Lähes kaikki muut pokerinpelaajat selkeästi omaavat etua NFL:ään, NBA:han kuin Valioliigaankin kotimaan sarjoista puhumattakaan. Eivät kai ne muuten niitä niin innokkaasti isolla rahalla betsaisi.
Itse lyön urheiluvetoja hyvin harvoin. En kuvittele omaavani sellaista tietoa tai osaamista, jolla voisi jatkuvaa voittavaa vedonlyöntiä harjoittaa. Pystyisin kaiken järjen mukaan kouluttamaan itsestäni voittavan urheiluvedonlyöjän, mutta
viimeisten tietojen mukaan vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Minulla on pöydällä 15 lukematonta kirjaa, katsoin pokerivideota viimeksi joskus kesällä ja ranskan ja venäjän opintoni ovat olleet korkeintaan irtoriuhtaisujen tasolla.
Ruotsalaiset pokerinpelaajat painoivat hyvät pokerirahat hevosiin jo 90-luvulla ja tekevät niin yhä edelleen. Toivottavasti ranne turtana grindatut pokerirahat eivät Suomessa valu vedonvälittäjien taskuihin. Siellä on kyllä tilaa vastaanottaa, ei huolta.
Mutta kuten venäläiset sanovat ”minun rahani, minun pelini”. Jos joku haluaa työntää rahansa autoihin, naisiin, viinaan tai vaikka urheiluvedonlyöntiin, niin minun näkemykseni mukaan vapaa maailma. Minulle on vaikea argumentoida miksi omilla rahoillaan ei saisi tehdä mitä haluaa.
Ideologiani tosin saattaa poiketa vallalla olevasta huolenpitomentaliteetista, jossa pian on vessan seinällä lappuja ”Pyyhi pyllysi kun käyt kakalla”. Ja valvontakamera tarkistamassa, että näin tosiaan tapahtuu.
En lyö mielelläni vetoja, joissa lähtiessään tietää, että todennäköisyydet eivät ole puolellani. Minulta kysyttiin ennen viime Jokerit- SaiPa peliä, miten luulen pelissä käyvän. Sanoin poikani (joka on SaiPan kannattaja kuten minäkin) kauhistukseksi 6-1 Jokereille. Tämä oli mielestäni todennäköisin lopputulos. Minulta ei kysytty kumman toivon voittavan, vaan mitä luulen pelissä käyvän. Ei olisi tullut mieleenikään lyödä tasakertoimilla edes läppävetoa Idän jättiläisten puolesta. Jokerit voitti 7-2. SaiPan kannattaminen opettaa nöyryyttä.
Minä kuten monet muutkin olen valitettavasti lyönyt epähuomiossa vetoja, joissa ei voi mitenkään voittaa.
Kasperi Pitkäkankaan kanssa en lyö vetoa enää ikinä mistään. Sen jälkeen kun hävisin vedon Pietarissa ”onko Ville Wahlbeck turnaustauolla pelaamassa slottia” olen tässä pysynyt. Mies on nitti, eikä lyö vetoa ellei ole saleteissa. Olimme baaritiskillä, ja Kasperi oli juuri nähnyt Villen pistävän tupakaksi kasinoaulassa. Ihmettelinkin miten Kasperille tuli niin hirveä kiire saada juomat tilattua.
Mutta Kasperin kanssa ei ole vastapuoliongelmaa. Jos Ville olisi mennyt rööki suussa helvetinkoneiden kimppuun, olisi Haapajärven sahuri laittanut kiltisti kättä taskuun. Sen sijaan jos vastapuoli ei aiokaan maksaa, on kyseessä veto jota oikeasti ei voi voittaa.
Löin silloisen lontoolaisen investointipankkiirin kanssa 1000 markkaa vetoa onko yhteisellä ystävällämme 10 miljoonaa markkaa tiettyyn vuoteen mennessä. Molemmat arvelimme miehen kyvykkääksi rahantekijäksi, mutta minä luotin kaverin rupeavan varmistelemaan jo muutamaa miljoonaa. Meille tuli erimielisyyttä vuodesta, jossa annoin periksi, vaikka olin ja olen mielestäni oikeassa alkuperäisestä vuodesta. Sovitetulla vuodellakaan ei ollut eurot (valuutta oli vaihtunut välissä) kasassa.
Hämmästyksekseni ex-investointipankkiirin ja pokerinpelaajan moraali eroavat toisistaan. Hän myönsi hävinneensä vedon, mutta ei halunnut maksaa. Onneksi vaihdoin alaa 17 vuotta sitten ja saa toimia paremman eettisen tarkastelun kestävien pokerinpelaajien kanssa.
Tosin pokerinpelaajiakaan ei voi nostaa tässä pelkästään jalustalle. Löin Mikael Boldtin kanssa vedon vuonna 1999, jossa en voinut hävitä. Kyseessä oli looginen päättelytehtävä. Hetken luulin, että en voinut näköjään voittaakaan, mutta Mikael suoraselkäisenä suomenruotsalaisena on tänä vuonna maksanut vedonlyöntivelkansa loppuun. Tack.
Imad Ridan kanssa löin sitten vedon, jota selkeästi en voi voittaa. Tosin tätäkin lyödessäni tiesin, että en voinut hävitäkään. Löimme vetoa pokeritodennäköisyyksistä. 0,4% oikeassa riitti Imadinkin mielestä voittoon, mutta maksuhalukkuutta ei ollut. Kävimme keskustelun, jossa Imad kysyi ”Do you want to take advantage of a drunk guy?” ja mina sanoin “Yes”. Aion periä 200 euroani niin kauan kuin henki meissä molemmissa pihisee, mutta en ole budjetoinut tulevaksi senttiäkään.
Enemmän kuin omat vetoni minua närästää Jukka Juvosen ja Jani Karken veto Juvosen tupakoimattomuudesta. Juvosen piti olla röökaamatta, mutta sitten golfkausi alkoi, ja Jukka anoi Janilta voisiko edes golfkaudella polttaa. Jani hövelinä miehenä suostui (minä en olisi ollut näin ihmisystävällinen). Sitten tuli Helsinki Freezeout ja Jani havaitsi kasinon röökihuoneessa Juvosen nortti huulessa.
Jani sanoi, että nyt voisi sitten vaikka maksaa. Jukka sanoi, että ”Aina jossakin päin maailmaa on golfkausi menossa”. Minä luulin tämäntyyppisen källäyksen olevan enemmän liikemies- kuin pokerinpelaajapiireissä tapana. Aina voi oppia jotain uutta, kun pitää korvaluomet auki.
Minä olen lopettanut kännissä lyötävät urheiluvedot niin monta kertaa, että kohta voisi lopettaa lopettamisen. Mutta katson kyllä vaikutuksen alaisenakin hyvin tarkkaan kenen kanssa edes harkitsen lyöväni vetoa.
Siinä ei ole mitään väärää, jos kannatusmielessä lyö vähän huonon vedon. Jos taas lyö vetoa vastapuolen kanssa vetoa, joka ei missään tapauksessa maksa, ei kyseessä ole vedonlyönti, vaan lahjoituksenyritys.
