JP wrote:

....

Oliver tarjosi ajatusleikkinä "Jos Kups ja HJK pelaavat vastakkain, ja haluaisit tietää parhaan arvauksen voimasuhteista, niin katsoisitko vedonlyöntimarkkinaa vai kysyisitkö sadalta vastaantulijalta?". Mutta gallupit eivät kysy tuloksista, joihin vastaantulijat eivät voi vaikuttaa. Ne kysyvät ketä aiot äänestää, näin vaikuttaen lopputulokseen.

Myönnän, että esimerkkini ei ihan osunut maalipuiden väliin. Tarkoitukseni oli kuitenkin tuoda esiin vedonlyöntimarkkinan kyky tuottaa keskimäärin hyviä ennusteita kannusteiden takia, ja toisaalta muistuttaa kyselytutkimusten ongelmista. Aiempien vaalien perusteella ei kai ole ollenkaan selvää, että kaikki osallistujat kyselyihin rehellisesti vastaavat. Pääongelmana on kuitenkin otantaan liittyvät haasteet - sen takia hieman yritin kysellä myös sitä, millä tavalla ne, tai niitä hyödyntävät ennustemenetelmät, ovat muuttuneet. 

Kyselytutkimuksilla on varmaan paikkansa myös jatkossa enkä tästä nyt sen suurempaa vastakkainasettelua halua tehdä. Mielenkiintoinen kysymys kuitenkin on se, onko kyselytutkimusten luotettavuus yleisemmin laskenut viimeisten vuosien aikana. Tämä https://www.hs.fi/visio/art-2000010111082.html tosin liittyy enemmän taloustilastoihin, mutta osittain samoja haasteita kuin vaalikyselyissä

Artsipappa wrote:

Miksi vedonlyöntikertoimet on sun mielestä parempi indikaattori kun pollit? Jos näin, niin onko pollit jäämässä historiaan sun mielestä? 🤔 Mä taas muistan, että Bidenista sai voiton jo ratkettua 1.10 kerrointa. Tehokkaat markkinat ja silleen. Ja eikö toi polymarketin Trump popular vote win 26% -> 39% muutamassa tunnissa ole manipulointia? Vai tapahtuiko sen aikaikkunan aikana jotain sellaista, että 26% oli lähellä oikeaa, mutta parin tunnin päästä myös 39% oli lähellä oikeaa?

Mä en tiedä mikä on paras indikaattori seurata. Mutta ihan mielenkiinnosta kuulisin miksi vedonlyöntikertoimet on parempi kun pollit?

Ellei nyt nimimerkki mene sekaisin, niin muistelisin, että löit vetoa ääntenlaskennan ollessa vielä käynnissä ja sait Bidenille hyviä kertoimia 2020? En siis usko, että tässä on mitään sellaista, jota et tietäisi tai ymmärtäisi. 

Vedonlyöntimarkkinoilla ihmisillä on rahalliset kannustimet olla oikeassa. Tietysti tällaiset kerran neljässä vuodessa järjestettävät vaalit, joissa markkinoille tulee paljon uutta rahaa, poikkeaa NHL:n yms. vedonlyöntimarkkinasta. Kannustimet kuitenkin säilyvät. Se, että taitavimmat ja ahkerimmat voittavat pitkässä juoksussa keskimääräisen tuoton (aivan kuten osakemarkkinoilla) ei tätä juurikaan muuta. Ajatusleikkinä: Jos Kups ja HJK pelaavat vastakkain, ja haluaisit tietää parhaan arvauksen voimasuhteista, niin katsoisitko vedonlyöntimarkkinaa vai kysyisitkö sadalta vastaantulijalta? 

Nostat esiin viime vaalien Bidenin 1.10 kertoimen vaalien ratkettua, mutta eikö viime vaalien suurin opetus kuitenkin ollut, että pollit eivät kovin hyvin perillä olleet tilanteesta? Tähän tietysti liittyy otantateoriaan ja menetelmiin yms. liittyviä juttuja. Ajattelen siis, että jos aikoo lyödä vetoa, niin pitää pystyä uskottavasti perustelemaan, miksi kertoimet eivät ole oikein. Perusteluna pollit eivät yksinään imo ole riittävä - se olisi aivan liian helppoa rahaa. Olen siis kai aika samoilla linjoilla Castelieron kanssa.

Kysymyksiä: Onko kenelläkään tietoa siitä, miten kyselyiden tekijät ovat korjanneet menetelmiään? Miten Silver ja kumppanit ovat muuttaneet mallejaan viime vaalien jälkeen? 

Ja todetaan vielä loppuun, että en ole lyönyt vetoja vaaleista, mutta jos jotain pitäisi niin varmaan tuo 1.40 popular votes olisi aika lähellä. 

Aki Pyysing wrote:

https://www.cnbc.com/2024/09/11/taylor-swift-harris-endorsement-election-voting-site.html

Eihän ole😎. Tulee oikeasti perkeleesti ääniä sellaisilta selfiekepinjatkeilta, jotka muuten olisivat jääneet kotiin peilailemaan ja kuuntelemaan paskaa musiikkia. Nyt ne menee huulet törössä äänestyspaikoille ottamaan selfieitä ja äänestämään. Joku Tulsi Gabbard ei mitään.

— Aki Pyysing (@AkiPyysing) September 11, 2024

Taylor Swift’s endorsement of Vice President Kamala Harris on Instagram drove at least 337,826 visitors to Vote.gov, a government website that directs users to state-specific voting information.

Jatkan häviöön tuomnittua kamppailua lapsiaikuiskeskustelun siirtymisestä esim. Tesla-ketjuun puolesta. Tai edes vaalikeskustelun väliaiaikaisista kärkisijoista vaalikeskusteluketjussa😎.

Tyler Swift endosrsement -keskustelu on tuonut esiin lisää trumpetistien hönöyttä. Totta junassa swifterit, menee äänestämään, jos Tyler käskee. Kaikki eivät tietenkään mene, mutta osa menee. Xitterissä kaikenlaiset klovnit kommentoivat mm. "Se on vain yksi ääni". Heittäkää omot voltteja.

Vaikutus on Harrisin kannalta varmasti positiivinen, mutta olennaisena kysymyksenä on lienee se, ottaako Taylor Swift vielä jatkossa kantaa vaaleihin jollakin tavalla. Trumpin salamurhayrityksen jälkeen osa oli hyvin varmoja siitä, että lopputulos on nyt selvä. Nopeasti ikoniset valokuvat ja muut unohtuivat. Arvelisin, että osalla nuorista/faneista saattaa myös unohtua äänestäminen nopeasti, jos ei muuten kiinnostusta ole. Siinä mielessä toimittajan kanssa samoilla linjoilla, mutta esim. Pennsylvanissa tämä voi toki olla ihan merkittävä määrä ääniä. Btw kyselyissä pitäisikin kysyä hieman tarkemmin siitä, miten äänesti viime kerralla/äänestikö (ellei tätä tehdä ja tämä olisi mahdollista). 

Nyt kun ketjuun osallistuin, niin olisiko seuraavien lainausten: 

En tarkoita, että Muskin älykkyysosamäärä olisi merkittävästi keskimääräisen ihmisen alapuolella - veikkaisin hänen olevan jotain yhden tai keskihajonnan verran välillä yli väestöstä, eli densatasoa.

Ei se nyt mikään myyttinen sankarihahmo ole. Ihan samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin. Ehkä vaan älykkyydeltään jossain top10% tms. Se on silti iso joukko, eikä tee siitä mitenkään erikoista.

kirjoittajat, tai muut, valmiina lyömään Muskin älykkyydestä vetoa, jos asian voisi jollain tavalla selvittää? :) Vaikka kyseessä on hyvin omalaatuinen henkilö (en ole perehtynyt historiaan erityisen hyvin), ja ulostulot ovat välillä vastenmielisiä, niin on hyvin vaikea uskoa etteikö kyseessä olisi poikkeuksellisen älykäs henkilö. Pikaisella googlailulla Stanfordin sovelletun fysiikan jatko-opintoihin pääsi sisään n. viisi prosenttia hakijoista. Tämä hakijajoukko on oletettavasti vielä hyvin valikoitunut joukko perusjoukosta. Muitakin perusteluja älykkyydellä saattaa löytyä. On hyvin vaikea uskoa mihinkään "top10% tms."

On myös mielenkiintoista nähdä,  kuinka paljon pienempien puolueiden ehdokkaat "vievät" potentiaalisilta toisen kierroksen ehdokkailta ääniä. Esim. Li Andersson on varsin suosittu poliitikko, ja jos asettuu ehdolle, niin voi saada jonkinlaisen äänimäärän sekä Vihreiden että vasemman laidan demareiden äänestäjiltä. Vuonna 2012 Paavo Arhinmäki sai 167 663 ääntä ja 5,48 % äänistä ensimmäisellä kierroksella. Molemmat näistä voisivat mennä rikki imo. 

Pidän myös ihan mahdollisena, että Halla-ahon aiempien vaalien kovista äänimääristä huolimatta, hän ei ole aivan yhtä suosittu presidentiksi kuin mitä PS puolueena tällä hetkellä on. Voisikohan osa viime vaalien PS:n äänestäjistä kuitenkin päätyä äänestämään Rehniä tai KD:n Sari Essayahia (jos ehdolle asettuu)? Sanoisin, että voisi ja arvioisin, että Halla-aho ei ehkä samassa suhteessa saisi taakseen muiden puolueiden tyypillisiä äänestäjiä. No ensimmäisten vaalitenttien, jossa kaikki ehdokkaat ovat mukana, jälkeen on tätä parempi arvioida. 

Suomessa ei kai oikein ole nähty USA:n presidentinvaaleista tuttua vastakkainasettelua ja "lokakampanjointia". Toki vaalitapa on erilainen, mutta olisiko sitä tällä kertaa (toisella kierroksella?) hieman enemmän? 

Aki Pyysing wrote:

Jos kokoomus saa jonkun kunnollisen ehdokkaan, kuten Valtosen tai Stubbin, sillä on selvä polku voittoon. Vaikeinta päästä toiselle kierrokselle, siellä sitten homma kyllä vasemmistoehdokasta vastaan suttaantuu. Suomessa on kuitenkin porvarillisenemmistöinen kansa. Häkkäselläkin mahdollista, mutta paljon vaikeampaa.

Samaa mieltä tästä. Kokoomuslainen presidentti on ihan mahdollinen vaihtoehto; puolueella on laaja peruskannatus ja takana on hyvin toimiva "puoluekoneisto".  Joku Haavistohan olisi lähtökohtaisesti mieluinen vastustaja toisella kierroksella  esim. Valtoselle. Todennäköisesti(?) valtaosa Rehnin ja Halla-ahon äänestäjistä siirtyisi ennemmin Valtosen taakse ja nuorehkona kaupunkilaisena naisena veisi niin naisten, nuorten kuin kaupunkilaistenkin ääniä. On myös ihan mahdollista, että monelle vielä vuonna 2024 Haaviston seksuaalinen suuntautuminen on peruste olla äänestämättä Haavistoa. Miinuksena Valtosella on varsin vähäinen ministerikokemus ja ehkä sellainen tietynlainen karisman puute(?), joka voisi näkyä juuri siinä, että toiselle kierrokselle pääseminen olisi kaikkea muuta kuin selvä. Edellisissä eduskuntavaaleissa toki kova äänisaalis, mutta en usko ehdokkuuteen. 

Arvelen, että Kokoomus odottaa edelleen Stubbin päätöstä ehdolle asettumisesta. Oonkin eri mieltä siitä, että Valtosella olisi paremmat mahdollisuudet toiselle kierrokselle kuin Stubbilla. Stubb haluaa ennen päätöstään tietää SDP:n ehdokkaan ja muodostaa käsityksen mahdollisuuksistaan presidentiksi - on hyvin vaikea uskoa, että ehdokkuus ei häntä kiinnostaisi (mutta sen aika saattaa olla vasta myöhemmin). 

Osaako joku sanoa, että onko aiemmista presidentinvaaleista olemassa gallupeja/tutkimusta, jossa on kysytty puoluekantaa? Löysin yhden gradun, jonka johtopäätös käsittääkseni oli se, että puoluekanta ei ollut erityisen tärkeä. Olisin väittänyt, että ainakin ensimmäisellä kierroksella sillä on monelle merkitystä, mutta ehkä näin ei sitten ole. Toisaalta edelliset vaalit lienevät hieman poikkeustapaus, kun Niinistön kansansuosio oli niin korkea.

Minusta yksi eduskuntavaalien yllättävimmistä asioista oli se, että suurimman presidenttisuosikin äänimäärä jäi Helsingissä niin "alhaiseksi". Oliko tähän olemassa jotain uskottavia selityksiä? Mieleeni tuli sellainenkin ajatus, että tällä hetkellä kahdesta suurimmasta suosikista (Haavisto ja Rehn) molemmat voisivat jäädä ulos toiselta kierrokselta (mutuilen tälle yli 5 % todennäköisyyden), jos Kokoomuksen ja demareiden ehdokasvalinnat onnistuvat ja Halla-aho ~pitää PS:n äänet.

Farseer wrote:

Kirjoittelen ajatuksia viimeisen oston parista tänne

....

Bear: Firman sisäiset ongelmat palaavat esimerkiksi vaihtuvuuden muodossa. Kasvu ostetaan kalliilla, kassa palaa ja kannattavuus mörnii. Liikevaihto kasvaa 4% vuodessa ja EBIT-kannattavuus on 6%. Liikevaihto 2026 28M, nettotulos 1,4M ja firman markkina-arvo P/E 12 tasolla olisi 17M. Osinkoja firma jakaisi noin miljoonan vuodessa, joten kokonaistuotto olisi noin -31%. Todennäköisyys ehkä 20%.

Base: Firma jatkaa maltillista kasvua yhdistellen orgaanista ja yritysostojen vauhdittamaa kasvua. Kassa todennäköisesti säilyy ennallaan. Vuosittainen kasvu 9%, EBIT 10% (tämä on suunnilleen Inderesin kaavailema tahti). Liikevaihto 2026 35M, nettotulos 2,7M ja firman markkina-arvo puhdistettuna kassasta P/E 15 tasolla olisi 40M. Päälle 5M kassaa ja kasvavia osinkoja yhteensä noin 4M. Kokonaistuotto olisi noin 69%. Todennäköisyys ehkä 45%.

Bull: Firma onnistuu palaamaan aiemmalle kasvu- ja kannattavuustasolle ja saavuttaa tavoitteensa listautumisessa tavoitellusta 15% liikevaihdon kasvusta ja 15% EBIT-kannattavuudesta. Apuna tässä on suuremmalle henkilöstömäärälle mitoitetut kiinteät tilat. Liikevaihto 2026 43M, nettotulos 5,1M ja firman markkina-arvo puhdistettuna kassasta P/E 20 tasolla olisi 102M tai kasvuyhtiön P/E 30 tasolla olisi 153M. Kassa pullistelee rahaa (tai niitä on käytetty omien ostoon) 7M ja kasvavia osinkoja on maksettu noin 5M. Kokonaistuotto 293%-469%. Todennäköisyys ehkä 25%.

Loput 10% on joko selvästi huonompaa tai parempaa suorittamista, koska se on aina mahdollista. Tuleva TJ tyhjentää kassan ja pakenee Balille tai vedetään Bull-skenaariosta ylitse ja samaan aikaan joku syvätasku päättää tehdä kunnon preemiolla tarjouksen koko firmasta.

Pistetään nyt disclaimer että Fondia on salkun suurin omistus (12% salkun bruttoarvosta), joten turha odottaakaan että odottaisin kauhean huonoja skenaarioita tämän position kanssa.

En tunne juurikaan toimialaa enkä ole seurannut Fondiaa, vaikka listautumisantiin osallistuinkin aikoinaan. Sinänsä hieman erilaisella lähestymistavalla toimiva yritys varsin konservatiivisella(?) alalla on mahdollisuus ja kilpailu on usein kuluttajan kannalta hyvä asia. Nämä skenaariot tuovat kirjoitukseen mielenkiintoa, mutta joitakin kysymyksiä heräsi: 

-Eikö liikevaihdon kasvu korreloi alalla ja Fondiankin tapauksessa hyvin vahvasti henkilömäärän kanssa? Eli jos haluaa lisätä miljoonan liikevaihtoa, niin 4-x juristia pitäisi löytyä lisää? Tietysti laskutettavia tunteja/asiantuntija voi hieman yrittää lisätä tai pyrkiä nostamaan hintoja, mutta lähtökohtaisesti siis liikevaihdon kasvu vaatii yrityskauppoja tai uusia rekrytointeja? Eli mistä kasvu tulee?
-Kannattavuutta voi parantaa nostamalla hintoja tai sitten karsimalla kustannuksia. Koska valtaosa kustannuksista lienee henkilöstökustannuksia ja alalla on kilpailua, niin kuinka paljon kannattavuus (ebit/ebitda) voisi realistisesti parantua? 
-Jos kannattavuus(/asiantuntija)  kuitenkin huomattavasti paranisi, niin onko syytä olettaa, että nämä pidemmällä aikavälillä näkyisi pysyvästi tuloksessa vai näkyisikö tämä siinä, että palkkakustannukset kasvaisivat? Eli kuka kerää mahdollisen tuottavuusparanemisen hedelmät. 

Mulla tulee Fondiasta mieleen it-konsulttilafkat. Markkina kasvaa ja sellainen "perustarve" on aina olemassa, mutta kun valtaosa on henkilöstökustannuksia ja alalla on kilpailua, niin 20 tai 30 pe-luvut taitavat olla lähes poikkeuksetta enemmän toiveita. Sinänsä tämä "LDaaS" voi kyllä olla oikea lähestymistapa. Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka paljon hinnat ja laskutettavien tuntien määrä (vai onko Fondialla joku kk-hinta tms.) poikkeaa perinteisistä lakifirmoista.  

Mietin hetken, että kirjoitanko täysin tuntemattoman ihmisen blogiin mitään, mutta kun tätä tulee satunnaisesti luettua (jatka ihmeessä!) ja muutkin ovat, niin päädyin kirjoittamaan. 

Muistan kun joskus aloin lukemaan Jenssin (en tunne) blogia, niin oli hieman yllättävääkin, kuinka lahjakas miljonääri kyseli aluksi kokeneempien näkemyksiä, myönsi olevansa väärässä ja pystyi muuttamaan mielipidettään julkisesti asiasta x. Tai tarkemmin ajateltuna se ei ehkä ollutkaan yllättävää, vaan jopa vaatimus sille, että oppii ja saavuttaa asioita nopeasti. Nyt kun selailin uteliaisuudesta tuota toista blogiasi, niin huomasin, että olet vuonna 2016 paininut sellaisten asioiden kanssa kuin painonpudotus, juoksevat asiat, jaksaminen ja opiskeluiden saattaminen loppuun. Minusta esimerkiksi tästä painonpudottamisesta sinulle annettiin omien kokemusten ja lukemani perusteella erinomaisia vinkkejä tässä joku aika sitten esim. kalorimäärään ja liikunnallisen aktiviteetin lisäämiseen. Kuitenkin viimeisin yrityksesi on/oli joku muutaman viikon pikadieetti ja sitä edellinen joku 1500 kalorin kituuttelu, vaikka aika hyviä perusteluja oli sille, että se ei ehkä ole fiksu tapa. Roomaan voi olla monta tietä ja ihmisten välillä yksilöllisiä eroja, mutta ensimmäisenä nousee mieleen kysymys, että mitä näiden perustelujen olisi pitänyt olla, että olisit niihin tarttunut?

Toinen asia, joka tulee mieleen on se, että missä näet itsesi viiden tai kymmenen vuoden päästä? Minusta on hienoa, että joku pystyy elättämään itsensä pokerilla, tai muilla rahapeleillä, mutta onko tämä sitä mitä tekisit työksesi, jos saisit realistisista vaihtoehdoista valita mitä tahansa? Ulospäin näyttää siltä, että se ei ainakaan ole aina ihan helppoa. Jos ymmärsin oikein, niin rahapelaamisen tulot jakautuvat melko tasaisesti pokerin, vedonlyönnin ja kassubonusten kesken. Olen lisäksi ymmärtänyt, että pokerissa taso on parantunut, ja todennäköisesti paranee edelleen, että tulevaisuus on joka tapauksessa melko epävarmaa. En tiedä millaisia tunteja ja millaisen unirytmin nämä vaativat, mutta voisiko vaihtoehtona olla se, että "kassut" ja vedonlyönti jäisivät iltoihin ja viikonloppuihin ja pokeri kokonaan pois ja kokeilisit päivätöitä vaikka osa-aikaisesti? Olen ymmärtänyt, että monet vielä kovemmatkin nettipelaajat ovat keksineet muuta tekemistä. 



Olet maininnut, että tavoitteesi sijoittamisessa on 7% kulujen ja verojen jälkeen. Kuinka paljon uskot jääväsi tästä, jos et harjoittaisi aktiivista kaupankäyntiä a) nyt, b) tulevaisuudessa? Voisiko vaihtoehto olla se, että sijoittamiseen käytettäisiin huomattavasti vähemmän aikaa. 



Minusta Castelierolla oli monia hyviä pointteja säännöllisestä päivätyöstä, vaikka se ei ehkä kovin houkuttelevalta rahapelaamisella elantonsa tekevän näkökulmasta vaikuta. Lisäisin mainittuihin hyviin pointteihin vielä sen, että säännöllinen päivärytmi saattaisi edistää mm. sitä terveellistä syömistä ja päivittäistä aktiivisuutta. Jos numerot kiinnostavat ja sujuvat, niin data-analytiikan puolella saattaisi olla ihan mielenkiintoisia työtehtäviä tarjolla. Joku 100 tunnin track ja sertifikaatti voisi onnistua melko kivuttomasti. Joka tapauksessa on niin, että suorittamasi tutkinnon arvo on suurimmillaan nyt - ei viiden tai kymmenen vuoden päästä. Tietysti palkat ovat uran alkuvaiheessa todennäköisesti korkeintaan keskitasoa, jos taustalla ei ole kovan luokan osaamista ja mittavaa työkokemusta. Taloudellisesta näkökulmasta kannattaa kuitenkin miettiä myös elinkaarituloja. Ja kannattanee miettiä myös muuta kuin taloudellista näkökulmaa. 



Tsemppiä!

Minä olen näin maallikkona järkeillyt, että tämä Ukrainan vastahyökkäys voisi olla selvästi onnistuessaan (tai selvästi epäonnistuessaan) sellainen tapahtuma, joka voisi rauhasta neuvottelua merkittävästi nopeuttaa. Vaikka Venäjän kanssa tehdyillä sopimuksilla ei samanlaista luotettavuutta olisikaan, niin kai tämäkin sota lopulta neuvotteluihin päättyy? 

Jotta rauhasta tulisi pysyvä, niin eikö neuvottelutuloksen pitäisi olla sellainen, johon molemmat ovat ~tyytyväisiä (verrattuna muihin vaihtoehtoihin)? Tällä hetkellä mikään vaihtoehto ei ole sellainen, joten joko Venäjän (lue: Putinin) tai Ukrainan pitää uudelleen asettaa tavoitteita - ja tämä onnistuu parhaiten, jos/kun voimasuhteet muuttuvat merkittävästi. Koska Putinin hallinnossa mikään(?) ei viittaa tällä hetkellä siihen, että näitä tavoitteita kovin helposti mietittäisiin uudelleen, niin todennäköisin hyvä skenaario on sellainen, jossa Ukrainan onnistuminen syrjäyttäisi Putinin. Minusta on olemassa jotain merkkejä siitä, että ainakin liike-elämän puolelta Venäjältä voisi tukea löytyä seuraajalle, jossa palattaisiin ainakin vuoden 2020 rajoille (Krimistä en ole varma), kunhan vain sota loppuisi ja palattaisiin "normaaliin". Tämä, tai edes lähes tämä, voisi olla Ukrainalle siedettävä vaihtoehto, jos siihen kuuluisi selkeä, nopea(?) ja uskottava polku Natoon ja EU-jäsenyys. Joka tapauksessa kaikkien Venäjän naapurimaiden etu olisi se, että Venäjä ei merkittäviä aluelisäyksiä saisi. 

Vähän nihkeää on se, että Putinin asemassa esim. sodan eskaloiminen voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto, jos Ukraina onnistuisi nyt tavoitteitaan saavuttamaan. Sitten varmaan punnittaisiin myös lähipiirin ja kenraalien uskollisuutta ihan eri tavalla. Se eskaloiminen ei muuttaisi todennäköisesti lopputulosta, mutta saattaisi tarjota Putinille oljenkorren, johon tarttua, jos/kun on asemansa sotamenestykseen sitonut. Toki Venäjällä voi puhua mustan valkoiseksi ja laittaa valkoista valkoiseksi väittävät linnaan tällä hetkellä - ja valtaosalle kansasta tämä näyttäisi olevan ok. 

Farseer kirjoitti:

• Esimerkiksi kaupungistuminen Suomessa loppui jo 1970-luvulla, sen jälkeen muuttoliike on ollut lähinnä kaupunkien sisäistä. 1960-luvulla kaupungistuminen johtui suurten ikäluokkien ohella suurelta osin poliittista päätöksistä, joilla ajettiin pienet maatilat nurin ja keskitettiin tuotantoa suuriin yksiköihin. Lisäksi Helsinkiin on myöhemmin valtion taholta keskitetty aivan järkyttävä määrä toimintoja, joiden ei ole järkeä olla siellä ja muuttoliike pääkaupunkiseudulle on johtunut lähinnä ideologisesta keskittämisestä, kun opiskelupaikat ja hyväpalkkaiset julkiset paikat keskittyvät sinne. Kaupunkien välinen muutto on ollut lähinnä nollasummapeliä, paitsi pääkaupunkiseudun osalta voimakkaan nettonegatiivista kun ongelmat kasaantuvat, asuntokupla on voimistunut ja ihmisillä ei ole enää verojen ja asumisen ja pakollisten menojen jälkeen varaa enää mihinkään ja miljardikaupalla rahaa menee asumistukiin.

Miten sen nyt nätisti kirjoittaisi... tämä vaikuttaa enemmän joltakin Keskustapuolueen uskonkappaleelta kuin uskottavalta ja analyyttiselta näkemykseltä asiasta. 

En osaa sanoa, että millaisella kaupungistumisen määrittelyllä (voi hyvin olla!) voi kertoa kaupungistumisen loppuneen 1970-luvulla. Jos tarkoitamme kaupungistumisella sitä, että kuinka suuri osuus suomalaisista asuu esim. kymmenessä suurimmassa kaupungissa Suomessa, niin kaupungistuminen on lisääntynyt. Kun osa vanhoista kunnista on nykyään kaupunkeja, niin tällöin muuttaminen pienestä kaupungista esim. Helsinkiin ei näy kaupungistumisessa, jos kaupungistumisella siis tarkoittaa sitä, että asuu kaupungissa. Tällä määritelmällä kaupungistuminen toki lisääntyy silloin, kun kunnasta tulee kaupunki. 

Millä poliittisilla päätöksillä pieniä maatiloja ajettiin nurin 1960-luvulla? Tilojen lukumäärä kasvoi sotien jälkeen ja on kyllä sen jälkeen laskenut. Oman ymmärrykseni mukaan suurin syy tilojen lukumäärän laskuun on ensin ollut viljelyn pääomavaltaistuminen ja sitten heikko kannattavuus. Kolmekymppiselle korkeakoulutetulle kaupunkielämään opiskeluaikoina tottuneelle on paljon mielenkiintoisia vaihtoehtoja tarjolla viljelyn lisäksi. Tilojen keskimääräinen koko on edelleen pieni, mutta kasvamaan päin. Oikeasti suuria tiloja on Suomessa edelleen hämmästyttävän vähän. 

Viime vuosien muuttoliike esim. pääkaupunkiseudulle ei ole johtunut ideologisesta keskittämisestä vaan siitä, että yhä useammat ovat sinne halunneet muuttaa. Tämä johtunee elinkeinorakenteen muuttumisen lisäksi muuttuneista preferensseistä? Kun tehdaspaikkakunnan suurin työllistäjä menee nurin, niin uusia palvelualan töitä syntyy pääosin sinne, missä ihmisiä on enemmän. Yksi osoitus muuttuneista preferensseistä on asuntojen hinnat. Sinänsä on mielenkiintoinen kysymys, että pitääkö esim. monien hyväpalkkaisten(?) julkisten työpaikkojen olla juuri Helsingissä. Toki niitä (esim. ELY:t ja muut) on jo nyt myös muualla. Yliopistoja (muista korkeakouluista puhumattakaan) on jo nyt melko monessa pienemmässäkin kaupungissa (ja tämä todennäköisesti ylläpitää jollakin tavalla läheistä maaseutuasumista). Tässä on varmasti hyviäkin puolia, mutta kolikon toinen puoli on se, että yksikkökoot jäävät melko pieniksi. Esim. tutkijakoulutuksen järjestäminen, tai laajan kurssivalikoiman tarjoaminen maisterivaiheessa, voi olla ongelmallista ilman yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa. 

Kaupungistuminen tulee hyvin todennäköisesti Suomessa edelleen kasvamaan. Sekä ns. kasautumisedut, mutta myös moneen verrokkimaahan verrattuna alhaisempi lähtötilanne tukee tätä. Samalla tavalla kuin hyvät ideat, niin myös huonot ideat leviävät kaupungeissa nopeammin kuin maalla (osa kasautumisetuja). On kuitenkin kova väite todeta, että nämä olisivat hyviä etuja suuremmat.

Farseer kirjoitti:

• Kotihoidontuen osalta Pursiainen ei tajua sellaista perusasiaa, että Suomen huoltosuhteen pitkän aikavälin ongelmat johtuvat siitä että lapsiperheiltä on jatkuvasti leikattu (lapsilisästä yms.) ja jatkaa samalla linjalla. Nyt leikataan lisää mikä romuttaa tilannetta entisestään, kun ei korvata sitä esimerkiksi lapsilisän nostoilla (joka on siitä harvinainen tuki että se kannustaa myös parempituloisia hankkimaan lapsia). Helsingin syntyvyys on erityisen matala (Helsingissä kokonaishedelmällisyysluku oli 1,23 lasta vuonna 2021, ja koko Suomessa 1,46 lasta), joka johtuu hintatasosta joka johtuu ideologisesta kaupungistamisesta.

En tunne kirjallisuutta, mutta väite siitä, että esim. lapsilisät ja kodinhoitotuki vaikuttavat syntyvyyteen positiivisesti on uskottava - olisi yllättävää jos jonkun asian tukeminen vähentäisi toimintaa, tai siihen läheisesti liittyviä asioita. Kuinka suuri tämä vaikutus on? Prosentti? Viisi prosenttia? Oma arvio on, että vaikutus on hyvin pieni mutta todennäköisesti eroaa taloudellisen aseman perusteella. Joka tapauksessa syntyvyyden nostaminen vaikuttaa hyvin hitaasti väestölliseen huoltosuhteeseen (ja on aluksi itse asiassa negatiivinen). https://yle.fi/a/3-11849062 -  tässä sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kirjoittaa, että:



Syntyvyys alkoi laskea ”koti-isien” kultakauden päättymisen jälkeen. Jos kotihoidon tuki auttoi pitämään yllä korkeaa syntyvyyttä laman aikana, syy ei ollut kotihoidon tuki sinänsä vaan se, että perheen oli mahdollista saada sitä samanaikaisesti työttömyyspäivärahan kanssa.

Kodinhoitotukea voi myös tarkastella muista syistä kuin syntyvyyden näkökulmasta. 

Suurin syy syntyvyyden laskuun lienee se, että ihmiset haluavat lisääntyä vähemmän. Jos (asuntojen) hintataso Helsingissä olisi selittävä tekijä Helsingin matalalle syntyvyydelle, niin eikö tämän pitäisi johtaa siihen, että Helsinkiin pitäisi rakentaa vielä enemmän kuin nykyisin? Muutaman kymmenen minuutin ajomatkan päässä Helsingistä löytyy kuitenkin verrattain edullisia asuntoja, jotka edelleen mahdollistavat työt Helsingissä todella monessa tapauksessa, joten en pidä tätäkään ihan selvänä/uskottavana asiana. Itse asiassa uskon, että ihmiset, jotka eivät lapsia aio hankkia, ovat erityisesti hakeutuneet Helsinkiin.   

Ihan mielenkiintoinen haastattelu, vaikka näkemykset olikin pääosin tuttuja jo valmiiksi. Ehkä joissakin asioissa olisi voinut haastaa kovemmin ehdokasta. Esim. maahanmuuttoon liittyviä näkemyksiään Pursiainen perusteli mielestäni hyvin, mutta ajatuksia jengiytymisestä, Ruotsin kehityksestä em. asioissa yms. olisi rohkeasti voinut kysellä. Uskon, että vastauksia olisi kyllä tullut. Nyt jäi fiilis, että hieman näennäisesti kyseltiin tiukkoja kysymyksiä, mutta ei kuitenkaan kysytty. Tämä on toki ymmärrettävää, jos omalle ehdokkaalle julkisuutta tarjoaa ja on monesta asiasta samaa mieltä. En tiedä Sijoitustiedon resursseista, mutta olisin mielelläni nähnyt jokaisesta eduskuntapuolueesta samanlaisen jakson. Vaikkapa rajaten ei-kansanedustajiin ja jollakin tavalla tausta sijoittamiseen/talouteen liittyen. 



Pursiainen on kieltämättä älykäs ja sivistynyt ehdokas. Se mikä saattaisi aiheuttaa pohdintaa, jos kyseessä olisi oman vaalipiirin ehdokas, onko Pursiainen paras henkilö ajamaan näitä edustamiaan asioita? Politiikka on myös neuvotteluja ja julkista esiintymistä. Näppituntuma on, että verrattuna esim. entiseen kansanedustajaan Juhana Vartiaiseen, jonka taustassa ja ajatusmaailmassa on paljon samaa, niin Pursiainen ei ole (vielä?) yhtä kovan luokan tekijä. Tämän haastattelun perusteella suullinen ulosanti oli kuitenkin hieman parantunut. Kirjoittajanahan Heikki on erinomainen.