Ex-ekspatriaatin spekuloinnit

Sijoittelun tavoitteita on varmaan yhtä monta kuin sijoittelijoitakin.

Sijoittajaprofiileissa kysyttyjen sijoitustavoitteiden tavoite on toki ensisijaisesti täyttää viranomaisvaatimus. Yleinen vaurastuminen, pahan päivän varalle säästäminen, hankintaan etukäteen varautuminen tai perinnön kerryttäminen lapsille yms. tavoitteet eivät vielä kummemmin sijoittelua ohjaa.

Palkkarenkisalkunhoitajat vertaavat suoriutumistaan useimmiten indeksiin. Tämä kannustaa jossain määrin piiloindeksointiin ”aktiivisestikin” hallituissa rahastoissa: salkkua ei suuresti poikkeuteta vertailuindeksistään. Jos taas rahaston strategia on erikoinen, saattaa olla vaikea löytää sille osuva indeksi. Silloin kasvaa kiusaus valita vertailukohdaksi sellainen indeksi, joka on helppo lyödä. Itse olen käyttänyt indeksiä tai indeksiosuutta lähinnä kirittäjänä ja ”nice-to-know -tietona”. Esimerkiksi Suomi-salkkuani vertaan OMXH25-etf:ään; se olisi vaivaton vaihtoehto, jos en viitsisi sijoittaa listattuihin osakkeisiin suoraan. Jos tarjolla olisi laajempi Suomi-etf, se sopisi kaiketi paremmin hajautetumman salkkuni vaihtoehdoksi.

Absoluuttisen tuoton rahastoissa tavoite taas tuntuu paremminkin rajoitteelta: kaikissa markkinaolosuhteissa pyritään saamaan aikaan positiivista tuottoa. Tällainen tavoite ohjaa sijoituksia ehkä liiaksi ”riskittömiin” kohteisiin. Tuoton maksimoinnin sijasta tappioiden minimointi hallitsee ajattelua. Vipurahastoista (hedge fund) tuttu 2/20 palkkioperuste ja tulospalkkion laskenta kurssikäyrän edellisen lakipisteen (high-water mark) mukaan sopisivat mielestäni laajemminkin rahastonhoitajien kannusteeksi, vaikkapa 1/10-muodossa. Edelleenkin rahastojen juoksevat kulut sekä merkintä-, hallinnointi- ja lunastuspalkkiot lasketaan liian usein rahaston koon perusteella – ja liian korkeiksi. Se kannustaa enemmän myyntipuheisiin kuin tuotontavoitteluun.

Oma tavoitteeni on kasvattaa sijoitussalkkua verrattain nopeasti eli yli 15% vuosivauhtia. Tasaisen tahdin taulukolla se tarkoittaa salkun arvon kaksinkertaistumista viiden vuoden välein.

Kiitokset kiitoksista!

Lyhyesti: kyllä, aion avata ajatteluani ja sijoitustyyliäni seuraavissa blogikirjoituksissa, mm. noiden mainitsemiesi seikkojen osalta.

Millaisella aikataululla ehdin jatkossa päivittää blogia, jää nähtäväksi.

Miksi 15%? Tavoitteena 14% keskimääräinen vuosituotto olisi eineen liian pieni ja 16% inan verran liian suuri. Mutta 15% vuosituotto kaksinkertaistaa salkun viidessä vuodessa liki pilkulleen (2,0).

Toisaalta 20% vuosituotto kaksinkertaistaisi salkun neljän vuoden välein. Ja 100% tuotto joka vuosi. Näitäkin on kokeiltu kurjassa nuoruudessa. Siksi ymmärrän hyvin kaksikymppisiä, jotka iskevät 80% salkusta kiinni Bitcoiniin tai Teslaan.

Mutta osakesalkkuni tavoitteeksi tuo 15% p.a. muotoutui pidemmän prosessin tuloksena. Suomi-salkkuun oli kertynyt vuosien ja vuosikymmenten mittaan edustava otos listattuja osakkeita. Salkku tuotti suunnilleen sen, minkä yleisindeksikin – joskus enemmän, joskus vähemmän. Kun pohdin, miten löisin OMXH25-etf:n, jota sitäkin oli kertynyt indeksiosuussalkkuun, lähdin siitä että, indeksi lasketaan jonkinlaisena painotettuna keskiarvona vaihdetuimmista osakkeista. Sitten spekuloin, että indeksin 25 osakkeesta yksi (sanotaan vaikka Valmet vuonna 2020) yltää samaan 13% vuosituottoon kuin itse indeksikin, kun taas 12 osaketta tuottaa indeksiä vähemmän ja 12 osaketta indeksiä enemmän. Näin ollen arpomalla tuosta 25 osakkeen joukosta yksi olisi noin 50% mahdollisuus osua osakkeeseen, joka löisi indeksin.

Mutta jos indeksin pitkän aikavälin keskimääräinen vuosituotto olisi esimerkiksi 10%, miksei koettaisi lyödä tuota tuottoa? Silloin ei tarvitsisi rajoittua 25 osakkeen joukkoon, vaan voisi vapaasti valita noin 160 listatusta osakkeesta sellaiset, joiden arvaa tai arvelee yltävän ylituottoon. Niitähän voi löytyä enemmänkin kuin 12. Silloin salkun hajautuskin paranee. Mutta arvontaa parempi metodi täytyy keksiä osakkeiden poimintaan ja salkun hallintaan. Siitä enemmän jatkossa.

Tähän vuoteen lähdettiin valmiilla salkulla. Uusia ratsuja ei enää löytynyt, vaan vanhoilla vetojuhdilla edetään. Joitakin syntisäkkejä pudotetaan kuitenkin vielä tammikuussa rattailta. Raskaimmat painot kantavat alla olevat viisi ratsua:

• Remedy (8%).
• Admicom (6%).
• Marimekko (5%).
• Leaddesk (5%).
• Harvia (5%).

Viime vuoden lopulla 31.12.2020 listattujen osakkeiden Suomi-salkun kolmen vuoden p.a. tuotto oli 18,53% ja viiden vuoden p.a. tuotto 16,12% (ja muita numeroita salkussa oli seitsemän ennen desimaalipilkkua).

Tuo tavoitetuottoprosentti (15%) tuli siis yksinkertaisesta yhtälöstä: (1,15)^5 = 2,01. Jotta salkun arvo kaksinkertaistuisi viiden vuoden välein, sen täytyy kasvaa keskimäärin 15% vuodessa.

Sijoittajilla on tietenkin eri tavoitteita – tai ei lainkaan mitään määriteltyä tavoitetta. Tavoitteen asettaminen selkeyttää kuitenkin usein jatkotoimia. Katseen voi siirtää tavoitteesta keinoihin.

Jos tavoitteenani olisi 10% vuosituotto, sijoittaisin varani OMXH25-etf:ään. Jotkin muutkin indeksiosuudet saattaisivat tulla kyseeseen. Jos taas tavoitteenani olisi 20% vuosituotto, en tietäisi, miten sen saavuttaisin sellaisella riskitasolla, jota pystyisin sietämään ja kantamaan vuosikymmeniä. Warren Buffett on kuitenkin onnistunut siinä.

Tuo 15% vuosituottotavoite sopii minulle. Jos salkku kaksinkertaistuu esimerkiksi 10 kertaa, se kasvaa yli 1000-kertaiseksi alkuperäisestä arvostaan. Maailman 8. ihme: koronkorko.

Aivan oikein! Listattujen osakkeiden salkussa nuo viisi painavat eniten, parhaimmillaan miltei kolmanneksen salkun arvosta. Seuraavat viisi nostavat painon puoleen. Sitten se ylihajautettu loppusalkku sisältää pieniä sijoituksia moniin yrityksiin.

Toimeksiantoihin käytän kaikkia viittä nappulaa: osta, myy, lisää, vähennä - ja ennen kaikkea - pidä.

Tappiollisia sijoituksia vähennän jo kalenterivuoden aikana, mutta mentaalisena perälautana on 31.12. Silloin katson, mitkä osakkeet hohtavat salkussa vielä punaisina, ja ne lähtevät tammikuussa luiskaan. Vähennän tappiollisen sijoituksen osakemäärän puoleen. Ne osakkeet, jotka vielä vihertävät mutta jäivät alle 15% tavoitetason, kokevat saman kohtalon, joskin vähennys on vain neljännes. Vuoden mittaan olen trimmannut myös kovin korkeille arvostustasoille nousseita osakkeita hyvin kevyesti, jos kurssi on näyttänyt juuttuneen paikoilleen, mutta ne vähennykset ovat olleet useimmiten erehdyksiä. Myyntien kalibroinnista on edelleen tarkistettavaa ja hienosäädön tarvetta.

Arvopaperisalkku koostuu kolmesta osasta:

- Osakkeet: listatut ja listaamattomat, noin 85/15 allokaatiolla.

- Indeksiosuudet: OMXH25 ja 15 ulkomaista etf:ää.

- Rahastot: PYN Elite ja pari paljon pienempää muuta rahastoa.

Avaan näitä osasalkkuja ja niiden taustoja blogin seuraavissa kirjoituksissa.

Paras ajankohta aloittaa osakesijoittaminen on kuulemma 20 vuotta sitten. Jättäisin eriävän mielipiteen: aloitin 1984. Sikäli tuo ohje päti, että isäukko oli alkanut panna puolestani jotakin sivuun ja sijoituksiin jo pari vuosikymmentä aiemmin. Täysi-ikäistyttäni sain siis hallintaani salkun, jolla olisin voinut ostaa Ladan. Tavoitteenani oli kuitenkin BMW.

Ensimmäisiä osakekauppoja en enää muista. Mutta muistan ensimmäisen epäonnistumiseni. Se oli Mancon. Mancon ajautui konkurssiin vuonna 1989. Se oli Suomen ensimmäinen vararikon tehnyt pörssiyhtiö 20 vuoteen. Nomen est omen. Kissankultaisella 1980-luvulla kannatti kiinnittää huomiota firmojen nimiin: Onko Mancon huijarifirma? Voiko SKOP POKSahtaa kuplan puhjetessa? Onko Notareal totta?

Siihen sijoitusura olisi voinut päättyäkin. Mutta onneksi tuossa iässä ”Ei enää ikinä” on noin vuoden mittainen ajanjakso. Ja jälkeenpäin ajatellen voi todeta, että epäonnistumisista oppii parhaiten: konkurssiin menneitä yhtiöitä on onnistuttu haalimaan salkkuun sittemminkin. Manconin osalta olen tosin tosi hyvässä seurassa. Sellaisilla sijoituksilla on edetty aina Aalto-yliopiston rahoituksen professoriksikin asti.

Suomi-salkku on ajan mittaan kasvanut, ainakin lukumääräisesti. Noin 60-70 listattua osaketta voi pitää perustellusti ylihajautuksena. Tosi asiassa 10 raskainta osaketta vastaa puolta salkun arvosta. Loput ovat joko uusia tarkkailuosakkeita tai vanhoja häntiä epäonnistuneista sijoituksista.

Suurin osa uusista osakkeista valikoituu salkkuun niistä yhtiöistä, joiden kirjanpidollinen oman tai sijoitetun pääoman tuotto ylittää 15%. Tuo kriteeri rajaa lähemmin tarkasteltavaa joukkoa historian perusteella. Tästä joukosta jatkoon pääsevät ne, joiden tulevaisuus näyttää lupaavimmalta. Ennustaminen on kuitenkin vaikeaa, etenkin tulevaisuuden. Se on lopulta subjektiivinen arvio siitä, pystyykö johto ja yritys yllättämään positiivisesti jatkossa.

Pienempi osa salkun osakkeista on käänneyhtiöitä. Näillä pääoma ei vielä tuota – tai tuottaa tappioita. Mutta kun tappiot pienenevät vauhdilla kvartaalista toiseen, on odotettavissa, että firma saa päänsä ja pääomansa tuoton pinnalle pian ja toivottavasti ponnahtaa sen jälkeen nousuun kuin vappupallo vetyosakebuumissa.

Salkkuun nousee lähes joka vuosi myös yksi arpalippu. Kun joulun aikaan maassa on rahaa ja ihmisillä hyvä mieli, mietin Pelastusarmeijan padan ohi kulkiessani, osallistunko syöpäkeräykseen vai en. Useimmiten päädyn ostamaan lääkekehitysyhtiön osakkeita. Tänä vuonna se oli Nanoform ja viime vuonna BBS Bioactive Bone Substitutes. Nämä sijoitukset menevät yleensä pelastusarmeijalle.

BMW on edelleen ostamatta. Tavoite vaihtui.

Ilmainen neuvo on hintansa väärti: listaamattomia osakkeita kannattaa ostaa niiden listautuessa, jos silloinkaan.

Omaa neuvoani en tietenkään noudattunut hankkiessani start up -firmoja pörssisalkkua täydentämään. Turskankalastajat kun purjehtivat omia reittejään. Karit tulevat tutuiksi. Ja oppi menee päähän kantapään kautta.

Ajatuksena oli hajauttaa salkkua omaisuusluokkaan, jonka tuotto-odotuksen täytyy olla listattuja osakkeita korkeampi: listaamattomat kasvuyritykset. Joukkorahoitusalustoilta hankin tusinan verran eri alojen listaamattomia osakkeita vuosina 2017-2020. Rajoitin tämän varallisuusluokan kooksi 5-10% koko sijoitussalkusta, ettei riskiä kerry liikaa. Koetin myös katsoa, että mukana on myös fiksua rahaa eli pääomasijoittajia tai sijoitusenkeleitä. Firman perustajien ja johdon odotin osaavan asiansa ja omistavan tuntuvan siivun yrityksestä. Ja jokin tieteeseen tai tekniikkaan perustuva tuotekin piti olla jo viittä vaille myyntivalmis. Lääkekehitysyhtiöihin en koskenut.

Korkeaa tuottoa odotellaan edelleenkin. Tappioita on kyllä tullut nopsasti. Yksi firma meni konkurssiin alkuvuodesta. Toinen myytiin Espanjaan sellaisilla sopimusehdoilla, että omasta sijoituksesta palautuu parhaimmillaankin vain puolet. Kolmas yritti listautua – alle viimeisen rahoituskierroksen kurssilla – mutta myytiinkin sitten teolliselle sijoittajalle. Ja salkun listautumattomiin yhtiöihin sijoittava hallintayhtiökin kirjasi sijoitustensa arvot alas 30% ensimmäisen toimintavuoden jälkeen.

Sinänsä tämä ei yllätä. Lähdin liikkeelle sellaisesta skenaarioista, että tämmöisistä start up -firmoista seitsemän kymmenestä päätyy konkurssiin, kolmesta saa omansa pois – mutta yhdestoista menestyy muidenkin edestä. Hieman kuitenkin epäilyttää, osuiko se yhdestoista omaan salkkuun.

Oppirahat on maksettava, mutta oppia ikä kaikkia. Joukkorahoitusalustat seulovat alustavasti lupaavia firmoja. Lupaavat firmat tuppaavat olemaan niitä, jotka lupaavat paljon. Yritysten toiminta on tappiollista, mutta liikevaihtoennusteet nousevat pilviin. Arvostukset on määritellyt kuulemma alan arvostettu asiantuntija tai investointipankki. Asiantuntemattomasta tuulipukusijoittajasta taas tuntuu, että arvostukset on ravisteltu pilvestä tai pilvessä.

Marked-to-market -arvostus ei oikein käy, kun markkina-arvot puuttuvat. Marked-to-model -mallinnus taas näyttää siltä, että osakkeen kurssi asetetaan uusimmassa rahoituskierroksessa 20% kalliimmaksi kuin edellisellä kierroksella (jotta pystytään täyttämään tai ainakin näyttämään 20% p.a. tuottovaatimus). Marked-to-myth -menetelmä kuvaa ehkä sittenkin parhaiten todellisuutta.

Käärmeöljykauppiaat kauppaavat satuja ja tarinoita joukkorahoitusalustojen lisäksi puhelimitse, sähköpostitse ja LinkedIn-viestien kautta, yms. Yksityissijoittajien tuskin kannattaa koukkuun tarttua. Sijoitusenkelit ja pääomasijoitusrahastot pystyvät ehkä asiantuntemuksellaan hallitsemaan tuottoja ja riskejä, mutta tuulipukusijoittaja päätyy helposti maksajan rooliin. Kun mistään ei enää rahaa irtoa, viimeinen kolehti kerätään bulleroilta, että saadaan tase kuntoon ennen listausta tai myyntiä teolliselle sijoittajalle, tms.

Oppi on siis se, että kannattaa odottaa First North -listausta, ennen kuin sijoittaa ”lupaaviin” kasvuyrityksiin. Parhaassa tapauksessa saa IPO-pikavoiton (itse odotan yleensä markkinatakauksen päättymiseen asti, ennen kuin ostan ensimmäisen erän kasvuosaketta seurantaan).

KPV kirjoitti:

Noissa joukorahoituskeisseissä on muutenkin hyvä huomioida, että ne joukkorahoitettavat valuaatiot on yleensä melko poskettomia. Eikä taustalla oleva "viisas raha" ole kyllä tullut sisälle yleensä sillä valuaatiolla. Ylipäätään kannattaa miettiä noita caseja valikoitumisharhan kautta. Lähtökohtaisesti jo joukkorahoitettavaksi päätyvät yritykset on varmasti  (tai ainakin niiden olisi kannattanut) käyneet läpi useita instikkasijoittajia, PE fundeja, VC fundeja ja enkelisijoittajia. Miksi kukaan näistä ei ole ollut kiinnostunut yrityksestä? Nämä tahot kuitenkin  tuovat muutakin osaamista kuin pääomaa.

Niinpä. Pörssistä ostetaan pois kannattavasti kasvavia yrityksiä alemmilla valuaatioilla kuin millä tappiolliset startupit hakevat uutta rahoitusta.

Pääomasijoittajat ovat myös tulleet mukaan aikaisemmilla rahoituskierroksilla halvemmilla hinnoilla. Näiden vanhojen rahoituskierrosten osakekohtaisia merkintähintoja ei vaan saa aina helposti esiin. Saattavatpa sopimuksetkin erota niistä, mitä tuulipukusijoittajille tarjotaan (esim. omistuksen liudentuminen). Joukkorahoitusalustat sijoittavat myös itse hyviksi havaitsemiinsa yrityksiin – haalimalla osakeoptioita. Toisaalta pääomarahastot tai enkelisijoittajat voivat suostua tulemaan mukaan myöhempiinkin rahoituskierroksiin pienellä panoksella, jotta bullerot saadaan siten innostumaan annista.

Yksityissijoittaja pääsee kiinni listaamattomiin firmoihin myös epäsuorasti pääomarahastojen kautta. Tuotto-odotus taitaa kuitenkin silloin pudota, kun rahasto veloittaa kulunsa ja tulospalkkionsa.

Warren Buffett neuvoo tuulipukusijoittajia sijoittamaan S&P500 -indeksiosuuksiin. Toisinaan on oikein seurata omiakin ohjeita. Viime vuonna S&P500 jätti Berkshire Hathawayn kurssin taakseen 37%. https://www.cnbc.com/2021/01/08/how-warren-buffetts-uphill-battle-against-the-sp-500-is-changing.html

Vallikadun valtaajat viittaavat viis viisauksille. Guru-ukkojen neuvot kuulostavat huru-ukkojen höpinältä. Päivän sana on Take it to the moon! Ja kolme kuu-emojia perään.

Eipä silti: minunkin valintani oli kuu-kuu-kuu, kun vuonna 2002 hankin ensimmäiset etf:ni. Se vaati brokerage-tilin avaamista USAn E*Tradella. Salkkuun sujahti Nasdaq-100 -indeksiosuus, legendaarinen QQQ. ”Kuutio” on sittemmin jättänyt S&P500-indeksin puremaan pölyä, mutta dot.com-kuplan puhkeamisen aikaan romahdettuaan se toipui suhteellisen pitkään vitkaan.

Siksi sulloin salkkuuni toisenkin etf:n vuonna 2005. FXI piti sisällään 25 osaketta Kiinasta. Se lähtikin pian kiivaaseen nousuun. Mutta vuonna 2008 alkanut pörssiromahdus pudotti hinnat taas ostotasolle USAn etf-markkinoilla. Se markkina on kuin karkkikauppa, josta löytyy indeksiosuuksia joka makuun. Pian salkkuni pullottikin indeksiosuuksia kuin sekatavarakaupan varasto. Hajautuksen haittapuoli on se, että tuotto tahtoo jäädä matalaksi. Pitkä nousukausi pelasti kuitenkin paljon.

Erinäisten vaiheiden kautta päädyin jälleen 2020 rakentamaan etf-salkun ulkomaisista indeksiosuuksista. Perinteisesti ulkomaiset etf:t ovat olleet sijoitussalkkuni suurin komponentti, mutta viime vuosina OMXH25 on yksin peitonnut koollaan koko ulkomaisen etf-osion. Siihen on syynsä, joihin palaan.

Vuoden 2020 aikana hankin alkuerinä 15 eri alan etf:ää.

• Suurin ryhmä on kahdeksan teknologiasektorin erityisalaa e-peleistä akkuihin. Ajatuksena oli löytää sellaisia toimialoja, jotka purjehtivat vielä jatkossakin myötätuulessa.
• Kolme pelimerkkiä asetin uusiutuvalle energialle. Vaikka etf:t ovat samalta sektorilta, monet yritykset eroavat ja valintakriteerit vaihtelevat toisistaan. Voittajaa en veikkaa, mutta uskon energia-alan uudistumisen jatkuvan mega-, giga- tai teratrendinä vielä vuosikymmeniä. Vetyosakebuumi voi tosin räjähtää kuin vappupallo jo kuluvan vuoden aikana. Siksi liipasinsormi on herkässä myyntinapilla. Keskipitkässä juoksussa (1-5 vuotta) ostopaikkoja ehtii kertyä.
• Kaksi pelimerkkiä sijoitin lääketieteellisiin innovaatioihin ja läpimurtoihin. Vaikka yksittäisiä lääkekehitysyhtiöitä karsastan, salkullinen niitä tuo tuottoa ja hajautusta. Lääketieteelliset läpimurrot eivät riipu taloussuhdanteesta eivätkä korreloi oikein muutenkaan muun salkun kanssa. Väestön ikääntyminen ja sairastaminen eivät nekään erityisemmin vaihtele talouden syklien mukaan. Jonkinlainen megatrendi työntää toivottavasti tulevaisuudessakin näitä aloja.
• Kaksi pelimerkkiä jaoin maailmalle. Sen sijaan että olisin ostanut vain yhden maailmanindeksiosuuden, ostin kaksi. Ensimmäinen sijoittaa maailman pienyhtiöihin. Toinen seuraa maailman markkinoiden muutosta ja impulsseja eli momenttifaktorityyliä. Kuten aina perusteluna on tuotto ja hajautus. Pienet yritykset ovat tuottaneet historiallisesti paremmin kuin suuret (mutta ei aina eikä kaikkialla). Momenttirahastot ovat taas hyötyneet pitkästä nousukaudesta.

Tekniikka ja lääketiede nostavat maailman elintasoa voimakkaasti tulevinakin vuosikymmeninä. Niihin kannattaa sijoittaa, kun kurssit ovat kohdallaan.

Morningstarin mukaan SLG OMXH25 -etf on tuottanut 10 vuodessa keskimäärin 10,38% p.a. Vivuttamalla tuottoa voisi kepittää kipuamaan yli 15% tavoitetason.

Nordnetin selvitys vuodelta 2017 kertoo, että tuo etf löi lähes 90% aktiivisista Suomi-rahastoista kymmenen vuoden ajanjaksolla. Vain kaksi aktiivista rahastoa 22:sta ylitti passiivisen indeksirahaston tuoton huhtikuuhun 2017 mennessä. Viime vuosi oli indeksille heikompi. Tänä vuonna se näyttää jo päässeen parempaan vauhtiin.

Etf-salkussani SLG OMXH25 on suurin yksittäinen indeksiosuussijoitus. Se ei kuitenkaan johdu kotiinpäin vetämisestä tai home market biasista. Selitys on yksinkertaisempi. Tuo arvo-osuustili on pantattu nykyisten ja tulevien lainojen lisävakuudeksi (50%). Arvopaperin arvo on saanut kasvaa ja kehittyä osta-ja-unohda -periaatteella.

Ulkomaiset etf:t ovat osoittautuneet hieman hankalammin hallittaviksi. Aloitin aikanaan (2002) niiden ostot USAn E*Traden-tilille. Mutta siirsin tilin vuonna 2013 Nordnetiin, kun E*Trade vaihtoi pankkiaan eivätkä tilisiirrot Atlantin yli enää onnistuneet. Puhelimessa neuvoivat lähettämään shekin kirjekuoressa. Pony Express ja kirjekyyhkyt saivat silloin jäädä historian haviseville lehdille.

Nordnet hoiti lisäksi veroilmoituksen 9A-lomakkeen täytön lähes automaattisesti. Manuaalinen kauppojen raportointi, valuuttakurssien muutto dollareista euroiksi ja USAssa noteerattujen arvopaperien lähdevero (30%) osingoista olivat jo jonkin aikaa harmittaneet E*Traden asiakasta. Nordnetin asiakkaana kokeilin myös ensimmäistä shorttiani. DUST sopi mainiosti spekulointiin kullan hinnan vaihteluilla. Vuosina 2013-2016 saikin olla tarkkana ajoituksessa, että ostot osuivat vuoristoradan pohjiin ja myynnit piikkien kärkiin.

Omilleni pääsin, mutta touhu ei ollut vaivan arvoista. Shorttaaminen loppui lyhyeen.

MiFID 2 lopetti käytännössä vuoden 2018 alusta alkaen USAssa rekisteröityjen etf:ien ostot (jos ei ollut suomenkielistä avaintietoesitettä). Myyntejä jatkoin kuitenkin pari seuraavaakin vuotta. Toinen käsi selän takana sijoittaminen ei kuitenkaan lyödyt leiville. USAn etf:t vaihtuivat dollareiksi.

Samalla siirryin OP:n asiakkaana hiljalleen eurooppalaisiin etf:iin. Vuoden 2018 syksyllä palasin myös shorttaajaksi. Kymmenen vuoden nousun jälkeen aloin epäillä, että pian on edessä pörssiromahdus. Edellinen oli muhinut finanssisektorin sisäisenä systeemiriskinä. Nyt oli hiuspohjassa sellainen kutina, että jokin ulkoinen tekijä voisi laukaista romahduksen tällä kertaa. Vedin jalkaan Bermuda-shortsit. Pieni esijäristys koettiinkin vuoden 2018 viimeisellä neljänneksellä. Mutta nousu jatkui jo vuoden 2019 alusta. Pitkä shortti pysyi silti salkussa (-2x S&P500 ja -3x Eurostoxx 50). Vuoden 2019 syksyllä tuo jälkimmäinen etf lopetettiin vähäisen kaupankäynnin vuoksi. Nielin tappion karvaan kalkin. Pidin silti tuon käänteisen S&P500 etf:n muun salkun suojana. Koronakurimuksen alkaessa se olikin salkun ainoa vihreä valonpilkku. Muutoin salkku punoittikin kuin keitetty rapu. Mutta takoa täytyy silloin kun rauta on kuumaa.

Aloin rakentamaan jo kolmatta kertaa ulkomaalaista etf-salkkua. Keskeinen kysymys oli, miten passiivisia indeksiosuuksia hallitsisi aktiivisesti niin, että tuottotavoite saavutetaan. Matka jatkuu.

Kiinalaisen horoskoopin mukaan 2021 on härän vuosi. Vinkistä viisastuneena vaihdoin vanhimman sijoitukseni uudeksi vetojuhdaksi myskihärän: OP-Kiina A -sijoitusrahaston (ISIN: FI0008805965). Se singahtikin kovaan nousuun heti tammikuun alusta.

Tuon rahastosijoitusvakuutuksen sijoituskohteen olen viime vuosina vaihtanut melkein joka vuosi. Edellinen rahasto oli OP-Private Strategia 75 ja sitä ennen OP-Private Strategia 50. Valittavia rahastoja riittää OP:n listassa. Ja valittavia asiakkaita.

Itse vakuutus on peruja 1960-luvulta. Vanhempani olivat vakuuttaneet Suomi-yhtiössä henkeni ja terveyteni jo varhaisessa vaiheessa (oik. Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi). Yhtiö taas oli perustettu jo 1890-luvulla fennomania-aatteen hengessä. Erinäisten inkarnaatioiden ja myrskyisten yritysjärjestelyjen seurauksena tuo vakuutus päätyi Suomi-yhtiöstä Pohjola-ryhmälle ja edelleen Osuuspankki-ryhmään sijoitussidonnaiseksi henkivakuutukseksi. Samassa rytäkässä ryhmäeläkevakuutukset siirrettiin Mandatum Henkivakuutusosakeyhtiöön (Mandatum Life) vuoden 2014 lopussa, mutta siitä ja Sesamista myöhemmin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Henkivakuutusyhti%C3%B6_Suomi

Fennomania ei kovin kummoisia summia kertynyt tuohon rahastosijoitukseen. Kustannusten vuoksi tuoton takominen vaikuttaa vaikealta jatkossakin, vaikka viestikapulan vaihdossa silloin tällöin onnistuisikin, kun rahaston juoksevat kulut syövät vuosittain 2.51% pääomasta. Koronkorko jää helposti haaveeksi, kun makselee kulunkuluja. Tätäkin rahastoa manageeraa OP:n puolesta JPM: tuplamenot on taattu.

Jälkikasvu saa silti vanhan polven loppusijoituspaikkaansa koiranputkentyöntäjäksi viimeiseen ekologiseen lokeroonsa – eikä ehkä tarvitse tyytyä edes höyläämättömään lankkuun. Parhaassa tapauksessa pitävät pienimuotoiset peijaiset. Edunsaaja ei ole kuitenkaan vielä aivan varma, vakuutus kun erääntyy jo/vasta kuluvan vuosikymmenen lopulla. Tai on: OP.

Toinen siirto rahastosalkussani oli lisäeläkevakuutuksen sijoituskohteen vaihto vuodenvaihteessa. Sijoituksen nimi muuttui plussan verran: ML Eläke+. Tuotto ei kummassakaan vaihtoehdossa päätä huimaa.

Mandatum Life valikoitui eläkevakuutusyhtiöksi siksi, että se oli ainoa suomalainen ryhmäeläkevakuuttaja entisen työnantajan listalla. ML Eläke tuli tuon lisäeläkevakuutuksen (Sesam) sijoituskohteeksi samasta syystä: se oli ainoa tarjolla oleva vaihtoehto vuoden 2018 alussa.

ML Eläke -rahaston allokaatio perustilanteessa pitäisi sääntöjen mukaan olla seuraava: 40/40/20 (korko/osake/vaihtoehtoiset). Salkunhoitaja voi kuitenkin päättää noista painotuksista aika vapaasti. Korkosijoitukset saavat vaihdella välillä 0 – 100%, osakesijoitukset 0 – 60% ja vaihtoehtoiset sijoitukset 0 – 40%. Sijoitusajaksi suositellaan vähintään 5 vuotta. Hallinnointipalkkio on 0,8% vuodessa. Riskitasoksi on määritelty 2 asteikolla 1 – 7.

Kun kävin Mandatumin toimistolla sopimassa asiasta, mainitsin tavoittelevani hieman korkeampaa tuottoa kuin mitä ML Eläke -rahaston allokaatiolla on odotettavissa. Saman vuoden syyskuussa tuotevalikoimaan ilmestyikin kuin taikaiskusta tuotteen turboversio: ML Eläke+. Sen allokaatio perustilanteessa on 10/40/50 (korko/osake/vaihtoehtoiset). Kun rahaston varoista 90% on osakkeissa ja vaihtoehtoisissa sijoituksissa, riskihakuisempikin eläkevaari saa vastinetta varoilleen – tai ainakin jännitystä elämäänsä. Tosiasiassa salkunhoitajat kädet ovat tässäkin tapauksessa varsin vapaat. Allokaatio voi vaihdella välillä 0 – 40% korkosijoituksissa, 0 – 100% osakkeissa ja 0 – 100% vaihtoehtoisissa sijoituksissa. Sijoitusajaksi suositellaan vähintään 10 vuotta. Hallinnointipalkkio on 1,2% vuodessa. Riskitasoksi on määritelty 3 asteikolla 1 – 7.

Vuonna 2019 ML Eläke+ ylitti 15% tuottotavoitteeni vuosituotollaan 16,40%. Vuonna 2020 tuotto jäi kuitenkin vain 5,92%:iin. Salkunhoitajan varovaisuus verotti tulosta. Vuodenvaihteen kvartaaliraportin mukaan allokaatio oli 12,2/69,2/18,6 (korko/osake/vaihtoehtoiset). Toki myös 50% korkeampi hallinnointipalkkio ja suurimmat omistukset Mandatumin omissa ja muissa rahastoissa lisäävät kuluja. Rahasto tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden sijoittaa vaihtoehtoisiin kohteisiin (kiinteistöt, private debt, private equity ja muut vaihtoehtoiset) välillisesti institutionaalisen sijoituksen sateenvarjon alla. Aika näyttää, miten sijoituksen käy.

Petri Ylermi Niemi (so. Deryng) on ansiokkaasti luotsannut PYN Elite -rahastoa yli 20 vuotta. Vuodesta 2013 olen ollut kyydissä mukana. Silloin rahasto siirtyi Vietnamin markkinoille. PYN Elite on suurin kolmesta rahastosijoituksestani – ja ainoa, minkä olen vapaaehtoisesti valinnut.

PYN Elite on ylittänyt tuottotavoitteeni 15% p.a. keskimääräisellä  vuosituotollaan 17,8%, joka on laskettu koko historian ajalta (1.2.1999 – 29.1.2021). Suoritus on harvinaisen hyvä. Näin pitkältä ajanjaksolta harvoin löytyy tuottolukuja rahastoille, saati sitten saman salkunhoitajan luotsaamana. Ja jos löytyykin, tuotto jää vaatimattomammaksi. Tai se on saatu aikaan luovalla kirjanpidolla, ”strategiamuutoksilla” ja rahastojärjestelyillä yms.

Mutta aina on varaa parantaa. Kun katsoin rahaston tuottokehitystä, havaitsin sen vaihtevan viisivuotisjaksoissa. Hyvää viisivuotiskautta seuraa huonompi jakso.

• Tammikuu 1999 – 2004: kurssi nousi 10 eurosta 60 euroon (kuusinkertaistui).
• Tammikuu 2004 – 2009: kurssi laski 60 eurosta 30 euroon (puolittui).
• Tammikuu 2009 – 2014: kurssi nousi 30 eurosta 210 euroon (seitsenkertaistui).
• Tammikuu 2014 – 2019: kurssi nousi 210 eurosta 280 euroon (ja putosi kolmanneksen maaliskuun lopussa 2020).

Koronakuopan jälkeen kurssi on taas lähtenyt jyrkkään nousuun. Vajaassa vuodessa osuuden arvo on likimain kaksinkertaistunut noin 200 eurosta 400 euroon.

https://www.pyn.fi/pyn-elite/

Jos tuottojen vaihtelu jatkuu edelleenkin viisivuotiskausittain, tuota säännönmukaisuutta voisi koettaa hyödyntää esimerkiksi vivuttamalla nousua nousukausina ja jarruttamalla laskua käteisellä tms. Tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty.

Puku miehen tekee, osoite herrasmiehen.

Asunto voi olla sijoitus, mutta useimmille se on koti, mökki tai linna. Osakesää(s)täjälle asuntosijoitus tuo paitsi päänvaivaa myös hajautusta toiseen varallisuusluokkaa. Ostin ensimmäisen omistusasuntoni Helsingistä keväällä 1993.

https://findikaattori.fi/fi/92

Tarkk’ampujankadun huoneisto oli ajoituksellisesti täysosuma. Toistakin harkitsin, mutta tulot, velat ja rohkeus ei antanyt myöten. Tilaisuus olisi toki tullut heti vuoden 1994 kuolleen kissan pompun jälkeen 1995. ASP-tilin olin avannut jo 1980-luvulla, mutta asuntohintojen hurja nousu karisti toiveet keskusta-asunnosta. Pian 1990-luvun lama kuitenkin pudotti Etelä-Helsinginkin hinnat sopivaksi ASP-säästäjälle. Kymmenen vuoden nousu ei katkennut edes sotaveteraanin pojanpojan Tony Halmeen harhalaukaukseen Tarkk’ampujankadulla (v. 2003). Sen jälkeenkin asuntojen hinnat kipusivat edelleen enemmän tai vähemmän nopeasti koilliseen, lukuun ottamatta finanssikriisin 2009 kuoppaa. Arvonnousultaankin asunto oli sijoitus parhaasta päästä. Pitkällä vivulla (20/80) sen markka-arvo muuttui ajan myötä euroiksi.

Sittemmin salkkuun on kertynyt muitakin suoria asuntosijoituksia. Helpommalla pääsisi vieläkin REIT-etf:n, Kojamon, Investor’s Housen tms. omistajana. Oravan pyörästä hyppäsin sentään pois.

Asuntomarkkinat ovat paikalliset. Pääkaupunki ja muu maa muuttuvat eri tavalla. Toisaalta samaan aikaan toisaalla eli eri maissa kiinteistömarkkinat voivan yhtäällä kiehua ja toisaalla jäätyä. Neliöhinta puolittuu yhdessä maailmankaupungissa, kun taas toisessa tuplaantuu. Vuokratasot ja vuokralaisten taso vaihtelee. Ja omat kiemuransa täytyy käydä läpi eri maissa niin kaupankäynnissä, vuokraamisessa kuin veronmaksussakin. Asunto käy yleensä hyvin vakuudeksi, tuottaa vuokratuloa ja tuo joskus veroetujakin (korkojen verovähennysoikeus, luovutusvoiton verovapaus 2 vuoden asumisen jälkeen, omistajan/asujan rajoitettu verovelvollisuus tai oleskelulupa/viisumi, yms.).

Jos ostaa osoitteen Kakolasta, sanonnasta ”kotini on linnani” tulee täyttä totta – tai  ainakin linnasta koti. Mutta Monacossa vasta on oma koti kullan kallis.

Voi tätä ilon ja riemun päivää! Suomi-salkkuni ohitti Inderesin mallisalkun yli vuoden takaa-ajon jälkeen.

Inderesin mallisalkun liukuva 1 vuoden tuotto päivittyi tänään (6.3.2021) lukemaan 59%.

https://www.inderes.fi/fi/inderes-mallisalkku

OP:n mukaan Suomi-salkkuni liukuva 12 kk:n tuotto kohosi lukemaan +59,20%. Desimaalipilkun takaiset numerot ratkaisivat kisan kuin Wassbergin voiton kaimastani Lake Placidissa 1980 – tai pyöristysvirhe.

Oikeasti asiakassalkuni vertailuindeksinä lykkii OMXH25, mutta sivusilmällä vilkuilen myös Inderesin mallisalkkua: yleensä perässähiihtäjän perspektiivistä.

Maratonsalkkuni kiriherkkyys on samaa luokkaa kuin tukkirekan ohituskiihtyvyys vastamäessä. Odotin ohitusta koko viime viikon, kun kirittäjän kantapäät heiluivat jo alle prosentin etäisyydellä. Suoritusta himmentää hieman myös se, että rinnalle ei noustu omaa tahtia parantamalla, vaan kilpakumppania hitaammin putoamalla. Salkku tarttui tuottoihin kuin gekko tapettiin, pitäen kynsin hampain kiinni saavutetuista eduista neliraajajarrutuksella (kuten 1 kk:n tuottovertailu osoittaa). Gordon Gekko ei liukkaan lipevänä yrityskaapparina taas olisi tapettipaperiin tarttunutkaan.

Ylämäkihiihto alkoi sujua, kun luistelutyyli vaihdettiin perinteiseen lylynlykintään. Karvapohjasuksilla nousu sujuu, kun lyly liukuu kalhun sivakoidessa. Vuosi on tosin aivan liian lyhyt aika arvioida tyylin tuottoisuutta. Mutta salkun ylihajautus vakuuttaa vahvemmin siitä, että tuotto ei tule pelkästään parista onnenkantamoisesta. Osumatarkkuus testataan kuitenkin vasta karhumetsällä.

Alamäkihiihto on oma lajinsa. Lasketteluun en ole vielä keksinyt sopivaa tyyliä. Panikoituminen ensimmäisten joukossa ei oikein sovi kutyymiin. Shorttaus taas on liian vaikeaa. Mutta Hassisen kone on Stuka: Kun markkina sakkaa, kone käännetään siivelleen syöksyyn ja sireenit soiden annetaan konetykin laulaa ja pommien pudota, kunnes syöksypommittajan vauhti kiihtyy, siipi kantaa ja alassyöksy oikenee. Syöksylaskijoita kaikki tyynni.

Varmuuden vuoksi vielä todettakoon, että Suomi-salkkuni tuoton vertailu Inderesin mallisalkkuun on monin tavoin virheellinen ja erheellinen. Tuotot voi ottaa vakavasti, mutta ei liian tosissaan. Siitä myöhemmin.

Illalla juhlan kunniaksi on silti syytä kumota sormustimellinen sherryä.

Voi tätä murheen alhoa!

Viime viikolla valittelin salkkuni sitkoisuutta verraten sen kiriherkkyyttä tukkirekan ohituskiihtyvyyteen vastamäessä. Siitä kimmastuneena salkku kimmahti nousuun kuin Ari Vatasen Peugeot 205 T16 Pikes Peakin ylämäkiajossa 1988. Suomi-salkun liukuva 12 kk:n tuotto pinkaisi heittämällä ohi Inderesin mallisalkun 1 vuoden tuoton. Mallisalkun vuosituotto 93% (13.3.2021) jäi viikossa kymmenisen prosenttiyksikköä jälkeen Suomi-salkkuni 12 kk:n tuotosta (102,62%).

Mutta, mutta. Kun katsoin salkkuni tuottokäyrää, se ei osoittanut ohitusspurtin aikana lainkaan taivaisiin. Pikemminkin aaltoili alaspäin.

Mutta vuoden tuotto nousi nopeasti, koska lähtötaso putosi jyrkästi koronakurimuksessa noin vuosi sitten. Siksi tuottokäyrän kulmakerroin heilahti nyt ylös kuin kiikkulaudan kyydissä.

Salkku syöksyi kuolemanlaaksoon vuoden 2020 ensimmäisellä kvartaalilla ja saavutti pohjanoteerauksen 19.3. Ensi viikolla nähdään, miten sieltä on kivuttu ylös.

Koronakouristus pörssissä alkaa olla ohi. Paluu normaalituottoihin tai -tappioihin häämöttää jo edessä.

Miten meni? Mitä jäi käteen? Mihin matka jatkuu?

Suomi-salkkuni otti pohjakosketuksen 19.3.2020. Pohjilta on noustu nyt 116%. Vertailuindeksi (OMXH25) kipusi 69%. Sijoitustyyliltään samanlainen Inderesin mallisalkku kohosi 105%.

Kovin hyvää onnea ei tarvittu onnistuneisiin sijoituksiin. Kauppalehden mukaan vähintään 100%:n nousijoita tuolla 12 kk:n jaksolla oli 61 kappaletta (Constin 100,00%:sta Enersensen 696,88%:iin). Laskijaosakesarjoja listalta löytyy vain 16 kappaletta (Tallinkin -1,46%:sta Herantis Pharman -59,44%:iin). Harva tosin poimi osakkeensa pelkästään pohjilta.

Koronavuosi 2020 ei kuitenkaan ollut yhtä juhlaa. Oli se ruusuilla tanssimistakin.

Vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä olin saanut salkun sellaiseen asentoon, mistä oli hyvä jatkaa. Vuoden 2020 tammikuussa pudottelin kärryiltä vain vanhoja syntisäkkejä (tappiollisia sijoituksia). Wuhanin flunssa ei isommin kiinnostanut, kun SARSit ja MERSit oli jo koettu ilman suurempia sukelluksia. Helmikuun alussa irtisanouduin. Kuun lopulla kuitenkin kevensin Admicomia ja Detection Technologya siltä varalta, että alkanut lasku olisikin odotettua jyrkempi. Maaliskuun alussa aloitin kolmen kuukauden gardening leaven ilman työvelvoitetta. Pidin silloin uralla ensimmäistä kertaa kolme viikon loman, jonka aikana tankkasin likviditeettiä, enimmäkseen nestemäisessä muodossa. Laskun jyrkkyys yllätti.

Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että ostot alkavat loman jälkeen (maanantaina 23.3.2020). Irtisanomisajan palkka tuli tilille edelleen kolmen kuukauden ajan. Erorahan kanssa en pitänyt kiirettä, kun pelkäsin, että käteinen polttelisi tilillä liikaa. Ajattelin, että pörssikurssien lasku kestäisi sen keskimääräisen 1,5 vuotta. Tosin mielessä kävi myös dot.com-kuplan puhkeamista seurannut kolmen vuoden alamäki 2000-luvun alussa. Toisaalta en uskonut kurssien laskevan tällä kertaa 75% niin kuin 1990-luvun lamassa, jolloin indeksi sukelsi 2000 pisteestä 500 pisteeseen. Laskun ja rekyylin nopeuden vuoksi ostot jäivät vähäisiksi. Noin puolen vuoden palkkaa vastaavan summan sain kuitenkin sisään vuoden 2020 toisella kvartaalilla.

Koronavuoden opetus oli se, että alamäen pituutta on vaikeampi arvioida kuin syvyyttä. Pörssiromahduksessa indeksi laskee noin 25% - 75%. Koronakurimuksessa arvio 25% - 50% laskusta olisi varmaan ollut parempi veikkaus kuin 50% - 75% romahdus (ainakin jälkiviisauden valossa). Siksi panokset olisi kannattanut asettaa sen mukaisesti.

Koronavuoden jälkeen etenen tutulla tyylillä: ROI > 15%. Inderesin mallisalkussa tuottotavoite taitaa olla yli 20% p.a. Siksikin salkku on suppeampi kuin omani. Yli 15%:n pääoman tuottoon yltäviä yrityksiä ja osakkeita löytyy enemmän kuin 20%:n moninkertaistujia.

Kun työelämään siirtyy 1990-lamassa ja poistuu 2020-luvun koronakurimuksessa, ruusuilla tanssimisesta tulee ensin mieleen oat ja Uuno Kailas (Paljain jaloin https://fi.wikisource.org/wiki/Paljain_jaloin).

Aprillipäivän ja osavuosikatsauskauden lähestyessä täytyy antaa vinkit sijoittajaviestintään, että omien salkkuyhtiöiden syötteeseen saadaan sopiva yläkierre.

Olen kuitenkin muuttanut yritysten nimet tunnistamattomiksi, ettei kansalaispaneelin toimeenpanevat elimet pääse panettelemaan sananvapauksista tai kurssimanipulaatiosta. https://vm.fi/-/sananvapautta-koskeneen-kansalaispaneelin-loppuraportti-on-julkaistu-paneelin-suositusten-toimeenpano-kaynnistyy-

• BBB+/-poronsarviuutetislaamo (salkun arpalippuosiosta). Kliiniset eläinkokeet makuuhuonesarvikuonoilla vahvistivat lääketahnamme jäykistävän sarven kurkkudirektiivin edellyttämään kulmaan ja kaareen. Iloksemme havaitsimme myös yrityksen oman pääoman tuoton kääntyneen rakettimaiseen nousuun. *) 

*) Alaviitteeksi pienellä fontilla: Talousjohtajan siirryttyä Corona-karanteeniin Bahamalle huomasimme yhtiön oman pääoman valahtaneen niukasti negatiiviseksi. Yhdessä kroonisesti pakkasen puolella pysyttelevän liiketuloksen kanssa ROE-suhdelukumme heilahti vahvasti positiiviseksi.

• Next-time Oyj (salkun käänneyhtiöliepeestä). Uraauurtavan kalloporamme kehitystyö edistyi erinomaisesti aivoriihissämme. Varat tuleviin stimulantteihin saimme taas kerättyä 6,6 miljoonan euron osakeannissa tänäkin vuonna. Firman perinteitä kunnioittaen: Ensi kertaan! **)

**) Alaviitteeksi pienellä fontilla:  Viime kesän annissa putosimme masentavasti senttisarjasta promilleosakkeeksi, mutta kurssi on nyt korjaantunut yli 666 prosentin vuosinousun jälkeen runsaaseen kuuteen senttiin ilman käänteistä splittiä.

• Madmicom (salkun pääomankasvattamosta). Osakkeen pitkään jatkunut nousu synnytti yrityksellemme positiivisen ongelman. Vappusatanen ei enää riittänyt edes yhden osakkeen ostoon. Harkitsimme osakkeen splittiä, mutta onneksi ongelma poistui kuin itsestään. ***)

***) Alaviitteeksi pienellä fontilla:  Kuluvan vuoden kovimpana kurssilaskijana osakkeen hinta on pudonnut yli 30% alle ysi-ysin kevätalennukseen.

Satunnaisista harhalaukauksista huolimatta oma salkku on tuottanut vuoden 2021 ensimmäisellä kvartaalilla upeasti… verrattuna viime vuoden vastaavaan neljännekseen.

Pääsiäinen (lat. Pascha) tuo pöytään pashan jauhamisen lisäksi pörssikurssien ylösnousemuksen luvut vuoden ensimmäiseltä kvartaalilta: 2021-Q1.

Suomi-salkku on alkuvuonna jäänyt niukasti jälkeen vertailuindeksistä (OMXH25) noin 5%:n tuotollaan. Uskon sen kuitenkin parantavan kuin sika juoksuaan. Eikä se ole edes uskon asia. Juoksuaika näet loppuu lyhyeen, jollei kiri ala.

Salkun pitkänmatkanjuoksijoista Remedy pitää edelleen kärkipaikkaa 9%:n painollaan. Harvia on kiilannut toiseksi (7%). Marimekko kyttää ennallaan kolmossijalla (5%). Admicom on pudonnut alkuvuoden kurssilaskun jälkeen neljänneksi (5%). Siili on ohittanut Leaddeskin viidenneksi raskaimpana ravurina (4%). Pinnan alla kuitenkin kuplii. Runsas vuosi sitten löysin Inderesin tutkakatveesta kaksi uutta osaketta: Tecnotree ja Yleiselektroniikka (nyk. Boreo). Näillä on mielestäni hyvät edellytykset nousta salkun kärkiviisikkoon tänä vuonna.

Suomi-salkun listaamattomista osakkeista ei ole juuri uutta raportoitavaa. Joukkorahoitusalustalta otettiin yhteyttä viime viikolla, että nyt olisi taas tarjolla tilaisuus merkitä salkussa jo olevaa sijoitusta lisää ”houkuttelevalla arvostuksella”. Kerroin palaavani lisämerkitsijäksi heti kun salkun listaamattomista alkaa tulla osinkoja tai myyntivoittoja. Pitkän aikavälin sijoitus saa uuden merkityksen.

Kotimainen etf (SLG OMXH25) on päässyt ensimmäisellä neljänneksellä jälleen vauhtiin. Indeksiosuus on noussut yli 7%. Ulkomaiset etf:t ovat kuitenkin lyöneet sekä kotimaisen kilpakumppaninsa että vertailuindeksinsä (MSCI World Tr Net) noin 8%:n YTD-tuotollaan.

Ulkomaisten indeksiosuuksien salkkua aloin rakentaa viime vuoden viimeisellä neljänneksellä. Niiden tuotot ostohetkestä pääsiäiseen vaihtelevat -5,5%:sta 66,6%:iin.

Kaksi etf:ää on lievästi pakkasen puolella, loput reilusti voitolla. Tuo negatiivisin sijoitus on LG Clean Energy UCITS etf. Se on yksi kolmesta uusiutuviin energioihin sijoittavista etf:stä. Kaksi muuta pysyi positiivisena. Erot johtuvat enimmäkseen ajallisesta hajautuksesta, kun ostin nämä kolme noin kuukauden välein.

Positiivisin sijoitus sujahti salkkuun marraskuun lopulla hintaan 66,66 euroa/kpl. Kuunnellessani Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä värisivät korvakarvani siihen malliin, että päädyin ostamaan IVZ Elwood Global Blockchain UCITS etf:ää. Tai ehkä bitcoin vaikutti korviani. Kun en osannut arvata kryptovaluutan arvoa arvonsäilyttäjänä, arvon mittana tai vaihdon välineenä, päädyin olettamaan otsalohkossani, että lohkoketjuteknologialla voi olla yleisempää ja laajempaakin käyttöä tulevaisuudessa ja ostin kryptovaluutan sijasta lohkoketjualaa.

Kolmesta rahastosijoituksestani YTD-lukemat ovat seuraavat:

• PYN Elite: +5,1%.
• ML Eläke+: +5,7%.
• OP-Kiina A: +0,4%.

Pashan pariin! https://gekkonen.net/pasha-pozdnyakova-131020/

Pääsiäinen (lat. Pascha) tuo pöytään pashan jauhamisen lisäksi pörssikurssien ylösnousemuksen luvut vuoden ensimmäiseltä kvartaalilta: 2021-Q1.

Suomi-salkku on alkuvuonna jäänyt niukasti jälkeen vertailuindeksistä (OMXH25) noin 5%:n tuotollaan. Uskon sen kuitenkin parantavan kuin sika juoksuaan. Eikä se ole edes uskon asia. Juoksuaika näet loppuu lyhyeen, jollei kiri ala.

Salkun pitkänmatkanjuoksijoista Remedy pitää edelleen kärkipaikkaa 9%:n painollaan. Harvia on kiilannut toiseksi (7%). Marimekko kyttää ennallaan kolmossijalla (5%). Admicom on pudonnut alkuvuoden kurssilaskun jälkeen neljänneksi (5%). Siili on ohittanut Leaddeskin viidenneksi raskaimpana ravurina (4%). Pinnan alla kuitenkin kuplii. Runsas vuosi sitten löysin Inderesin tutkakatveesta kaksi uutta osaketta: Tecnotree ja Yleiselektroniikka (nyk. Boreo). Näillä on mielestäni hyvät edellytykset nousta salkun kärkiviisikkoon tänä vuonna.

Suomi-salkun listaamattomista osakkeista ei ole juuri uutta raportoitavaa. Joukkorahoitusalustalta otettiin yhteyttä viime viikolla, että nyt olisi taas tarjolla tilaisuus merkitä salkussa jo olevaa sijoitusta lisää ”houkuttelevalla arvostuksella”. Kerroin palaavani lisämerkitsijäksi heti kun salkun listaamattomista alkaa tulla osinkoja tai myyntivoittoja. Pitkän aikavälin sijoitus saa uuden merkityksen.

Kotimainen etf (SLG OMXH25) on päässyt ensimmäisellä neljänneksellä jälleen vauhtiin. Indeksiosuus on noussut yli 7%. Ulkomaiset etf:t ovat kuitenkin lyöneet sekä kotimaisen kilpakumppaninsa että vertailuindeksinsä (MSCI World Tr Net) noin 8%:n YTD-tuotollaan.

Ulkomaisten indeksiosuuksien salkkua aloin rakentaa viime vuoden viimeisellä neljänneksellä. Niiden tuotot ostohetkestä pääsiäiseen vaihtelevat -5,5%:sta 66,6%:iin.

Kaksi etf:ää on lievästi pakkasen puolella, loput reilusti voitolla. Tuo negatiivisin sijoitus on LG Clean Energy UCITS etf. Se on yksi kolmesta uusiutuviin energioihin sijoittavista etf:stä. Kaksi muuta pysyi positiivisena. Erot johtuvat enimmäkseen ajallisesta hajautuksesta, kun ostin nämä kolme noin kuukauden välein.

Positiivisin sijoitus sujahti salkkuun marraskuun lopulla hintaan 66,66 euroa/kpl. Kuunnellessani Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä värisivät korvakarvani siihen malliin, että päädyin ostamaan IVZ Elwood Global Blockchain UCITS etf:ää. Tai ehkä bitcoin vaikutti korviani. Kun en osannut arvata kryptovaluutan arvoa arvonsäilyttäjänä, arvon mittana tai vaihdon välineenä, päädyin olettamaan otsalohkossani, että lohkoketjuteknologialla voi olla yleisempää ja laajempaakin käyttöä tulevaisuudessa ja ostin kryptovaluutan sijasta lohkoketjualaa.

Kolmesta rahastosijoituksestani YTD-lukemat ovat seuraavat:

• PYN Elite: +5,1%.
• ML Eläke+: +5,7%.
• OP-Kiina A: +0,4%.

Pashan pariin! https://gekkonen.net/pasha-pozdnyakova-131020/

Suomi-salkku paransikin heti kuluneella viikolla kuin sika juoksuaan viimeviikkoisen kehotuksen kuultuaan. Kuukauden nousu oli yli 9 prosenttia indeksin jäädessä 7 prosentin pintaan. Vuoden alusta on kiivetty 11%. Viikon ja kuukauden nouseva tähti oli aikaisemmin hehkuttamani Boreo. Tecnotree on sitä vastoin polkenut paikallaan. Mutta myyntipaineen hellittäessä tämäkin tärppi toivottavasti kohoaa kuin koho vedestä tai korkki shampanjapullosta. Pinnan alla kuplii muitakin osakkeita nousupyörteessä.

Joukkorahoitusalustan listaamattomista osakkeista alkoi myös kuulua positiivisia uutisia, kun Mobidiag myytiin ulkomaille yli 600 miljoonan arvosta. Tällä arvostuksella se jätti jälkeensä pörssiyhtiöitäkin (esim. Kamuxin, Rovion tai Marimekon markkina-arvon). Springvestin joukkorahoittajat olivat kuulemma rahoittaneen yritystä 9,5 miljoonan arvosta kolmella rahoituskierroksella ja saivat nyt rahoilleen vastinetta yli 90 miljoonaa. Tenbaggeriä pukkaa.

Itse en kuulunut onnellisten/onnekkaiden joukkoon. Vuonna 2018 katsoin kuitenkin yrityksen rapsat kolmannella rahoituskierroksella sen verran tarkoin läpi, että nimi jäi mieleen. Yksittäisiin lääkekehitysyhtiöihin en periaatteesta sijoita kuin hyväntekeväisyystarkoituksessa, mutta tässä firmassa nimen loppuosan -diag antoi ymmärtää, että lääkkeiden sijasta kehitetäänkin diagnostiikkaa. Olemattomalla ymmärrykselläni arvelin, että diagnostiikan (tai rokotuksien) kehittämisessä onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin vaikkapa syövän parantavan hoitomuodon keksimisessä. Satunnaiso(s)tokseni oli voinut osua kohdalleen kuin randomwalkerin harha-askel. Mutta merkitsemättä jäi.

Yksittäisiin osakkeisiin on helppo hirttäytyä. Joskus tuottoa ei tule vuosikausiin. Toisinaan taas tappiot syvenevät syvenemistään vuosi vuodelta. Pörssiosakkeista pääsee kuitenkin tarvittaessa nopeasti eroon. Listaamattomiin osakkeisiin on sidottu hamaan loppuun asti (tai Privanetin yms. palveluihin). Niiden tuottojakauma tuppaa olemaan pitkälti binäärinen: iso voitto tai tappio. Toisaalta muistan pahimmassa koronakuopassa ajatelleeni, että henkisesti helpompaa on, kun ei päivittäin näe listaamattoman osakkeen kurssin sulamista… kunnes yksi niistä ilmoitti konkurssistaan. Harvoissa tapauksissa (Mobidiag) sama pätee toisinkin päin. On pakko pitää osakkeesta kiinni, kun eroonkaan ei pääse. Voitot saavat juosta maaliviivalle asti.

Yksittäisen sijoittajan kannalta tilipäivä koittaa, kun listaamattoman yrityksen exit lopultakin toteutuu. Kansantalouden kannalta lupaavien yritysten myynti (ulkomaille) herättää kysymyksiä: Kuka voitti ja hävisi? Osuiko ajoitus? Oliko hinta kohdallaan? Sopivatko yritykset yhteen? Saadaanko lisäresursseja kasvuun? Löytyykö rahalle parempia sijoituskohteita? Pääomistajat päättävät.

JK Edellinen postaus näköjään tuli tuplana. Kun koetin korjata sitä kirjautuneena, sivusto ilmoitti, ettei minulla ole oikeuksia sille sivulle (Sinulla ei ole käyttöoikeuksia tälle sivulle. Rekisteröidy Sijoitustiedon käyttäjäksi ilmaiseksi, niin voit osallistua keskusteluun ja käyttää sivuston kaikkia ominaisuuksia.) Kun ensimmäisen kerran kokeilin Muokkaa-toimintoa, sain korjata aikaisempien bloggauksieni kirotusvihreitä yms. Sen jälkeen toiminto ei ole enää toiminut. Onko vika käyttäjässä vai käyttöjärjestelmässä?

Höpinää pöhinästä

Aprillipäivän alusviikolla annoin vinkit sijoitusviestintäosastojen spinning-liikkeitä varten. Tohtorit tarttuivatkin niihin hanakasti. Nexstimin hallitus nosti asian yhtiökokouksen esityslistalle. Esitetyllä liikkeellä osakkeelle on tarkoitus antaa jättihyppy. Kuluneen vuoden 626%:n nousu jää kuolleen kissan pompuksi seuraavaan temppuun verrattuna. Nyt siirrytään 10-bäggeri-sarjasta suoraan 100-kertaistujaksi. Osakkeen tavoitehinta nousee 7 sentistä 7 euroon – käänteisellä splitillä (100:1).

Nexstim ei listautuessaan sopinut salkkuuni edes joulunajan hyväntekeväisyyslottolapuksi. Puolen minuutin perehtymisellä luokittelin yrityksen huijaukseksi. Aivojen magneettistimulaatio kuulosti yhtä uskottavalta masennuksenhoitokeinolta kuin kirkasvalohoito korviin. Kuuloelimet tuskin näkevät valoa korvakäytävän päässä. Kananaivoillakin tajuaa, ettei magneettikenttiä havaitse kuin linnunaivoilla. Nexstimin vuosia jatkunut kurssilasku promilleosakkeeksi vahvisti näitä epäilyksiäni.

Sitten alkoivat luvut muuttua. Nexstimin tulostuoton kulmakerroin kohosi jyrkästi ja kurssi nousi nopeasti.

Tappiot alkoivat kutistua vuoden 2018 jälkipuoliskon jälkeen. Tasaisen tahdin taulukolla Nexstim saa pian päänsä pinnalle. Siitä saattaa tulla käänneyhtiö.

Aloin kyseenalaistaa epäilyksiäni. Sähkömagnetismi ei kuitenkaan ollut silloinkaan vahvinta osaamistani. Kesäteurastajana olin tosin todennut jo aikaisemmin sähkön voiman. Kun sähköpaimenen tökkäsi kinkun kankkuun, sika paransi kuin porsas juoksuaan. Liukuhihnan päässä sähköharava tainnutti sen – ja samalla laitteella annettu sydänhieronta päätti karjun maalliset murheet. Mielisairaaloissakin sähköshokeilla muistin hoidettavan masennuspotilaita yms. Kiinassa samaa menetelmää on kuulemma käytetty nettiriippuvuudenkin hoitoon. En epäile tehoa. Kun kallon läpi johtaa 100 volttia puoli sekuntia, virta iskee tajuntaan kuin Korkeajännitys. Tajunnanvirta katkeaa oikosulkuun sillä sekunnilla. Tajuttomuus ja kouristukset pitävät irti netistä.

Nexstimin magneettistimulaatio alkoi nyt tuntua sivistyneemmältä hoitokeinolta masennukseen kuin krouvimmat sähköshokit. Inderesin keskusteluissa kuului hyvää pöhinää yrityksen ympärillä vuonna 2020. Hoitomenetelmästä ja diagnosoinnista ilmestyi tieteellisiä arviointeja. Nexstimin laitteet kävivät kaupaksi. Tässä vaiheessa ostin viiden sentin seurantaposition. Ja tänä vuonna osallistuin kolmen sentin antiin. Saa nähdä, miten käy.

Jos käy huonosti, täytyy taas antaa aprillipäivän vinkkejä: Nexstim laajentaa masennuksenhoitomuotojaan perinteisiin iloliemiin. Kasvuyhtiö siirtyy muodikkaasti lääkekännäbistuotteiden kasvattajaksi... Ruoho on vihreämpää naapurin piipussa. Huimausaineet kun tuottavat huimasti. Seuraavaa osakeantia odotellessa...

Vakavammin: pientä pöhinää on ollut muuallakin salkun syvässä päässä. Optomed on ottanut etunojaa, kun Redeye nosti sen hintasuosituksen 13 euroon. Listaamaton Bioretec siirtää osakkeensa arvo-osuusjärjestelmään, mikä saattaa ennakoida peliliikkeitä. Jne. Höpinästä pöhinään.

Hyvään päähän

Salkun syvässä päässä turskankalastajan pohjapilkki on tarttunut uppotukkiin. BBS-Bioactive Bone Substitutes mörnii vuoden pohjamudissa. Arpalippua kevensin taas kevyesti – vaikka yleensä odottelen osakkeen satunnaista yllätysylösnousua firman positiivisen tiedotteen pompauttamana. Toisessa lottolapussa (Nanoform) pelimerkki pysyy paikallaan.

Salkun hyvässä päässä Remedy jyrää edelleen Suomi-salkun raskaimpana veturina vajaan 10%:n painolla. Harvia heittää kuitenkin vettä kiukaalla ja höyryää perässä kuumaa ilmaa niskaan puhaltaen. Remedyn keskiostohintani on 8,52 ja Harvian 8,55 euroa/kpl. Kummankin osakkeen markkinahinnat ovat 40 euron paremmalla puolella. Kisa jatkuu. Marimekko taittaa taivalta kolmantena, mutta Boreo on kiilannut aivan Marin mekkoon kiinni. Admicom pitää vielä viidettä sijaa, mutta tällä menolla se jää pian puremaan pölyä, kun kolme atk-alan firmaa kirmaa ohi (Leaddesk, Siili tai Tecnotree). SaaS nähdä, vetääkö Sauna-as-a-Service lopulta pisimmän korren.

Suomi-salkun listaamattomista osakkeistakin kuuluu hyvää. Olen nimennyt ne 12 + 1 -osakkeiksi. Valitsin itse tusinan verran listaamattomia firmoja stetson-menetelmällä (entten-tentten-teelikan-mentten). Sitten ostin yhden listaamattoman sijoitusyhtiön osakkeita, kun ajattelin, että sillä tavalla saan hajautetun salkun listaamattomia yhtiöitä kertasijoituksella. Iloinen uutinen oli se, että Before Holding oli saanut salkkunsa arvon kasvuun. Hallintayhtiön 16 osakesijoituksesta listaamattomiin firmoihin 9 on tuottanut turskaa (= markkinahinnan negatiivinen muutos hankintahintaan nähden); 6 listaamatonta osaketta on pysynyt plussalla; ja 1 on kolminkertaistunut. Tilintarkastaja on epäilemättä varmistanut, että näiden listaamattomien yhtiöiden markkinahinta on kahden desimaalin tarkkuudella oikein.

Etf-salkun raskain ratsu OMXH25 on noussut +13,08% vuoden alusta. Ulkomaisten indeksiosuuksien sarjassa kärkikamppailu kiristyy. IVZ Elwood Global Blockchain piiputtaa nyt kuin ketjupolttaja. Loppu- ja alkuvuoden kova vauhti on kostautunut. Etf on silti yhä 47.81% plussalla ostoajankohdastaan 25.11.2020. Mutta L&G Battery Value Chain pyyhkäisi jo sen ohi 49,82%:n tuotollaan (tosin osin ajallisen etumatkansa turvin, kun ostin sitä jo 4.11.2020). Nähtäväksi jää, kumpi on ykkösketju loppupeleissä.

Rahastosalkun painavin polle tuntee nyt painovoiman voiman. PYN Elite on jumittunut runsaaseen 400 euroon. Gravitaatio ei armahda keveintäkään rahastoa. OP-Kiina A on jämähtänyt ostohintaansa vajaaseen 700 euroon. ML Eläke+ on kuitenkin edennyt 2021 tasaisen varmasti 7,8%:n YTD-tuotollaan.

Hyvään päähän on nyt vaikea löytää muita kuin vappupalloja.

porssijorma kirjoitti:

Kerro ihmeessä lisää lopusta 70%:sta salkkuasi eli millaisia ETF:iä ja rahastoja, joista mainitsit, olet sinne valinnut ja ovatko ne buy-n-hold tyyppisiä säästöpossuja vai suoritatko niissäkin kierrätystä jos ei vuosituotto ole lähellä tai yli 15%? Tuo 70% osuushan sanelee kuitenkin aika paljon salkkusi kokonaistuotosta, eikö totta?

Vastaus kysymykseen ja erityisesti säästöpossuosuuteen on varmaan tullut ilmi rivien välistä tähän mennessä. Mutta täsmännetään vähän.

Koko salkussa asuntosijoitukset ovat selvimmin säästöpossuja. Ostan pitääkseni ne. Noudatan Mark Twainin neuvoa: Buy land, they’re not making it any more. Tekosaarista, maannousemasta, yms. ei silloin vielä tiedetty. Olen ostanut sijoitusasuntoja kasvukeskusten keskuksista ja loma-asuntoja meren rannalta. Ne eivät kuitenkaan ole puhtaasti sijoituskohteita, joilla pyrkisin ylittämään 15% p.a. tuoton. Se vaatisi parempaa paneutumista asiaan ja asuntosijoittamiseen. Raha kuitenkin sitoutuu kiviseiniin. Kun rakennus on seissyt pystyssä vuodesta 1926 tai 1853, se luultavasti pysyy paikallaan toisetkin sata tai kaksisataa vuotta (ellei syty sota, satu maanjäristys tai tipu meteori taivaalta). Jonkinlaista inflaatiosuojaa ja vuokratuloa ne tuottavat. Arvonnousua saa odottaa kauemmin. Mutta on niillä käyttöarvoakin. Kelpaavat jälkikasvun opiskelija-asunnoiksi, ystävien lomakohteiksi ja omaksikin iloksi.

Rahastot ovat toinen säästöpossu. PYN Elite on ollut vuodesta 2013 osta-pidä-ja-lisää -sijoitus. Niin kauan kuin rahasto tuottaa 15...20% vuodessa, en näe syytä luopua siitä. Salkunhoitajan vaihtuminen (kuolema), geopoliittinen mullistus (Vietnamin sota) tai poikkeuksellinen tilanne omassa salkussa tai elämässä saattaa pakottaa rikkomaan säästöpossun. ML Eläke+ pitää varani sisällään sopimuksen mukaan ainakin vuoteen 2029 ja mahdollisesti sen jälkeenkin. Lisäsijoituksia tai nostoja ei voi tehdä. Sijoituskohdetta saan silti vaihtaa. Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä: nykyisin kai kolme kohdetta, joista valita. Sijoitussidonnainen henkivakuutus on luonteeltaan samanlainen. Sopimus jatkuu vuoteen 2029 ilman lisäsijoituksia tai nostoja, mutta sijoituskohdetta voi vaihtaa halutessaan. Nämä kolme rahastoa ovat selvästi osta-ja-pidä -sijoituksia, joskin tuotto on tyypillisesti parempi kuin asuntosijoituksissa (ilman velkavipua).

Etf-sijoituksista OMXH25 on myös säästöpossu: arvo-osuustili on pantattu nykyisten ja tulevien lainojen lisävakuudeksi. Voin panna lisää rahaa säästöpossuun, mutta en voi myydä indeksiosuuksia pantatulta tililtä. Ulkomaiset etf:t sen sijaan kiertävät nopeammin.

Suomi-salkun listaamattomat osakkeet ovat jossain mielessä myös säästöpossuja: raha on niissä kiinni hamaan loppuun asti. Saako säästöjä possusta pois, onkin sitten vaikeampi kysymys. Aika näyttää.

Salkun kokonaisvuosituotto jää alle 15%:n, jos ja kun noiden säästöpossusijoitusten osuus on suuri koko salkusta. Siksi tarkoitus on kasvattaa aktiivisesti hoidettua osakesalkkua.

Vapun kunniaksi päästetään vilkkaammalla mielikuvituksella varustettu alter egoni Antti A. Pervonen spekuloimaan siman ja tippaleipäaivojen voimin muutakin maailman menoa kuin sijoitussalkkua. Aloitetaan ministerisalkusta.

Pentti Arvonen kommentoi EU:n elvytyspakettia Uudessa Suomessa:

”Unkari saa EUltä 7mrd€, ja poistaa näillä rahoilla tuloverotuksen alle 25-vuotiailta. Italia saa 173mrd€, ja korottaa lapsilisiä 250€/kk aina 21 ikävuoteen asti. Espanja saa 140mrd€, ja aloittaa 4-päiväisen työviikon kokeilut. Suomi maksaa 4,5mrd€, ja kiristää veroja, maksuja ja nostaa kansalaisten elinkustannuksia. Elämme syvän idiotismin aikaa. Nykyhallitus tuhoaa Suomen vuosikymmeniksi.”

Suomen huulipunahallitus saisi ottaa oppia konkretiasta Unkarilta, Italialta ja Espanjalta – vaikka eivät näidenkään maiden ehdotukset aivan loppuun asti ajatelluilta vaikuta.

Unkarille pisteen veronkevennysehdotuksesta. Tuloverotuksen poisto alle 25-vuotialta kannustaa nuoria tulonhankintaan ja helpottaa työllistymistä, jos pienemmästäkin palkasta jää jotain käteen. Toisaalta 18...24-vuotiaat (tai nuoremmat) saattavat hyötyä täysipäiväisestä opiskelusta enemmän kuin työnuran aloittamisesta aikaisin. Tätä paremmin saattaisi toimia yleinen ja yhtäläinen verovähennysoikeus: kun lapsuusiässä kulut ylittävät tulot, kansalaiselle kertyy (laskennallisia) tappioita, jotka sitten uran alkuvuosina saisi vähentää tuloista.

Italialle pisteet korotetuista lapsilisistä... aikuisille. Peräkamarin pojat ja tytöt kiittävät. Syntyvyyttä tämä tuki tuskin lisää. Parempi olisi jakaa lapsilisät etupainotteisesti. Unkarin mallissa perhe saa ”lapsilainan” (yli 30 000 euroa), joka lyhenee, kun lapsia syntyy, ja kolmannesta lapsesta laina annetaan anteeksi kokonaan. Neljännestä lapsesta äiti vapautuu tuloveroista loppuiäkseen. Jne. Unkarissa perhepoliittinen tuki on kääntänyt syntyvyyden nousuun: Mutta ei aivan pikku rahoilla: siihen käytetään 4,7% BKT:sta.

Espanjalle pisteet lyhennetystä työviikosta. Kyllä 40 tuntia töitä ehtii neljässäkin päivässä paiskia. Työaikojen joustavuus saattaisi sopia paremmin turismista toimeentulonsa hankkivalle maalle. Joskus viikossa riittää töitä vain yhdelle päivälle (korona-aikana), toisinaan taas töissä kuluu koko seitsenpäiväinen viikko. Näiden keskiarvo on toki tuo neljä päivää.

Suomen hallituksen punavihersiirtymän sijasta katselen mieluummin punaisten ja vihreiden haalareiden siirtymistä Ullanlinnanmäelle.

Hauskaa vappua!