Löytyisikö täältä vinkkejä kattavasta Value creation tai Business development kirjasta? Lähinnä juuri pääomasijoittajan näkövinkkelistä katsottava eli miten kehitetään kohdeyhtiöitä seuraavalle tasolle. Kiitos vinkeistä jo etukäteen!
Mie olin porukoilla käymässä, joten otin mukaan kirjan, etten kauhistuttaisi vanhempiani karkaamalla maanantaina baariin. Tarkoituksella valitsin äiskän joululahjaksi antaman 2018 Finlandia-palkinnon saaneen Olli Jalosen Taivaanpallon.
Kirja vaikutti tekotaiteelliselta paskalta ensi sivusta lähtien, kun vähän puolenyön jälkeen aloin lukea. Harkitsin baariin menemistä. Onkohan Lappeenrannassa joku baari maanantaina näin myöhään auki? Luultavasti.
06.10 menin nukkumaan kirja luettuna. Olen toivoton addikti. Luen hirveän vähän romaaneja, koska jos aloitan hyvän, en vaan pysty lopettamaan.
Jatkossa keskityn faktaan, ellei ole varmaa, että saan kirjan luettua neljään mennessä.
En lue kirja-arvioita enkä kirjojen takakansia, koska niissä kerrotaan vähintään puolet juonesta. Taivaanpalon takakansi ei muodosta poikkeusta. Kirjassa on paljon jännitystä, ja tapahtumat voivat periaatteessa edetä ihan miten vain. Joten kustantajan on ollut tarpeen spoilata puoli kirjaa. Taideväki tekee hyvää taidetta, mutta mistään muusta sen ulkopuolisesta ne eivät pääsääntöisesti ymmärrä mitään.
Kirjojen takakansia ei kyllä tee taideväki vaan markkinointiväki.
Mie olen tavannut kustannusyhtiöiden markkinointiväkeä, ja laskisin kaikki tapaamani taideväeksi.
Erityisen ilahtunut olen Liken "markkinointi"väen markkinointilauseesta "Näin pääset käsiksi miljoonapotteihin!" vuodelta 2005. Tämä ehkä todistaa toiseen suuntaan, mutta on sinänsä loogista, että kustannusalan markkinointiin hakeutuu taidehenkisempää väkeä kuin esimerkiksi lääke tai tupakkayhtiön.
Jos haluaa kevyttä kesälukemista patongin seuraksi piknikille tai vaikkapa mökille ulkohuussiin niin kannattaa kokeilla Kalle Isokallion Lontoon lampaita. Tuli kuunneltua äänikirja ja ihan hauskaa tekstiä oli pörssikaupasta ja monesta muusta aiheesta. Nordean kurssikin jopa nousi tarinassa hetkellisesti.
Eritoten kiinnostaisi mitä yhtiöitä kirjassa ollaan avattu. Jos joku on kerinnyt jo lukemaan, vinkkaa ihmeessä mimmoinen oli! Tässä olisi Akille kolumnin aihetta, jos Aki aikoo kirjan lukaista. Olisi sikäli kiva lukea se kirja tuoreeltaan kun olisi kaikki esille otetut faktat ja luvutkin ajantasalla. Saattaa olla, että menen kauppaan tutkimaan kirjaa ja mahdollisesti sitten ostan sen, kun se kauppoihin ilmestyy.
Telegram ryhmä jossa todella paljon ilmaista materiaalia, löytyy lähes kaikki klassikot! "Search" toiminnolla sitten hakemaan kirjoja. https://t.me/libTA
Typerintä, mitä kirjoista pitkään aikaan olen kuullut, on "Mä olen niin köyhä, ettei mulla ole varaa lukea fiktiota".
Minun havaintojeni mukaan ne kaverit, jotka opiskeluaikana verkostoituivat aktiivisesti, päätyivät suojatyöpaikkohin ja ne jotka enimmäkseen dokailivat kavereiden kanssa päätyivät pörssiyhtiöiden vetovastuuseen.
Samat uraohjukset eivät juuri muuhun kuin kurssikirjallisuuteen ja ehkä amerikkalaiseen bisneskirjallisuuteen tarttuneet. Ei niistä tosiaankaan oikein tullut juuri mitään. Tässä näen tosin korrelaation niin päin, että fiktiota lukevat ovat sen verran laajakatseisempia, että sopivat moneen reikään.
Joka tapauksessa luin ehkä parhaan faktakirjani koskaan eli Juha Hurmeen Niemen. Tosin se sai Finlandia-palkinnon fiktio-osastolta. En ymmärrä miksi. Jos kirjassa puhutaan hisoriassa tapahtuneesta hässimisestä, ei se tee siitä romaania.
Tosin kustantajat ovat pahamaineisia kusettajia. Ne ovat aivan oikein ajatelleen, että fiktio myy enemmän, koska kirjoittajalla ei ole edes mitään ministeritason paljastuksia esittää.
Jos olet vähänkään kiinnostunut historiasta ja suomen kielestä, on Juha Hurmeen "Niemi" hyödyllisempää pakkolukemista kuin mikään Seitsemän Urpoa Metsässä. Ja lisäksi aivan törkeän hauska. Ainakin jos on sama kieroutunut huumorintaju kuin miulla ja Elisabeth Rehnillä. Första kvinnan siis valitsi 2017 Finlandiavoittajan.
Eritoten kiinnostaisi mitä yhtiöitä kirjassa ollaan avattu. Jos joku on kerinnyt jo lukemaan, vinkkaa ihmeessä mimmoinen oli! Tässä olisi Akille kolumnin aihetta, jos Aki aikoo kirjan lukaista. Olisi sikäli kiva lukea se kirja tuoreeltaan kun olisi kaikki esille otetut faktat ja luvutkin ajantasalla. Saattaa olla, että menen kauppaan tutkimaan kirjaa ja mahdollisesti sitten ostan sen, kun se kauppoihin ilmestyy.
Tilasin kirjan ennakkoon, mutta ei ole näkynyt. Toimitus luvattiin elo-syyskuun vaihteeseen, joten toivottavasti perillä viimeistään perjantaille. Kirjassa pitäisi olla mm Jarkko Ahon kommentteja Exel compositesista, joita lukisin mielelläni.
Adaptive Markets: Financial Evolution at the Speed of Thought
Kirjailija Andrew W. Lo
Markkinat eivät ole täysin tehokkaat tai tehottomat vaan pikemminkin jatkuvassa sopeutumisen ja kehittymisen tilassa. Aika ajoin markkinoille saapuu toimijoita jotka löytävät jonkin ylituoton lähteen joka toimii aikansa. Nämä toimijat sitten paisuvat ja mikäli eivät pysty sopeutumaan ympäristönsä muutoksiin, kaatuvat ensimmäisenä markkinahäiriön yllättäessä. Markkinat ovat äärimmäisen monimutkaisia ja kaupankävijäosapuolet harvoin pystyvät optimoimaan toimiaan viimeiseen asti, pikemminkin haetaan sitä "riittävän hyvää" lopputulemaa jotta päätöksentekoprosessi kestää hyötysuhteeltaan tuottavana.
Todella innostava ja ajatuksia herättävä teos, kannattaa lukaista
David Einhorn - Fooling Some of the People All of the Time
Einhorn lähti shorttaamaan paskaksi havaitsemaansa finanssiyhtiötä/pyramidijärjestelyä ja saaga venyi vuosien mittaiseksi draamaksi. Allied Capitalin johto pärjäsi todella kauan faktoja vastaan suoranaisilla valheilla, kunnes finanssikriisin aikoihin tuli viimein seinä vastaan.
Tuulipukusijoittajan ymmärrykselläni tiivistän Alliedin liiketoiminnan seuraavasti: yhtiön kirjanpito oli todella mielikuvituksellista ja perustui paljolti logiikkaan "jätetään tappiolliset myöntämämme lainat alaskirjaamatta että tase näyttää hyvältä ja kun rahaa puuttuu, tehdään osakeanti ja markkinat ostaa". Erona Madoffin puuhiin oli se että Allied teki paljon ihan oikeaakin liiketoimintaa, normaaleja yrityslainoja ja sijoituksia, mutta monet lainat menivät esim. "huoltoasemien" rahoittamiseen paikoissa, joista löytyi asiaa tarkistettaessa romutuskuntoinen kiinteistö, ja johto oli tietoinen että huomattava osa taseesta on oikeasti täyttä rapaa. Kriittisiä ääniä oli yllättävän harvassa koska 10K/10Q-luvut näyttivät pikasilmäyksellä hyvältä analyytikoille ja yksityissijoittajat arvostivat osinkotuottoa. Lisäksi tavallista suurempi osa sijoittajista taisi olla yksityishenkilöitä, eli vähemmän ammattilaisia ylipäätään tutkimassa yhtiötä.
Tästä jäi aika nihilistiset fiilikset sen suhteen, kuinka paljon piensijoittaja voi todella tietää sijoituskohteestaan. Toisaalta jotain voi oppiakin - luetaan ne vuosikatsausten pienet präntit ja vertaillaan muuttuuko johtajien puheet päinvastaisiksi kvartaalista toiseen... Alliedin johto siirsi puheissaan maalitolppia joka ikinen kerta kun jossain ilmeni epäkohtia.
PS. Vaikka aihepiiri on monimutkainen ja raskas, finanssialan kirjaksi tämä on selkeää ja mukaansatempaavaa kerrontaa.
Tilasin kirjan ennakkoon, mutta ei ole näkynyt. Toimitus luvattiin elo-syyskuun vaihteeseen, joten toivottavasti perillä viimeistään perjantaille. Kirjassa pitäisi olla mm Jarkko Ahon kommentteja Exel compositesista, joita lukisin mielelläni.
Tuliko kirja? ::) kävin muistaakseni viime viikolla Kirjakaupasta katseleen, ei ollut sinne tullut. Huhujen mukaan tässä kuussa tulisi kauppoihin. Täytyy mennä tässä joku päivä uudestaan tsekkaan jos satun esim Ideaparkissa käymään.
Tilasin kirjan ennakkoon, mutta ei ole näkynyt. Toimitus luvattiin elo-syyskuun vaihteeseen, joten toivottavasti perillä viimeistään perjantaille. Kirjassa pitäisi olla mm Jarkko Ahon kommentteja Exel compositesista, joita lukisin mielelläni.
Tuliko kirja? ::) kävin muistaakseni viime viikolla Kirjakaupasta katseleen, ei ollut sinne tullut. Huhujen mukaan tässä kuussa tulisi kauppoihin. Täytyy mennä tässä joku päivä uudestaan tsekkaan jos satun esim Ideaparkissa käymään.
Ei tullut viikonlopuksi - harmi kyllä. Olisi ollut hyvin aikaa lueskella varsinkin näin sateisena vapaapäivänä.
Eritoten kiinnostaisi mitä yhtiöitä kirjassa ollaan avattu. Jos joku on kerinnyt jo lukemaan, vinkkaa ihmeessä mimmoinen oli! Tässä olisi Akille kolumnin aihetta, jos Aki aikoo kirjan lukaista. Olisi sikäli kiva lukea se kirja tuoreeltaan kun olisi kaikki esille otetut faktat ja luvutkin ajantasalla. Saattaa olla, että menen kauppaan tutkimaan kirjaa ja mahdollisesti sitten ostan sen, kun se kauppoihin ilmestyy.
Kyllä minustakin nyt on osakepoimijan loistoaikaa.
On olemassa umpityhmää rahaa, joka juoksee trendien perässä ja toisaalta keskiarvoa etsivää indeksirahaa, treidauksesta on tullut koneiden heiniä ja oikeita treiding-huoneita on vähän.
Instituutioiden ammattisijoittajilla on taas kyllä hyvin osaamista, muttei liikkumavaraa, jos voitat indeksin se on hyvä, mutta jos häviöt indeksille merkittävästi saat potkut. Potkujen välttämiseksi instituution sijoitusjohtajan on parempi välttää tekemästä salkkua, joka ei seuraisi aika tarkasti indeksiä. Myös rahaa on niin paljon sijoitettavana, että nopeat liikkeet eivät onnistu. Kädet ovat monella tavalla sidotut.
Nyt vielä ollaan tilanteessa, jossa tieto kulkee yhtä nopeasti kaikille, enää ei pankin treiding-huoneilla ole siinä etua. Yksityisijoittajalla, joka pystyy käyttämään riittävästi aikaa sijoittamiseen on nyt todelliset kissanpäivät.
Ei pidä kuitenkaan kannata vaan kuvitella, että indeksit voi myös voittaa aika isosti ihan kohtuullisella riskillä vuosi toisensa perään. Kaikki tietävät, että se on ihan mahdotonta. Meillä on niin tehokkaat markkinat.
Eritoten kiinnostaisi mitä yhtiöitä kirjassa ollaan avattu. Jos joku on kerinnyt jo lukemaan, vinkkaa ihmeessä mimmoinen oli! Tässä olisi Akille kolumnin aihetta, jos Aki aikoo kirjan lukaista. Olisi sikäli kiva lukea se kirja tuoreeltaan kun olisi kaikki esille otetut faktat ja luvutkin ajantasalla. Saattaa olla, että menen kauppaan tutkimaan kirjaa ja mahdollisesti sitten ostan sen, kun se kauppoihin ilmestyy.
Luin tänään, arvio huomenna.
Hah hyvä, hienoa =D kyllä tämä kirja lähtee nyt meikäläisellä ostoskoriin.
Mikko Mäkinen luki "The Man Who Solved the Market" kirjan, joka kertoo Jim Simonsin perustaman Medallion -rahaston huikeista tuotoista ja tavoista biitata markkina.
Lakkoilusta huolimatta ValPo (valtiollinen posti) kuljetti samaisen The Man Who Solved the Market -opuksen minulle. Lienee heittämällä tämän vuoden pörssikirjahitti.
Yleensä poliitikkojen itse kirjoittamat elämäkerrat ovat puuduttavaa itsekehua. @JariLindstrm2 yllätti kirjoittamalla kuitenkin sivistävän ja miellyttävän lukukokemuksen.
Tosin Kaukas fuusioitiin Kymi-Strömbergiin jo 1986😎. T. Kaukaan tehtaan vieressä syntynyt. pic.twitter.com/yMrFYbzLaG
Harvoin on elämäkertaa vaikea laittaa käsistä pois klo 03.45, kun pitäisi käydä nukkumaan. Tässä onnistuin kuitenkin ja sikäli hyvä, että lopussa kirja menee vähän Suomen turhimpaan kaupunkiin suunnatuksi.
Mutta tätä voi suomalaisiin osakkeisiin sijoittavalle suositella lämpimästi. Varsinkin jos ei ole kovin perehtynyt poliittisiin prosesseihin, tämä voi valaista niitä kummasti. Poliittisen historian friikeille pakkolukemista. Tosin esimerkiksi Väyrysiä en ole ennakkoluuloisena lukenut yhtään. Mutta Lindströmin kirjaa kohtaan olleet ennakkoluuloni osoittautuivat turhiksi.
Toki Lindström kirjoittaa omasta perspektiivistään, mutta mistäpä muustakaan sitä voisi oikein omaa elämäkertaansa kirjoittaa?
Olipa muuten hauska saada syntymäpäivälahjaksi kirja, josta olin ääneen sanonut "Tuo pitäisi varmaan lukea", mutta tuskin olisin koskaan tullut hankkineeksi.
Alelaarissa "Onnistu osakemarkkinoilla" (Kim ja Tom Lindström) eKirjana. Kannattaako lukea vai onko ajanhukkaa?
Muistelisin että on hyvä kirja, mutta hyvinkin sama sisältö kuin muissakin Lindströmin kirjoissa. Aloittelijalle ehdoton lukusuositus, mutta ymmärtääkseni olet vanha tekijä, joten mitään uutta ja ihmeellistä kirjasta tuskin löydät.
Lindströmin kirjan (en ole yhtään kyllä lukenut) sijaan suosittelen Markus Selinin elämäkertaa. Muistuttaa siitä, miten tärkeää kulujen hallinta on. Vaikka olisit Selinin tapainen sarjayrittäjänero, on hyviä mahdollisuuksia myös sarjakonkursseihin, jos kulujen pohjataso on varma ja ylärajaa ei ole, kun taas tuotoissa on pänvastoin.
”Paljonko olisit valmis maksamaan rokotteesta, joka torjuu kerran tuhannesta muuten tulevan tappavan taudin?”
tyypit maksaisivat viideskymmenesosan verrattuna siihen, jos kysytään
”Mistä hinnasta menisit rokotustutkimukseen, jossa on mahdollisuus saada tappava tauti kerran tuhannesta?”
Rahapelaajan maailmassa hinta molemmille on tietysti sama.
Mulle ainakaan nämä ei ole ollenkaan sama tilanne, vaikka olen ajatellut eläväni rahapelaajan maailmassa. Ensinnäkin, kun puhutaan varallisuuteen nähden merkittävistä rahoista, kuten oletan että puhutaan kun vastapainona on riski kuolla, menetetty raha on kalliimpaa kuin saatu, koska se edustaa suurempaa suhteellista muutosta varallisuudessa, mutta mielestäni tässä on toinenkin elementti.
Rokotetutkimusesimerkissä voin kysyä itseltäni, tulenko hyvin toimeen nykyisillä varoillani ja tuloillani, ja jos tulen, miksi lähtisin riskeeraamaan henkeäni lisärahan tähden. Tuloksena on todennäköisesti, että tulen hyvin toimeen, ja summien olisi siis oltava absurdin suuria, ja todennäköisesti kauppaa ei synny. Voin miettiä kauppaa yhtenä päätöksenä, jonka käytännön tulos on, etten lähde myymään promillen kuolinriskiäni. Samalla päätöksellä ja perustelulla minun ei tarvitse lähteä mihinkään muuhunkaan maksettuun riskinottoon.
Ensimmäisessä, eli rokotusesimerkissä, kysymys ei ole pelkästään nyt myytävänä olevasta rokotteesta - se samalla implikoi maailman, jossa minulle huutokaupataan korkealla hinnalla erilaisia vakuutuksia pienen todennäköisyyden riskejä vastaan. Jos lasken esimerkiksi paljonko rahoistani on jotenkin "ylimääräisiä" mukavaan toimeentulemiseen nähden, ja olen valmis maksamaan ne tästä rokotteesta jolla väistän 1/1000 riskin, niin mitä maksan seuraavalle suojelurahan vaatijalle? Riskikin voi helposti olla sillä kertaa korkeampi. Yhtäkkiä olenkin budjetoimassa varallisuuttani tuntemattomalta riskikokoelmalta suojautumista vastaan.
1/50 suhde tuntuu korkealta, mutta ei mitenkään täysin absurdilta, eikä välttämättä irrationaaliselta. 50 promillen kuolinriskiä muodostaa noin 5% riskin kuolla, eikä tunnu mitenkään mahdottomalta ajatukselta, että jonkun ihmisen mahdollisista kuolinsyistä 5% olisi sellaisia, jotka olisi voinut ehkäistä jollain varautumisella joka on myytävissä.
