Barack Obamankin hehkuttama Kimmo Timonen sanoi kisastudiossa olympiakultapäivänä suomalaisten olevan luotettavan maineessa NHL:ssä. Yksinkertaisen Stanley Cupin voittajan sanaan voinee luottaa, vaikka olisikin Pohjois-Savosta kotoisin. Viisitoista kautta maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa on varmasti antanut perspektiiviä.
Muutkin suomalaiset tykkäävät hehkuttaa olevansa luotettavia. Itsesuojeluvaistoisena, Ranskassa asuneena ja ruotsalaisten kanssa bisnestä tehneenä en lähde väittämään, että tämä käsitys olisi pelkkää kaupunkilegendaa. Mutta vaikka etninen profiili olisikin laadittu asiallisilla perusteilla, löytyy kaikista heimoista myös poikkeusyksilöitä. Esimerkiksi tunnen useita niin introverttejä eteläkarjalaisia, että ne melko harvoin yrittävät puhua muiden päälle.
Lisäksi luulen tuntevani asiakkaidensa parasta ajavia omaisuudenhoitajia. Vielä senkin jälkeen, kun itse 1995-lätkäkultahuumassa jätin alan ja siirryin pokeriammattilaiseksi.
Pelko estää ostamasta listayhtiöitä
Tappion pelko toi Leijonille arvokisoissa 70-80-luvuilla lukuisia neljänsiä ja viidensiä sijoja. Samasta syystä alle yksi viidestä suomalaisesta sijoittaa pörssiosakkeisiin. Vaikkakin vasemmistopuolueiden kauhuksi tämä määrä on osakesäästötilin ja härkämarkkinoiden johdosta ollut reilusti kasvamaan päin.
Siviileistä on ahdistavaa katsella numeroina omaisuutensa arvon laskemista. Asunto ja auto taas ovat hyviä sijoituksia, koska niitten hintaa ei jokaisena arkipäivänä pörssissä noteerata.
En toki väitä osakkeita riskittömiksi sijoituksiksi. Kylläkin odotusarvomielessä parhaaksi sijoitusluokaksi, jos vähänkään ymmärtää, mitä tekee. Ja ellei ymmärrä, tarjolla olisi vähäkuluisia tai jopa kuluttomia indeksirahastoja, jotka tarjoavat vähemmän jännän muodon muiden työstä elämiselle kuin suora osakesijoittaminen.
Nämä eivät kumpikaan kelpaa, jos aladobixina pelkää taivaan putoamista niskaan. Kovasti kuitenkin tekisi mieli samoja tai vielä parempia tuottoja kuin naapurin kuukausisäästäjät, mutta ne pitäisi saada riskittömästi. Tämä ei ole mahdollista, joskin myös uudestisyntymiseen uskominen on verrattain suosittua. Joten riskitöntä kovaa tuottoa haluavien sijoittajien keskuudessa on aina kysyntää ammattivalehtelijoille.
Käärmeöljykauppiaiden kulta-aika
Osakemarkkinoiden pitkään jatkunut nousu ja kryptovaluuttojen pomputtelu koilliseen ovat vaurastuttaneet monia suomalaisia. Voittajat aina muistetaan, varsinkin kun tykkäävät itsekin siitä muistuttaa. Hävinneitä eivät heidän omien toiveidensakaan mukaan muista kukaan. Tosin Arto Ruotasen muistavat ikäiseni lätkäfanit hyvin lähinnä virheistään. Vaikka hän oli Leijonien puolustuksen kulmakiviä 1984-1992, jolloin Suomi siirtyi jääkiekossa ikuisesta korkeintaan nelosesta arvokisojen mitalijoukkueeksi.
Tässä markkinatilanteessa markkina on optimaalinen pukumiehille tarjota ”riskittömiä” sijoituskohteita. Jotka yleensä tekevät riskitöntä tuottoa lähinnä myyjäosapuolille.
Vaikka Jukka Jalosen Leijoniin tuntuu voivan luottaa, nostan framille muutaman esimerkin, miten edes suomalaisiin aina ei voi.
Uros Live oli tyhjä kuoriyhtiö
Pelkkien numeroiden perusteella en sijoita yhtään mihinkään. Haluan tietää myös, onko numeroiden takana lihaa luiden ympärillä. Suomessa listayhtiöiden tapauksessa näin yleensä onkin. Uros taas onnistui luovalla kirjanpidollaan huijaamaan jopa monissa liemissä keitettyä Mika Ihamuotilaa.
Toivottavasti Urheilumuseo pitää seinällään ikuisesti seinällään kuvan Uros Live Areenasta. Kuvatekstiin toki voisi mielellään lisätä ”Tyhjä kuoriyhtiö onnistui kusettamaan mm. Tampereen kaupunkia, Ilmarista, Lähi-Tapiolaa ja OP Ryhmää”.
Hilpeä yksityiskohta oli, että tj Rauno Jokelainen maanantaina 7.2.2022 sanoi, että tulee konkurssikäsittelyyn jännäämään miten siinä käy. Tiistaina hän ei sitten kuitenkaan tullut todistamaan tilaisuutta, jossa laskettiin 14.000 euron varat ja 13,5 miljoonan velat. Olipas lopputulokseltaan tosi jännä istunto. Mitä ilmeisimmin Jokelainen ja Uroksen pääomistaja Jyrki Hallikainen pelasivat aikaa loppuun asti.
Kirjojen keittely tuli maksimikalliiksi
Rovaniemen hovioikeuden mukaan bulvaanitkaan eivät pelastaneet 4,5 vuoden vankeustuomiolta Oulussa Toppilan siilot räjäytyttänyttä Born to be porvaria. Oliko se ehdoton linna vai sotilasarvon menettäminen, mikä ajoi miehen lopullisiin ratkaisuihin, en tiedä.
Kirjojen keittämisen aloittamisesta tuomioon kestää Suomessa varsin pitkään, jos tietää mitä tekee. Siilot räjäytettiin 2012 ja hovioikeus katsoi heti perään 2022 näytetyksi, että keittelyyn olivat osallistuneet kaikki kolme rakennusyhtiön syytettyä.
Kiinteistöbisnes on likaista bisnestä
Raksatöissä tulee helposti likaiseksi. Lisäksi olen käsityksessä, että Veikkausperheen jälkeen kunnallisesta kaavoituksesta löytyisi eniten törkyä, jos niitä kuoppia oikein syvältä kaivettaisiin. Tuskin kuitenkaan enää varsinaisia 80-90-luvun ruskeita kirjekuoria, pelkästään sellaista perinteistä suomalaista hyväveljeilyä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä reippaita kuin Mika Lehto, joka Helsingin käräjäoikeuden mukaan myi Antti Herlinille kiinteistön ja jätti vähemmistöosakkeille rahat tilittämättä. Rahoitta jääneet joutuivat kuitenkin myyntivoitoista verollepantaviksi kukin omaan kaupunkiinsa. Voisin kuvitella, että entisten liikekumppanien välit eivät ole erityisen lämpimät. Itse en uskaltaisi vastaavaa källiä tehdä ainakaan lauritsalalaisille.
Jääkiekkomaalivahdit ottavat helpot kiinni
NHL:ssä pelaa tällä hetkellä yksitoista suomalaista maalivahtia. Harri Säteri kultaleijonien maalilla oli itse luotettavuus. Aivan samaa en menisi sanomaan Finlandia Groupin takavuosien maalivahtisankareista Mika Mannisesta ja Hannu Kamppurista tai ainakaan yhtiöstään.
Yhtiö jatkaa edelleen toimintamallia, jossa ostetaan siivu jostain hyvän tarinan yhtiöstä, ja sitten myydään ostoksesta siivuja asiakkaille eteenpäin jopa kolminkertaisilla hinnoilla. En tiedä, onko tämä laitonta, mutta itse en ilkeäisi vastaavaa tehdä.
Rahastojen myyminen sen sijaan on ihan laillista. Kaivoin Finlandia Groupin rahastojen kulut esiin:
Korkotuottorahasto: merkintäpalkkio 0,5%, lunastuspalkkio 1,0% ja hallinnointipalkkio 10.5.2021 alkaen 0,64% (ennen 0,74%).
Finlandia 2030 -rahasto: merkintäpalkkio 3,0%, myyntipalkkio 2,0%, hallinnointipalkkio 10.5.2021 alkaen 1,46% (ennen 3,01%).
Laatuyhtiöt -rahasto: merkintäpalkkio 3,0%, myyntipalkkio 2,0%, hallinnointipalkkio 10.5.2021 alkaen 1,46% (ennen 2,21%).
Omasta perspektiivistäni tämä on laillistettua ryöstöä, mutta caveat emptor – ostaja varokoon – pätee ainakin tässä. Kulut tosiaan löytyvät viranomaisvaatimuksista johtuen nettisivuilta, jos niitä osaa etsiä.
Sillä ei liene väliä, että myynti tapahtuu kuulemani mukaan karauttamalla Porschella varakkaiden ikäihmisten pihaan.
Mitä ilmeisimmin rahastosijoittajat ovat sivistyneet, eikä tavara mene kaupaksi enää vanhaan malliin. En nimittäin keksi muuta syytä viimekeväiseen uusien merkitsijöiden hallintopalkkioiden laskemiseen. Tosin vuosittaiset 0,64 prosenttia korkorahastosta ja 1,46 prosenttia osakerahastosta haiskahtavat edelleen kalliilta.
Kun otat lisäksi heti merkittäessä pataan kolme pinnaa ja jos haluat myydä, tulee kaksi pinnaa lisää osumaa, voisi kuvitella rahastotuotteen olevan haastavaa myydä. Toki toiset myyntimiehet ovat parempia kuin toiset.
Mitä ilmeisimmin entiset huippumaalivahdit ovat löytäneet riittävästi luottavaisia asiakkaita, koska 12/2019 päättyneellä tilikaudella Finlandia Group teki yli 700.000 euroa plussaa.
Tarinan opetus siis yrittää olla, että suomalaiseenkaan ei aina voi luottaa. Ja jos joku tarjoaa nollakorkoaikana varmoja isoja tuottoja, se ei ole koskaan totta.
