Kolumni: Työn orjat sorron yöhän jääkää

[quote] Li Andersson saattaa hyvin tuoda Vasemmistoliitolle lisäkannatusta, koska on erittäin taitava puhumaan veden viiniksi. Katselin haastattelunpätkän, jossa se vakavalla naamalla selitti, miten työttömyys hoituu, kun siirrytään kuusituntiseen työpäivään. Tällaiselle poliittiselle sanomalle on tilausta, koska kukapa ei haluaisi tehdä vähemmän töitä ja saada samaa palkkaa?

En tiedä mitä Li Andersson on tarkkaan ottaen sanonut, mutta jossain määrin olen samaa mieltä siitä, että työttömyystilannetta voidaan parantaa esimerkiksi lyhentämällä työpäivän pituutta. Tämä johtuu siitä tosiasiasta, että tarjolla oleva työ yksinkertaisesti vähentyy automaation myötä. Tämä on fakta, jota tuskin kukaan kiistää? Kun tarve ihmisen tekemälle työlle vähentyy kokoajan, tulisi meidän jollain keinolla huolehtia siitä, että tuo jäljellä oleva työ jakautuu kaikille työikäisille, eikä pelkästään osalle heistä.

Se että pidämme väkisin kiinni vanhasta 40h työviikosta johtaa siihen, että yhteiskunta tulee jakautumaan niihin hyväosaisiin joilla on työtä, ja niihin huono-osaisiin, jotka ovat jääneet työelämän ulkopuolelle. Tämä ei ole toivottavaa. Kokonaisuuden kannalta olisi järkevää pyrkiä kehittämään työmarkkinoita siihen suuntaan, että kaikki pääsevät osallistumaan työn tekemiseen – sen työn, jonka määrä on kokoajan vähenemässä.

Itse en kannata tällaista keskusjohtoista sääntelyä, jossa asetetaan jokin tiukka muotti – olkoon se sitten 8h työpäivä tai 6h työpäivä. Työmarkkinoiden tehokkuus kärsii väistämättä tällaisesta keskusjohtoisesta ohjauksesta. Antaa markkinatalouden ohjata työn kysyntää ja tarjontaa. Minä kannatan sitä, että lähdemme purkamaan vanhanmallista jäykkää työoikeudellista sääntelyjärjestelmäämme, lisäämme sopimusvapautta. Meidän pitäisi tehdä työntekijöistä enemmän yrittäjän kaltaisia taloudellisia toimijoita, jotka kantavat itsekin jonkinlaista riskiä omasta toimeentulostaan. Tämä lisäisi taloudellista tehokkuutta, kun jokainen pyrkisi entistä tehokkaammin allokoimaan omia resurssejaan oikeaan kohteeseen. 

Tällainen muutos olisi tietysti hyvin dramaattinen, kun yhtäkkiä perusduunarinkin tulisi ottaa niin paljon vastuuta itsestään. Tämän vuoksi ehdottaisin perustulon käyttöönottamista. Perustulo tarjoaisi kaikille työikäisille turvaverkon, jonka varaan voisi sitten laskea. Perustulon päälle jokainen voisi sitten hankkia lisätoimeentuloa työmarkkinoilta. Kyvykkäät henkilöt löytävät helposti työtä. Vähemmän kyvykkäätkin löytävät aina pätkätöitä sieltä täältä. Pitäisi unohtaa, että ei pätkätyön tarvitse olla mikään mörkö. Yhdessä perustulon kaltaisen turvaverkon kanssa pätkätyö olisi juuri se dynaamisuutta lisäävä palanen taloudellisessa palapelissä, joka toisi lisää tehokkuutta työmarkkinoiden toimivuuteen.

Minä uskon, että tällainen uudistus lisäisi suomen kilpailukykyä merkittävällä tavalla. Valitettava tosiasia tietysti on, että tällainen reformi olisi kenties mittavin lainsäädäntöuudistus, jonka itsenäinen suomi olisi koskaan nähnyt. Tällainen ei tapahdu yhdessä yössä. Todennäköisesti ei edes vuosikymmenessä.

Valpuri]

[quote kirjoitti:

 Li Andersson saattaa hyvin tuoda Vasemmistoliitolle lisäkannatusta, koska on erittäin taitava puhumaan veden viiniksi. Katselin haastattelunpätkän, jossa se vakavalla naamalla selitti, miten työttömyys hoituu, kun siirrytään kuusituntiseen työpäivään. Tällaiselle poliittiselle sanomalle on tilausta, koska kukapa ei haluaisi tehdä vähemmän töitä ja saada samaa palkkaa?

En tiedä mitä Li Andersson on tarkkaan ottaen sanonut, mutta jossain määrin olen samaa mieltä siitä, että työttömyystilannetta voidaan parantaa esimerkiksi lyhentämällä työpäivän pituutta. Tämä johtuu siitä tosiasiasta, että tarjolla oleva työ yksinkertaisesti vähentyy automaation myötä. Tämä on fakta, jota tuskin kukaan kiistää? Kun tarve ihmisen tekemälle työlle vähentyy kokoajan, tulisi meidän jollain keinolla huolehtia siitä, että tuo jäljellä oleva työ jakautuu kaikille työikäisille, eikä pelkästään osalle heistä.

Se että pidämme väkisin kiinni vanhasta 40h työviikosta johtaa siihen, että yhteiskunta tulee jakautumaan niihin hyväosaisiin joilla on työtä, ja niihin huono-osaisiin, jotka ovat jääneet työelämän ulkopuolelle. Tämä ei ole toivottavaa. Kokonaisuuden kannalta olisi järkevää pyrkiä kehittämään työmarkkinoita siihen suuntaan, että kaikki pääsevät osallistumaan työn tekemiseen – sen työn, jonka määrä on kokoajan vähenemässä.

Itse en kannata tällaista keskusjohtoista sääntelyä, jossa asetetaan jokin tiukka muotti – olkoon se sitten 8h työpäivä tai 6h työpäivä. Työmarkkinoiden tehokkuus kärsii väistämättä tällaisesta keskusjohtoisesta ohjauksesta. Antaa markkinatalouden ohjata työn kysyntää ja tarjontaa. Minä kannatan sitä, että lähdemme purkamaan vanhanmallista jäykkää työoikeudellista sääntelyjärjestelmäämme, lisäämme sopimusvapautta. Meidän pitäisi tehdä työntekijöistä enemmän yrittäjän kaltaisia taloudellisia toimijoita, jotka kantavat itsekin jonkinlaista riskiä omasta toimeentulostaan. Tämä lisäisi taloudellista tehokkuutta, kun jokainen pyrkisi entistä tehokkaammin allokoimaan omia resurssejaan oikeaan kohteeseen. 

Tällainen muutos olisi tietysti hyvin dramaattinen, kun yhtäkkiä perusduunarinkin tulisi ottaa niin paljon vastuuta itsestään. Tämän vuoksi ehdottaisin perustulon käyttöönottamista. Perustulo tarjoaisi kaikille työikäisille turvaverkon, jonka varaan voisi sitten laskea. Perustulon päälle jokainen voisi sitten hankkia lisätoimeentuloa työmarkkinoilta. Kyvykkäät henkilöt löytävät helposti työtä. Vähemmän kyvykkäätkin löytävät aina pätkätöitä sieltä täältä. Pitäisi unohtaa, että ei pätkätyön tarvitse olla mikään mörkö. Yhdessä perustulon kaltaisen turvaverkon kanssa pätkätyö olisi juuri se dynaamisuutta lisäävä palanen taloudellisessa palapelissä, joka toisi lisää tehokkuutta työmarkkinoiden toimivuuteen.

Minä uskon, että tällainen uudistus lisäisi suomen kilpailukykyä merkittävällä tavalla. Valitettava tosiasia tietysti on, että tällainen reformi olisi kenties mittavin lainsäädäntöuudistus, jonka itsenäinen suomi olisi koskaan nähnyt. Tällainen ei tapahdu yhdessä yössä. Todennäköisesti ei edes vuosikymmenessä.

Tykkäsin kovasti kaikesta muusta paitsi ekasta kahdesta kappaleesta. Ekaksi kommentti niihin:

Työn määrä ei ole vakio. Otetaan superkonkreettinen esimerkki. Jenkeissä meillä on lasten ja kodinhoitaja joka haluaa tehdä paljon tunteja (just tuolla naureskelee kolmen pienen kanssa) ja me mielellään maksetaan jokaisesta tunnista minkä haluaa tehdä. Nannymme saa aina vapaata kun pyytää ja tienaa aika massiivisesti - satoja kertoja enemmän, kuin lähtömaansa average.  Tekee lifechanging money koko suvulleen as I write this. Win fukking win. Suomessa tätä ei toki voisi lain puitteissa näin tehdä, eihän työntekijä voi haluta tienata 60-70h viikossa. Jenkeissä voi ja tehdään, tunteja tulee hänelle 200-300 kuussa. Kuten useimmille kollegoilleen.

Esimerkki ei muuten ole imo anomalia: hyvinvointivaltion purku on nyt jo tuonut takaisin kaikenlaista kotityötä (esim. päivähoitorinkejä) ja tämän työn määrä on HYVIN joustavaa sihteessa siihen, kuinka paljon voi paikallisesti sopia. Liitolile kylläkin olisi tarvetta estämään riistocaset joista Suomessa oon kuullut...tarkoitan siis että neuvotteluasema on epätasainen ja käytetään sitä hyväksi.

On absurdia, että byrokratiamylly pyrkii rajoittamaan työntekijöiden työhaluja. Onneksi lapsuudessani löysin pimeitä töitä tehtaasta koska laki tuskin olisi joustanut siihen, että painan 15.30-22 duunia - koulupäivisin. Niitä tyynyjä ja täkkejä ei olisi tehnyt kukaan muu sillä hinnalla että olisi markkinoilla mennyt kaupaksi (siis kirjaimellisesti Markkinoilla, torimyyjä osti ja myi 10mk tyyny, 40mk täkki) ja sekin työ olisi jäänyt tekemättä jos olisi antanut byrokratiamyllyn päättää että win-win kuviota ei saa tehdä (viittaan nyt siis työaikoihin 14 vuotiaalle, en pimeään työhön).

----

Perustulokelallesi +++. Jo 90-luvulla meinasin tehdä graduni Soininvaaran "Hyvinvointivaltion Oloonjäämisopin" pohjalta. Näen perustulon realistisimmaksi malliksi säilyttää hyvinvointivaltio ja jos AY-siipi pysyy oppositiossa niin sille on outtejakin. Epätoivoiset tilanteet voivat tehdä luovista ratkaisuista mahdollisia.

Tilannehan on jo nyt  se, että aivovuoto on suurta Suomesta poispäin. Ja se kiihtyy kokoajan kun Suomi näivettyy. Jos AY-liikettä ei laiteta realiteettien eteen hallituksen taholta niin se tapahtuu sitten luonnollista kautta eli kun huomataan, että Suomessa on lähinnä vanhuksia, lapsia ja niitä työntekijöitä, jotka ei globaaleilla markkinoilla pärjää. Silloin koko Suomessa käy kuten 60-70-luvuilla syrjäkylissä. Viimeinen sammuttaa valot. Siihen ei ylimitoitettukaan tukilakko paljon auta.

[quote]Työn määrä ei ole vakio

Jos ymmärrän oikein, että tarkoitat tällä sitä, että eri työntekijät haluavatkin tehdä eri määrän työtä viikossa?

Tätähän minäkin koitin juuri sanoa. Jottei syntyisi väärinkäsityksiä, niin haluan korostaa, että eihän minulla ole ollenkaan mitään tuollaista esimerkin mukaista 60-70h työviikkoa vastaan. Niin kauan kuin tämä on aidosti työntekijän itsensä tahto, niin antaa palaa vain. Minähän koitin juuri vastustaa ajatusta siitä, että keskusjohtoisesti valtio tai työmarkkinajärjestöt päättäisivät työajoista työntekijöiden puolesta turhan jäyköillä raameilla. Jos nyt tuota kysymystä halutaan käsitellä aavistuksen pidemmälle, niin täytyy kuitenkin muistaa, että Yhdysvaltojen kaltaisessa yhteiskunnassa 60-70h viikko, ei aina ole työntekijälle oma valinta, vaan se voi joissakin tapauksissa olla myös pakon sanelema realiteetti. Työntekijän neuvotteluasema voi olla niin alisteinen työnantajaansa nähden, että 70h viikkoon on vain pakko suostua saadakseen ylipäätänsä mitään kodinhoitotyötä. En missään nimessä väitä, että teidän tilanteessa olisi kyse tästä – uskon että kyse on hyvästä yhteistyösuhteesta. Haluan nyt keskustella tässä makrotasolla, enkä yksittäistapauksien kautta.

Perustulo loisi tähän neuvotteluasemaan kuitenkin mekanismin joka takaisi sen, että työntekijän ei tarvitse suostua aivan mihin tahansa, ja hänellä olisi myös varaa kieltäytyä sellaisista työtarjouksista joihin hän ei halua suostua. Turvaverkkona perustulo tarjoaisi hieman paremman neuvotteluaseman työntekijöille, loput hoituu sitten markkinatalouden mekanismeilla.

Valpuri]

[quote]Työn määrä ei ole vakio[/quote kirjoitti:

Jos ymmärrän oikein, että tarkoitat tällä sitä, että eri työntekijät haluavatkin tehdä eri määrän työtä viikossa?

Sitä ja myöskin sitä, että työntekijöiden(kin) tarpeet vaihtelevat muutenkin. Eli pelkästään työnantajat eivät kaipaa vapautta tiukasta sääntelystä.

Mutta joo, erittäin samaa mieltä Perustulosta. 

Valpuri kirjoitti:

Tämä johtuu siitä tosiasiasta, että tarjolla oleva työ yksinkertaisesti vähentyy automaation myötä. Tämä on fakta, jota tuskin kukaan kiistää? Kun tarve ihmisen tekemälle työlle vähentyy kokoajan, tulisi meidän jollain keinolla huolehtia siitä, että tuo jäljellä oleva työ jakautuu kaikille työikäisille, eikä pelkästään osalle heistä.

Se että pidämme väkisin kiinni vanhasta 40h työviikosta johtaa siihen, että yhteiskunta tulee jakautumaan niihin hyväosaisiin joilla on työtä, ja niihin huono-osaisiin, jotka ovat jääneet työelämän ulkopuolelle. Tämä ei ole toivottavaa. Kokonaisuuden kannalta olisi järkevää pyrkiä kehittämään työmarkkinoita siihen suuntaan, että kaikki pääsevät osallistumaan työn tekemiseen – sen työn, jonka määrä on kokoajan vähenemässä.

Oon samaa mieltä siitä mihin työmarkkinat on menossa, mutta aivan eri mieltä tosta ratkaisusta.

-Töiden pilkkominen useammalle ihmiselle kuin tehokkaan pituinen työpäivä edellyttäisi laskee Suomen mahdollisuuksia globaalissa kilpailussa, ja sitä kokonaishyvinvointia mikä meillä on täällä jaettavana

-Ne automaatiosta jäljelle jäävät työt ovat sellaisia, ettei niitä kuka tahansa pysty tekemään. Ensimmäisenä poistuvat työt joissa tarvitaan vähiten älyä, sopeutumiskykyä, luovuutta. (Myöhemmin poistuvat lähes kaikki loputkin). Suuri osa ihmisistä ei yksinkertaisesti ole kovin älykkäitä, luovia, tai erityislahjakkaita jollain muulla hyödyllisellä mittarilla. Jakamalla väkisin töitä ihmisille joilla ei riitä niihin lahjat saadaan sekä onnettomia ihmisiä että hävitään paljon lisää tehokkuutta.

En todellakaan tiedä miten selvitään siitä siirtymäkaudesta kun työntekoon pitäisi vielä erikseen kannustaa ettei Suomi menisi vararikkoon globaalissa kilpailussa, mutta työttömyys pitäisi silti poistaa nykyisestä paariastatuksesta ja mahdollistaa mielekäs elämä myös pitkäaikaistyöttömille, koska työllisyys ei yksinkertaisesti ole realistinen vaihtoehto isolle osalle, mutta vähenevien työtehtävien pilkkominen pienempiin osiin ei ole toimiva ratkaisu.

JR kirjoitti:

Oon samaa mieltä siitä mihin työmarkkinat on menossa, mutta aivan eri mieltä tosta ratkaisusta.

-Töiden pilkkominen useammalle ihmiselle kuin tehokkaan pituinen työpäivä edellyttäisi laskee Suomen mahdollisuuksia globaalissa kilpailussa, ja sitä kokonaishyvinvointia mikä meillä on täällä jaettavana

-Ne automaatiosta jäljelle jäävät työt ovat sellaisia, ettei niitä kuka tahansa pysty tekemään. Ensimmäisenä poistuvat työt joissa tarvitaan vähiten älyä, sopeutumiskykyä, luovuutta. (Myöhemmin poistuvat lähes kaikki loputkin). Suuri osa ihmisistä ei yksinkertaisesti ole kovin älykkäitä, luovia, tai erityislahjakkaita jollain muulla hyödyllisellä mittarilla. Jakamalla väkisin töitä ihmisille joilla ei riitä niihin lahjat saadaan sekä onnettomia ihmisiä että hävitään paljon lisää tehokkuutta.

En todellakaan tiedä miten selvitään siitä siirtymäkaudesta kun työntekoon pitäisi vielä erikseen kannustaa ettei Suomi menisi vararikkoon globaalissa kilpailussa, mutta työttömyys pitäisi silti poistaa nykyisestä paariastatuksesta ja mahdollistaa mielekäs elämä myös pitkäaikaistyöttömille, koska työllisyys ei yksinkertaisesti ole realistinen vaihtoehto isolle osalle, mutta vähenevien työtehtävien pilkkominen pienempiin osiin ei ole toimiva ratkaisu.

Perusteltu näkemys tuokin ja hyvää keskustelua. Minun idehan ei siis ollut se, että työpäivää välttämättä lyhennettäisiin tai että työtä väkisin jaettaisiin kaikille. Ideani oli yksinkertaisesti se, että antaa markkinatalouden huolehtia siitä kuinka työ jakautuu työikäisten kesken. Se, että ylläpidämme väkisin 40h työviikkoa estää markkinatalouden toteutumisen. Myös se, että väkisin lyhennämme työviikkoa estää tämän. 

Työelämän mekanismit ovat niin monenlaisia, että on vaikea ennustaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hyvä esimerkki on vaikkapa valokuvaus. Etenkin journalistivalokuvaaja on jo uhanalainen laji tällä hetkellä. Jos muistan oikein, niin STT-lehtikuva laittoi äskettäin kaikki työsuhteiset valokuvaajansa pihalle ja ostaa jatkossa kaikki kuvansa ulkopuolisilta elinkeinonharjoittajilta ja muilta yksityisiltä. Tämä on esimerkki työstä joka jakautuu käytännössä koko väestölle. Kaikella kansalla on nykyään kamerakännykät taskussaan joilla saa journalismin tarpeisiin riittävän laadukkaita kuvia. Uutiskuvissahan substanssi on tärkeää, ei niinkään kuvan tekninen toteutustapa. Nykyään uutiskuvia ostetaan vähän mistä milloinkin. Niin ikään erilaiset kuvapankit ovat mullistaneet koko alan. Kuka tahansa voi ladata kuvapankkiin omia kuviansa, ja saada palvelun kautta pienen korvauksen joka kerta kun joku media haluaa käyttää tuota kuvaa. Kuvapankit jakavat samalla tavalla valokuvausammatin pieniin palasiin. Ajatuksesi siitä, että työn pitäminen kaikista etevimpien valokuvaajien tehtävänä ei pidä tässä tapuksessa lainkaan paikkaansa. Eri asia on, että jotkin erityisosaamista vaativat tilaustyöt valokuvausalalla hoitaa niihin erikoistunee spesialistit. Erikoistuminen on must. Joku erikoistuu kuvaamaan kelloja toinen erikoistuu kuvaamaan arkkitehtuuria. Näissä hommissa asia toimii täysin päinvastoin. Tällaisella marginaalialalla lähestulkoon koko bisnes voi jakautua ihan muutaman kovan osaajan hommaksi.

Minä en usko, että työ tulee automaation myötä loppumaan samassa tahdissa, vaan uskon, että tilalle tulee jotain uudenkaltaista työtä. Laitan tähän mm. Colin Clarkin kehittämän Three sector modelin, joka kuvaa erilaisten työelämän sektoreiden kehitystä ajan kuluessa. Primaari sektori on alkutuotanto (esim. maatalous) Sekundääri teollisuus, Tertiääri on palvelut. Uutena sektorina voidaan tällä hetkellä jo nähdä ns. kvartääri sektori, joka on erilaiset IT-palvelut, bloggaukset jne.

Mistä tiedämme, miten talous kehittyy jatkossa? Kvartääri sektori voi kasvaa hyvinkin korkeaksi, ja mikään ei viittaa siihen, etteikö talouteen kehittyisi myöhemmin viides kuudes ja seitsemäskin sektori. Näitä odotellessa voi toki kestää vuosisatoja, ja näiden pohtiminen meneekin jo hieman scifi hommiksi.

Ja sen verran tuosta kuvaajasta – joka lienee melko vanha kuva – että itse piirtäisin tuon tertiäärin sektoriin samanlaisen alaspäin notkahtavan käyrän kuin sekundäärissä on aiemmin ollut. Juuri tuo tertiääri sektori ottaa käsittääkseni koviten takkiin juuri nyt teknologian kehittymisen myötä.

Ihmettelin jossain vaiheessa, että miksi PS ei ole ottanut työttömyyden puolitusta taannoisen SMP:n tavoin vaaliaseeksi. Se olisi nyky-yhteiskunnassakin aika toimiva ase ainakin yksissä vaaleissa. Työttömyys on myös yksi niistä harvoista aiheista joista kaikki ovat samaa mieltä. Eli se on ongelmista suurimpia ja aiheuttaa sekä kateutta, että katkeruutta.

Oma mallini puolitukseen tai jopa surempaankinn poistoon olisi seuraava:

Muutettaisiin kaikki työttömyyskorvaukset ja muut sosiaalituet työoikeuksiksi. Lisäksi määrättäisiin joku kiva minimipalkka, vaikka 12e/t.

Sen sijaan, että joku työtön saa nyt tonnin kuussa olisi hänelle myönnetty 83,3t työoikeus. Näitä jakaisi työvoimatoimistot. Työvoimatoimistoille paikkoja voisivat ilmoittaa esim. kaikki yleishyödylliset organisaatiot ja sen lisäksi firmat. Firmojen osalta joku ajan myötä säätyvä raja, jossa firma saa tietynlaista tukea työoikeuksellisen palkkaamisesta. Mitä enemmän näitä oilsi, niin sen pienempi tuki firmalle olisi.

Töitä ei olisi pakko tehdä kenenkään, mutta rahaakaan ei ilman tulisi. Työkyvyttömille tietenkin pitäisi olla turvaverkko ja avustusta saisi lääkärintodistuksella. Tuohon samanlaiset VP/VUP ym. systeemit kuin armeijassa.

Eli käytännössä kansalaispalkka, mutta ei ilmaiseksi vaan työtä vastaan.

Tavallaanhan meillä on hieman tuollainen Kilpparin kaavailema järjestelmä jo olemassa. Sitä kutsutaan kuntouttavaksi työtoiminnaksi. Jos kunta ei järjestä pitkäaikaistyöttömälle kuntouttavaa työtoimintaa, niin se joutuu maksamaan puolet pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuesta. Kun työtoimintaa järjestetään, niin kunta vapautuu tästä maksuvelvollisuudesta ja saa sen lisäksi valtiolta 10,09 euroa päivässä työllistämiskorvausta jokaista kuntoutettavaa kohti. Valtio antaa kunnille eräänlaisen työsetelin ja edellyttää työn järjestämistä.

Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuminen on tietysti vapaaehtoista, mutta osallistumatta jättäminen voi aiheuttaa jonkinlaista tukien jäädyttämistä ja karensssia. Ongelmana on, että tällainen työtoiminta ei saa vääristää kilpailua ja siksi kunnilla on usein vaikeaa keksiä, millaista työtä nämä työttömät pitäisi laittaa tekemään. Periaatteessa monet kunnat sanovat järjestävänsä näille pitkäaikaistyöttömille avustavia töitä erilaisissa kunnan tai valtion virastoissa. Käytännön tarinat kertovat, että kunta ottaa tuon tuen valtiolta, ja työttömät käytännössä käyvät täyttelemässä ristisanatehtäviä ja polttelemassa tupakkia jossain kunnan järjestämässä työkeskuksessa. 

Tuollainen "pakkotyö" on kuitenkin käytännössä todella ongelmallinen juttu. Mitä työtä nuo henkilöt laitettaisiin tekemään? Miten voit saada täysin epämotivoituneen työntekijän työpanoksen jollain tavalla tuottavaksi? 

Olen tiennyt, että maailmassa on vielä järkidemareitakin, mutta Antti Rinteen SDP:ssä he eivät ole vallassa. Tämän toivoisin kovasti tapahtuvan demareissa:
http://www.talouselama.fi/uutiset/kalevi+sorsa+saation+tutkija+sosiaali…
"Tilanteessa, jossa suunta eteenpäin ei ole ollut selvillä, vasemmistolla on ollut taipumuksena haikailla vanhoja aikoja takaisin. Vanhat ajat eivät kuitenkaan palaa."
Melko mullistava näkemys vasemmistotutkijalta. Ja toki erityisen nerokas siksi, että vastaa omaani.

Kirjoitin: "P.P.S. Toivottavasti Sipilällä on enemmän munaa kuin edeltäjillään Vanhasella ja Aholla, eikä pakita, kun punaliput alkavat liehua toreilla."

Pakitti se: "Juha Sipilän hallitus on päättänyt luopua paikallisen sopimisen edistämisestä erillisellä lainsäädännöllä." 

Pokeritietoon kirjoitin 22.4.2015: "Ennuste tulevaksi vaalikaudeksi: Mitään ainakaan rakenteisiin puuttuvaa yhteiskuntasopimusta ei tule. Yleislakkouhka sen sijaan tulee, kun oikeistohallitus yrittää heikentää ay-liikkeen asemaa. Sipilä lopulta pakittaa ay-liikkeen edessä. Demarit vaihtavat puheenjohtajaa ja voittavat vaalit neljän vuoden päästä."

Alkaa olla alkuosa oikein. Epävarminta täydellisessä osumassa on, tajuavatko demarit tosiaan vaihtaa puheenjohtajaa.