Itte huomasin hiljattain, että mun yo-todistuksella pääsisi nykyään lukemaan oikeustiedettä tai kauppatiedettä vapaavalintaisessa kaupungissa. Mun kannalta toi on irrelevanttia sikäli, että ei ole rahaa opiskella yhtään mitään.
Minkä summan rahaa tarvitset vuodessa yliopisto-opiskeluun? Entuudestaan rahaa ei mielestäni tarvitse, sillä opintolainaa yliopistoon saa 8000e / vuosi ja Kelan etuuksia korkeintaan 460e / kk.
Töitä voi tehä lisäksi vajaan 13 000e edestä vuoteen menettämättä kuukauttakaan etuuksistasi.
Ok eli tuossa suunnittelee ja koodaa järjestelmän ja se homma saa kiinnostumaan sinällään työstä. Koodatessa tota voi tapahtua, mutta käsittääkseni harvat koodaajat pääsevät enää tuollaiseen flowhun kun on 20 vuotta ollut alalla?
Ongelma on luultavasti enemmänkin se, että hyvin harvat koodaajat pääsevät tekemään mitään kovin mielenkiintoista.
Suurin osa maailmassa toteutettavista järjestelmistä on erittäin "tylsiä", ja niissä lopuissakin on yleensä mukana vain yksi tai hyvin vähän ihmisiä jotka pääsevät tekemään jotain mielenkiintoisia päätöksiä, eivätkä vain täyttämään värityskirjaa muiden jäljiltä.
+ Vaikka toisin pitäisi olla, käsityöluonne alalla on vain kasvanut ja entistä enemmän tehdään kertakäyttöpaskaa ja millään tasolla ketään ei kiinnosta nuo pohjat, joita tekemällä tuottavuus moninkertaistuisi.
JR:n kuvaamat hommat ehdottomasti alan parasta antia, kun kohdalle osuvat ja saa perusteltua jollekin miksi tehdään plattaa.
Joskus sitä miettii, olisiko mielekästä kirjautua yliopistolle lukemaan jotain ajanvietettä? Kaksikymppisten kanssa tuntuisi varmaan kiusalliselta.
Itte huomasin hiljattain, että mun yo-todistuksella pääsisi nykyään lukemaan oikeustiedettä tai kauppatiedettä vapaavalintaisessa kaupungissa.
olettaen, ettet ole opiskellut/suorittanut muuta tutkintoa. Meinasin itsekin pyrkiä todistuksella, olkoonkin että pisteitä tulee hintsummin kun on tehty ennen ainereaaliaikaa, mutta tuli vastaan tuo, että on jo yksi tutkinto. En nyt muista estääkö jo se, että on aikanaan vastaanottanut opiskelupaikan vai pitääkö olla ihan valmistunutkin.
e: ilmeisesti tässä on koulukohtaisia eroja.
e2: oikikseen otetaan todistusvalinnalla vain ensikertalaisia, kauppiksen tiedoista en löytänyt vastaavaa rajoitusta, joten sinne saattaa päästä todistusvalinnalla vaikkei olekaan ensikertalainen. Varma en ole.
Joskus sitä miettii, olisiko mielekästä kirjautua yliopistolle lukemaan jotain ajanvietettä? Kaksikymppisten kanssa tuntuisi varmaan kiusalliselta.
Itte huomasin hiljattain, että mun yo-todistuksella pääsisi nykyään lukemaan oikeustiedettä tai kauppatiedettä vapaavalintaisessa kaupungissa. Mun kannalta toi on irrelevanttia sikäli, että ei ole rahaa opiskella yhtään mitään. Aloin miettiä, että miksei meillä voisi olla sellaista systeemiä, jossa arvosanansa saisi myydä eniten tarjoavalle? Varmasti joku massimies maksaisi ihan kivasti siitä, että hänen jonnensa/jonnettarensa saa varman paikan Helsingin oikeustieteellisessä. Ostavathan ne nytkin muksuilleen tuhannen euron valmennuskursseja, jotka eivät edes anna mitään taetta opiskelupaikasta. Jos yo-arvosanoja saisi kaupata eteenpäin, köyhäkin voisi hyötyä L:istään jotain. Kai nyt edes kokoomus olisi valmis tällaista ratkaisua tukemaan?
Suomessa selitys "ei ole rahaa opiskella" ei mene läpi. Kuten yllä mainittiin opintlaina, tuet ja opiskelun ohella tehtävät työt pitäisi kyllä riittää. Selityksiä ja turhaa uhriutumista. Tässä maassa on valtava määrä ihmisiä opiskellut yliopiston läpi vaikka sinne mennessä ei ole penniäkään rahaa ollut eikä kotoa tukea tullut.
olettaen, ettet ole opiskellut/suorittanut muuta tutkintoa. Meinasin itsekin pyrkiä todistuksella, olkoonkin että pisteitä tulee hintsummin kun on tehty ennen ainereaaliaikaa, mutta tuli vastaan tuo, että on jo yksi tutkinto. En nyt muista estääkö jo se, että on aikanaan vastaanottanut opiskelupaikan vai pitääkö olla ihan valmistunutkin.
e: ilmeisesti tässä on koulukohtaisia eroja.
Ei sillä aiemmalla tutkinnolla ole muuta merkitystä kuin ettet pääse mukaan ensikertalaiskiintiöön. Koulut sitten itse päättävät sen kuinka suuri osa paikoista varataan vain ensikertalaisille (aiempi korkeakoulututkinto tai vastaanotettu opiskelupaikka korkeakoulusta 2014 tai sen jälkeen). Joissakin paikoissa ensikertalaiskiintiö ei edes ole vaikuttanut lopullisiin tuloksiin millään tavalla, koska ensikertalaiskiintiö on ollut pienempi kuin mitä ensikertalaisia olisi pisteiden mukaan valittu ilman kiintiötäkin.
Ok eli tuossa suunnittelee ja koodaa järjestelmän ja se homma saa kiinnostumaan sinällään työstä. Koodatessa tota voi tapahtua, mutta käsittääkseni harvat koodaajat pääsevät enää tuollaiseen flowhun kun on 20 vuotta ollut alalla?
Ongelma on luultavasti enemmänkin se, että hyvin harvat koodaajat pääsevät tekemään mitään kovin mielenkiintoista.
Suurin osa maailmassa toteutettavista järjestelmistä on erittäin "tylsiä", ja niissä lopuissakin on yleensä mukana vain yksi tai hyvin vähän ihmisiä jotka pääsevät tekemään jotain mielenkiintoisia päätöksiä, eivätkä vain täyttämään värityskirjaa muiden jäljiltä.
+ Vaikka toisin pitäisi olla, käsityöluonne alalla on vain kasvanut ja entistä enemmän tehdään kertakäyttöpaskaa ja millään tasolla ketään ei kiinnosta nuo pohjat, joita tekemällä tuottavuus moninkertaistuisi.
JR:n kuvaamat hommat ehdottomasti alan parasta antia, kun kohdalle osuvat ja saa perusteltua jollekin miksi tehdään plattaa.
IT-alan kertakäyttökulttuuriin on monta syytä.
Ehkä yksi merkittävin syy on koodaajissa ja arkkareissa, jotka haluavat tehdä aina sillä "kuumimmalla hotilla" asioita. Aivan sama vaikka se esim. uusin scriptivillitys olisi aivan hirveää tietojenkäsittelyn periaatteiden suhteen, niin jengi haluaa vääntää sillä koko järjestelmän uusiksi. Kukaan ei halua koskea vanhaan koodiin vaikka se olisi kuinka hyvin tehtyä. Tämä johtaa siihen, että on asiakkaille on pakko myydä projekteja joissa kaikki koodataan uudelleen, koska muuten projektille ei löydetä tekijöitä.
Vaikka firmassa oltaisiin tehty joskus joku oma frameworkki, jota on ollut tarkoitus käyttää uusien järjestelmien tekemisessä, niin ei kestä kauaa kun uudet tekijät hylkäävät nuo tekeleet vanhana skeidana. Eikä kukaan jaksa edes tutkia niitä ja arvioida avoiminmielin niiden käyttökelpoisuutta.
No pätee ehkä enemmän webbikehitykseen ja tuotehekityksessä asiat lienee paremmin.
Ei sillä aiemmalla tutkinnolla ole muuta merkitystä kuin ettet pääse mukaan ensikertalaiskiintiöön. Koulut sitten itse päättävät sen kuinka suuri osa paikoista varataan vain ensikertalaisille (aiempi korkeakoulututkinto tai vastaanotettu opiskelupaikka korkeakoulusta 2014 tai sen jälkeen). Joissakin paikoissa ensikertalaiskiintiö ei edes ole vaikuttanut lopullisiin tuloksiin millään tavalla, koska ensikertalaiskiintiö on ollut pienempi kuin mitä ensikertalaisia olisi pisteiden mukaan valittu ilman kiintiötäkin.
Joo, mutta oikiksen ensikertalaiskiintiö todistusvalinnassa on 100% paikoista, eli todistusvalinnalla ei oteta ketään joka ei ole ensikertalainen. Muista ei ole kokemusta, enkä etsinyt tarkempaa tietoa.
Hakija on mukana todistusvalinnassa, jos hän on ensikertalainen
Jos haluaa simuloin päässäni, mitä tekisin, jos olisi vapaus valita, vaikea sanoa. Ehkä noin 20-vuotiaalle itselleni sanoisin, että ryhdy kosmologiksi. Nyt on vähän turhan ikääntynyt siihen lähtemään lähtötelineistä. Todennäköisesti koodaisin ja rakentelisin erilaisia ratkaisuja, joita yritän kaupallistaa ja jatkaisin mind fuckien märehtimistä harrastuksena.
Jos oikeasti olisi tutkija ja aineeha kosmologia tai muu tosi diippi, niin olisiko se niin hehkeää oikeasti?
Hidasta työtä jossa suuria keksintöjä harva tekee. Tappelua apurahoista ja miettimistä saako julkaistua jotain vai ei. Jos menestystä ei tule, niin ympäristö alkaa pitää hörhönä joka hukkasi mahdollisuutensa kirjojen tutkimiseen. Sillä kirjoja ja tutkimuksia sitä luetaan, ei olla sen suuren teleskoopin lähellä juuri, kun paljastuu kaikkea jännää leffa tyyliin. No mallinnetaan toki tietokoneilla myös. Toki kaikkihan tän tietää.
Olisi hehkeää! Jos rahasta ei ole erityisemmin pulaa niin eihän siinä tarvitse tapella mistään apurahoista (ellei ala ole sellainen, jossa pitää hankkia merkittäviä resursseja, kuten accessi hiukkaskiihdyttimelle).
Tutkijan palkinto ei tule pelkästään tieteen edistämisestä, joka vie ihmiskuntaa eteenpäin, eikä siitä seuraavasta peer-osaston ihailusta ja palvonnasta. Monesti se palkinto on asioiden ymmärtäminen. Se tunne kun teet (todistat, osoitat, rakennat, oivallat) jotain mitä kukaan muu ei ole vielä tehnyt on itsessään se palkinto ja pääasiallinen driveri. Väitöskirjat, paperit, tohtorin virkanimitykset ja sen sellaiset on vain side effectejä. Toiset kanavoivat tämän liiketoimintaan ja kutsumme heitä yrittäjiksi ja keksijöiksi. Mikäli intoa rahan tekemiseen ei ole, kutsumme heitä (akateemisiksi) tutkijoiksi. Mutta sama mindset on pään sisällä.
Jos tällaista intoa ei ole sisäsyntyisesti niin sitten tutkijan ura on tietenkin ihan väärä paikka viettää aikaa. Suojatyöpaikkojakaan ei varsinaisesti ole yliopistoilla enää siten kuin joskus oli.
Joskus sitä miettii, olisiko mielekästä kirjautua yliopistolle lukemaan jotain ajanvietettä? Kaksikymppisten kanssa tuntuisi varmaan kiusalliselta.
Itte huomasin hiljattain, että mun yo-todistuksella pääsisi nykyään lukemaan oikeustiedettä tai kauppatiedettä vapaavalintaisessa kaupungissa. Mun kannalta toi on irrelevanttia sikäli, että ei ole rahaa opiskella yhtään mitään. Aloin miettiä, että miksei meillä voisi olla sellaista systeemiä, jossa arvosanansa saisi myydä eniten tarjoavalle? Varmasti joku massimies maksaisi ihan kivasti siitä, että hänen jonnensa/jonnettarensa saa varman paikan Helsingin oikeustieteellisessä. Ostavathan ne nytkin muksuilleen tuhannen euron valmennuskursseja, jotka eivät edes anna mitään taetta opiskelupaikasta. Jos yo-arvosanoja saisi kaupata eteenpäin, köyhäkin voisi hyötyä L:istään jotain. Kai nyt edes kokoomus olisi valmis tällaista ratkaisua tukemaan?
Suomessa selitys "ei ole rahaa opiskella" ei mene läpi.
Esim. oikeustieteellisessä pitäisi pystyä verkostoitumaan, jos haluaa koulutuksesta jotain hyötyä. Verkostoituminen on mahdotonta, kun muut opiskelijat tulee kymmenen kertaa rahakkaammista perhetaustoista. Yhteiset puheenaiheet on silloin kovin vähissä.
hauturi kirjoitti:
e2: oikikseen otetaan todistusvalinnalla vain ensikertalaisia,
Tiedän. Ei ole mulla mitään tutkintoa, eikä tule. Toissa vuonna Helsinkiin oli 2 900 ensisijaista hakijaa. 35 valittiin yo-todistuksella. Olisin mahtunut siihen 35:n porukkaan.
Hyvä ketju, tosin täytyy myöntää että välissä hymähdin kun useampi miljonääri käy toteamassa, ettei ihan vielä ei pysty jäämään eläkkeelle. Se 50ke bruttokin olisi luultavasti samaan aikaan enemmän, kuin tuleva eläke. Sitä olisi vara nostaa 20 vuotta ihan ilman mitään tuotto-odotusta. Onko kyseessä sitten kalliit lelut vai pelko siitä, että ei se eläköityminen olisikaan niin mukavaa?
Itse olen todennut jo aikoja sitten, ettei minulla ole mitään kiinnostusta juosta oravanpyörässä eläkeikään asti. Mikään ei vituta niin paljon kuin herätä kellon soittoon tämän kaamoksen keskellä ja raahata itsensä työpaikalle hukkaamaan koko valoisa aika siihen. Leikitään niin tehokasta, kun esimies on omasta mielestään taas oivaltanut jonkun uuden kivan jutun, mitä alaiset saavat sitten toteuttaa. Kaikki tietävät ettei siitä ole mitään hyötyä ei euroissa tai muutenkaan, mutta suurimmalla osalla ei ole munaa siitä mennä perustellen mainitsemaan.
Enemmän sai hyvää mieltä kun vapaapäivänä kolasi pihan. Oli oikeasti yksin ajatustensa kanssa, tuli hiki ja sai nauttia talvipäivästä. Minulle nämä etätyösuositukset ovat olleet lottovoitto. Saa jättää monta turhaa rutiiniasiaa pois ja päivästä säästyy useampi tunti. Työkavereiden kanssa sosialisoimiseen minulle riittäisi ihan hyvin päivä viikossa. Varsinkin kesällä ne päivät voisi käyttää kalastamiseen, nikkaroimiseen ja ihan vain perheen kanssa elämästä nauttimiseen. Sitten voisi harrastaa työntekoa siinä sivussa, myisi vaikka linnunpönttöjä jos ei muuta keksi.
Sillä jonkun mainitsemalla 200ke ottaisin heti exitin nykyhommista ja jäisin pohtimaan, että mitähän sitä seuraavaksi haluaisi ryhtyä tekemään vai tekisikö hetkeen yhtään mitään. Tällaisia mietteitä syntyy, kun reilu parikymppisenä on kantanut hautaan päälle viisikymppisen isänsä. Siinä kummasti jo silloin tajusi, että se elämä ei mene aina niin kuin olettaa. Vielä kun olisi tajunnut jo silloin aloittaa sijoittamisen.
Itse en omista metsää, enkä tiedä siitä siis yhtään mitään, mutta hataran käsitykseni mukaan siitä saisi verotehokkaasti tuottoa metsää hoitaen. Toki edellyttäisi tukikohtaa lähempänä Keski-Suomea kuin Kaivopuistoa, mutta jos siihen venyisi, niin olisi loistava vaihtoehto golffaamiselle. Itse hoitaen ja sijoitusten ajanjakson ollen lähempänä 20 vee...
Mitenkään siis golffaamista ja matkustamista dissaamatta.
Itse olen todennut jo aikoja sitten, ettei minulla ole mitään kiinnostusta juosta oravanpyörässä eläkeikään asti. Mikään ei vituta niin paljon kuin herätä kellon soittoon tämän kaamoksen keskellä ja raahata itsensä työpaikalle hukkaamaan koko valoisa aika siihen. Leikitään niin tehokasta, kun esimies on omasta mielestään taas oivaltanut jonkun uuden kivan jutun, mitä alaiset saavat sitten toteuttaa. Kaikki tietävät ettei siitä ole mitään hyötyä ei euroissa tai muutenkaan, mutta suurimmalla osalla ei ole munaa siitä mennä perustellen mainitsemaan.
Hyvä kysymys että mikä pitää miljonäärit kiinni palkkatyössä. Omalta kohdaltani olen huomannut ettei yksi miljoona mahdollista kovin leveää elintasoa - etenkään perheelliselle. Jos jaksan olla viitisen vuotta palkkatöissä niin 5-numeroisen kuukausipalkan lisäksi saan yli puoli miljoonaa euroa optioita ja muita kertaluontoisia tuloja.
Eikä työ ole lainkaan kamalaa. Herätyskello laitetaan sen mukaan miten jälkikasvun pitää lähteä kouluun. Voin käydä vapaasti päiväsaikaan harrastamassa ja tehdä töitä iltaisin. Kotoa käsin toki, minulla on pysyvä etätyölupa. Työn sisältökin on mielekästä, teemme tuotteita joista asiakkaat aidosti pitävät.
Jos minun pitäisi herätä aamusella aikaisin ja tehdä tympeää työtä idioottien kanssa niin ennemmin viettäisin jo vapaaherran elämää. Mutta töiden välillä on eroja. En usko kovinkaan monen palstan miljonäärin tekevän hommia jotka harmittavat päivittäin.
Itse olen todennut jo aikoja sitten, ettei minulla ole mitään kiinnostusta juosta oravanpyörässä eläkeikään asti. Mikään ei vituta niin paljon kuin herätä kellon soittoon tämän kaamoksen keskellä ja raahata itsensä työpaikalle hukkaamaan koko valoisa aika siihen. Leikitään niin tehokasta, kun esimies on omasta mielestään taas oivaltanut jonkun uuden kivan jutun, mitä alaiset saavat sitten toteuttaa. Kaikki tietävät ettei siitä ole mitään hyötyä ei euroissa tai muutenkaan, mutta suurimmalla osalla ei ole munaa siitä mennä perustellen mainitsemaan.
Olen vähän ihmetellyt sitä miksi ihmiset alistuvat tuohon herätyskellon soitto rutiiniin.
Jotkut tutut odottovat lomaa, jotta saa kerrankin nukkua. Eihän tuossa ole mitään järkeä jos herääminen v*tuttaa aina ja sen takia koko työ saa ikävän oravanpyörämaisen luonteen! Tai alkaa odottaa eläkeikää sen takia, että työajat eivät miellytä.
Kyllä ennen korona-aikaakin nämä asiat on useimmiten pystynyt järjestemään, niin että tekee duunit silloin kun sopii. Palaverit suosiolla iltapäivään ja unohdetaan ne kello 8-10 palaverit suosiolla joista osa on aina muutenkin myöhässä. Työpäivän alku muutenkin kannattaa keskittää niille tärkeimmille asioille eikä hukata koko aamupäivää ennen lounasta johonkin muuhun.
Joskus sitä miettii, olisiko mielekästä kirjautua yliopistolle lukemaan jotain ajanvietettä? Kaksikymppisten kanssa tuntuisi varmaan kiusalliselta.
Itte huomasin hiljattain, että mun yo-todistuksella pääsisi nykyään lukemaan oikeustiedettä tai kauppatiedettä vapaavalintaisessa kaupungissa. Mun kannalta toi on irrelevanttia sikäli, että ei ole rahaa opiskella yhtään mitään. Aloin miettiä, että miksei meillä voisi olla sellaista systeemiä, jossa arvosanansa saisi myydä eniten tarjoavalle? Varmasti joku massimies maksaisi ihan kivasti siitä, että hänen jonnensa/jonnettarensa saa varman paikan Helsingin oikeustieteellisessä. Ostavathan ne nytkin muksuilleen tuhannen euron valmennuskursseja, jotka eivät edes anna mitään taetta opiskelupaikasta. Jos yo-arvosanoja saisi kaupata eteenpäin, köyhäkin voisi hyötyä L:istään jotain. Kai nyt edes kokoomus olisi valmis tällaista ratkaisua tukemaan?
Suomessa selitys "ei ole rahaa opiskella" ei mene läpi.
Esim. oikeustieteellisessä pitäisi pystyä verkostoitumaan, jos haluaa koulutuksesta jotain hyötyä. Verkostoituminen on mahdotonta, kun muut opiskelijat tulee kymmenen kertaa rahakkaammista perhetaustoista. Yhteiset puheenaiheet on silloin kovin vähissä.
Taas tekosyitä ja uhriutumista. Jos tosiaan pääset suorilta opiskelemaan ja asia sua kiinnostaisi niin lähde. Älä keksi tekosyitä. Sulla on vääristynyt kuva keksimääräisestä suomalaisesta korkeakouluopiskelijasta. Harva niistä on kultalusikka suussa syntynyt. Ihan normaalien perheiden lapsia siellä on.
Jos tosiaan pääset suorilta opiskelemaan ja asia sua kiinnostaisi niin lähde. Älä keksi tekosyitä. Sulla on vääristynyt kuva keksimääräisestä suomalaisesta korkeakouluopiskelijasta. Harva niistä on kultalusikka suussa syntynyt. Ihan normaalien perheiden lapsia siellä on.
Ja sen lisäksi usein sitä yhteistä puhuttavaa löytyy ainakin opiskelujen tiimoilta, tehdään ryhmätöitä jne. Ja kyllä opiskelujen ulkopuoleltakin puhuttavaa löytyy, vaikka sattuisi olemaankin erilaisista lähtökohdista lähtöisin. Mutta, onhan se hyvä että on syy valmiina, ettei tarvitse ainakaan omaa saamattomuuttaan syyttää.
Itse en omista metsää, enkä tiedä siitä siis yhtään mitään, mutta hataran käsitykseni mukaan siitä saisi verotehokkaasti tuottoa metsää hoitaen. Toki edellyttäisi tukikohtaa lähempänä Keski-Suomea kuin Kaivopuistoa, mutta jos siihen venyisi, niin olisi loistava vaihtoehto golffaamiselle. Itse hoitaen ja sijoitusten ajanjakson ollen lähempänä 20 vee...
No, kyllä, tavallaan. Metsää voi hoidattaa maksua vastaankin jos ei itse jaksa, mutta sidotun pääoman tuotto jää kehnoksi. Toki voi myös antaa esim. istutustyön toiselle jos pitää sitä tylsänä ja tehdä itse muut hommat. Tuntipalkalle siinä ei kannata ajatella pääsevänsä, mutta jos ottaa sen harrastuksena enemmänkin kuin sijoituksena. Voihan siinä kuntokin kohentua.
Metsänhoito sopii vain sellaiselle joka nauttii metsässä olemisesta ja fyysisen työn tekemisestä.
Itse olen todennut jo aikoja sitten, ettei minulla ole mitään kiinnostusta juosta oravanpyörässä eläkeikään asti. Mikään ei vituta niin paljon kuin herätä kellon soittoon tämän kaamoksen keskellä ja raahata itsensä työpaikalle hukkaamaan koko valoisa aika siihen. Leikitään niin tehokasta, kun esimies on omasta mielestään taas oivaltanut jonkun uuden kivan jutun, mitä alaiset saavat sitten toteuttaa. Kaikki tietävät ettei siitä ole mitään hyötyä ei euroissa tai muutenkaan, mutta suurimmalla osalla ei ole munaa siitä mennä perustellen mainitsemaan.
Hyvä kysymys että mikä pitää miljonäärit kiinni palkkatyössä. Omalta kohdaltani olen huomannut ettei yksi miljoona mahdollista kovin leveää elintasoa - etenkään perheelliselle. Jos jaksan olla viitisen vuotta palkkatöissä niin 5-numeroisen kuukausipalkan lisäksi saan yli puoli miljoonaa euroa optioita ja muita kertaluontoisia tuloja.
Eikä työ ole lainkaan kamalaa. Herätyskello laitetaan sen mukaan miten jälkikasvun pitää lähteä kouluun. Voin käydä vapaasti päiväsaikaan harrastamassa ja tehdä töitä iltaisin. Kotoa käsin toki, minulla on pysyvä etätyölupa. Työn sisältökin on mielekästä, teemme tuotteita joista asiakkaat aidosti pitävät.
Jos minun pitäisi herätä aamusella aikaisin ja tehdä tympeää työtä idioottien kanssa niin ennemmin viettäisin jo vapaaherran elämää. Mutta töiden välillä on eroja. En usko kovinkaan monen palstan miljonäärin tekevän hommia jotka harmittavat päivittäin.
Ymmärrän kyllä, että tuossa asemassa ei sinänsä harmita. Onko se nykyään niin, että isommissa firmoissa ei johtavassa asemassa olevilta enää vaadita älytöntä tuntimäärää?
Mulla on periaatteessa liukuma, mutta käytännössä niitä palavereja tungetaan silti kalenteriin kasista eteenpäin. Joskus jopa seitsemästä. Lisäksi moni palavereista on sellaisia, etten vain voi saapua paikalle käsiä heilutellen, vaan aina siellä pitää jotain esittääkin. Tämä tuntuu olevan todella yleistä teollisuudessa. Yleensä näitä palavereja haluavat pitää ne, jotka voivat saapua paikalle vaikka pelkän kahvikupin kanssa ja sitte taas ideoidaan mitä kaikkea mukavaa ne alaiset voisivat nyt lisäksi tehdä.
Itse olen todennut jo aikoja sitten, ettei minulla ole mitään kiinnostusta juosta oravanpyörässä eläkeikään asti. Mikään ei vituta niin paljon kuin herätä kellon soittoon tämän kaamoksen keskellä ja raahata itsensä työpaikalle hukkaamaan koko valoisa aika siihen. Leikitään niin tehokasta, kun esimies on omasta mielestään taas oivaltanut jonkun uuden kivan jutun, mitä alaiset saavat sitten toteuttaa. Kaikki tietävät ettei siitä ole mitään hyötyä ei euroissa tai muutenkaan, mutta suurimmalla osalla ei ole munaa siitä mennä perustellen mainitsemaan.
Olen vähän ihmetellyt sitä miksi ihmiset alistuvat tuohon herätyskellon soitto rutiiniin.
Jotkut tutut odottovat lomaa, jotta saa kerrankin nukkua. Eihän tuossa ole mitään järkeä jos herääminen v*tuttaa aina ja sen takia koko työ saa ikävän oravanpyörämaisen luonteen! Tai alkaa odottaa eläkeikää sen takia, että työajat eivät miellytä.
Kyllä ennen korona-aikaakin nämä asiat on useimmiten pystynyt järjestemään, niin että tekee duunit silloin kun sopii. Palaverit suosiolla iltapäivään ja unohdetaan ne kello 8-10 palaverit suosiolla joista osa on aina muutenkin myöhässä. Työpäivän alku muutenkin kannattaa keskittää niille tärkeimmille asioille eikä hukata koko aamupäivää ennen lounasta johonkin muuhun.
Se on vähän vaikea olla alistumatta, jos firmalle ennen koronaa etätyöt olivat mallia vain poikkeustapauksissa ja palaverikäytännöt on mitä on. Virallinen paikallaolovaatimus taitaa olla 9-15, mutta sanoppa se niille vanhoille jäärille jotka haluavat toimia samalla tavalla kuin Kekkosen aikana toimittiin. Kyllä tähän muitakin ratkaisuja haetaan kuin täällä avautumalla, mutta ei mulla niissä mukavissakaan töissä ole ollut vapailta mitään suurta kaipuuta töihin. Työkaverit ja työ voi olla ihan kivoja, mutta harvassa on ne työkaverit joita enää näkee, kun työpaikka vaihtuu. Ajattelisin niin, että teen työtä elääkseni enkä elä työlleni. Ehkä se mieli muuttuu, jos tässä joskus pääsee työhön jossa kaikki on omissa käsissä. Tähän mennessä sitä on käytännössä aina ollut enemmän tai vähemmän suorittavassa portaassa, oli se titteli ollut mikä tahansa asiantuntijan ja duunarin väliltä.
Taas tekosyitä ja uhriutumista. Jos tosiaan pääset suorilta opiskelemaan ja asia sua kiinnostaisi niin lähde. Älä keksi tekosyitä. Sulla on vääristynyt kuva keksimääräisestä suomalaisesta korkeakouluopiskelijasta. Harva niistä on kultalusikka suussa syntynyt. Ihan normaalien perheiden lapsia siellä on.
Sulta jää yksi aika olennainen asia ymmärtämättä: kun on itse 1 100 euron sairaseläkettä nauttivan yksinhuoltajan äpäräkakara kuten minä, "ihan normaalista perheestä" tuleva ihminenkin on siitä näkövinkkelistä kultalusikka suussa syntynyt. "Normaalista perheestä" tulevalla on ollut lapsena rahaa ruokaan, vaatteisiin ja harrastuksiin. Mulla ei ollut rahaa mihinkään noista, vaan olin ryysyissä kulkeva luuranko.
Mutta ei kai sunkaan realiteeteista tarvitse mitään välittää, kun olet nielaissut koukkuineen suomalaisen narratiivin "mahdollisuuksien tasa-arvosta", joka on täyttä paskapuhetta.
Suomalaisen yliopistojärjestelmän sisälle vaikuttaa eriytyneen korkeamman ja matalamman statuksen koulutusväylät. Lääketieteen, kauppatieteen ja oikeustieteen opiskelijoilla on yleensä korkeasti koulutetut vanhemmat, jotka ovat sosioekonomiselta asemaltaan ylempiä toimihenkilöitä. Nämä niin sanotut statusalat ovat parin viime vuosikymmenen aikana elitistyneet entisestään, joten alojen välinen polarisaatio on kasvussa. Matalin peritty koulutuspääoma löytyy yleensä kasvatustieteen, farmasian ja humanististen alojen opiskelijoita, ja vanhempien sosioekonomisen aseman mukaan tarkastellen tulos on samansuuntainen. Tutkielman keskeisimpiä tuloksia on työntekijäasemassa olevien jälkeläisten sitkeä aliedustus yliopisto-opinnoissa, sekä koulutusalojen eriytyminen korkeamman ja matalamman statuksen koulutusväyliin.
Lepardilla kyllä varmasti loppuu keskustelunaiheet korkeakoulussa keskustelukumppaneista riippumatta, jos avoimella sijoitusfoorumilla ei ole yhteenkään threadiin otsikosta välittämättä mitään muuta antia kuin tämä sama tarina. Olen pettynyt moderaattoreiden linjaan.
Kohta se jo pääsee toiseen lempiaiheeseensa, eli uuden sääty-yhteiskunnan rakentamiseen mm. kieltämällä alemman sosioekonomisen luokan kokonaisilta sukulinjoilta pääsyn opiskelemaan. Perusteena se, että nämä ovat jo taustaltaan kykenemätöntä porukkaa. Taustalla ilmeisestikin kaverin omat hoitamatta jääneet traumat, kun se muistaa ne mainita aina samassa yhteydessä malliesimerkkinä. Voin kyllä uskoa, että hän itse sopii sosioekonomiseen teoriaansa, mutta minulle ei ole koskaan tenttausyrityksistä huolimatta selvinnyt se, miten tähän sosioekonomiseen teoriaan sopii ne ns. roskaväen yksilöt, jotka pystyvät hyödyttämään yhteiskuntaa surkeista lähtökohdistaan huolimatta.
Lepardi kirjoitti:
Aikanaan yhtä stipendiä hakiessa mun piti hakemukseen merkitä "vanhempien yhteenlasketut vuositulot". Nykyään tienaan noin 6 kertaa tuon summan.
Lepardi kirjoitti:
Itte huomasin hiljattain, että mun yo-todistuksella pääsisi nykyään lukemaan oikeustiedettä tai kauppatiedettä vapaavalintaisessa kaupungissa. Mun kannalta toi on irrelevanttia sikäli, että ei ole rahaa opiskella yhtään mitään.
Lepardi] kun on itse 1 100 euron sairaseläkettä nauttivan yksinhuoltajan äpäräkakara kuten minä [/quote kirjoitti:
Minkälaisista summista stipendiä hakiessa olikaan kyse? Ja milloin?
Sen verran pakko tätä opiskelu aihetta kommentoida että vaikkakin vain muutaman vuoden myyntiä sekä asiakaspalvelua tehneenä en pysty ymmärtämään että eikö ihmiset ymmärrä sosiaalisten taitojen olevan nimenomaan taitoja. Ei tarvitse olla mitään yhteistä toisen ihmisen kanssa eikä omilla taustoilla ole mitään väliä etteikö saisi juttua luistamaan aiheesta kuin aiheesta mikäli näin oikeesti haluaa. Kovasti vaikuttaa olevan vain itsetunto ongelmia kyseisellä kaverilla. Mikäli haluaa skipata sosiaalisten taitojen harjoittelun niin aina voi olla fake it till make it asenteella se salaperäisen itsevarma hiljainen kaveri joka magneetinlailla herättää mielenkiintoa ja muut hoitavat sen puhumis puolen.
Menin kommentoimaan niin osallistuttava nyt itse keskusteluun.
Itsellä ikää noin 23v, käyn 8-16 päivätöissä ja viimeiset 2,5vuotta olen tienannut sijoitustoiminnalla suunnilleen saman verran kuukausi tasolla kuin itse päivätöistä. Ihmeellistä kylläkin vaikken vielä ole taloudellisesti täysin vapaa, koen päivittäin olevani vapaa tekemään juuri niitä asioita mitä itse haluan ilman pienintäkään huolen häivää. En käy töissä palkan takia, käyn töissä sen takia että kun olen tuon pätkän poissa kotoa, se mahdollistaa itselle tuottavan sijoitustoiminnan kun elämä pysyy rytmissä ja päätökset hyvinä. Suurimmat tappiot mitä olen tehnyt, olen tehnyt kun olen halunnut kokeilla miten oma elämä pyörisi ilman päivätyötä, noh, ei se pyörinyt. Tottakai suosin omasta mielestä joustavia "kukkienkastelutöitä" missä mahdollista nollata päätä. En pysty sanoin kuvailemaan miten onnellinen olen jokaisena aamuna kun herätyskello soi ja tiedostan että tällä kaikella on todella suuri merkitys omassa kokonaisuudessani.
Tuossahan se oleellinen tuleekin, sinulla jokainen päivä on käytännössä valinta, saat päättää menetkö töihin vai et. Tuohon pitäisi kaikkien pyrkiä, liian moni elää siinä toisessa äärilaidassa luottokortti tapissa palkkapäivää odottaen.
Tuossahan se oleellinen tuleekin, sinulla jokainen päivä on käytännössä valinta, saat päättää menetkö töihin vai et. Tuohon pitäisi kaikkien pyrkiä, liian moni elää siinä toisessa äärilaidassa luottokortti tapissa palkkapäivää odottaen.
Aika harvassa on ihmiset, jotka saavat joka päivä erikseen päättää menevätkö töihin vai eivät. Jos on jonkun muun hommissa, niin käytännössä voi sen kerran päättää olla menemättä töihin, ja sen jälkeen ei enää tarvitsekaan päättää. Tätä ketjua lukiessa aina välillä mietin, kuinka erilaisia todellisuuksia onkaan olemassa. Tai ehkä tarkemmin sanottuna, kuinka erilailla ihmiset priorisoivat elämän valintoja, ml. rahankäyttö. Mutta ketjun otsikko toki kuuluukin "Joutomiesten vertaistukiryhmä", joten turha tässä on kateellisena sen enempää avautua :)
Tuossahan se oleellinen tuleekin, sinulla jokainen päivä on käytännössä valinta, saat päättää menetkö töihin vai et. Tuohon pitäisi kaikkien pyrkiä, liian moni elää siinä toisessa äärilaidassa luottokortti tapissa palkkapäivää odottaen.
Aika harvassa on ihmiset, jotka saavat joka päivä erikseen päättää menevätkö töihin vai eivät. Jos on jonkun muun hommissa, niin käytännössä voi sen kerran päättää olla menemättä töihin, ja sen jälkeen ei enää tarvitsekaan päättää. Tätä ketjua lukiessa aina välillä mietin, kuinka erilaisia todellisuuksia onkaan olemassa. Tai ehkä tarkemmin sanottuna, kuinka erilailla ihmiset priorisoivat elämän valintoja, ml. rahankäyttö. Mutta ketjun otsikko toki kuuluukin "Joutomiesten vertaistukiryhmä", joten turha tässä on kateellisena sen enempää avautua :)
Käytännössä tarkoitin tuolla sitä, että varallisuutta on sen verran ettei siellä töissä tarvitse kärvistellä miettien laskuja, karensseja yms jos töissä seinä tulee vastaan. Paperilla tilanne on ihan sama joka työntekijälle, työntekijä tekee töitä ja työnantaja maksaa palkkaa. Kuitenkin mitä enemmän varallisuutta työntekijällä on, sitä parempi mahdollisuus hänellä on aidosti vaikuttaa työhönsä. Jos yhteisymmärrykseen työnantajan kanssa ei päästä, niin se jolla on varallisuutta voi todeta että lähdenpä katselemaan muita töitä tai vaihdan vaikka alaa. Kädestä suuhun elävällä tuollaista mahdollisuutta ei ole.
se jolla on varallisuutta voi todeta että lähdenpä katselemaan muita töitä tai vaihdan vaikka alaa. Kädestä suuhun elävällä tuollaista mahdollisuutta ei ole.
Kädestä suuhun elävä katselee tietysti ne muut työt ensin valmiiksi ja vasta itten ilmoittaa lähtevänsä. Oleellisinta on se, kuinka paljon työnantaja kyseisen työntekijän työpanosta tarvitsee/haluaa. Useimmat työntekijätkin ovat korvattavissa, toiset helpommin, toiset vaikeammin.
Toki kädestä suuhun elävän pitää huolehtia siitä, että oma työpanos kiinnostaa riittävästi muitakin työnantajia.
Pakko tosin ensin todeta että olen wannabe joutomies. Eli vaikka nyt mulla on ihan hyvä IT duuni ok palkalla niin mä en pääse FIRE:ttään kuin jalat edellä.
Miksi en, koska talous suunnittelu ja palkka työn uran alusa ei ollut niin ihmellinen, lisäksi tuli elämä (lapset, pari eroa ja jne..). Mutta jos en olisi oravanpyörässä ollut koko ikäni olisi elämä varmaan ajautunut huonoon suuntaan, niin kuin monella kaverilleni kävi. Nyt onkin sitten ikää jo melki 50v, joten säästötavote on kiva eläke itelle joskus +60V.
Täällä suurin osa on siis xM€ miehiä joilla mahdollisuus olla joutomies ja hatun nosto että ovat olleet osaavia kavereita talous asioissa. Mutta yhteinen juttu on siis se että mielekästä tekemistä pitää olla tai elämä saattaa lipsua huonompaan suuntaan. Kuten sanottua mun on pakko tehdä työtä, mutta pitämällä osaamiseni / koulutukseni ajantasalla, pääsen edes vähän valitsemaan mitä teen.
Sitten IT alasta kun täällä saa käsityksen että koodari on se jolle maksetaan kovat palkat. Varmaan joo muutamille huipuille, mutta suurin osa on ns perusduunaria jotka tienaa peruspalkan. Ja miksi niiden ees pitäisikään tienaa hirveesti, koodari osaa "vain" koodata. On täysin eri asia esim vetää ison globaalin firman sw kehitystä, ja ymmärrän miksi sille vetäjälle sitten maksetaan paljon. Ja kyllähän IT hommissakin kovimille liksoille yleensä pääsee ne huippu myyjät. Jotka vaihtaa firmaa muutaman vuoden välein kun tulostavoitteet alkaa oleen niin kovia että pakko.
Ylensäkin paremmin liksaa saa jenkki puljuissa jotka on ns myyntipuolella, kuin esim Nordic tason 3rd party IT integraattorit tai Telko firmoissa.
se jolla on varallisuutta voi todeta että lähdenpä katselemaan muita töitä tai vaihdan vaikka alaa. Kädestä suuhun elävällä tuollaista mahdollisuutta ei ole.
Kädestä suuhun elävä katselee tietysti ne muut työt ensin valmiiksi ja vasta itten ilmoittaa lähtevänsä. Oleellisinta on se, kuinka paljon työnantaja kyseisen työntekijän työpanosta tarvitsee/haluaa. Useimmat työntekijätkin ovat korvattavissa, toiset helpommin, toiset vaikeammin.
Toki kädestä suuhun elävän pitää huolehtia siitä, että oma työpanos kiinnostaa riittävästi muitakin työnantajia.
Siinähän se oleellisin ero onkin. Kädestä suuhun elävä joutuu kestämään tuli eteen mitä tahansa, koska muuten tulee karenssi. Toki aina kannattaa ensin katsella se uusi paikka, mutta ääritilanteessa se jolla on rahaa voi nostaa kytkintä ilmankin.
Mielestäni silläkään ei ole loppupeleissä työntekijän kannalta merkitystä miten helposti korvattava työntekijä olet, jos et töissäsi viihdy. Ei se yrityskulttuuri mihinkään muutu yhden työntekijän ympäriltä oli hän kuinka korvaamaton tahansa. Rahalla tuota ei loputtomiin korvata, on niitä downgreidaajia tullut työelämässä vastaan useitakin. Vastaavasti jos hän on helposti korvattavissa, mutta viihtyy työssään niin luultavasti työnantaja saa työntekijästä paljon enemmän irti.
