Tuohon en osaa suoralta kädeltä sanoa. Voisiko osittain jotenkin liittyä siihen, että Luxemburgin talouden piirissä on porukkaa paljon enemmän kuin asukkaita? (täällähän myös esim. kulutetaan asukasta kohti huomattavan paljon viiniä ja tupakkaa)
Toinen asia voi olla että täällä on pineksi maaksi paljon tuota EU-byrokratiaa.
Rikoin viikonloppuna olkapääni, ja jouduin siirtymään kymmensormijärjestelmästä viissormijärjestelmään. Vaikka matemaattisesti voisi ajatella että se hidastaa kirjoittamista noin tuplasti, niin todellisuudessa ainakin viisinkertaisesti. Lisäksi stipluja tulee kymmenkertainen määrä ja jos ne kaikki korjaa tippuu vauhti ihan murto-osaan alkuperäisestä. Vähään aikaan ei siis tule päivityksiä.
Miten onnistuu sanelu tekstiksi?
Tuo Hauturin pulma jäi mietityttämään ja oli kaiveltava ohjeita puheen muutamiseksi tekstiksi nykyään. Osoittautuikin, että keinoja on.
Tämä toimii vain Windows 11 käyttiksessä, ei kympissä. Sen sijaan Word-sovelluksen oikeassa yläreunassa on mikrofoni ja sitä painamalla kymppipohjankin sanelu alkaa toimia. Ohje
Alla höpinää koneelle ja kokeilua onnistuuko rivinvaihto ja käskyllä kysymysmerkki. Riviä en saanut vaihtamaan, mutta kysymysmerkki tuli.
Aiheesta on Ylen artikkeli kolmen vuoden takaa, jossa ohjeita useammallekin laitteelle.
Päivän uutinen pankkimaailmasta on, että ING lopettaa yksityisasiakkaiden palvelemisen Luxemburgissa. Laina- ja sijoitusasiakkaat kuitenkin pidetään, mutta ne joilla on vain tilejä ja kortteja heitetään pihalle.
Pääsinkin mielenkiintoiseen keskusteluun Suomen verottajan kanssa aiheesta rajoitettu verovelvollisuus ja alijäämähyvityksen siirto puolisolle. Verottaja nimittäin lähetti ensin verotuspäätöksen, jossa alijäämähyvitys oli siirretty Hauturskalle aivan kuten olin pyytänyt. Tässä päätöksessä ei kuitenkaan oltu otettu kantaa vaatimukseen rajoitetusta verovelvollisuudesta. Muutaman päivän päästä tuli uusi päätös, jossa rajoitettu verovelvollisuus oli hyväksytty, mutta samalla alijäämähyvitys oli jätetty siirtämättä ja vahvistettu pääomatulolajin tappio. Mitään perustelua ei ollut, enkä sellaista tuloverolaista tai verotusmenettelylaista löytänyt, joten kysyin ensin asiaa viestillä omaverossa, ja saatuani vastauksen joka ei liittynyt asiaan mitenkään, soitin eilen verottajan asiakaspalveluun. Ensimmäinen asiakaspalvelija puhkui ja puhisi aikansa ja totesi ettei osaa sanoa mitään vaan siirtää asian paremmin asiaa tuntevalle. Toinen tuntui jo sentään ymmärtävän kysymykseni, mutta totesi että hän joutuu siirtämään asian kansainvälisen verotuksen puolelle. Tässä vaiheessa en halunnut enää jatkaa maksullista jonottamista, ja jätin yhteydenottopyynnön. Tänään sitten minulle soitti joku, joka oli jo selvästi perehtynyt aiheeseen, ja kertoi ensin, että rajoitetusti verovelvollinen ei voi siirtää alijäämähyvitystä puolisolle. Kysyessäni mihin tämä perustuu, minulle kerrottiin, että verottaja on siirtynyt symmetriaperiaatteeseen 2019 ja koska kotimaassa verotettavia tuloja ei ole, ei voi saada alijäämähyvitystä ja siten sitä ei voi siirtää puolisollekaan. Pyysin viittausta mihin säädökseen tämä perustuu, ja sitä ei sitten heti löytynytkään, mutta taas luvattiin palata asiaan. Odotan mielenkiinnolla.
Aviopuolisoihin, jotka ovat yhteiselämänsä lopettaakseen joko asuneet koko verovuoden erillään tai muuttaneet verovuoden aikana pysyvästi erilleen, taikka aviopuolisoihin, jotka molemmat eivät ole yleisesti verovelvollisia, ei kuitenkaan sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä.
TVL 134§ 1. mom:
Jos verovelvolliselle, johon sovelletaan tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä, ei ole määrätty verotettavasta ansiotulosta valtiolle suoritettavaa tuloveroa tai 124 §:ssä tarkoitettuja muita veroja tai jos ne eivät riitä alijäämähyvityksen vähentämiseen, hyvitys tai siitä vähentämättä jäänyt määrä vähennetään verovelvollisen niin vaatiessa ennen verotuksen päättymistä hänen puolisonsa verotettavasta ansiotulosta valtiolle menevästä verosta ja 133 §:ssä tarkoitetuista muista veroista samalla tavalla kuin se olisi vähennetty verovelvolliselle määrätyistä veroista.
Eli naimisissa olevat rajoitetusti verovelvolliset eivät ole tuloverolain mielessä puolisoita, joiten alijäämähyvitystä ei voi siirtää puolisolle, koska sellaista ei tuloverolain tarkoittamassa mielessä ole.
Pokeritiedon aikaan julkaisin silloin tällöin hauturin matkakertomuksissa reseptejä. En tiedä oliko niistä mitään hyötyä kenellekään, mutta ajattelin nyt jatkaa "perinnettä". Grillauksen ja grilliruuan ystävänä olen nimittäin "hurahtanut" uuteen lisukkeeseen. Sen nimi on "cowboy butter", ja lyhyesti kyse on siitä että sulatetaan voita ja sotketaan siihen erilaisia muita aineita. Omassa perusreseptissäni on voin lisäksi savupaprikajauhetta, chilipulveria (tai -hiutaleita), valkosipulia, dijon-sinappia, sitruunaa (kuorta ja mehua), ruohosipulia ja persiljaa. Tätä voi käyttää marinadina, grillauskastikkeena, kastikkeena tai maustevoina ja se toimii yllättävän monenlaisten ruokien kanssa. Tähän mennessä olen kokeillut äyriäisten (jättiravunpyrstöt), mustekalan, kalan (meribassi) ja lihan (porsaan kassler) kanssa (huomenna joukkoon liittyy luultavasti naudan sisäfile ja ylihuomenna ehkä kalkkuna). Lisäksi perusreseptiä on helppo varioida, esim korvaamalla sitruunan limellä ja persiljan korianterilla saa itämaisemman version. Lisäksi suhteita voi muuttaa ja aineita lisätä (esim. itämaisempaan versioon voi lisätä inkivääriä jne) tai poistaa. En nyt julkaise tässä sen yksityiskohtaisempia ohjeita, googlaamalla jokainen löytää eri versioita ja voi valita mieleisensä.
Toistaiseksi viimeisessä Suomi-työpaikassani olin ns. ylemmissä asiantuntijatehtävissä sopimuksella, jossa oli kohtuullisen iso tavoitteisiin sidottu osuus ihan siedettävän kiinteän osan päälle. Työnantajan mielestä tienasin liikaa, ja työnantaja halusi muuttaa sopimuksen enemmän tai vähemmän kiinteäksi kuukausipalkaksi, johon olisi voinut tulla pieni bonus päälle. Työnantajan näkemys sopivasta kuukausikorvauksesta oli mielestäni lähinnä säälittävän ja liikuttavan rajamailla, vaikkakin yleiseen ansiotasoon nähden ihan hyvä. Neuvottelut olivat pahasti kesken, mutta tukevasti jumissa, kun sain työtarjouksen Luxemburgista. Minulle ei ollut varsinaisesti vaikeaa sanoa heippa suomalaiselle työnantajalleni.
Tällä viikolla Linkkarissa tuli ihan sattumalta vastaan varsin kiinnostava työpaikkailmoitus Suomesta. Hetken harkittuani päätin hakea, joskin ehkä hieman löysin rantein, en suuremmin viilaillut CV:täni enkä kirjoittanut viimeisen päälle hiottua hakukirjettä. Luulen kuitenkin, että suurin syy siihen, miksi minua ei tulla valitsemaan (eikä varmaankaan pyydetä edes haastatteluun), on palkkatoiveeni. Laskeskelin pikaisesti, mitä minun pitäisi Suomessa saada bruttona, jotta elintasomme kokonaisuutena säilyisi nykytasolla. Lopputulos oli, että palkkatoiveeseen pitää kirjoittaa vähintään kaksi kertaa se summa, mitä edellinen työnantajani Suomessa tarjosi ehdottaessaan sopimusmuutosta. Toki tehtävä johon hakemuksen laitoin on vaativampi ja inflaatiokin on laukannut, mutta siitä huolimatta minun on vaikea nähdä miten Suomi voi kilpailla esim. Luxemburgin kanssa asiantuntija- ja johtotason tehtäviin henkilöjä palkattaessa. Onneksi useimmiten ei varmaan tarvitsekaan, vaan Suomesta löytyy moniin tehtäviin kotimaisia osaajia jotka eivät haikaile ulkomaille leveämmän leivän perään.
Ei varmaan pystykään, jos vertailutasoksi laitetaan Luxembourgin palkkataso. Indonesian ja Filippiinien yms. IT-asiantuntijoista (ja hoitahenkilökunnasta jne) sen sijaan pitäisi minusta pystyä kilpailemaan paljon nykyistä paremmin ilman että tarvitsee laittaa lappuun noita lukuja (tietämättä edes mitä ne ovat). Onko vika markkinoinnissa, byrokratiasta, asenteissa, jossain muussa vai vähän kaikissa en osaa sanoa, mutta joku minusta kuitenkin mättää.
Ja samaan aikaan valitetaan huoltosuhteen vääristymisestä ja yritetään korjata sitä lähinnä laittamalla rajat kiinni ja leikkaamalla kaikesta. Ihan kuin se ratkaisisi sosiaalimenojen räjähtämisen. En siis sano leikkaamisen olevan turhaa mutta nykystrategialla epäilen sen olevan lähinnä loputon suo ilman kuokkaa ja Jussia. Ei ihan käy mulle järkeen mutta vika voi toki olla myös järjen juoksussakin.
Uskaltaudun vastaamaan, mutta lupaan, että jos lähtee politiikkavänkäykseksi, niin siihen en lähde enää jatkamaan. Kaikista kovatasoisimmasta porukasta, jotka vielä haluavat mittauttaa arvonsa, niin Suomi voi tuskin ikinä - tai ainakaan mitenkään realistisesti - kilpailla jotain noita maita vastaan. Tietty voisi siinäkin suoda, ettei ihan viimeisten joukossa oltaisi + että ehkä vähintään sille kakkos- tai kolmoskastin porukalle pitäisi pystyä tarjoamaan jotain. Kaikki kovat kyvyt eivät kuitenkaan mahdu listan kärkipaikkoihin.
Suurin fundamentaali ongelma lienee, että meikäläinen kulttuuri ei tahdo hyväksyä isoja tuloeroja. Toki kovemman luokan tekijälle saa maksaa enemmän, mutta ei suhteessa tuottavuuteen. Varmasti jotkut firmat ovat tässä poikkeus, mutta yleisesti mutuilisin, että jos tekee 2x enemmän/parempaa työtä, niin saa 20 %:ia enemmän palkkaa. Tämä johtaa sitten siihen, että tuottavuuteen nähden maksetaan joko räikeää alihintaa tuottavimmalle porukalle, tai sitten pienemmän tuottavuuden porukka muuttuu firmalle kulueräksi. Suomen kannalta tämän aatteen pitäisi joko levitä vähintään relevantteihin kilpailumaihin, tai sitten täällä pitäisi luopua tuosta. En usko kummankaan toteutumiseen alle yhdessä sukupolvessa. Ei siitä nyt mitään katastrofia Suomelle seuraa, mutta asioita voisi tehdä paremminkin.
Indonesian ja Filippiinien yms. IT-asiantuntijoista (ja hoitahenkilökunnasta jne) sen sijaan pitäisi minusta pystyä kilpailemaan paljon nykyistä paremmin ilman että tarvitsee laittaa lappuun noita lukuja (tietämättä edes mitä ne ovat).
En tiedä millä perusteilla Indonesiasta, Filippiineiltä yms. Aasian maista Eurooppaan töihin lähtevät valitsevat kohdemaan mihin pyrkivät, mutta olettaisin silti, että jos henkilö on valmis lähtemään Suomeen, myös moni muu Keski- ja Pohjois-Euroopan maa voisi tulla kyseeseen - ja sitten ollaankin helposti samankaltaisessa tilanteessa (tai oikeastaan Suomen kannalta huonommassakin, koska jos ei ole valmiiksi siteitä Suomeen, on luultavasti rahan lisäksi monta muutakin tekijää, jotka kallistavat vaakaa muiden vaihtoehtojen puolelle. Suomellakin on omat valttinsa, mutta vaikuttaisi siltä, että monet niistäkin heikkenevät koko ajan).
Potentiaalisia tulijoita, jos unohdetaan harvalukuiset oikeat erikoisosaajat joista meidän on varmasti vaikea kilpailla, lienee niin paljon, että niistä pitäisi riittää meillekin. Otetaan esimerkiksi työvoimapulasta kärsivää soteala.
Jotain vain pitäisi tehdä ihan eri tavalla kuin ennen tai muut valtiot. Jos toimitaan kuten nyt ja odotetaan mihin potentiaaliset tulijat itse hakeutuvat, käy juuri kuten kirjoitat.
Saksa on uutisoinut aloittavansa jälleen rajatarkastukset. Näitä kuulemma harrastettiin myös jalkapallon EM-kisojen aikana, mutta koska itse olin koko tuon ajan Suomessa, en päässyt osalliseksi. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten tuo vaikuttaa liikenteeseen ja tehdäänkö niitä kaikilla rajanylityspaikoilla ja aina vai jotenkin valikoidusti.
Lehdessä oli taas myös palkkatilastoja. Luxemburgissa kokonaiskeskiansio sisältäen myös ylityöt, bonukset jne oli vuonna 2022 75.919€. Parhaiten tienattiin finanssisektorilla, 113.018€, sen jälkeen koulutus (111.362€) ja julkishallinto (100.458€). Pienimmät liksat ovat hotelli- ja ravintola-alalla, hallinnollisilla avustajilla ja rakennustöiss, 40.000-50.000.
Palveluja täällä ostetaan hieman eri malliin kuin Suomessa. Naapurustosovellus Hoplr:issa joku kyseli juuri mistä löytyisi kokki, joka tulisi kokkaamaan (tai vähintään auttamaan) nelihenkisen perheen arkipäivälliset. Suomessa en ole juuri törmännyt tuollaisiin palveluihin tai niiden tarvitsijoihin, voi toki olla ettei täälläkään ole hirveän yleistä.
Paikallisuutisista henkilökohtaisiin ongelmiin. Olen kohtuullisen aktiivinen lukija, ja olen pitkään lukenut enimmäkseen Elisa Kirja -palvelusta ostamiani e-kirjoja. Kaikkiaan niitä on tullut ostettua ja luettua vajaa pari sataa. Muutama kuukausi sitten Elisa myi tuon liiketoiminnan bookbeatille, joka lupasi säilyttää kaikki ostamani kirjat palvelussaan ja tarjosi ilmaista kolmen kuukauden tutustumisjaksoa. Ensinnäkin Elisa Kirjasta näyttää siirtyneen alle 90 ostamaani kirjaa Bookbeatiin, muiden osalta se ei kuulemma ollutkaan tekijänoikeussyistä mahdollista. Isompi yllätys oli kuitenkin se, miten nuo äänikirjapalvelut toimivat lukemisen (ei kuuntelun) osalta. Hinnoitteluhan on sellainen, että tietyllä kk-hinnalla saa lukea tai kuunnella tietyn määrän tunteja. Kun määrä on täynnä, pitää maksaa lisää tai odottaa seuraavaa kuukautta. Bookbeatillä halvin paketti sisältää 20 tuntia/kk. Itse luen lähes yksinomaan sängyssä ennen nukkumaanmenoa, keskimäärin n. 20 minuuttia kerrallaan, mistä tulee kuukaudessa melko tarkkaan kymmenen tuntia. 20 tuntia pitäisi siis riittää hyvin. Kun aloitin kolmen kuukauden ilmaisen kokeilun, sain käytännössä 60 tuntia lukuaikaa käyttööni. Yllätys olikin suuri, kun reilun puolentoista kuukauden päästä sain ilmoituksen, että ilmainen kokeilu päättyy nyt. Olettamani runsaan 15 tunnin sijaan olinkin käyttänyt kaikki 60 tuntia. Viisi melko ohutta kirjaa olin lukenut, mikä minun lukunopeudellani käy melko yksiin tuon olettamani 15 tunnin kanssa. Asiaa tarkemmin tutkiessani selvisi, että kaikki äänikirjapalvelut muuttavat sivumäärän (tai sana- tai merkkimäärän) tunneiksi ihan ikiomalla kaavallaan. Käytännössä reilu parisataasivuisen kirjan lukeminen kuluttaa palvelussa yli kahdeksan tuntia (tosin samat sivut saa lukea vaikka kuinka monta kertaa uudestaan, lukuaikaa ne kuluttavat vain ensimmäisellä kerralla). Väittävät että aika vastaa sitä minkä saman äänikirjan kuuntelu kestää normaalinopeudella. Asiakkaalle on tietysti helpompi myydä 20 tuntia kuin 500 sivua. Onko äänikirjojen kuuntelu oikeasti noin hidasta (en ole koskaan yhtään kuunnellut)? No, ei minusta ainakaan Bookbeatin asiakasta tule, täytyy katsoa löytyykö joku muu palvelu jossa miellyttäisi, vai pitääkö palata painettujen kirjojen pariin.
Tuli pieni vastoinkäyminen kun vuokraisäntä ilmoitti laittavansa kämpän myyntiin. Pitää siis etsiä uusi kämppä, joka voi olla hieman haasteellista (tai siis kyllä varmaan joku kämppä löytyy, mutta sellainen jossa voi ja haluaa asua kahden koiran kanssa on hankalampi). Lisävaikeuskerrointa tuo se, että hauturska ja auto ovat Suomessa kuutisen viikkoa vuoden alusta (ja itsekin olen kolmisen viikkoa joulun ja uudenvuoden ympärillä), joten uusien kämppien katselu on vähän haastavampaa. No, katsotaan mikä vuokranantajan käytännön aikataulu tulee olemaan, mutta voi olla että täytyy etsiä luovia ratkaisuja. Yhtenä vaihtoehtona myös siirtyminen muualle.
Kuitenkin, jos sinulla on suuruusluokkaa 1,5M käteistä (en tiedä paljonko pyynti tulee olemaan, tuo on oma arvaukseni) etsimässä sijoituskohdetta ja haluat sijoittaa Luxemburgin kiinteistömarkkinaan (nyt on hyvä aika, hinnat tulivat reilusti alas ja kääntynevät taas nousuun), niin nyt olisi kohde luotettavalla vuokralaisella tulossa tarjolle. Vuokratulo on tosin melko vaatimaton, n.2,5% p.a., mutta odotettavissa oleva arvonnousuhan on valtava.
Nordea pääsi yllättämään. En varsinaisesti ole Nordean asiakas, mutta minulla on vanhastaan Nordea Rahoituksen hallinnoima Stockmann Mastercard (olen ollut Stockmannin kanta-asiakas varmaan yli 30v). En juurikaan käytä sitä, mutta olen pitänyt sitä eräänlaisena varakorttina.
Kortti uusittiin hiljattain. Uusimisen jälkeen huomasin, etten voi maksaa sillä verkkomaksuja. En heti tehnyt asialle mitään, koska asia ei tuntunut tärkeältä. Jossain vaiheessa kuitenkin ajattelin, että tämänkin voisi hoitaa kuntoon, ja otin chattiyhteyden Nordean asiakaspalveluun (kerran aikaisemmin erehdyin soittamaan, ja puhelu Luxemburgista maksoi odotteluineen 40 euroa. Sen jälkeen en ole Nordealle soitellut). Nordean chat on samanlainen kuin suurin osa muistakin, siellä on chatbot joka ei oikein mitään asiaa ymmärrä, muotoili lauseet miten tahansa, mutta kun tarpeeksi usein kirjoittaa "yhdistä ihmiselle" pääsee keskustelemaan oikean ihmisen kanssa. Tunnistautuminenkin onnistuu mm. mobiilivarmenteella, pisteet siitä. Ihmiselle yhdistettäessä chat aina ilmoittaa jonotusaikaennusteeksi 1 minuutti, ja joskus se sitä onkin, useimmiten kuitenkin kymmeniä minuutteja. Chatissa selvisi, että kortilla on jostain syystä verkkokäytön esto, ja se luvattiin poistaa.
Tästä meni sitten jokin aika eteenpäin, ja uuden tietokoneen hankinta tuli ajankohtaiseksi. Ajattelin hankkia sen Nordean kortilla, koska olin jo käyttänyt pääkorttiani aika paljon, ja halusin tasata luottokorttilaskuja (pääkortin lasku menee kuun vaihteessa ja Nordean kuun viidestoista päivä, kaikista luotoista maksetaan aina koko velkasaldo, eli ovat ns. maksuaikakortteja). Halusin kuitenkin ensin varmistaa kortin laskutusjakson, joten kirjauduin Nordea Rahoituksen omaluottoon. Sieltä näin paljon hyödyllistä tietoa kortista, mm. sen että minulla oli jonkun hyvityksen seurauksena plussaldoa, mutta laskutusjaksoa siellä ei jostain syystä kerrottu. Ja koska en ollut viime aikoina käyttänyt korttia, en myöskään nähnyt viimeisimmästä laskusta edellistä laskutusjaksoa (laskutuskatko on n. 25. päivä, mutta se kuitenkin voi vaihdella hieman kuukausittain). Laitoin siis Nordean omapostiin viestin, ja kysyin asiaa. Sain vastauksen, jossa kerrottiin, että laskutusjakso näkyy laskulta (jota minulla ei ole) ja että minulla on plussaldoa (jonka jo tiesinkin) ja kerrottiin että voin ilmoittaa tilinumeron johon plussaldo voidaan siirtää (mitä en halunnut tehdä). Itse laskutusjaksoa ei kuitenkaan kerrottu. Vastasin pyytämällä kertomaan laskutusjakson.
Kun seuraavana päivänä vastausta ei kuulunut ja alkoi tulla kiire tilata kone, jotta saisin sen ennen joululomaa (ranskalaisella näppiksellä olevan koneen saa päivässä, mutta ruotalainen on täällä harvinaisempi), olin uudestaan yhteydessä chattiin. Saatuani ihmisen langan päähän (käsite laskutusjakso oli botille ylivoimainen) sainkin selvitettyä laskutusjakson. Chat-keskustelun aikana tein ostoksen Applen verkkokaupasta, ja yllätyksekseni se meni läpi (tai niin luulin, koska kaikki näytti olevan kunnossa ja tilausvahvistuskin tuli mailiin). Myös asiakaspalvelija varmisti chatissä näkevänsä korttitapahtumani. Olin onneni kukkuloilla. Samana päivänä tosin pari muuta pikkuostosta toisesta verkkokaupasta hylkääntyivät, mutta maksoin ne toisella kortilla ja unohdin koko asian.
Tänään, neljä päivää myöhemmin sain sitten Applelta mailia, jossa kerrottiin, että maksutapahtuma on epäonnistunut ja pyydettiin olemaan yhteydessä omaan pankkiin. Chat taas auki, jonkin verran botin vakuuttelua siitä että haluan jälleen keskustella ihmisen kanssa, ja pääsinkin hoitamaan asiaa. Nyt minulle kerrottiin, että maksu on estetty epätavallisena. Kysyessäni miksi vasta tänään, sain tiedon, että veloitus on tullut Nordealle vasta tänään. Kysymykseen minkä tapahtuman asiakaspalvelija näki neljä päivää aikaisemmin ei osattu vastata muuta kuin että ensimmäinen tieto tapahtumasta on tullut tänään. Kysymykseen miksei minuun oltu yhteydessä, vastattiin, että yleensä yritetään, mutta aina ei ehdi. Pyysin joka tapauksessa hoitamaan asian kuntoon, jotta maksu lähtee ja ehtisin saada koneeni. Luvattiin lähettää kiireellisenä viesti korttiosastolle (soittaa ei kuulemma voi, heille ei ole puhelinnumeroita! - ymmärrän että jäljitettävyyden takia asia täytyy kirjata järjestelmään, mutta luulisi nyt silti että perään voi tarvittaessa soittaa) ja sitten minulle viesti omapostiin kun asia on kunnossa.
Tätä kirjoitettaessa olen aika varma, että asiassa menee monta päivää, minkä johdosta koneen toimitus tapahtuu, kun olen joululomalla. Mitä sen jälkeen tapahtuu, onkin sitten suurempi mysteeri. Parhaassa tapauksessa paketti palautuu Applelle ja saan sen myöhemmin (tai rahani takaisin), huonoimmassa tapauksessa se jätetään ulko-oveni eteen kolmeksi viikoksi.
Jostain syystä Nordean chat-keskustelua ei ilmeisesti voi lähettää itselle esim. sähköpostilla. Kuvaruutukopioita voi toki ottaa, jos jaksaa ja ehtii. Varmaankin tarkoituksella, jos chatissä on tapana antaa eri kerroilla noinkin ristiriitaista tietoa.
Saaga jatkuu: kun eilen ei mitään kuulunut (chatissa oli kerrottu, että kiireelliset hoituvat yleensä saman päivän aikana), otin tänään uudestaan yhteyttä. Asiakaspalveljia ei osannut sanoa muuta kuin että puhelinnumeroita asiaa hoitaville ei tosiaan ole, ja lupasi että saan viestin kun kortti toimii taas, johon kerroin etten oikeastaan odota sellaista viestiä, vaan viestiä siitä, että maksu Applelle on ok.
Lisäksi selvisi, että chathistorian näkee mobiilipankista (jota minulla ei ole) tai omaposti-palvelusta (jossa on ko. välilehti, mutta se on tyhjä kaikista aiemmista chateistäni huolimatta). Lisäksi selvisi, että reklamaation voi toimittaa osoitteeseen https://www.nordea.fi/henkiloasiakkaat/tuki/palveluasiamies.html (jossa selvästi sanotaan, että lomake on sitä varten, jos reklamaatio ei ole johtanut tulokseen).
En tiedä oliko sattumaa vai ei, mutta pien chatin jälkeen sainkin viestin, että maksu on ok. Soitin Applen paikalliseen asiakaspalveluun, jossa ensimmäinen henkilö osasi sen verran englantia, että sanoi ohjaavansa minut englanninkieliselle asiakaspalvelijalle, toinen ilmoitti ettei käsittele näitä asioita ja ohjasi puhelun Alankomaihin, jossa kolmas kertoi, että Luxemburgin asiat käsitellään Belgiassa ranskaksi tai saksaksi, mutta ilmoittaessani etteivät nämä kielet käy, lupasi löytää Belgiasta jonkun englantia puhuvan ja lopulta neljäs totesi maksun tulleen ja koneen tulevan alun perin suunnitellussa aikataulussa. Toistaiseksi kaikki hyvin siis.
Lehdessä oli taas myös palkkatilastoja. Luxemburgissa kokonaiskeskiansio sisältäen myös ylityöt, bonukset jne oli vuonna 2022 75.919€. Parhaiten tienattiin finanssisektorilla, 113.018€, sen jälkeen koulutus (111.362€) ja julkishallinto (100.458€). Pienimmät liksat ovat hotelli- ja ravintola-alalla, hallinnollisilla avustajilla ja rakennustöissä, 40.000-50.000.
Palveluja täällä ostetaan hieman eri malliin kuin Suomessa. Naapurustosovellus Hoplr:issa joku kyseli juuri mistä löytyisi kokki, joka tulisi kokkaamaan (tai vähintään auttamaan) nelihenkisen perheen arkipäivälliset. Suomessa en ole juuri törmännyt tuollaisiin palveluihin tai niiden tarvitsijoihin, voi toki olla ettei täälläkään ole hirveän yleistä.
Minua kiinnostaisi tietää mihin luxemburgilainen tai yleensä keskieurooppalainen sijoittaa?
Kuva
Rahasta ei taida paikallisilla olla puutetta ja kulutkin voivat ehkä olla pienemmät, kovemman kilpailun takia?
Onko alueella rahastot, etf:t vai suorat osakesijoitukset vallalla ja millaisin allokaatioin? Näistä lienee paikallisissa päivälehdissä juttua siellä siinä kuin täällä lumisessa Suomessakin.
Minua kiinnostaisi tietää mihin luxemburgilainen tai yleensä keskieurooppalainen sijoittaa?
Kuva
Rahasta ei taida paikallisilla olla puutetta ja kulutkin voivat ehkä olla pienemmät, kovemman kilpailun takia?
Onko alueella rahastot, etf:t vai suorat osakesijoitukset vallalla ja millaisin allokaatioin? Näistä lienee paikallisissa päivälehdissä juttua siellä siinä kuin täällä lumisessa Suomessakin.
Pakko tunnustaa, että sen verran vähän tulee paikallisia medioita seurattua, ettei oikeastaan ole tullut aihetta käsitteleviä juttuja vastaan.
Aika monella on varallisuutta, jonkun tilaston mukaan joka kuudes aikuinen on miljonääri. Toki hyvin suurella osalla tämä johtunee siitä, että on joskus aikanaan tullut hankittua asunto / talo, ja nyt sen arvo on noussut sfääreihin. Tosin kyllä täällä näkee esim. kalliita kelloja ja autoja ihan eri tavalla kuin vaikkapa Suomessa.
Ainakin normi vähittäispankissa sijoittamisen kulut ovat huomattavasti kalliimmat kuin Suomessa, jossain kohtaa ketjua taisin siitä kirjoittaakin. Sitten on tietysti esim. Swissquote, joka on edullisempi.
Ihan omana arvauksena heittäisin, etteivät sijoituskohteet täällä paljon poikkea esim. suomalaisista. Toki voi olla, että kun Luxemburg on todella monien rahastojen koti, niin niiden paino voi olla suurempi. Pitääpä koittaa etsiä jos aiheesta löytyisi jotain ihan oikeaa tietoakin.
