No niin, tästähän saadaan ihan hirveän hauskaa keskustelua! Ja ihan alkuun haluan tähdentää, että mun mielestä poly/monogamian välillä ei ole mitään tarvetta valita jotenkin "oikeata". Kyse on juuri siitä, mitä kellekin sopii. Mutta kun se on sanottu, niin haluan väitellä vastaan argumentteja, joissa toisesta elämäntavasta yritetään maalata jotenkin objektiivisesti parempaa...
Artsipappa wrote:
1. Monogamiassa kenties helpomi luoda syvää luottamusta, intiimiyttä tai emotionaalista turvaa
Olen tästä eri mieltä. Monogamiassa kumpikin osapuoli kokee vahvaa riippuvuutta toiseen, ja se voi maalata osittain interaktioita. Kun kumpikaan osapuoli ei koe olevansa toisen varassa, rehellisyys saattaa olla aivan eri tasolla, koska kummallakaan ei ole mitään tarvetta manipuloida toista. Mulla oli hauska leikki rakastajattareni kanssa pari päivää sitten. Hän sai kysyä ihan mitä tahansa, ja lupasin vastata välittömästi, ja niin rehellisesti kuin kykenen. Koska en kokenut tarvetta salata häneltä mitään. Tulos oli hauska, ja äärimmäisen eroottinen. Toivon toki, että sarjamonogamistien suhteet ovat tällä tasolla, mutta arvioni on, että monet eivät ole.
2. On vahvaa tutkimusnäyttöä että isättömät lapset kokevat elämässään herkemmin haasteita. Toki monogamia ei tarkoita täysin isätöntä lasta, mutta oletettavasti vähemmän läsnäolevaa.
En oikein näe, miten tämä on relevanttia. En halua lapsia, ja olen tarkka partnereideni ehkäisystä. Jos se joskus pettäisi, lapsi saisi ihan vitun hyvät geenit, ja kyllä mä nyt oisin jollain tasolla se "kiva setä", vähintään. Mutta lähtökohta on, että ehkäisy on kunnossa. En pyri tuottamaan vahinkolapsia.
Artsipappa wrote:
3. Yhteisen elämän rakentaminen, tulevaisuuden tavoitteet/suunnitelmat, ja ylipäätään yhteisen elämän rakentaminen samaan suuntaan katsoen on varmaankin hyvin haastavaa monogamiassa.
Mä olin tosi monta vuotta käytännössä yksin siksi, että pelkäsin. Juurikin sitä, että mulla ei ois tarpeeksi tarjottavaa kellekään. Haluan olla niin paljon yksin, olen niin introvertti, että en mä voi kellekään olla tyydyttävä parisuhde. Sitten tajusin jotenkin yllättäen, että ei mun tartte olla. Omasta puolestani pystyn rakastamaan lukemattomia ihmisiä samaan aikaan. Ja olin jo rakastanut! Ja voisin koota joukon ihmisiä, jotka rakastavat takaisin, kunhan se ei vahingoita heitä. Ja joukon seksuaalisia elämyksiä siihen kylkeen.
Ei mun tartte rakentaa mitään yhteistä elämää, koska en pelkää enää mitään. En mä tule ikinä olemaan yksin, ja se ei ole kenenkään tietyn ihmisen varassa. Tulen aina löytämään oman laumani.
...Mutta kun se on sanottu, niin haluan väitellä vastaan argumentteja, joissa toisesta elämäntavasta yritetään maalata jotenkin objektiivisesti parempaa...
...Ei mun tartte rakentaa mitään yhteistä elämää, koska en pelkää enää mitään. En mä tule ikinä olemaan yksin, ja se ei ole kenenkään tietyn ihmisen varassa. Tulen aina löytämään oman laumani.
En koita maalata mistään elämäntavasta objektiivisesti parempaa tai oikeampaa. Jos niin tulkitsit niin oli multa huonoa kommunikaatiota. Koitin vaan sanoa, ettei tilanne ole super mustavalkoinen. Kuten ensimmäisen viestin alkuun laitoin, jokainen eläköön niin kuin parhaaksi näkee. Ja todella ajattelen niin. Sulle selkeästi monogamia ei ole juttu, ja se on OK. Tilanne on toki helpompi jos lapsia ei hanki. Silloin ei ole perhettä ja niitä lapsia jotka on se ykkösasia, ja jotka tuo enemmän iloa ja onnea elämään kun ikinä olisi voinut kuvitella.
Alempaan, niin ei tietenkään tarvitse jos ei halua. Mutta miten se ettei pelkää enää mitään liittyy tähän? En mä rakenna yhteistä elämää pelosta vaan halusta. Jaetut kokemukset tuntuvat usein merkityksellisemmiltä kuin yksin koetut, ja se on ymmärtääkseni ihan ihmiseen sisäänrakennettu mekanismi joka juontaa juurensa evoluutiohistoriasta ja aivojen rakenteesta. Toki voit kokea niitä X määrän eri ihmisten kanssa, mutta itse koen merkitykselliseksi jakaa elämän sen saman ihmisen kanssa. En osaa pukea sanoiksi ehkä, mutta mun mielestä elämä tuntuu merkityksellisemmältä kun jaan sen yhden tärkeän ihmisen kanssa, kuin jos levittäisin kokemukseni ohuelti monien ihmisten kesken.
Ehkä tätä on turha jatkaa sen pidemmälle. Luulen että molemmat on sitä mieltä että ihmiset on erilaisia ja jokainen valitkoon tavan elää jonka kokee mielekkääksi. Sulla ei ole kokemusta elämästä jota mä elän, eli on puoliso, lapset, pitkä yhteinen elämä ja kokemukset jota yhdessä rakennettu. Osin yhteiset tavoitteet ja toiveet tulevaisuudesta. Toki molemmilla omia juttuja joita tehdään yksin jos toista ei niin kiinnosta. Ja mä taas en tiedä millaista on kun on X partneria samaan aikaan joiden kanssa jakaa niitä palasia elämästä siellä täällä.
Mä tähän soppaan sotken lusikkani täältä Pariisin lentokentältä; kun on 8h aikaa tapettavana.
Stubbin 2 pointtia, väsyneenä ei jaksa kolmea:
1. Ei lapsetkaan mee suoraan noin. Lapsethan kokee luonnolliseksi melkein mitä vaan, mitä niille tolkullisesti esimerkillä tarjotaan Obv kun lapsia kyseessä niin jengi on hiljaa, siis polyt, miten toimivat. Koska tuomitseminen. Mutta yksi ketä deittaan niin heidän lapset tietää vanhenpien polyilystä ja kaikki fine. Mun lapsilla on kaksi rakastavaa isähahmoa ja suhtautuvat eri tavoin: joku lapsista on tässä vaiheessa enemmän mieleltään mono ja joku toinen enemmän et "go daddy; is so khool"...joka tapauksessa lapset kasvavat pluralistisempaan maailmaan niin musta hyvä, että saavat toimivia esimerkkejä useammasta tavasta rakentaa suhteita kun kyllä kolmelle tilastollisesti tulee vastaa ainakin yksi tyttö, joka ilmoittaa olevansa poly tms.
2. Mun mielestä polyn nousua selittää osin netti ja kännyt varsinkin. Tämä siis vastauksena tohon "palasia" osioon. Kännyjen myötä erilainen (mikro)pettäminen on yleistynyt ja aiheuttaa haasteita monogamiaan...eihän puhelimien ratsaaminen ollut mikään juttu 20v sitten...nyt ei monogamiassa välttämättä tiedä toisen elämästä läheskään kaikkea. Kommunikaaatio on tekstiviestintää, nykyään, kännyillä. Eli tuonut uuden haasteen monogamiaan ja toisaalta helpottaa "palaselämän" ylläpitoa ja usean ihmissuhteen kehittämistä.
2. Mun mielestä polyn nousua selittää osin netti ja kännyt varsinkin. Tämä siis vastauksena tohon "palasia" osioon. Kännyjen myötä erilainen (mikro)pettäminen on yleistynyt ja aiheuttaa haasteita monogamiaan...eihän puhelimien ratsaaminen ollut mikään juttu 20v sitten...nyt ei monogamiassa välttämättä tiedä toisen elämästä läheskään kaikkea. Kommunikaaatio on tekstiviestintää, nykyään, kännyillä. Eli tuonut uuden haasteen monogamiaan ja toisaalta helpottaa "palaselämän" ylläpitoa ja usean ihmissuhteen kehittämistä.
Ja deittisovellukset, sekä alan sivut kuten esim XU. Deittailu on vaan niin paljon helpompaa nykyään, eikä tarvitse "lukita" sitä parisuhdetta monogamiseen liittoon. Tuossa on vaan iso riski, että se touhu menee itsekkääksi ja pinnalliseksi nopsaan.
En koita maalata mistään elämäntavasta objektiivisesti parempaa tai oikeampaa. Jos niin tulkitsit niin oli multa huonoa kommunikaatiota. Koitin vaan sanoa, ettei tilanne ole super mustavalkoinen.
Ei todellakaan mitään hätää. Mun on mahdoton kuvitella, että ikinä saisin sun kanssa riitaa aikaan. Kunhan haetaan kivaa keskustelua, ja yritän tehdä selväksi oman kulmani!
Pelko oli se juttu, minkä koit oudoksi. En rupea mitenkään suoraan haastamaan, mutta mun on helppo jatkaa tästä kohdasta, ja ehkä se lisää jotain keskinäistä yhteisymmärrystä.
Kaiken muun ohella, mulla oli nuorempana tietty pelko, että jään yksin. Joku päivä. Lääke siihen oli löytää puoliso joka aidosti välittää musta. Muuttais vaikka toiseen maahan, jos se olis järkevää, ja meillä ois aina toisemme. Ja tehtäis lapsia. Kun oltais vanhempia, niin ainakin he välittäis.
Mulla ei ole enää sitä pelkoa. En halua, että kukaan sitoutuu pitämään mulle seuraa, jos olen seniili. Ja siihen asti, mä olen kiehtova, maaginen tyyppi. Mä löydän kaikenikäistä seuraa. Osan tulen saattelemaan puhdistavan itkun kanssa hautaan, ja osa taas tulee tulemaan vastaan mun vanhoilla päivillä.
Tiedän, että korrelaatio ei välttämättä tarkoita kausaliteettia. Mutta viime vuosikymmeninä individualismi ja hedonismi on lisääntynyt länsimaisissa yhteiskunnissa. Ja samalla mielenterveysongelmat on lisääntynyt merkittävästi.
Yhteiskunta on muuttunut kollektiivisemmasta yksilökeskeiseksi. Ihmiset painottaa enemmän omia tarpeitaan ainakin osittain yhteisön kustannuksella. Väitän, että sosiaaliset siteet ovat heiveröisempiä kun aikaisemmin. Eletään vähän kertakäyttökulttuuria myös ihmissuhteissa.
Nautinnon tavoittelu ja välitön tyydytys tuntuu korostuneen. En halua yleistää ettei tulkita että tämä on mun mielestä totuus. Mutta oma kokemus on, että välitön tyydytys ei tuo pysyvää iloa, onnea ja onnistumisen kokemusta. Viivästetty tyydytys sen sijaan tuo. Pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttaminen tuo elämään syvällisempää merkitystä ja tarkoitusta jotka oman kokemuksen mukaan on tärkeitä pysyvän onnen kannalta. Oli se sitten joku pidempi projekti opetella uusia taitoja, koulutus, perheen perustaminen tms.
Nopea tyydytys kuten seksi, pikaruoka, pelien pelaaminen, shoppailu, loputon netflix, uhkapelaaminen yms. tuo hyvää oloa siinä hetkessä lyhyeksi aikaa, mutta ei ainakaan itsellä kestä kun pienen hetken. Moni nopean tyydytyksen tuova asia voi jälkeenpäin jopa aiheuttaa negatiivisia tunteita.
Jälleen kerran, en halua yleistää, kerron vain omista kokemuksista ja huomioista joita tällainen ehkä jo keski-iän saavuttanut setämies on elämänsä aikana huomannut
Ja toki pitää olla molempia. Niin kuin kaikessa, kultainen keskitie on yleensä aika hyvä. Nopeat tyydytykset on toki jees, kunhan ne ei muodostu ongelmaksi ja ala hallita elämää.
Ja deittisovellukset, sekä alan sivut kuten esim XU. Deittailu on vaan niin paljon helpompaa nykyään, eikä tarvitse "lukita" sitä parisuhdetta monogamiseen liittoon. Tuossa on vaan iso riski, että se touhu menee itsekkääksi ja pinnalliseksi nopsaan.
Tosi pinnallinen huomautus, mutta jotenkin haluan tehdä selväks... Mä VIHAAN älypuhelimia. Maaginen laite, mutta jotenkin pilaa elämän useimilta käyttäjiltä,
En koita maalata mistään elämäntavasta objektiivisesti parempaa tai oikeampaa. Jos niin tulkitsit niin oli multa huonoa kommunikaatiota. Koitin vaan sanoa, ettei tilanne ole super mustavalkoinen.
Ei todellakaan mitään hätää. Mun on mahdoton kuvitella, että ikinä saisin sun kanssa riitaa aikaan. Kunhan haetaan kivaa keskustelua, ja yritän tehdä selväksi oman kulmani!
Pelko oli se juttu, minkä koit oudoksi. En rupea mitenkään suoraan haastamaan, mutta mun on helppo jatkaa tästä kohdasta, ja ehkä se lisää jotain keskinäistä yhteisymmärrystä.
Kaiken muun ohella, mulla oli nuorempana tietty pelko, että jään yksin. Joku päivä. Lääke siihen oli löytää puoliso joka aidosti välittää musta. Muuttais vaikka toiseen maahan, jos se olis järkevää, ja meillä ois aina toisemme. Ja tehtäis lapsia. Kun oltais vanhempia, niin ainakin he välittäis.
Mulla ei ole enää sitä pelkoa. En halua, että kukaan sitoutuu pitämään mulle seuraa, jos olen seniili. Ja siihen asti, mä olen kiehtova, maaginen tyyppi. Mä löydän kaikenikäistä seuraa. Osan tulen saattelemaan puhdistavan itkun kanssa hautaan, ja osa taas tulee tulemaan vastaan mun vanhoilla päivillä.
Ymmärrän. Ja luulen että pelko jäädä yksin on aika yleinen. Kyllä mä muistan myös joskus miettineeni kun ei meinaa sitä ns. oikeaa löytyä että mitäköhän tästä tulee. Onneki viihdyin myös itsekseni, ja olen varmaan introvertti, mutta en tosin missään introverttiuden ääripäässä.
Olenko sitten jäänyt kiinni nykyiseen elämääni koska pelko olla yksin on niin kova? En usko. Koitan tarkastella toimintaani ja tuntemuksiani objektiivisesti, toki tiedän että se on vaikeaa. Mutta todella tunnen että elän hyvää merkityksellistä elämää monogamiassa. Kuka tietää onko se pysyvää. Aika monet suhteet päättyy eroon, mutta tässä on se yleisin aika erota jo ylitetty, eli ruuhkavuodet eletty yli!
Toinenkin ajatus, ettei halua että joku sitoutuu pitämään seuraa kun on seniili on varmaan aika yleismaailmallinen.. Harva haluaa olla taakaksi rakkaille ihmisilleen. Enkä mäkään halua, olen sanonut puolisolleni että jos mä muutun vihannekseksi niin jatka elämää vaan. Ja oikeasti tarkoitan sitä. Toki siinä vaiheessa toivoisin että eutanasia olisi mahdollinen. Länsimaisen kulttuurin sitkeä pyrkimys pidentää elämää hinnalla millä hyvänsä tuntuu joskus perverssiltä. Elämänlaadun, ja jopa ihmisarvon asettaminen toissijaiseksi pelkän eliniän maksimoimisen tavoittelussa on outoa imo. Voisi kysyä onko elämän keinotekoinen pidentäminen kärsimyksen kustannuksella edes eettistä? Harva meistä toivoo kituuttavansa elämässä kiinni viimeiseen asti, jos se merkitsee jatkuvaa kipua ja kärsimystä. Oho, meni vähän ohi aiheen.
Ja deittisovellukset, sekä alan sivut kuten esim XU. Deittailu on vaan niin paljon helpompaa nykyään, eikä tarvitse "lukita" sitä parisuhdetta monogamiseen liittoon. Tuossa on vaan iso riski, että se touhu menee itsekkääksi ja pinnalliseksi nopsaan.
Tosi pinnallinen huomautus, mutta jotenkin haluan tehdä selväks... Mä VIHAAN älypuhelimia. Maaginen laite, mutta jotenkin pilaa elämän useimilta käyttäjiltä,
Agreed. Älypuhelimet on helvetistä, ja joutuu todella tietoisesti tekemään töitä ettei se vie liikaa aikaa. Sieltä saa loputtomasti sitä nopeaa tyydytystä ja dopamiinia.
Ja deittisovellukset, sekä alan sivut kuten esim XU. Deittailu on vaan niin paljon helpompaa nykyään, eikä tarvitse "lukita" sitä parisuhdetta monogamiseen liittoon. Tuossa on vaan iso riski, että se touhu menee itsekkääksi ja pinnalliseksi nopsaan.
Tosi pinnallinen huomautus, mutta jotenkin haluan tehdä selväks... Mä VIHAAN älypuhelimia. Maaginen laite, mutta jotenkin pilaa elämän useimilta käyttäjiltä,
Pinnallinen huomautus? No sori kun en alkanut kaivamaan dataa ja käyttämään aikaa siihen, että todistelisin miten älypuhelimet, some ja deittisovellukset ovat pelillistäneet deittailua ja esim polyhommatkin ovat alkaneet sen jälkeen "trendaamaan", samoin kun moni muu deittailuun liittyvä valtavirrasta poikkeava tapa toimia. Ja tietty jaan myös antipatiat älypuhelimia kohtaan. Olen myös maininnut täällä, että vaihtuu heti älyttömään vanhaan Nokialaiseen, kun on vaan mahdollista ja muu elämä sen sallii.
Noh,onhan täällä tietyllä tasolla käyty mun luetunymmrtäminen läpi. Mutta mun seuraava askel elämässä on tuottaa pornoa.Ja en tule ikinä linkkaamaan sitä suoraan tänne.-
En aatellu monetisoida mitenkään, ihan vaan ihmisten iloks. Mulla on hyvin likainen mieli joka vois tuoda hupia monelle.
Mulla ei ole vielä ensimmäistäkään vastanäyttelijää, mutta mulla on henkilö joka haluaa ohjata ja kuvata, ja jolla on hyvin silmää.
Varmaan väärä aika ja väärä ketju, mutta ihmettelen minkä määrän paskaa of myyjät saa niskaansa. Mun on oikeasti vaikea edes ymmärtää sitä tekopyhyyden määrää mikä tuossa pisteessä tiivistyy.
Varmaan väärä aika ja väärä ketju, mutta ihmettelen minkä määrän paskaa of myyjät saa niskaansa. Mun on oikeasti vaikea edes ymmärtää sitä tekopyhyyden määrää mikä tuossa pisteessä tiivistyy.
En mäkään tajua. Samalla oon aika varma että vaikka jotkut tutut vahingossa johonkin mun juttuihin sitten törmäiskin, niin en jaksa uskoa että tällä voi olla mulle oikein mitään sosiaalista tai ammatillista hintaa.
Ja samalla mun pitää pohtia niistä vastanäyttelijöistä ihan hirveen vastuullisesta, että koenko että ne oikeesti ymmärtää mitä riskejä siihen voi liittyä.
Mua ei oikein voi kiusata sillä mitä olen, koska yleensä voin vastata vaan "joo, tiedän".
En aatellu monetisoida mitenkään, ihan vaan ihmisten iloks. Mulla on hyvin likainen mieli joka vois tuoda hupia monelle.
Mulla ei ole vielä ensimmäistäkään vastanäyttelijää, mutta mulla on henkilö joka haluaa ohjata ja kuvata, ja jolla on hyvin silmää.
Varmaan väärä aika ja väärä ketju, mutta ihmettelen minkä määrän paskaa of myyjät saa niskaansa. Mun on oikeasti vaikea edes ymmärtää sitä tekopyhyyden määrää mikä tuossa pisteessä tiivistyy.
Saako muka? Minusta ainakin yleinen ilmapiiri on muuttunut todella paljon viimeisen 3-4 vuoden aikana seksityöhön. Nykyään ei ole mitenkään erikoista, että kavereista löytyy joku OF creator. Tai ainakin, jos on jotain 18-30v välillä. Toki boomerit yrittää vielä paheksua asiaa, mutta ei kai sillä niin väliä ole jos oma lähipiiri ja ystävät on asian suhteen ok, kuten yleensä on. Eikä se taida nykyään olla enää työnhaussakaan niin iso este, kuin oli ehkä vielä 10-15v sitten.
No suunta nyt ainakin on ollu ihan hyvä. Sitten toisaalta jossain ihmisryhmissä on toisenkinlaista kehitystä, kun ihmiset voi pahoin ja sitä pitää sitten purkaa joka suuntaan. Ja joku semmonen uuskonservatiivisuus kyllä kans osuu tohon. Että bääbää, miksei tehdä ydinperheitä ja lapsia ja oo kunnollista.
No suunta nyt ainakin on ollu ihan hyvä. Sitten toisaalta jossain ihmisryhmissä on toisenkinlaista kehitystä, kun ihmiset voi pahoin ja sitä pitää sitten purkaa joka suuntaan. Ja joku semmonen uuskonservatiivisuus kyllä kans osuu tohon. Että bääbää, miksei tehdä ydinperheitä ja lapsia ja oo kunnollista.
Minun mielestä tuo uuskonservatiivisuus näkyy enemmän tuolla deittailupuolella. Tinder + muut mahdolliset sovellukset + some. Ja nuo 75 vuoden jälkeen syntyneet ymmärtää tuon nettiseksin päälle enemmän, koska ovat sitä jossain määrin kuluttaneet myös. Ja useat myös ehkä kuvanneet omia aktejaan jossain vaiheessa ja siitä ei pitkä matka ole niiden julkaisuun. Eli se konsepti on selvä ja kynnys ei ole iso. Mutta tuo uuskonservatiivisuus on kyllä trendaava, mutta enemmän se minusta ainakin koskettaa deittailua ja some-horottamista, ei niinkään seksityötä. Se yleensä ymmärretään työnä. Toki aina löytyy niitä peräkammareiden incel-tumputtajia, joiden mielestä kaikki seksuaalisuus on paha asia.
En aatellu monetisoida mitenkään, ihan vaan ihmisten iloks. Mulla on hyvin likainen mieli joka vois tuoda hupia monelle.
Mulla ei ole vielä ensimmäistäkään vastanäyttelijää, mutta mulla on henkilö joka haluaa ohjata ja kuvata, ja jolla on hyvin silmää.
Onko likainen mieli ja mieltymys ylimielisyyteen, narsismiin ja röyhkeyteen (Trump ketjusta) syntynyt taloudellisen riippumattomuuden ja menestyksen myötä vai oletko aina ollut tällainen ja nyt vasta uskallat toteuttaa itseäsi (koska et ole riippuvainen yhteisön mielipiteestä)?
Toivottavasti saatte projektin käyntiin. Itselläni ei kyllä riittäisi pokka omien seksuaalisten mieltymysten levittämiseen videomuodossa ulkopuolisille (en myöskään usko että niissä olisi mitään kovin jännittävää kenellekään haha).
Onko likainen mieli ja mieltymys ylimielisyyteen, narsismiin ja röyhkeyteen (Trump ketjusta) syntynyt taloudellisen riippumattomuuden ja menestyksen myötä vai oletko aina ollut tällainen ja nyt vasta uskallat toteuttaa itseäsi (koska et ole riippuvainen yhteisön mielipiteestä)?
Toivottavasti saatte projektin käyntiin. Itselläni ei kyllä riittäisi pokka omien seksuaalisten mieltymysten levittämiseen videomuodossa ulkopuolisille (en myöskään usko että niissä olisi mitään kovin jännittävää kenellekään haha).
Likainen mieli on ollut aina.
Jos luulet, että mulla on mieltymystä narsismiin tai röyhkeyteen, niin olet lukenut sen koko postin väärin. Mähän vihaan narsisteja. Oli silti mielenkiintoista tajuta, että ainoa ero niihin mulla on empatia. Mutta se on sitten kuitenkin aika merkittävä ero. En koske siihen päihteeseen enää ikinä. Ainoa positiivinen asia koko paskassa oli, että opin ymmärtämään vähän paremmin itseäni, ja sitä mitä en missään nimessä halua olla.
Mulla on ollut aika korkea kuva itsestäni suunnilleen koko aikuisikäni. Se, että en häpeä mitään mitä ei ole syytä hävetä, on tuoreempaa perua, ja en usko sen liittyvän taloudelliseen menestykseen juuri mitenkään. Toki se auttaa siinä mielessä, että tiedän, että mulle ei käytännössä ole seurauksia siitä, että joku ei vain satu pitämään musta, eli tuo yhteisön mielipidejuttu on kyllä osa sitä. Silloin on aika helppoa esiintyä täysin omana itsenään. Ja oikeastaan hyödyllistä, koska se tehokkaasti kerää mun lähipiiriin ihmisiä jotka pitävät juuri minusta, ja karkottaa ne, jotka eivät pidä. Win-win.
Olen todennut kaikenlaisen esittämisen täysin ajantuhlaukseksi. Mulla on mun rakastajattaren kanssa semmoinen sopimus, että olen hänelle aina täydellisen rehellinen. Hän saa kysyä multa mitä tahansa, ja annan niin rehellisen vastauksen kuin osaan muotoilla. Ja siinä ei ole mitään pelottavaa, koska tiedän hänen pitävän minusta täysin omana itsenäni. En usko, että hän kertakaikkiaan voisi löytää päästäni mitään, mikä saisi hänet pitämään minusta havaittavasti vähemmän.
Koko pornoprojekti tavallaan liittyy tähän ideaaliin. Koska aidosti uskon, että mulla ei ole mitään hävettävää, ja äärimmäisestä avoimuudesta ja rehellisyydestä on seurannut mulle jo vuosien ajan pelkästään positiivisia asioita, niin otetaan sitten tämäkin askel. Annetaan ihmisille jotain positiivista, koska en aidosti koe, että se olis multa pois. Ja jos mä en jossain erikseen mainosta että nyt tavalla X voi löytää JR-pornoa, niin tuskinpa sitä päätyy kattelemaan ihmiset jotka ei jotenkin saa kiksejä samoista asioista mitä näkyy videolla. Mä en ainakaan jaksais kattoa jotain itselleni täysin osumatonta pornoa vaan siitä ilosta että voi hihitellä että hei, toi ihminen jonka jostain tiedän tykkää eri asioista kuin minä.
Kysyin vähän provosoivasti keskustelun nimissä. Sori siitä.
Itse olen päihteiden kanssa myös eksynyt alueelle minne ei tee mieli palata laisinkaan. Ehkä tästä syystä ei tee mieli päihtyä nykyään edes kovin usein. Uusien päihteiden kohdalla arveluttaa lähinnä se että mitä sieltä löytyy ja miten annostella. Tästä syystä tylsästi pari olutta on mielekkäin vaihtoehto.
Absoluuttinen rehellisyys kuulostaa vähän pelottavalta. Uskon että hetkittäin ei kannata ihan koko pajatsoa tyhjentää jos ei ole tarvetta. En siis tarkoita valehtelua vaan että kertoo tarpeeksi tarkasti ja totuudenmuakaisesti jos kysytään. Ehkä tässä on sinulla mukana myös kysyjän pelisilmä. En tiedä onnistuinko muotoilemaan tätä hyvin.
Absoluuttinen rehellisyys kuulostaa vähän pelottavalta. Uskon että hetkittäin ei kannata ihan koko pajatsoa tyhjentää jos ei ole tarvetta. En siis tarkoita valehtelua vaan että kertoo tarpeeksi tarkasti ja totuudenmuakaisesti jos kysytään. Ehkä tässä on sinulla mukana myös kysyjän pelisilmä. En tiedä onnistuinko muotoilemaan tätä hyvin.
Juu, liittyy toki kysyjään, tiedän että hän ei käytä tota oikeutta "leluna". Ja jos oon vaikka järjestäny jotain yllätystä, niin mun vastaus kysymykseen joka jotenkin liittyis on sitten helposti esim muotoa että "sulle on paljon hauskempaa että oikeasti et tiedä". Ja kyllä hän uskoo. Mutta sitten toisaalta jos häntä joku asia mietityttää, niin eipä tartte pohtia että liittyykö siihen jotain mitä en uskalla kertoa tms, tai säästelenkö hänen tunteitaan tai jotain.
Mutta joo, tietysti osa yhtälöä on, että kyseessä on niin erityinen henkilö.
Absoluuttiseen rehellisyyteen en itsekään usko. Se on, no, liian absoluuttista. Ja mut tietävät, kuten JR, mistä näkökulmasta puhun eli lähtökohtaisesti olen avautumisvammainen ja pyrin avoimmuuteen sekä rehellisyyteen. Mutta esimerkiksi avoimen maailmassa on vain niiiin paljon asioita, että joskus musta absoluuttinen max totuus ei ole vain parasta. Esimerkkinä vaikka joku kuukauden päässä oleva päivä, sanotaanko sunnuntai. Sulla on siihen kolme epämääräistä suunnitelmaa joista ei siis mitään lyöty lukkoon mut jotain epämääräistä on puhuttu. Niin tässä kaikille kaiken auki sanominen voi vain olla tosi työlästä kaikille eikä paljon lisäarvoa kellekään, säätöä vain. Et parempi sanoa vaikka sille kolmannelle, kun kysyy päivästä "siihen on jotain aihioita mutta ei mitään lukittua vielä. Mitä sulla on mielessä?". Eli itse ainakin operoin mahdollisimman paljon niin, dikotomisesti, että joko on lukittu tai sitten ei ole. Toinen esimerkki, jossa musta absoluuttinen rehellisyys ei aina ole musta hyvä, on joku uusi juttu, joka kiinnostaa, mutta on vaikka jotain, joka myös mietityttää. Ei välttämättä ole kenenkään etu sanoa nopsaan, tyyliin, "musta oot superkuuma ja koen huimaa energiaa livenä Sun kanssa...mutta sun kirjoitustyyli on musta tylsä eikä energisoi yhtään niin en tiedä, toimiiko tämä etänä longer run"...saattaa olla parempi vain katsoa juttua vähän eteenpäin, miten se toimii tai ei toimi. Koska negaatio ja epävarmuus synnyttää samaa, positiivisuus ja hyvään keskittyminen luo sellaisia kehiä. Kolmas esimerkki, tämäkin toki omasta elämästä, on monotyttö jonka kanssa haluutte jotain kattoa. Oot sanonut ainakin kerran selkeästi, että oot poly ja että sulla on muitakin. Niin sen jälkeen ei aina musta ole hyvä hieroa sitä joka kohdassa toisen naamaa päin vaan voi vähän kaunistellakin, valehtelematta. Like "where r you going now?"..."I see one long time friend, we catch up life" ja jättää kertomatta, että on tyttö ja teillä on tosi intiimit jutut ja seksihistoriaa. Joskus absoluuttinen rehellisyys voi olla vähän jo vesikidutusta. Riittää musta, että vähintään kerran sanoo asiat niinkuin ne on ja varmistaa, että toinen on tajunnut. Sitten ei tarvitse joka hetki hieroa sitä oleellista eroa päin kasvoja jos koet, että se Teidän juttu on kumminkin hyvä juttu, molemmille. Mutta siis valehtelemaan en lähtisi, voi vain jättää jotain details mainitsematta kuten esimerkki 3. jotta toinen ei koe viestinnällistä vesikidutusta. Oleellista tällöin obv, että asiat on aiemmmin puhuttu selkeästi auki. Ja tietysti jos toinen tekee tarkentavia kysymyksiä, niihin pitää vastata rehellisesti.
No ensinnäkin, tässähän oli nimenomaan konteksti että absoluuttinen rehellisyys tietyn ihmisen kanssa, jonka kanssa se toimii.
Ja eihän se tietenkään tarkoita sitä, että normaalia arkista keskustelua tarttis viedä jokskin loputtomaks jankkaamiseks nyansseista, kunhan nyt motiivina siinä mitä sanoo ei ole harhaanjohtaminen.
Se tarkoittaa vain sitä, että jos hän tosissaan kysyy, hän saa aina sen täysin avoimen ja suoran vastauksen. Ihmisten välisessä kommunikaatiossa myös nyanssit välittyy aika helposti, ilman että niistä tehdään eksplisiittisiä. On tosi eri asia kysyä "mitä sä oot tehny tänään?" kuin "mitä käy, kun et ole enää ihastunut muhun?"
Edit: Siis esim jotkut ihmiset käyttää "rehellisyyttä" jonkinlaisena tekosyynä sanoa satuttavia asioita. Puhun tässä tosi eri asiasta, mutta en ole varma miten hyvin saan välitettyä tätä ideaa.
Jeez, en tiiä missä määrin vastasit mulle ja missä määrin muille. Musta on vaan hienoa, että JOSSAIN, missä vaan, miehet voi suomeksi vähän julkisesti keskustella näistä. (:
Sitä keskustelua on niin vähän, että imo sillä on jotain itseisarvoa. Vaikka olis "paskaakin" ;D. Jostain pitää vaan lähteä liikkelle, ei se eka suomiräppikään niin ihmeellistä ollu.
