Helsingissä on viimeiset seitsemän vuotta ollut kiva käydä pörssikursseilla. Onko siellä oppinut mitään, on sitten kokonaan eri asia.
Atlantin takana nousumarkkina kesti yli yhdeksän vuotta. Pystyykö Donald Trump pidentämään nousukauden historiallisen pitkäksi, on vielä tarkkailun alla. Ensimmäisenä presidenttivuotenaan hän joka tapauksessa twiittaili osakekursseista historialliset 42 kertaa, pääsisältönä ”miksi FAKE NEWS ei kerro, että PRESIDENTTINNE ansiosta Dow Jones teki jälleen uuden ENNÄTYKSEN”.
Tammikuun jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa Trumpin osaketwiittirintamalla, koska osakemarkkinat hakivat suuntaa vaihteeksi alaspäin. Vain kaksi kertaa Donald kertoi meille seuraajilleen, missä osakursseja oikein pidetäänkään. On melko helppo ennustus, että jos Dow Jones vielä tässä syklissä tekee uuden ennätyksen (täysin mahdollista), Donald aktivoituu taas sijoitustwitteroinnissa.
Jos minä olisin USA:n presidentti, en olisi ottanut kunniaa osakemarkkinoiden noususta kolme vuotta ennen vaaleja. Pisin ajanjakso, jonka härät ovat jaksaneet vetää vankkureita Wall Streetillä, on Clintonin ajan yhdeksän ja puoli vuotta eli 1990-2000. Lopulta teknokuplan puhkeaminen pysäytti historiallisen rallin.
En ota ainakaan tässä kantaa, onko nousumarkkina jo ohi, mutta se on varmaa, että joskus se päättyy. Seuraavien USA:n presidentinvaalien aikaan vuonna 2020 voi Dow Jones jo lasketella iloista alamäkeä. Jos ottaa kunnian noususta, kannattaisi ehkä olla huolissaan, että mahdollisesta laskustakin joutuu vastuuseen.
Jos toiset presidentinvaalini olisivat juuri tulossa, ja markkinat olisivat varsinkin kauteni loppupuolella iloisessa nousussa, pyrkisin miekin ottamaan kaiken kunnian tästä, vaikka se ei tietenkään pitäisi paikkaansa. USA:n presidentti pystyy jossain määrin talouspolitiikallaan - ja nykyisin myös twiiteillään - vaikuttamaan pörssikursseihinkin. Osakkeiden hinnanmuodostukseen kuitenkin vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten korot, valuuttakurssit, suhdanteet, yritysten tulokset ja kuun asento. Mikä näistä vaikuttaa kulloinkin minkäkin verran, jätän CNBC:n puhuvien päiden selitettäväksi.
Näistä osa on osittain ja osa jopa kokonaan maailman vaikutusvaltaisimmaksi väitetyn ihmisen toimista riippumattomia. Minun käsitykseni mukaan muuten Kiinan Xillä on yksittäisenä henkilönä reilusti enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa maailman menoon kuin Trumpilla. Hänen ei tarvitse murehtia kotimaisen median ajojahdista tai vastahakoisesta kongressista, puhumattakaan noitavainoa harjoittavasta oppositiosta ja sen mahdollisesta välivaalivoitosta.
Toki Trump on tehnyt pörssikursseja Jenkeissä varmasti nostaneen verouudistuksen, ja tästä voidaan hänelle ja republikaanipuolueelle antaa kaikki kreditti. Ainakin teoreettinen vaikutus voidaan aika tarkkaan laskeakin. Siitä voidaan toki keskustella, miten fiksua on pahasti alijäämäisen valtion alentaa verotustaan radikaalisti juuri nousukauden huipulla. Luulen, että tämän veronalennuksen ajoituksen sopivuudesta olemme samaa mieltä jopa Antti Rinteen kanssa. Tosin minulle on jäänyt epäselväksi, missä suhdannetilanteessa Antin mielestä verotusta voisi keventää.
Huoleni Trumpin kannatuksen pehmenemisestä laskevien osakekurssien myötä lienee täysin turha. Hänen twitterviestinsä vaikuttavat siltä, että debiili saarnaa imbesilleille, jotka hurraavat hänen neroudelleen. Tämän olen päätellyt twiittejä lukemalla ja suosiotaan www.fivethirtyeight.com ista seuraamalla. Trumpin kannattajille totuus näyttää olevan arvo siinä missä Veikkauksen edunvälittäjillekin. Tärkeintä on, että ei-toivottuja raskauksia ei keskeytetä ja suojatyöpaikat säilyvät.
Trumpin sijoitukset
Trump on muuten pitänyt vaalilupauksensa pelottavan korkealla prosentilla. Kauppasotia on tosiaan alettu käydä, aborteissa pyritään lähivuosina taas vanhaan kunnon henkarimetodiin ja omistuksensakin on avattu. Suoria osakkeita salkusta ei löydy, hotelleja ja golfkenttiä taas löytyy hyvin. Pieni osa varallisuudesta on indeksirahastoissa. Jos Donald olisi joskus lukenut kirjan, luulisi hänen lukeneen finanssisijoitustensa osalta Parhaan sijoituksen.
Kvartaaliraportoinnista luopuminen
Trumpin vähäinen osakemarkkinasivistys selittää osin sen, että hän tällä viikolla ehdotti siirtymistä vain kahdesti vuodessa tapahtuvaan listayhtiöiden tulosten julkistamiseen. Tosin varsinainen vaikuttava tekijä ei tällä kertaa ollut Fox News, vaan hän oli jutellut Pepsin eläkkeelle jäävän pääjohtajan Indra Nooyjin kanssa. Keskiajalla puhuttiin paljon vaikutusvaltaa olevan sellaisilla, joilla oli kuninkaan korva. Donald Trumpinkaan puheillepääsystä ei omien asioiden edistämisessä ole varsinaista haittaa, kunhan muistaa mielistellä presidenttiä ja olla puhumatta Pariisin sopimuksen ratifioimisesta.
Ymmärrän hyvin, miksi yritysjohtajat ja varsinkin CFO:t haluaisivat luopua neljä kertaa vuodessa tapahtuvasta raportoinnista. Talousjohtajat joutuvat tiristämään tiimistään viimeisetkin mehut, että raportit valmistuisivat ajallaan, ja muita dirikoita häiritsevät ahkerasti vinkuvat osakkeenomistajat. Kun tuloksesta kertoo harvemmin, vinkunan määrä vähenee radikaalisti.
Kvartaaliraportointi ei ole sama asia kuin kvartaalitalous. Olen samaa mieltä Warren Buffetin kanssa, että yritystä pitäisi johtaa kuin se olisi perheyritys, jota ei voi ikinä myydä. Lyhyen aikavälin tulospaineet saavatkin johtajia usein hylkäämään yrityksen pitkän aikavälin edun.
Mutta tämä ei johdu liian ahkerasta raportoinnista, vaan väärin viritetyistä kannustimista. Avainhenkilöille suoria osakeomistuksia pitkillä myyntirajoituksilla ja ei tarvitse edes kutsua Alexander Incentivesiä laskuttamaan samanlaisen henkilökannustinjärjestelmän laatimisesta kuin naapurikioskissakin.
Harvempi raportointitahti johtaa väistämättä insiderkaupan lisääntymiseen ja kaupankäynnin vähenemiseen. Jos ei satu istumaan minkään sisäpiiritiedon päällä, on kolmessakin kuukaudessa tapahtunut yrityksessä paljon kaikenlaista kiinnostavaa. Toki hyvillä kontakteilla varustetut voivat tehdä entistä parempia kauppoja, kun muut sijoittajat olisivat pidempään pimennossa.
Osakekaupankäynnin volyymin pysyminen korkealla on hyvä asia. Mitä enemmän markkinoilla on silmäpareja vahtaamassa yhtiöitä, sitä luotettavampaa niiden hinnanmuodostus on. Isot kurssimuutokset ja erilaiset ”markkinahäiriöt” tapahtuvat mieluummin epälikvideillä kuin ison volyymin markkinoilla. Humoristista on, että kaikenlaisia kaupankäynnin tappavia Tobinin veroja olen kuullut perusteltavan myös markkinoiden tervehdyttämisellä. Polven kohdalta tehdyllä amputaatiolla nilkkavaivat helpottavatkin kummasti.
Trumpin mukaan piensijoittajien pidempään pimennossa pitäminen toisi joustavuutta ja säästäisi rahaa. Joustavuutta se toisikin muun muassa ongelmayritysten taseongelmien peittelyyn. Huonot yritysjohtajat säästäisivät työpaikkansa pidempään. Ja sisäpiirikauppiaat tienaisivat entistä enemmän.
P.S. Joku twiittasi harvemman raportointitahdin aiheuttavan tiedon ”symmetriaongelmia”. Tiedon symmetriaongelmia aiheuttavat myös termit, joita valtaosa ei ymmärrä…
P.P.S. Missä EU, siellä ongelma, sanoo Timo Soini aina vaalien alla. EU harvensikin jo vuoden 2016 alussa listayhtiöiden vaadittua raportointitahtia kahteen vuodessa.
Jos sääntelyä haluttaisiin oikeasti purkaa, yhtiöiden osavuosikatsauksien pörssitiedotteiden muotovaatimuksia pitäisi löysätä, mutta raportointitahdin keventäminen on väärän sääntelyn purkamista. Piensijoittajien ääni kuuluu yhtä hyvin sekä Brysselissä että Valkoisessa talossa.
Aki Pyysing 3.4.2016: Vähemmän osavuosikatsauksia – pitkäjänteisempää johtamista?
