Tällä viikolla tuli läjä hyviäkin osareita, hyvä hyvä. Esimerkiksi Stora Enso yllätti sekä miut että markkinan ihan reilusti. Iloiseen nousuun avannut pörssikurssi lerpahti kuitenkin kuin vanhainkodin viagrattomissa orgioissa, enkä miekään lämmennyt ottamaan.
Aamunousua lyötiin Pölkyllä päähän, joka on Sleepy Sleepersin huikean tuotannon heikompia suorituksia. Syytän yhtyeen viimeiseen kokoonpanoon liittynyttä kalpalaista Sakari Kuosmasta, jonka soolotuotannossa biisi toki erottuisi edukseen. (On teoreettisesti mahdollista, että tähän arvioon vaikuttivat Kuosmasen ja kolumnistin eriävät jääkiekkojoukkuepreferenssit.)
Kirjoittelin viime viikon jälkikirjoituksessa, että suhtaudun tämän vuoden vientiyhtiöiden ensimmäisiin neljänneksiin hyvin varauksellisesti. Asiakkaathan ovat voineet ottaa etunojaa tulleihin ja tilata tullitonta tavaraa varastot täyteen jo ennen kuin lihava trumpetisti täysillä soittaa.
Tullit tappavat sekä talossa että puutarhassa. Kun tullimuurit nousevat, kysyntä ottaa varmuudella osumaa. Lisäksi tavaraa kääntyy rajalla uusille markkinoille ja muurien ulkopuolella on hintapaineita alaspäin. Vaikutukset ovat niin vaikeasti ennakoitavia, että mie en edes yritä viisastella mitään numeraalista. Tarkkailen vain tapahtumia norsunluutornistani. Eli luen muiden pohdintoja aiheesta ja pohdiskelen, onkohan niissä mitään tolkkua.
Dollari ainakin on heikentynyt ja saattaa heikkona pysyäkin, kun Amerikassa on presidentti, joka menee sinisessä puvussa hautajaisiin ja luulee kauppasotien olevan hyvästä. Jos valmistat tavaraa euroissa tai kruunuissa ja myyt dollareissa - kuten entinen Enso-Gutzeit tekee - otat enemmän tulokseen osumaa kuin vasemmistolaiset ekonomistit ymmärtävät. Tulos ei heikkene kymmenen prosenttia, vaan pyöreästi kerrotaan kyseinen liikevaihto kymmenellä prosentilla ja otetaan tämä pois tuloksesta. Alle kymmenen nettotulosprosentit menevät pakkaselle kuin sää ja tunnelma eilen KalPan kylvetettyä SaiPan Lappeenrannassa.
Vaikka Stora Ensolla ei ole Amerikkaan hirveästi vientiä, sen kilpailijoilla kyllä on. Ja jo tällä hetkellä kireä kilpailutilanne voi kiristyä entisestään.
Ja älkäämme unohtako puun hintaa, joka Suomessa näyttäisi pysyvän toistaiseksi historiallisesti korkealla tasolla. Kun Venäjältä ei saa enää puuta ostaa, ei tätä saa korvattua oikein mistään. Ja vaara vaanii vasemmalla, jossa on paljon väkeä, jotka mielellään vähentäisivät hakkuita Suomessa radikaalisti, jotta saataisiin viimeisetkin paperikoneet pois Suomesta savuttamasta. Saa nähdä, tuleeko tämä seuraavissa eduskuntavaaleissa mieleen kuntavaaleissa persuista demareihin palanneille Kaukaan paperimiehille.
Viestini ei kuitenkaan ole missään tapauksessa ”Älkää ostako Stora Ensoa”. Vaan yritän avata millaista meditointia olisi hyvä harjoittaa ”Otanko vai jätänkö” -pohdinnoissa.
Stora Enso on niissä hinnoissa, kun lähihistoriallisesti on kannattanut ottaa.
Miulla ei juuri nyt ole Isoa Svetogorskia, koska kauppasodat heittävät historialliset tuloksentekokyvyt Atlantin valtamereen. Ennen hyvin kannattava tehdas saattaa koko sota-ajaksi muuttua pelkäksi kulukohteeksi. Ja Amerikan halukkuus kauppasotiin ei ole pelkästään yhdestä hönöstä narsistista kiinni. Siellä on huono koulutusjärjestelmä johtanut siihen, että valtaosa väestöstä uskoo juuri sen, mitä kulloinenkin jeesuksensa sanoo. Ja noin puolelle televisionkatsomistaitoisista amerikkalaisista se on tällä hetkellä Donald J. & Kätyrit.
Perinteisesti protektionismia ovat USA:ssa edustaneet demokraatit. Mitä ilmeisimmin kansanosa, jota Eminem kertoi ylpeästi edustavansa, oli ja on yhä edelleen hyvinkin eristäytymishalukasta. Äänestivät siis ennen demokraatteja ja nykyisin republikaaneja.
Tosin huomattava on, että Stora Enson nettovarallisuus per osake ylittänee reippaasti nykyisen pörssikurssin. Mutta se varallisuus pitäisi saada myös tuottamaan, että yhtiön pörssikurssi pääsisi tasealennuksesta eroon.
Kiitos Trumpille ja Orpopurralle
Elämme vaikeita aikoja, mutta suomalaisiin kiinteistöihin sijoittaneet voivat kiittää Vakaata Neroa, koska sen ansiosta eurokorot ottivat tälläkin viikolla kyykkyä. Pidetään mielessä, että merkittävin kiinteistöjen hintoihin vaikuttava tekijä on korkotaso.
Lisäksi voimme kiittää hallitusta, joka puolivälieräriihessään päätti yrittää vauhdittaa asuntokauppaa pidentämällä asuntolainoja ja nostamalla lainakattoa.
Kun ottaa huomioon Orpopurran pyrkimykset, korkojen laskun ja kasvavan ostovoiman, voi olla kiinteistöjen hintakehityksen suhteen lähes yhtä optimistinen kuin Kiinteistönvälittäjien Keskusliitto oli jo pari vuotta sitten.
