Uusköyhyys

Yhteiskunnan pitäisi kiittää sinua, kun teet arvokasta työtä! Sitä odotellessa sanon omasta puolestani, että tämä on juuri sitä ruohonjuuritason työtä, jota tässä(kin) maassa tarvitaan kipeästi. Hienoa, että näet vaivaa!

Mitä tulee henkilökohtaisen taloudenpidon opettamiseen koulussa niin enempää en voisi olla samaa mieltä. Omat kouluajat on jo kauempana takana päin eli relevanttia tietoa ei ole, mutta olen keskustelua julkisuudessa seurannut, niin ei taida olla hurraamista siinä kuinka asia nykyään makaa. Täydellisessä maailmassa ihmiset pääsisivät talouden perusteiden kertausharjoituksiin viiden vuoden välein.

En toisaalta ymmärrä, mitä muuta "talouskäsitykseen" tarvitaan kuin ynnä- ja poislaskun osaaminen ja vähän tervettä järkeä. Okei, jos on lainoja tai sijoituksia, niin prosenttilasku on hyvä myös osata.

Jos vielä sattuu olemaan excel tai libreoffice ja osaa sitä edes auttavasti käyttää, niin oma talous pitäisi olla mahdollista pitää ihan hyvin hanskassa (tai ilmankin, faijavainaa pärjäsi suurimman osan elämästään ruutuviholla ja laskimella, sitä ennen laskutikulla).

Ongelma on se, että ihmiset eivät _halua_ tietää mihin heillä on varaa ja miten omaa taloutta pitäisi hoitaa. Lähipiirissäkin on hyvin koulutettuja henkilöitä, jotka ovat keskituloisia ja joille säännöllisesti tulee yllätyksenä, kun rahat loppuvat. Se taas ei johdu mistään muusta kuin siitä, ettei viitsitä ennakoida tulevaa kassavirtaa. Normijampalla tulot ovat ihan helvetin hyvin ennustettavissa, ja välttämättömät menotkin useimmiten melko tarkkaan. Sen jälkeen on ihan triviaalia laskea riittääkö rahaa heräteostoksiin vai ei, mutta kun ei haluta.

Tottakai joskus tulee ylläreitä, joihin ei vaan ole voinut varautua. Useimmiten kuitenkin ei.

Ei mulla muuta.

Hyviä kommentteja. Tuo pitänee paikkaansa ettei haluta kohdata sitä todellisuutta että siihen ylimääräiseen ravintola-iltaan tai kenkiin ole varaa. Käytännössä siis eletään luotolle omalta tililtä.

Eräs uusköyhyyden muoto muuten on se, että ollaan hyvätuloisia, mutta LUULLAAN olevamme köyhiä. Pääosin johtuu siitä, että työkaverit tai tutut ovat a) hyvätuloisempia b) elävät enemmän luotolle.

Toisaalta kyllä yritysten markkinointiyksikötkin ihan ok:sti opettavat ihmisille että tuotteita on järkevää (ja kivaakin) ostaa. Raha kiertää yhteiskunnassa, ihmiset pysyvät toimeliaina ja valtio saa siivunsa.

Ei kai sellaista yhteiskuntaa kukaan haluaisi, jossa kansalaiset tyytyväisinä myhäilisivät rahojensa päällä, laittamatta tikkua ristiin kulutusyhteiskunnan ylläpitämiseksi.

Vai meneekö tuossa ajatus jotenkin pieleen? :)

Viltsu kirjoitti:

Toisaalta kyllä yritysten markkinointiyksikötkin ihan ok:sti opettavat ihmisille että tuotteita on järkevää (ja kivaakin) ostaa. Raha kiertää yhteiskunnassa, ihmiset pysyvät toimeliaina ja valtio saa siivunsa.

Ei kai sellaista yhteiskuntaa kukaan haluaisi, jossa kansalaiset tyytyväisinä myhäilisivät rahojensa päällä, laittamatta tikkua ristiin kulutusyhteiskunnan ylläpitämiseksi.

Vai meneekö tuossa ajatus jotenkin pieleen? :)

Kuluttaminen ok, ylikuluttaminen tietämättään ei niinkään ok.

Hyvä taloudenpito vaatii itsekuria.
Tämä vaatimus on suurin kynnys monille. Lisäksi taustasta/luonteesta johtuvat erot suhteessa rahaan tuovat oman psykologiansa.

Sukupolvettuneet köyhät (Matalat tulot, lapsuus matalien tulojen parissa). Luottamus siihen että rahaa oikeasti voi säästää on usein matala, ei järkevän rahankäytön malleja, usein myös useita "parempia" kohteita kilpailemassa jokaisesta eurosta, joita suojellaan käyttämällä ne pois.

Köyhähköt köyhät (Matalahkot tulot, niihin suhteutettuna korkeat(turhat) menot). Ovat usein impulsiivisia kuluttajia, rahankäyttö on usein merkittävä osa "hyvää oloa" elämässä. Ongelma budjetin laadinnassa koska "yllättävät" menot joilla tasoitetaan mielialan heilahteluja sotkevat asiat.

Hyvätuloiset köyhät (Hyvät tai erittäin hyvät tulot, korkeat menot). Usein taustalla nousu ylempiin tuloluokkiin. Peilataan oma kulutus oman "viiteryhmän" mukaan. Usein vielä merkittävästi itseä hyvätuloisempiin, nousu korkeaan luokkaan koetaan oikeuttavan monien symbolien hankinnan velaksi. Isot lainat asuntoon, veneeseen ja pariin autoon ja raha ei tunnu riittävän mihinkään.

Ongelmaksi muodostuu siis usein se että raha säästössä ei tunnetasolla tyydytä. Varsinkin summien ollessa pieniä niiden makaaminen tilillä/pienissä sijoituksissa voi pahimmillaan johtaa negatiivisiin tunnekokemuksiin (Sijoitukset laskevat, pankki "huijaa" rahat sijoitustuotteeseen jonka ehdot tuntuvatkin myöhemmin hunoilta, puoliso "investoi" säästöt remonttiin jne.) Hyvin tunnettuja ovat myös heuristiikat jotka priorisoivat asioiden saamista käteen heti, vs. kun niihin on varaa. Tämä taas ajaa helposti ostamaan asioita velaksi, ottamaan pikavippejä mukavaa aikaa varten jne.

Kestävät muutokset näihin voivat onnella olla ihan muutaman keskustelun ja rakennetun budjetin tasoisia. Mutta monille tunteet ja taustan huomiotta jättävä apu on täysin hyödytöntä. Kulutustottumusten rehellinen seuranta, uusien käyttäytymismallien opettelu sekä palkitsevuuden rakentaminen säästäväisempään elämään voivat näissä tapauksissa olla parempia (Mutta raskaammin toteutettavia) lähestymistapoja.

Sekä Kahnamanin ja kump. Thinking Fast and Slow että erityisesti sen ajatusten yhdistäminen Angela Duckworthin - Grittiin ovat vaikuttaneet tässä esitettyihin pohdintoihin.
https://www.amazon.com/Grit-Passion-Perseverance-Angela-Duckworth/dp/15…

Kiinnostavan olonen opus toi Gritti

Pitääpä vielä linkata tänne Daytraderin mainio raapustus aiheesta: https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/taloudellinen-lukutaido…

Btw onkohan kansakunnan säästäväisyydellä tai yhä järkevämmäksi muuttuvalla taloudenpidolla oikeesti häviäjiä pitkällä tähtäimellä tai keitä ne vois olla?

Mitenköhän valtiovalta tai valtion velkojat, jos miettis että kansakunta on joko hiton taitavasti säästäviä tarkan markan miehiä ja naisia, tai vaihtoehtoisesti enempi markkinoiden vietävissä ja ilman osaamista säästämiseen / ehkä köyhempiä ja paniikissa duunia vääntäviä jotta sais vaikka ne uusiempien trendien mukaiset tavarat hankittua?

Milläköhän efortilla kouluihin tosiaan sais tällaista säästämistä mukaan opetusohjelmiin / mistä naruista pitäis vetää.

Jos jengi vaikka ottais yhteyttä päättäjiin ja selvitetään oikeasti että mistä johtuu, tai että A) missä määrin tätä on mietitty ja B) kuinka lähellä on ollut opetusohjelmiin pääsyä ja C) mitkä aineet ois ajanu edelle / mistä aineista ois jouduttu luopumaan, tai D) minkä aineiden oheen tällasta vois laittaa? Ehkä vaihtoehtoisena jonkin vapaaehtoisen kansantaloustieteen oheen lukiohin ensin ja sit siitä pikkuhiljaa peruskouluihin tms? Lopulta sit tietty ekaluokkalaisillekin vois opettaa vähän taloudellisen ajattelun alkeita simppeleillä esimerkeillä vaikka parinkyt vuoden päästä.

Täältä http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/perusopetus/opetussuunnitelma_j… löytyy ainakin tällanen mailiosoite kuin opetushallitus at oph.fi - ehkä sieltä voisi tiedustella, tai mitkäköhän vois olla parempia kanavia... no lähetin ainakin ton Daytraderin artikkelin sinne

Nagamorich kirjoitti:

Eräs uusköyhyyden muoto muuten on se, että ollaan hyvätuloisia, mutta LUULLAAN olevamme köyhiä. Pääosin johtuu siitä, että työkaverit tai tutut ovat a) hyvätuloisempia b) elävät enemmän luotolle.

Hauska pointti, itse olen huomannut saman ilmiön. Toinen asia mihin helposti herpaantuva huomioni aika-ajoin kiinnittynyy on miten monet kuvittelevat keskiluokkaisen elämän olevan ihan perustarve jokaiselle. Tarkoittaen miten normaalituloiset ei pärjää millään kun pitäisi olla hieno auto, kämppä ja kaksi ulkomaanmatkaa joka vuosi. Ilman näitä on elämä silkkaa kituuttelua.