päätyä laskentatoimen väen kärkikastiin jossa tehdään yrityksille analytiikkamalleja ja mahdollisesti päädytään ylempään johtoon.

Useimmiten helppo ja tunnettu tutkinto on parempi kuin vaikea ja huonosti tunnettu. 

Meinasin ensin kirjoittaa pelkän lyhyen vastauksen: Katso The Big Short. Jos haluat samaistua enemmän Jared Vennettiin kuin Michael Burryyn niin pyri rahoitukseen. 

NYG kirjoitti:

Rahoitusta. Taloustiede on melko korkealentoista. Rahoituksesta enemmän käytännön hyötyä.

Samaa mieltä

NYG kirjoitti:

Rahoitusta. Taloustiede on melko korkealentoista. Rahoituksesta enemmän käytännön hyötyä.

Harri Holderi kirjoitti:

Kiinnostuksen lisäksi on hyvä huomata, että taloustieteen opinnot vaativat huomattavasti enemmän matemaattista lahjakkuutta ja perslihaksia.

Näihin kumpaankin +1. Opiskelin kanditasolla rahoitusta pääaineena ja taloustiedettä sivuaineena, ja maisteritasolla LSEssä suurimmaksi osaksi rahoitusta ja laskentatoimea, mutta myös pari käytännön taloustieteen kurssia. LSEn International Finance  -kurssi oli käytännössä makrotaloustieteen kurssi, josta näen edelleenkin painajaisia. Mulle rahoitus tuntui alusta loppuun saakka melko helpolta kun oli kerran opetellut kunnolla perusteet, ja sama laskentatoimessa. Taloustiede taas tuntui jatkuvasti työläältä, vaikka aina pikku hiljaa niihin juttuihin pääsi sisään. Monta pitkää iltaa kului himassa kun keskittyi niiden juttujen hahmottamiseen ja ymmärtämiseen. Hyvä pitää mielessä jos valitsee taloustieteen pääaineeksi, että pitää kyllä löytyä erityisen kovaa motivaatiota ja matemaattista lahjakkuutta, ellei muuten vaan diggaa itsekidutuksesta. Eikä siis oo tarkoitusta saada rahoitusta kuulostamaan helpolta vaan kyllä sekin vaati huomattavasti parempia perslihaksia kun lähes kaikki muut aineet mitä kauppiksella tarjotaan.

Anssi A kirjoitti:

Itse viimeistelen Aallon rahoituksen maisterin tutkintoa. Kaikenkaikkiaan Aallon kurssien taso on melko vaihtelevaa, mutta jokainen rahoituksen kurssi on ollut hyvä. Kandissahan pääaine taidetaan valita vasta ensimmäisen vuoden lopussa, eli sitä ei tarvi stressata liikaa. Myös maisterivaiheeseen jatkaessa on mahdollista vaihtaa rahoitukseen jos arvosanat rahoituksen kandin kursseista ovat tarpeeksi hyvät. Matikankursseja kannattaa ottaa ennemmin TKK:n puolelta. Helsingin yliopisto on varmasti myöskin hyvä vaihtoehto, varsinkin jos kiinnostaa ottaa satunnaisia kursseja kaupallisen alan ulkopuolelta. Ihan vinkkinä suosittelen tutustumaan SAT-testillä hakemiseen, onnistuu ainakin Aallossa.

Onnistuuko SAT-testillä haku normaaliin kauppikseen myös, kun itse olin ymmärtänyt, että SAT-testeillä pääsee vain economics ohjelmaan? En kyllä ole 100% varma, kun itse olen vasta hakemassa pian.

sijoittelija22 kirjoitti:

 

Anssi A kirjoitti:

Itse viimeistelen Aallon rahoituksen maisterin tutkintoa. Kaikenkaikkiaan Aallon kurssien taso on melko vaihtelevaa, mutta jokainen rahoituksen kurssi on ollut hyvä. Kandissahan pääaine taidetaan valita vasta ensimmäisen vuoden lopussa, eli sitä ei tarvi stressata liikaa. Myös maisterivaiheeseen jatkaessa on mahdollista vaihtaa rahoitukseen jos arvosanat rahoituksen kandin kursseista ovat tarpeeksi hyvät. Matikankursseja kannattaa ottaa ennemmin TKK:n puolelta. Helsingin yliopisto on varmasti myöskin hyvä vaihtoehto, varsinkin jos kiinnostaa ottaa satunnaisia kursseja kaupallisen alan ulkopuolelta. Ihan vinkkinä suosittelen tutustumaan SAT-testillä hakemiseen, onnistuu ainakin Aallossa.

 

Onnistuuko SAT-testillä haku normaaliin kauppikseen myös, kun itse olin ymmärtänyt, että SAT-testeillä pääsee vain economics ohjelmaan? En kyllä ole 100% varma, kun itse olen vasta hakemassa pian.

Itse ainakin pääsin SATilla sisään ihan Helsingin peruslinjaan (olisi voinut myös hakea SATilla Mikkelin kampukselle, josta kai puhut?), omasta hausta toki on jo monen monta vuotta ja tutkintokin on tainnut uudistua kertaalleen, eli kannattaa toki selvittää nykykäytännöt itse tarkemmin. Yksi puhelu opintotoimistoon tjsp varmasti kertoisi asian tehokkaimmin.

Lähtisin itse pohtimaan vastausta sitä kautta, että mistä vastaus riippuu :-)

(i) Oma kiinnostus: Mikäli ensisijaisesti on kiinnostunut tilinpäätösanalyysista ja osakevaluaatiosta, niin rahoitus ja laskentatoimi ovat luultavasti oikeita vaihtoehtoja. Työpaikan saanti analyytikkona esim. Inderesilta on luultavasti paljon helpompaa opiskelemalla em. aineita kuin taloustiedettä. Mikäli taas Suomen Pankki lasketaan pankkisektoriin, ja on kiinnostunut kokonaistaloudellisista asioita, niin vastaus voi olla toinen. 

(ii) Työmarkkinatulemat: Keskimääräinen palkkataso esim. rahoituksen puolelta valmituneilla lienee jonkin verran korkeampi. Työllisyyden osalta molemmat varmasti ok. Sivuainevalinnoilla ja muilla valinnoilla tietysti vaikutusta. 

(iii) Omat vahvuudet ja heikkoudet: Jos on oikeasti kiinnostunut matematiikasta ja on matemaattista lahjakkuutta, niin pankkialasta kiinnostuneen kannattanee harkita myös sovelletun matematiikan opintoja (tekniikan puolelta TeFy tai yliopiston puolelta esim. stokastiikka). Toisaalta jos uskoo, että on luontaista lahjakkuutta enemmän oikeustieteen parissa kuin matematiikassa, niin lakikin voi olla hyvä vaihtoehto. 

Omasta mielestäni taloustieteen opinnot (erityisesti mikroteoria, peliteoria, mikroekonometriset menetelmät) tarjoavat erinomaisen pohjan erilaisten taloudellisten ja ei-taloudellisten ilmiöiden analysoimiseen. Ehkä tässä pankkisektoria koskevassa kysymyksessä on relevanttia korostaa makrotaloustiedettä, mutta taloustiede on paljon muutakin. Aloituspostin perusteella suosittelen tutustumaan oppiaineiden kurssitarjontaan. Kauppiksen puolella se, että pääainevalinta tehdään vasta ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen, tarjoaa mahdollisuuden tutustua pääaineisiin paremmin. Se on totta, että yritysyhteistyö on kauppiksen puolella parempaa.

Mikäli uskoo, että tulevaisuudessa analysoi taloudellista dataa työssään, niin tietojenkäsittelytiedettä voi suositella esim. sivuaineeksi. Sivuainevalintojen lisäksi erilaiset CFA yms. tutkinnot voivat tarjota mahdollisuuden työskennellä vaativissa rahoitusalan työtehtävissä, vaikka varsinaisia rahoituksen opintoja ei juuri olisikaan. 

Vastauksen kysymykseen voinee kiteyttää tylsään toteamukseen "it depends" :D 

Mielenkiintoista kuulla tuosta SAT-testillä hakemisesta! Omat tiedot ovat niin kaukaa menneisyydestä etten ala alkuperäiseen kysymykseen vastaamaan. Sen kuitenkin tiedän että Suomessa yliopistojen valintajärjestelmää on ihan viime vuosina uudistettu voimakkaasti kilttejä peruskoulussa ja lukiossa pänttääviä keskiluokkaisia tyttöjä suosivaksi. Siksi monelle pojalle tai tuohon muottiin istumattomalle tytölle voi nykyään jäädä noissa suora opiskelupakka haaveeksi vaikka intoa olisikin. Silloin kehottaisin miettimään myös muita väyliä tai vaihtoehtoisesti ulkomaalaisia yliopistoja.

Jos edelleen keskustellaan pitkän matikan lukijoista, niin kilpailua on niukasti ja kaikki cumun kirjoittaneet revitään käsistä. Jos näillä spekseillä ei jaksa hakea yliopistoon, niin kukaan ei voi auttaa. Jos cumu on yo-todistuksen kohokohta, niin automaalaus on lähempänä omaa tasoa kuin rahoitus kauppakorkeassa. Miten yo-todistuksen käyttö opiskelijavalinnoissa suosii erityisesti tyttöjä, nythän pojat saa päntätä urakalla yhteen kokeeseen ja naureskella kilttien tyttöjen 12-vuoden pinkoamiselle.

No, pikaisella googlauksella näemmä nykyään vatsikkaan valitaan taloustieteen kandiohjelmaan 61 hakijaa todistusvalinnalla ja valintakokeella 6. Ja noista ensikertalaisia 60%. Pisteitä saa matematiikasta, äikästä, ainereaalista ja yhdestä kielestä. Pitkä matikka täytyy olla läpi ja lyhyt vähintään arvosanalla C. Pitkän eximialla saa 30 pistettä ja lyhyen laudaturilla 28,3 pistetttä. Eli se siitä kovasta kilpailusta pitkän matikan lukijoista. Itsekin kieltämättä yllätyin kun kuulin tästä uudesta valintajärjestelmästä ensimmäisen kerran.

Ei tossa kyllä paljon järkeä ole, että valitaan suurin osa yo-arvosanojen perusteella. Ei myöskään ole mitään järkeä siinä aiemmassa kauppiksen valintakokeessakaan, jossa pärjäs opiskelemalla valintakoekirjat ulkoa. Valintakoe pitäisi olla soveltava, mutta pohjatietoina voisi riittää lukiossa opiskellut asiat.

Vanhassa systeemissä oli monta hyvää puolta. Mittasi motivaatiota hyvin. Saadakseen hyvät pisteet, kirjat tuli lukea useampaan otteeseen läpi. Ittellä tais olla lukukertoja luokkaa 5-8. Koekysymykset oli myös sellaiset, että asioita piti myös ymmärtää. Pelkkä hauki on kala -metodi ei tuonut kaikista kysymyksistä pisteitä. Motivoituneet opiskeljat todennäköisesti suoritti tutkinnon kohtalaisessa ajassa loppuun.

Lisäksi kauppatieteiisin pääsi sisälle hyvin. Heti ensimmäisellä kurssilla kaikilla oli hyvä pohja jonka päälle lähteä rakentamaan, eikä opintoja tarvinnut aloittaa aivan perusasioista. Samalla tutustui myös itse aiheeseen, eli tiesi oikeasti mitä kauppiksessa opiskellaan ja oletettavasti väärien koulutusvalintojen määrä oli pienempi.

Toki tietyllä tavalla vähän ajan hukkaan heittämistä mikäli ovet ei auennut. Tiedän useemmankin jotka lukuvat sen lähes puoli vuotta eikä ovet auenneet. Ja eipä siitä välttämättä hyötyä ollut, että osasi osan tekstistä melkein sanasta sanaan.

Laskiksen, taloustieteen ja matematiikan osuudet oli sellasia, jossa ei tarvinnut täysin ulkoa opetella. Sitten oli ne johtamisen ja markkinoinnin kirjat, jotka piti opetella ulkoa. Kysymykset saatto olla tyyliin mikä oli jonkun tutkijan näkemys aiheesta. Päättely on mahdotonta, jos et muista. Koskaan muulloin ei ole tarvinnut vastaavalla tarkkuudella muistaa asioita. 

Toki se, että jaksaa ulkolukea kirjoja kertoo jossain määrin motivaatiosta, mutta samalla se suosii niitä, jotka myös lukiosta repi kymppejä, mutta eivät olleet niitä kaikkein lahjakkaimpia. Pääsykokeiden jälkeen et enää pärjää sillä ulkoaopetelulla vaan sun pitää osata soveltaa ja valikoiden löytää ne olennaisimmat asiat.

Täydellistä pääsykoejärjestelmää ei toki ole olemassakaan, mutta ite suosisin enemmän, että mitataan asian ymmärtämistä eikä ulkoa opettelua. Esimerkiksi tehdään kokeet niin haastaviksi, ettei siitä oo mahdollista saada lähellekkään täysiä pisteitä. Vanhassa systeemissä ainakin viimesimpinä vuosina kokeet oli suhteellisen helppoja ja sisäänpääsyrajat olivat järkyttävän korkeita. Tällöin painottuu valinnoissa muut asiat kuin syvällisen ymmärtämisen ja lahjakkuuden mittaaminen. 

Sienimies kirjoitti:

No, pikaisella googlauksella näemmä nykyään vatsikkaan valitaan taloustieteen kandiohjelmaan 61 hakijaa todistusvalinnalla ja valintakokeella 6. Ja noista ensikertalaisia 60%. Pisteitä saa matematiikasta, äikästä, ainereaalista ja yhdestä kielestä. Pitkä matikka täytyy olla läpi ja lyhyt vähintään arvosanalla C. Pitkän eximialla saa 30 pistettä ja lyhyen laudaturilla 28,3 pistetttä. Eli se siitä kovasta kilpailusta pitkän matikan lukijoista. Itsekin kieltämättä yllätyin kun kuulin tästä uudesta valintajärjestelmästä ensimmäisen kerran.

Sanoin vähän asian vierestä. Tarkoitin, että pitkän matikan lukijoista on pulaa teknisten ja muiden alojen takia, tämä heijastuu kaupalliseen alaan. Pelkällä cumulla ei pitäisikään päästä sisään suosittuun kouluun, enkä pidä järkevänä kouluttaa niistä insinöörejäkään, se on kuitenkin tosiasia tällä haavaa. Pidän lyhyen laudaturia parempana kuin pitkän magnaa, koska laudaturin saa niin harva monesta. Huipusta on helpompaa koulia osaaja, mutta todetusti keskinkertaisesta ei synny paljon muuta.

Hospitaali kirjoitti:

Pidän lyhyen laudaturia parempana kuin pitkän magnaa, koska laudaturin saa niin harva monesta. Huipusta on helpompaa koulia osaaja, mutta todetusti keskinkertaisesta ei synny paljon muuta.

Ai vähän niinkun huippu AHL-pelaaja on parempi kuin keskitasoa parempi NHL-pelaaja? x)

Trolli kirjoitti:

Ai vähän niinkun huippu AHL-pelaaja on parempi kuin keskitasoa parempi NHL-pelaaja? x)

Lyhyen puolella on lahjakkaita ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät valinneet pitkää. Laudaturin saa vain 5% kokelaista, johon mahtuu mun laskuopin mukaan näppäriä laskijoita. En ymmärrä miksi haluat ottaa esimerkiksi jääkiekon, jossa kaikki ovat harjoitelleet avoimessa luokassa ja parhaat ovat pääseeet änäriin. Pitkässä ja lyhyessä matematiikassa ei ole sama tilanne: Taso on valittu vapaaehtoisesti, eikä osaamisen mukaan. Oletan, että ymmärsit esimerkkisi lapsellisen puutteen, en vain tajua miksi sen kirjoitit kaikesta huolimatta.

Mitä tekemistä teidän lyhyen matikan harhoilla on Mietiskelijän yhteishaun kanssa?

Liittyy sikäli että nykymallissa valintoja olisi hyvä ruveta tekemään jo noin 15-vuotiaana jos mielii haluamaansa opiskelupaikkaan pääsyn varmistaa. Jos asiaan herää liian myöhään (kuten moni poika herää, toim. huom) on mahdollisuus ylipäätään päästä sisään voinut jo vaikeutua huomattavasti väärien ainevalintojen ja painotusten vuoksi.

Mietiskelijä kirjoitti:

Tässä mietiskelen ensi vuoden yhteishakua kumpaan hakea aaltoyliopisto opiskelemaan rahoitus ja lukemaan sivuaineena taloustiedettä. Vai hakemaan helisinkin yliopistoon opiskelemaan taloustiedettä ja lukea sivuaineena tilastotiedettä. Kummasta teidän mielestänne saisi paremmat valmiudet toimia pankki sektorilla?

Riippuu mitä haluat pankissa tehdä. Suurin osa duuneista on myyntityötä (sosiaaliset taidot) tai myynnin tukea (matalapalkkaista). Kumpaakaan näistä et oikeasti tarvitse kauppiksen opintoja.

Asuntolainojen/rahastojen myyjäksi tai back officeen riittää mainiosti AMK-tutkinto.

Oletan kuitenkin, että haluat tehdä jotain "hienompaa" eli työllistyä rahoitusmarkkinoiden parissa.

Kyseisiä töitä on todella vähän, tulevaisuudessa vielä vähemmän. Kilpailu on kovaa ja pelkästään yliopistotutkinto ei yleensä tule riittämään mikäli et omaa oikeanlaista sukunimeä.

Tulet kilpailemaan 23-vuotiaiden kaverien kanssa, joilla on loppusuoralla kaksoistutkinto (ekonomi/dippa) tai (ekonomi/matemaatikko) ja yo-todistuksessa yli 4 laudatoria. Joskus tästä seulasta pääsee läpi rahoituksen ekonomeja, mutta ne ovat yleensä erittäin kauniita nuoria naisia. 

Hyvä myös mainita, että ekonomi on näissä piireissä se vähiten arvostettu tutkinto.

Dippa(tuta tai fysiikka)/matemaatikko > kansis yliopistolta > ekonomi.

Jos selailet läpi pankkien traineeohjelmia, niin huomaat että painottavat yleensä matematiikkaa/tilastotiedettä/ohjelmointia. 

Disclaimer : inderekset mitkälie puljut eivät ole pankkeja tai pankkisektoria.

Helsingin yliopistossa on myös finanssimatematiikan suuntaus jos on oikeasti matematiikasta ja rahoituksesta kiinnostunut. Hyvin teoreettista mutta valmistaa aktuaarin ammattiin.

https://www.actuary.fi/aktuaarit/shv-tutkinto

Herätetääs hieman tätä keskustelua vielä.

Itse painin tällä hetkellä pääainevalinnan kanssa, joka tulee ensi viikolla aiheelliseksi. Vuorotöiden ja perhe-elämän ohella olen käynyt vaadittavat perusopinnot ja vähän extraa (57op valmiina, 12op tentit vielä nyt keväällä) Avoimen väylän kautta hakemiseen. Parin vikan tentin tulokset vaikuttavat peruskurssien keskiarvoon, mutta worst case 4,50 ja mahdollisuudet saada 5,00, joten pääaineen valinta ei pitäisi olla numeroista kiinni.

Päivätöiden kannalta eniten kiinnostaisi talousjohdon tehtävät, mutta osakesijoituksia harrastavana toki yrittäjyys, hallitustyöskentely ja private equity. Töitä on totuttu tekemään kovasti, mutta mm. kv-vaihto on poissuljettu perhesyistä. Ikääkin jo reilu 30v, joten aikaa ei ole ihan yhtäpaljon tuhlattavaksi kuin lukiolaisella :D 

Nyt asiaa pohtineena ykkösvaihtoehtona olisi pääaineeksi pohjalle rahoitus ja sivuaineena mausteena tieto- ja palvelujohtamista (ISM) tai johtamista. Nämä johtamiseen liittyvät vähän jännittää ovatko oikeasti hyödyllisiä kuitenkin jo esimieskokemusta hieman omaavalle. ISM kuitenkin hieman teknisempää, joten se näistä kiinnostavampi. Laskentatoimesta ja yritysjuriidikasta (eniten kiinnostaa sopimusjuridiikka) jotain yksittäisiä kursseja voisi ottaa vielä lisäksi vähintään yleissivistyksen puolesta.

Ongelma siis se, että käytännössä kaikki kiinnostaa (vähiten markkinointi), mutta haluisi tehdä jotain konkreettista työtä myös tulevaisuudessa. Akateeminen ura ei kiinnosta ja taloustiede pääaineena on myös listan alapäässä.

Ajatuksia?

SJ kirjoitti:

Nämä johtamiseen liittyvät vähän jännittää ovatko oikeasti hyödyllisiä kuitenkin jo esimieskokemusta hieman omaavalle. ISM kuitenkin hieman teknisempää, joten se näistä kiinnostavampi. Laskentatoimesta ja yritysjuriidikasta (eniten kiinnostaa sopimusjuridiikka) jotain yksittäisiä kursseja voisi ottaa vielä lisäksi vähintään yleissivistyksen puolesta.

Riippuu mitä tarkoitat hyödyllisellä ja mitkä ovat motiivisi opiskeluun. Toisinaan tehdään karkea jako generalistikoulutuksen ja spesialistikoulutuksen välillä. Spesialistikoulutus pyrkii valmentamaan tiettyihin tehtäviin kun taas generalistikoulutuksesta saa ehkä enemmän yleisiä eväitä elämää ja työuraa varten.

Sienimies kirjoitti:

Riippuu mitä tarkoitat hyödyllisellä ja mitkä ovat motiivisi opiskeluun. Toisinaan tehdään karkea jako generalistikoulutuksen ja spesialistikoulutuksen välillä. Spesialistikoulutus pyrkii valmentamaan tiettyihin tehtäviin kun taas generalistikoulutuksesta saa ehkä enemmän yleisiä eväitä elämää ja työuraa varten.

Meinaa kyllä itsessä olla hieman tuota generalistin vikaa eli tässä vaiheessa kaikki meinaa kiinnostaa ja siksi päätöskin hieman haastava. Toki ymmärrän, että ei tässä lukita eläkeuraa ja lopulta kontaktit ja työkokemus (ja sattumukset) ohjaavat lopulta urapolkua tätä valintaa enemmän. 

Tässä vaiheessa jo työelämässä olleena ja vähän elämää nähneenä tavoittelee sitä, että pääsisi joskus tekemään työkseen sellaista mitä tekisi mielellään vaikka vapaa-ajallaankin. Omassa tapauksessa siis sijoittaminen (varsinkin pienyhtiöt) ja yrityksen hallitustyöskentely tai taloushallinto (mielellään osakkaana). Ja tietenkin, että sillä pysyisi vähintään nykyisessä ansiotasossa (saavutettua etua ei luovuteta :D). Hyödyllisellä tässä tarkoitin, että valinnallani avaisin (tai jättäisin ainakin sulkematta) mahdollisimman paljon ovia jatkon suhteen. Esimerkiksi johtamisella kuulostaa olevan hieman "pehmeä" maine kun taas rahoitusta ja laskentatoimea perinteisinä arvostetaan korkeammalle. Lopulta kuitenkin uskon, että koulusta haen enemmänkin kontakteja ja todistuksen kyvystä sisäistää asioita. Varsinkin nyt etäopintoja tehneenä koen, että oppiminen ja tiedonhaku onnistuu ilman koulunpenkkiäkin.

SJ kirjoitti:

Laskentatoimesta ja yritysjuriidikasta (eniten kiinnostaa sopimusjuridiikka) jotain yksittäisiä kursseja voisi ottaa vielä lisäksi vähintään yleissivistyksen puolesta.

Ajatuksia?

Yritystä hallitus johtaa taseella ja toimitusjohtajaa hallitus ruoskii tuloslaskelmalla.

Hallitustyöskentely on taseen tulkintaa ja tavoitteena on oman pääoman lisääminen. Työkaluina ovat vaihto-omaisuus, käyttöomaisuus ja rahoitusomaisuus sekä vieras pääoma. Hallitustyöskentely ei ole rupattelua vaan investointilaskentaa. Laskentatoimi pitää osata mennen tullen, jos siinä aikoo olla pätevä. Sellaiset ovat harvassa.

Toimitusjohtajan homma on operatiivista toimeen panemista ja lunttilappuina ovat tuloslaskelman budjetti ja hallituksen hyväksymät investointihankkeet. Näiden eteneminen on hallitukselle kerrottava ymmärrettävällä tavalla, muuten otetaan hommaan toinen. Johtaminen on paljolti asioiden pelkistämistä yhteen A4-tiivistelmään. Kompastelua toteuttamisessa ja tekemisessä helpottaa sopimusjuridiikan tuntemus ja erityisesti verolainsäädännön osaaminen.

Opinnoissa kannattaa valita ne tiedot, jotka on vaikeinta opiskella työn ohessa. Johtamisen taidot oppii parhaiten tekemällä ja useimmat savat hyvät alkeet jo käymällä Intin, mielellään pitkän kaavan mukaan. Muita työyhteisö kyllä opettaa tavoille.