Akateeminen portfolioteoria esittää raaka-aineet pienessä sivuroolissa osakkeiden, kiinteistöjen ja bondien rinnalla. Varsinkin institutionaaliset salkunhoitajat näkevät raaka-aineet yleensä vain pienenä mausteena isossa portfoliossa. Tyypillisesti ainoat argumentit raaka-aineiden puolesta liittyvät hajautushyötyihin. Lisäksi joitain raaka-aineita pidetään inflaatiosuojana.
Mielestäni raaka-aineet eivät pääse kunnolla oikeuksiinsa, jos niitä tarkastellaan perinteisten tuotto-riski-mittareiden avulla. Kaksi pääsyytä tähän ovat raaka-aineiden korkea volatiliteetti ja heikot tuotot pitkällä aikavälillä.
Volatiliteetti on perinteisesti tärkein sijoitussalkun riskimittari. Raaka-aineiden merkittävä paino salkussa johtaa vääjäämättä salkun volatiliteetin kasvuun ja sitä kautta esimerkiksi Sharpen luvulla mitattuna salkun riskikorjattu tuotto yleensä romahtaa. Mielestäni raaka-ainesijoittajan pitää unohtaa perinteiset salkun riskimittarit. Volatiliteetti on raaka-ainesijoittajan paras ystävä, ei vihollinen. Raaka-ainesijoittamisessa tärkeintä on, että myyntihinta on korkeampi kuin ostohinta. Mikäli raaka-aineen hinta laskee väliaikaisesti parikymmentä prosenttia oston jälkeen, tarkoittaa se uutta ostotilaisuutta, olettaen, että analyysityö on alunperin tehty huolellisesti, eikä hinnan lasku johdu fundamenttitason muutoksista.
Raaka-aineita ei tulisi nähdä samanlaisina 'osta ja unohda' sijoituksina kuin osakkeet voivat olla. Raaka-aineet häviävät osakkeille pitkällä aikavälillä, mikä on loogista, sillä raaka-aineet eivät tuota kassavirtaa eivätkä niiden hinnat voi nousta loputtomiin. Korkeat hinnat johtavat lopulta tarjonnan kasvuun, teknologia menee nopeammin eteenpäin ja kysyntä vähenee.
Raaka-aineet voivat kuitenkin olla tuottoisa omaisuuslaji spekulanteille. Koska spekulaatio-sanalla on niin huono maine, niin koen tarpeelliseksi määrittää, mitä tarkoitan spekulaatiolla. Spekulantti on henkilö, joka yrittää ottaa valtavirrasta poikkeavan näkemyksen ennen muita. Jokainen vastavirtasijoittaja on spekulantti. Yleisessä keskustelussa spekulantti-sana yhdistetään monesti onnenonkijoihin, joiden menestys perustuu sattumanvaraisuuteen. Mielestäni tämä assosiaatio antaa täysin väärän kuvan spekuloinnista. Lottoajat ja ruletin pelaajat eivät ole spekulantteja, innovatiiviset yrittäjät ja muodin edelläkävijät puolestaan ovat.
Vaikka menestyvät raaka-ainesijoittajat muodostavatkin vain pienen osan kaikista raaka-ainesijoittajista, en usko, että tähän pieneen joukkoon kuuluminen vaatii ylivertaisia sijoitustaitoja. Raaka-aineiden analysointi ei nimittäin ole mitään rakettitiedettä. Teoriaosaamista tarvitaan vain sen verran, että ymmärtää kysynnän ja tarjonnan lait. Pelkästään se, että raaka-aineisiin sijoittaa omilla, eikä jonkun toisen, rahoilla tarjoaa etulyöntiaseman. Muiden rahoja sijoittavat varainhoitajat harvoin uskaltavat olla ahneita laskumarkkinoissa, koska heidän palkkionsa ovat sidoksissa salkun markkina-arvoon. Lisäksi suursijoittajat joutuvat ottamaan monia riskejä (esim. margin call- ja mark-to-market riski), joista yksityissijoittajan ei tarvitse murehtia. Suurin osa hedge fundeista ottaa näkemystä lyhyellä tähtäimellä, eivätkä he näinollen kilpaile kanssasi, jos sijoitushorisonttisi on hieman pidempi kuin pari vuotta.
Oma 'sweet spot' raaka-aineille on noin 5 vuotta (toki olen valmis joustamaan vuodella tai parilla molempiin suuntiin). Tätä pidemmällä holdauksella raaka-aineet tuppaavat häviämään osakkeille ja lyhyemmällä holdauksella ne ovat liian arvaamattomia. Kyky lukea toimialan syklejä ja sitä kautta oikeanmittaisen sijoitushorisontin valinta on menestyvän raaka-ainesijoittajan on tärkein taito.
Syklit kuuluvat kroonisesti raaka-ainebisnekseen. Syklisyys ei ole mikään uusi ilmiö ja tuskin tulee katoamaan jatkossakaan. Muistan lukeneeni viljatuotteiden sykleistä jo muinaisen Egyptin ajoilta. Teoriassa syklisyys vähenisi sillä, että tuottajien investoinnit olisivat vastasyklisiä: investointeja kasvatettaisiin silloin, kun raaka-aineiden hinnat ovat alhaalla ja karsittaisiin silloin, kun hinnat ovat korkealla. Edellä mainitulle strategialle olisi kuitenkin liian vaikea saada rahoitusta, sillä raaka-aineyhtiöiden rahoittajat tuppaavat olemaan myötäsyklisiä. Lisäksi johdon velvollisuus on toteuttaa osakkeenomistajien tahtoa ja osakkeenomistaja harvoin haluaa nähdä kaivosyhtiön kulujen nousevan ja liikevaihdon laskevan samaan aikaan. Toisin sanoen raaka-aineiden tuottajille ei yleensä jää muuta vaihtoehtoa kuin ruokkia 'boom & bust' -sykliä investoimalla rajusti nousubuumien aikana ja karsimalla investointeja laskukausien aikana.
Se, kuinka ylös raaka-aineiden hinnat voivat nousta nousukausien aikana ja kuinka alas ne voivat valua laskukausien aikana onnistuu aina yllättämään. Monien raaka-aineiden kohdalla kysyntä ei ole kovin joustavaa, minkä seurauksena hinnan nousulle on vaikeaa löytää ylärajaa nousukausien aikana. Toisaalta laskumarkkinoiden pohjien ennustamista vaikeuttaa se, että raaka-aineiden kokonaistuotantokustannukset painottuvat yleensä alkuinvestointiin, jonka jälkeen muuttuvat tuotantokustannukset voivat olla hyvin matalat. Sen jälkeen kun alkuinvestointi on pelkkä uponnut kustannus, pystyvät tuottajat dumppaamaan raaka-aineita markkinoille alhaisella hinnalla.
Hyvä uutinen raaka-ainesijoittajan kannalta on kuitenkin se, että spekulaatio voi olla tuottoisaa, vaikka ajoitus ei olisikaan täydellistä. Kuten jo aikaisemmin totesin, raaka-ainesijoittajan tärkein taito on ymmärtää, missä vaiheessa sykliä ollaan menossa, ei ajoittaa täydellisesti syklin huippuja ja pohjia. Vaikka nousujunaan hyppäisi muutaman vuoden etuajassa, voi raaka-ainesijoittaminen silti tarjota hyviä tuottomahdollisuuksia.
Alla oleva kuparin hinnan kehitys 70-luvulta tähän päivään havainnolistaa hyvin, mistä raaka-ainesijoittamisessa on kyse. Kupari ei ole ollut kovin kaksinen sijoitus holdaajalle, mutta mikäli sijoittaja on osannut lukea syklejä oikein, on kupariin sijoittaminen ollut todella tuottoisaa.
Kuparin hintakehitys 1971-2016
Kuvan lähde: Macrotrends.com
Tässä muutama poiminta kuparin tuottoisista noususykleistä viimeisen 45 vuoden aikana:
Timo Tikkala
Keskustele raaka-aineista foorumillamme
