Pointti oli se, että markkinahäiriössä - kurssit ylös, alas ja kummallinen painotus - rahastonhoitaja voi haistaa kuplan ja muuttaa painotusta. Rahastoja voi lisätä ostamalla ja vähentää lunastamalla. Rahaa voi siirtää toisesta toiseen.
Paino sanalla voi. Tilastojen valossa suurin osa aktiivisista rahastoista hävisi indeksille myös corona-myllytyksessä, joten aika kuningas saa olla, jos luottaa pystyvänsä valitsemaan oikean aktiivisen managerin, joka pystyy voittamaan indeksi.
"Admicomin omistus on ollut minulle yksi pitkä itsereflektion täyteinen oppitunti. Vaikka olen tehnyt osakkeella voittoa, on koko aika omistajana ollut yhtä tuskaa."https://t.co/hPcJ5twSuD
Mahtavaa itsereflektiota! Olen kans voinut pahoin monta kertaa, kun olen muistellut miten kevensin ipossa merkattuja Admicomeja 50e hujakoilla ja luulin olevani jotenkin fiksu. Tuo ohjenuora "älä myy pörssin voittajia" on varsin hyvä ohje yleisestikin, sillä jos jollain yhtiöllä menee lujaa, sillä on syvät vallihaudat jotka syvenevät entisestään eikä kasvun loppumista näy, kuinka semmoiselle osakkeelle määritellään käypä arvo? Itse olen äärimmäisen huono määrittelemään arvoja tämmöisille. Lisäksi yhtiön ulkopuoliset syyt määrittelevät myös paljon mitä kertoimia sijoittajat ovat valmiita hyväksymään. Ja vaikka osake saavuttaisikin täyden arvonsa, onko se heti laskun merkki, vai voiko osake pienen hengenvedon jälkeen lähteä tekemään uusia huippuja? Veivaamisella voi tehdä aina tiliä, mutta itse mielummin pysyn vain kyydissä, jos suunta on ylöspäin pitkässä juoksussa.
Itse näen hyvänä syynä keventää Admicomia siksi, koska yhtiön markkinan (arvioitu) koko on paljon pienempi kuin yhtiön markkina-arvo. Yhtiön markkina-arvo on puoli miljardia, mutta markkinan koko n.200 miljoonaa. Jos tätä asiaa alkaa ajattelemaan, yhtiöllähän loppuu kasvutila ennen kuin osake saa kurottua arvostuksen kiinni. Ilmeisesti tämä ei ole ongelma, jos markkinoilta kysytään. Toivotaan että yhtiö saa taiottua jostain lisää kasvualueita!
Olen huomannut, että jos hyvin performoinneesta osakkeesta kotiuttaa hieman voittoja, on osakkeen kyydissä helpompi pysyä. Ei ole pakko myydä koko pottia, aina voi vain keventää ja pitää lopuista lapuista kiinni ns loppuun asti. Aukkojahan tämmöisessäkin menettelyssä on, mutta itse olen kokenut tämmöisen hyväksi keinoksi pysyä osakkeen kyydissä, jos alkaa meno hirvittämään.
Myös semmoisen typerän tempun menin tekemään, että menin keventämään Qt:tä 34 euron tienoilla. Tämän tosin annan itselleni anteeksi; vaikka osaan selittää, mitä yhtiö tekee, on yhtiön markkinat yleisesti aika tuntematonta aluetta meikäläiselle. En mielelläni halua roikkua osakkeen mukana, joka on tappiin asti arvostettu enkä edes tunne yhtiötä tarpeeksi hyvin. Semmoinen olisi jo aika bulleromaista!
Eikö tällä "älä myy voittajia" -ajattelulla olisi vastaavasti pitänyt pitää Nokiaakin vielä 60 eurossa? Tykkäsin kirjoituksesta sinänsä, mutta en yleisesti ymmärrä sitä, että nousijoita kannattaisi pitää vaan siksi, että ne ovat nousseet. Yleensähän pitkässä nousussa yrityksen arvoon ladataan valtavia odotuksia entisen kasvun jatkumisesta loputtomiin, jolloin tilanteessa jossa kasvu kuitenkin jostain syystä tyrehtyy, kurssi menee lattiasta läpi. Näitä tilanteita välttää myymällä, kun arvostus alkaa kuplaantua. Oma filosofiani on muodostaa jonkinlainen näkemys yrityksen todellisesta arvosta, ja sitten ostaa tai myydä yrityksen osakkeita sen perusteella riippuen siitä, miten yrityksen arvostus markkinoilla kehittyy. Tärkeintähän on vaan, että se arvonmääritys on jatkuva prosessi, ja niinpä pörssikurssi saa nousta vaikka kuinka paljon, jos vaan yrityksen kehitys on vastannut sitä. Jos kuitenkin yrityksen arvostus lähtee täysin lapasesta, eli kurssiin aletaan diskonttaamaan sellaista kasvua, josta ei ole mitään varmuutta, niin voi sitä osaketta sitten myydäkin. Olennainen kysymys mun mielestä on: ostaisinko osaketta nyt, tällä hinnalla, näillä näkymillä, vaikka en vielä omistaisi yhtiötä lainkaan. Jos en, niin miksi sitten pitäisin niitä osakkeita. Toki esim. veroilla voi olla vaikutuksensa päätökseen, jos rivi on selvästi voitolla.
Olennainen kysymys mun mielestä on: ostaisinko osaketta nyt, tällä hinnalla, näillä näkymillä, vaikka en vielä omistaisi yhtiötä lainkaan. Jos en, niin miksi sitten pitäisin niitä osakkeita.
Sen vielä ymmärrän, että ostaa osaketta lisää nykyisten päälle, koska ostaisi osaketta, vaikkei sitä omistaisi. Tuo ajattelutapaa en ehkä suosisi, ja tuota ajattelutapaa olen nähnyt ennenkin sijoittajien viljelevän
Vaikka osakkeen nykyinen tuotto-odotus ratkaisee paljon, saa alhaisemmalla hinnalla mukaan lähtenyt sijoittaja silti paremman vuosittaisen tuoton, kuin jälkijunassa mukaan tuleva sijoittaja. Esim. Ostan osaketta X 10 eurolla. Osake nousee vuodessa 30 euroon, ja olen saanut 200% tuoton per annum. Tässä kohtaa mukaan hyppää toinen sijoittaja. Osake nousee vuoden aikana 31 euroon. Uusi sijoittaja on saanut vaivaisen 3,33% vuosituoton. Minun annualisoitu tuotto osakkeesta on edelleen 76% p.a. Lisäksi on eri asia ostaa/omistaa osaketta esim tällä 10 eurolla reilulla turvamarginaalilla, kuin ostaa samaa osaketta 30 eurolla olemattomalla turvamarginaalilla. Jos tämä osake tekeekin 30 eurosta tasokorjauksen 20 euroon, tämä uusi sijoittaja on -50% tappiolla. Minä olen silti edelleen 100% voitolla.
Eli mielestäni ei ole perusteltua myydä omistuksiaan siksi, ettei ostaisi sitä nykyisellä hinnalla. On täysin eri asia hypätä osakkeen mukaan ajoissa hyvän turvamarginaalin turvin ja omistaa sitä myös silloin, kun osakkeen nykyinen tuotto-odotus on heikko, kuin ostaa sitä viimeisten joukossa ilman turvamarginaali ja saletisti heikolla tuotto-odotuksella.
Lisäksi ajattelen, että täytyyhän siinä oston/myynnin välissä jokin kuilu olla. Jos ostan osaketta 10 eurolla ja se nousee 30 euroon, ja minulta kysytään että ostaisinko tätä osaketta, jos minulla ei olisi sitä. Jos vastaan "en", ei se tarkoita heti sitä, että sitten sitä pitäisi myydä. Ja vielä; tottakai sijoittaja yrittää hakea sille koko pääomalle mahdollisimman hyvää tuottoa. Jos esimerkiksi tiedän, että 200% nousun jälkeen tulen saamaan enää 3% tuottoa koko pääomalle tästä eteenpäin, tottakai möisin myös itsekin osaketta. Mutta tosiasia on, ettei kukaan tiedä varmaksi, mitä tuottoa miltäkin osakkeelta on tulossa. Sen takia peliin astuu mukaan turvamarginaali.
Olennainen kysymys mun mielestä on: ostaisinko osaketta nyt, tällä hinnalla, näillä näkymillä, vaikka en vielä omistaisi yhtiötä lainkaan. Jos en, niin miksi sitten pitäisin niitä osakkeita.
Sen vielä ymmärrän, että ostaa osaketta lisää nykyisten päälle, koska ostaisi osaketta, vaikkei sitä omistaisi. Tuo ajattelutapaa en ehkä suosisi, ja tuota ajattelutapaa olen nähnyt ennenkin sijoittajien viljelevän
Vaikka osakkeen nykyinen tuotto-odotus ratkaisee paljon, saa alhaisemmalla hinnalla mukaan lähtenyt sijoittaja silti paremman vuosittaisen tuoton, kuin jälkijunassa mukaan tuleva sijoittaja. Esim. Ostan osaketta X 10 eurolla. Osake nousee vuodessa 30 euroon, ja olen saanut 200% tuoton per annum. Tässä kohtaa mukaan hyppää toinen sijoittaja. Osake nousee vuoden aikana 31 euroon. Uusi sijoittaja on saanut vaivaisen 3,33% vuosituoton. Minun annualisoitu tuotto osakkeesta on edelleen 76% p.a. Lisäksi on eri asia ostaa/omistaa osaketta esim tällä 10 eurolla reilulla turvamarginaalilla, kuin ostaa samaa osaketta 30 eurolla olemattomalla turvamarginaalilla. Jos tämä osake tekeekin 30 eurosta tasokorjauksen 20 euroon, tämä uusi sijoittaja on -50% tappiolla. Minä olen silti edelleen 100% voitolla.
Eli mielestäni ei ole perusteltua myydä omistuksiaan siksi, ettei ostaisi sitä nykyisellä hinnalla. On täysin eri asia hypätä osakkeen mukaan ajoissa hyvän turvamarginaalin turvin ja omistaa sitä myös silloin, kun osakkeen nykyinen tuotto-odotus on heikko, kuin ostaa sitä viimeisten joukossa ilman turvamarginaali ja saletisti heikolla tuotto-odotuksella.
Lisäksi ajattelen, että täytyyhän siinä oston/myynnin välissä jokin kuilu olla. Jos ostan osaketta 10 eurolla ja se nousee 30 euroon, ja minulta kysytään että ostaisinko tätä osaketta, jos minulla ei olisi sitä. Jos vastaan "en", ei se tarkoita heti sitä, että sitten sitä pitäisi myydä. Ja vielä; tottakai sijoittaja yrittää hakea sille koko pääomalle mahdollisimman hyvää tuottoa. Jos esimerkiksi tiedän, että 200% nousun jälkeen tulen saamaan enää 3% tuottoa koko pääomalle tästä eteenpäin, tottakai möisin myös itsekin osaketta. Mutta tosiasia on, ettei kukaan tiedä varmaksi, mitä tuottoa miltäkin osakkeelta on tulossa. Sen takia peliin astuu mukaan turvamarginaali.
Jos oletetaan että sijoitukset OST:llä jotta myyntivoittoverot eivät haittaa pohdintaa. Jos vahingossa myisit osakkeen 200% nousun jälkeen. Voit ostaa sen heti takaisin samalla hinnalla. Ainoa kulu mikä tästä syntyy on kahdet välityspalkkiot(marginaaliset). Eli kysymys kuuluu olisitko nyt vanha vai uusi sijoittaja? Hävisikö turvamarginaali? Ainoa mitä tapahtui oli kaksi kertaa viisi euroa välityspalkkioihin. Hankintahinta on täysin psykologinen juttu ja sillä ei ole vaikutusta kun veroihin.
Eikö tällä "älä myy voittajia" -ajattelulla olisi vastaavasti pitänyt pitää Nokiaakin vielä 60 eurossa?
En ollut markkinoilla mukana vielä silloin, kun Nokian osake oli tämän hintainen. Mutta mikäli Nokia vielä tuossa vaiheessa oli voittaja eikä mitään vihjettä ollut siitä, että valta-asetelma olisi murenemassa niin en olisi lähtenyt myymään.
Ideana tässä oli se, että mikäli heikkouden merkkejä on ilmassa, niin pitää herkistää aistit ja mikäli luvut lähtevät laskuun, niin pitää myydä pois. Nyt myin Admicomit pois, kun mielestäni heikkouden merkkejä oli ilmassa... mutta en odottanut lukujen heikkenemistä ja sain nenälleni, kun luvut eivät heikentyneetkään (ainakaan vielä).
Loppujen lopuksi mikäli pystyy määrittelemään käyvän arvon nopeasti kasvavalle ja muuttuvalle yritykselle, niin toki kannattaa tähän omissa sijoituspäätöksissään nojautua. Mikäli ei tähän pysty, niin ainaisen myymisen pohtimisen sijaan kannattaisi päästää itsensä vähemmällä ja vain holdata kunnes heikkouden merkkejä ilmaantuu. Joskushan sitä sitten ajaa pommiin ja ei pääse pois kyydistä ennen kuin ollaan jo pitkällä alamäessä, mutta toisaalta kerta kerrasta ei tarvitse olla oikeassa hyvien tuottojen tekemiseen. Ainakin omalla kohdallani liika veivaus on tuhonnut enemmän tuottoja kuin voittajien yllättävä kääntyminen luusereiksi ja sen lisäksi näistä myöhässä irtaantuminen.
"...Tämä sai minut pohtimaan elämäni lumipalloja; kaikkia niitä elämäni osa-alueita, joilla korkoa korolle -ilmiö on jyllännyt ja tuonut mukanaan kiihtyvää kehitystä."https://t.co/0sByGWQNGz
Pakko kerrata tähä oma tarina admicomin kanssa, koska samaistun vahvasti, kiinosti se ketään tahi ei. Listautumis annista osto 8.2.2018 koska vaikutti täysin no brainerilta mielestäni hintaan 9,8€. Ylimerkitty anti, mutta hinta ei pompsahtanut pahasti, joten annissa saamattomien osto 9.2.2018 hintaan 10,688€. Hyvän kehityksen jälkeen liiketoiminnassa osto 5.7.2018 @ 15,416. Siitä alkaakakin sitten alamäki 7.9.2018 myynti @19€. Tällä myynnillä otin osakkeesta "omat pois" ja päätin pysyä kyydissä hautaan asti. Toisin kävi. Perustaja ja hallituksen pj häll myi muistaakseni 40-45€ kantturoilta osaketta suunnilleen 1Meur arvon edestä ja kurssi jatkoi ylöspäin. Sen jälkeen päätin etten enää välitä kyseisessä firmassa omistajien myynneistä enää laisinkaan. Onhan vain luontevaa, että pienessä kasvuyhtiössä isot omistajat laskevat riskiä. Omat myyntini ovat aina perustuneet rakennusmarkkinan odotettuun hiljenemiseen. Pörssi kuulemma katsoo aina kuitenkin noin puoli vuotta viiva vuoden eteenpäin. Myynteihini ovat vaikuttaneet myös " korkea arvostus" suhteessa nähtävillä olevaan kasvupotentiaaliin ja siitä johtuva nopean kurssilaskun vaara huonojen aikojen tullessa.
Viimeiset osakkeet myin hintaan 82,6€ 4.3.2020. Voittoa kertyi 5119,39€ yhteensä. Tämän päivän kurssilla ilman kevennyksiä ja myyntejä possan koko olisi 30k€ ja olisin voitolla 27069,19€.
Ostojen pienuuden syy: itseluottamuksen puute.
Myyntien syy: adminetin spesifiys suomen markkinoille ja vaikeus ymmärtää mistä enää admicomin on mahdollista kaivaa kannattavaa kasvua valuaation oikeuttamiseen.
Ennuste: kani tulee kuin tuleekin hatusta ja runopoika itkurunkkaa itsensä uneen verisien kyynelten saattelemana.
Opittu: no brainerin nähdessäsi iske lujempaa. Oppia on onneksi otettu ja qt positio on huomattavasti lihavampi, kuin mitä olisin admicomissa ikinä uskaltanut pitää. Täytyy myöntää, että pidän edelleen admicomin myynniin perusteita valideina. Markkina näyttää näkevän selkeän kannattavan kasvun väylän jota itse en pysty näkemään. Onko järkevää odottaa lukujen huonontumiseen asti? Jääköön nähtäväksi.
Kiitos tarinasi jakamisesta Runopoika. Ei ole ollut helppo rasti tuo Admicom sijoittajille, paitsi niille kaikkein taitavimmille, jotka ovat vuolleet satumaiset määrät kultaa. Ei muuta kuin opiksi virheistä ja kohti uusia mahdollisuuksia. Itselläkin juuri tuo Qt on nyt salkun suurin omistus noin 15% painolla ja aion sitä kasvattaa mikäli hyvä ostopaikka tulee eteen.
Hyvin samanlaisia keloja kuin itselläni ja vähän samantyylinen tarina. Kuinkahan yleinen se on? Olin aina todella laiska opiskelija, mutta lopulta yliopistotutkintokin tuli suoritettua. Kun sain ensimmäisen oman alan työpaikan kyseisen lafkan ruohonjuuritasolta asti grindaamalla, niin aloin hiljalleen miettimään talousasioita.
Tuolloin silloinen palkka tuntui kovalta jutulta ja vuotta myöhemmin mietin, että seuraavan 10v tavoite voisi olla kolmanneksen enemmän, joka tuolloin aika ylimitoitetulta tavotteelta. No se taisi lopulta tulla vuodessa.
Sijoitusten suhteen vähän sama homma. Aluksi mitättömällä tiedolla kansanosakkeilla ja hypelapuilla turpaan oikein kunnolla, mutta hiljalleen taidot karttuivat. 100k tuntui tuolloin siltä, että ei sitä kymmenessä vuodessa mitenkään saisi kasaan, mutta aina saa haaveilla. Lopulta taisi mennä n. 3 vuotta.
Tuuria on ollut matkalla, mutta myös sinnikkyyttä ja kovaa työtä. Ja allekirjoitan täysin, että nykyään opiskelen varmaan vuodessa enemmän, mitä koko yliopistotutkinto varten, kun huomioi opiskeluintensiteetin. Perään katsominen tuntuu välillä hullulta, kun miettii, miten on mennyt.
Varman vaurastumisen taikakaava, onko sellaista olemassa? Mielestäni on, mutta ei ehkä sellaisena kuin ensimmäiseksi tulisi mieleen. 😏https://t.co/r3knLQ8XpC
Spartalaiset, tuo myyttinen kansa, on jättänyt meille vahvan kulttuuriperinnön. Nykypäivänäkin voi olla "spartalainen" vaikka ei kyseisen kaupungin raunioilla olisi koskaan edes vieraillut.
Miten tämä kaikki liittyy sijoittamiseen? Se selviää lukemalla👇https://t.co/4gGJ0LBNlv
Ihan hyvää näkokulmaa toi "Spartalainen sijoittaja". Samoin aivojen ohjelmointi, uskon kanssa, että aivot on pitkälti ohjelmoitavissa halumaansa suuntaan eli esimerkiksi maidon hinnan vertailusta voi saada kiksit siinä kun entistä mukavamman nojatuolin kokeilemisesta.
Ja pienet purot on Todella vahva asia long run eli itekin aikanaan join opiskelijana kolmisen 0,5 litran kokispulloa päivässä, R-kioskilta lähinnä ostettuna.
2,5e*3*365 = tyyliin kolme tonnia vuodessa, kolkyt tonnia kymmenessä vuodessa. Että kyllä niillä arjen pienillä valinnoilla on merkitytstä long run, en siis ota kantaa miten kuuluisi toimia eli musta ihan yhtä fine polttaa kaikki mitä tulee kuin kerätä. Kukin tyylillään mutta siis niin kauan kun ei pyöri Pyysing-sarjassa niin kulutustottumuksilla on todellakin väliä. Ykkös-esimerkki toki auto: itellä se on ollut pätkissä mutta nyt oon totally fine ilman vaikka läpi loskan tarvoin viime talven kävellen/juosten.
Auto on vaurastumisen este nro 1. Se on myös monesti mukakätevää elämää vaikka oikeasti on hirveetä säätöä. Meet autollasi ruuhkan läpi tyyliin 45min. juoksemaan/treenaamaan johonkin kivaan mestaan, siellä tunti ja back eli meni 2,5h ja "kätevästi" autolla noin...toki piti ensin hommata vakuutukset, katsastukset, bensat, renkaanvaihdot, parkkipaikat, pesut jne yms. mutta siis kätevää - vaikkakin hintavaa. Mulla kun ei autoa, niin juoksen kaikkialla kaupungissa jos päämäärässä suihkumahdollisuus. Ruuhka-aikaan etenen melkein samaa vauhtia keskustassa kuin auto joten tulee ilmainen treeni ja aikaa menee ehkä 20min eli 10min enemmän matkaan ja 10min suihkuun. Mulla on siis repussa vaihtovaatteet, myös talvella.
Kyllä niillä arjen valinnoilla vain on paljon merkitystä, näin se menee. Auto on siinä mielessä iso riski, että siihen on niin helppo polttaa massiiviset summat rahaa ja niitä markkinoidaan aggressiivisesti. Lisäksi velkainstrumentit on siinä maailmassa tuotteistettu niin taitavasti, että on helppo löytää itsensä monivuotisesta velkavankeudesta yhden peltilehmän takia, jonka arvo tippuu nopeammin kuin mitä ehtii lainaa lyhentää ja korkoja maksaa. Siinä joutuu nopeasti korkoa korolle -ilmiön väärälle puolelle ja ihmisethän tunnetusti ovat huonoja ennalta hahmottamaan eksponentiaalisia käyriä.
Hauskaa ja oivaltavaa ajattelua harjoitat taloudellinen ajattelija. Kiitos tämän Sparta -kolumnin kirjoittamisesta!
Nykymaailma tosiaan on muuttunut. Ojan lapiokaivuulla, tai halkojenkirveellä hakkuulla ei teknistyneessä nykyyhteiskunnassa juuri tiliä tee.
Haaste on tänään älyllinen.
Maailman pirullisimman etevät aivot luovat kulutustarpeita mielikuvamarkkinoinnilla. Isokin possa menee äkkiä sileäksi, arvoautoissa, Omega & Rolex -kelloissa, veneissä, ym...
-Kun edellisiä on hankkinut (kokemusta on), en ole muuttunut James Bondiksi. Rahat sen sijaan menivät :)
Tavaran tuottama ilo on todella lyhytaikaista.
Työelämä ja sijoittaminen vaatii älykkyyttä, kykyä ja uskallusta yksilölliseen ajatteluun ja eityisesti pitkäjänteisyyttä hetimullekaikkinyt -yhteiskunnassa. Kirjoittaja alleviiva itsekurin merkitystä. Vaikeasti saavutettavien omien tavoitteiden saavuttaminen vaikeuksienkin jälkeen. Se tuottaa kestävää mielihyvää, kasvattaa itsetuntoa ja antaa mielekkyyttä elämälle. Toisin kuin joku tavaran ostelu.
Auto on siinä mielessä iso riski, että siihen on niin helppo polttaa massiiviset summat rahaa ja niitä markkinoidaan aggressiivisesti.
Kaimani oli kuulemma autoillut tuulipukukansanedustajan nähden huoltoasemalle tankkaamaan (vapaa lainauksen lainaus Inderesin Auto – vaurastumisen jarru? -ketjusta käyttäjältä xr4ym4n).
Juha Vidgren (Ponssen suurin omistaja) oli Oulussa kurvannut Maybachillaan Seo-huoltoasemalle tankkaamaan varsin janoista kiesiään.
Viereiselle pumpulle oli kurvannut “isoisän hopean” värinen uljas Toyota Avensis. Autosta oli noussut tuulipukuun sonnustautunut viiksekäs herrasmies. Mies oli availlut bensatankinluukkua ja silmäillyt Juhan hienoa kärryä, jollaisia Oulun seudulla ei ollut liiemmin nähty. Hetken katseltuaan mies oli Juhalta kysynyt, että kannattaako autoon laittaa noin paljon rahaa?
Juha oli hetken hiljaa ja vastasi miehen uteluun rauhalliseen tuttuun tyyliinsä, että kannattaako autoon kaikki rahansa laittaa…?
En tiedä, mikä oli tarinan opetus. Ehkä se, että vaurastuttuaan voi tehdä vaikka käsijarrukäännöksen.
Hauskaa ja oivaltavaa ajattelua harjoitat taloudellinen ajattelija. Kiitos tämän Sparta -kolumnin kirjoittamisesta!
Kiitokset! Puhut selvästi kokemuksen syvällä rintaäänellä. Vain jatkuvasti itseään haastamalla voi kehittyä tasolle, jonne harvat yltävät. Ympäröivä yhteiskunta tekee kaikkensa saadakseen meidät lopettamaan paremman huomisen tavoittelun (materiaaliset nautinnot, netflix, progressiivinen verotus, kannustinloukut, dopamiinikoukut yms.). Resilienssiä on pakko kasvattaa mikäli näistä houkutuksista haluaa selvitä.
Hetken katseltuaan mies oli Juhalta kysynyt, että kannattaako autoon laittaa noin paljon rahaa?
Juha oli hetken hiljaa ja vastasi miehen uteluun rauhalliseen tuttuun tyyliinsä, että kannattaako autoon kaikki rahansa laittaa…?
En tiedä, mikä oli tarinan opetus. Ehkä se, että vaurastuttuaan voi tehdä vaikka käsijarrukäännöksen.
Hauska tarina! Ja niin totta, Juha tietää mistä puhuu. Itsellänikin on sääntö, että en laita autoon enempää kuin 10% nettovarallisuudestani. Joskus tulevaisuudessa tämä 10% ehkä riittää uudenkarhean Maybachin hankkimiseen, mutta seurataan nyt rauhallisesti tilanteen kehittymistä
Kuinka käy kasvuyhtiöille talouskasvun ympäristössä? Koronakriisi on väistymässä ja globaali talous on ottamassa tuottavuusloikkaa kiihtyneen digitalisaation myötä. Tätä aihetta pohditaan tänään.https://t.co/SxklArcBby
— Taloudellinen Ajattelu (@TAjattelu) May 27, 2021
Ensimmäinen viestini palstalle. Erinomainen kirjoitus ja vaikka vinkit ovatkin siviilimaailmasta, ovat ne päteviä myös sotilasmaailmaan, jossa itse työskentelen. Kiitos ja hyvää juhannusta!
Ensimmäinen viestini palstalle. Erinomainen kirjoitus ja vaikka vinkit ovatkin siviilimaailmasta, ovat ne päteviä myös sotilasmaailmaan, jossa itse työskentelen. Kiitos ja hyvää juhannusta!
Tervetuloa palstalle ja kiitos! Yritin kirjoittaa vinkit niin, että toimisivat kaikille eikä vain tietylle toimialalle tai erikoisryhmälle. Mukavaa kesää!
Näitä asioita on tullut mietittyä aika paljon. Olen huomannut, että ainakin omalla kohdallani tunteet eivät ymmärrä suuruusluokkia. Ts. jos nyt vaikkapa jonkun uuden kivan, mutta tarpeettoman tavaran ostaminen tuo positiivisen tunnereaktion, niin sillä ei ole ihan hirveästi väliä, että maksoiko aparaatti satasen, vai tonnin. Tai jos herkuttelee epäterveellisellä ruoalla, niin ei ole niin väliä, että miten paljon sitä tekee. Siten tunnepuolta pystyy huijaamaan tarjoamalla sille sopivia ärsykkeitä siten, etteivät ne suista järjellä mietittyä kokonaisuutta.
Tämän takia ainakin omalla kohdalla toimii parhaiten, että vetelee järjellä isolla pensselillä tärkeimmät kehikot ja antaa sitten tunteiden temmeltää siellä. Esim. raha-asioissa määrittelen itselleni, että minkä verran laitan joka kuukausi palkasta sijoituksiin. Kun tekee tuon aina palkkapäivänä ja maksan laskut, niin sitten talouden kannalta on sinällään aika sama, että miten typerästi törsään jäljelle jäävän. Sillä voi elää vaikka kädestä suuhun meiningillä, mikäli tuollainen tuottaa mielihyvää.
Muissa asioissa olen huomannut, että itselleni toimii parhaiten kontrasti. En tiedä, kuinka yksilöllistä tämä on. Esim. en saa erityistä mielihyvää, jos syön samalla tavalla koko ajan. Vaikka ruoka olisi kuinka hyvää tai paheellista, niin totun siihen todella nopeasti. Järkeilemällä(?) olen tullut siihen lopputulokseen, että kun syön luokkaa 80 % ajasta terveellisesti ja "tylsästi", niin ne jäljelle jäävät ruokailukerrat tuntuvat paljon paremmilta, eikä niiden kohdalla tarvitse stressata yhtään, että onko ruoka liian rasvaista tmv. Tunnepuoli tykkää, kun ei tarvitse tehdä kompromisseja noina kertoina.
Psykologiassa ilmiötä kuvataan termillä Hedonic Adaptation. Eli ihminen jollakin tasolla tottuu kaikkeen mieluisaan (/epämieluisaan) ja koettu marginaaliriemu (/tuska) pienenee. Et ole yksin vaihteluntarpeesi kanssa. :)
