Kirjojen nimien oikeita kirjoitusasuja on usein hankala löytää itse kirjasta. Kirjankansigraafikot kun ovat yleensä rakastuneita enemmän omaan kädenjälkeensä kuin täsmälliseen ilmaisuun, ja painatustiedoistakin kirjan nimi usein puuttuu.
Kirjatehdas Oksaharju Capitalin uusimman julkaisun kannessa on ylempänä isolla alkukirjaimella, mutta muuten pienillä kirjaimilla Pikku- ja alempana isoilla kirjaimilla GURU. Arvelin, että tuskin kirjan virallinen nimi on kuitenkaan Pikku-GURU, ja etsin tuloksetta oikeaa kirjoitusasua sekä julkaisutiedoista että sisällysluettelosta.
Googlaamalla löysin Nordnetin sivut, joilla kirja on myynnissä, ja selvisi, että luin viikonloppuna ”Pikkuguru”-nimisen opuksen. Juttu olisi paljon hauskempi, ellen olisi ruvennut koohkaamaan tästä kirja kädessä avokille, ja löytänyt nimeä myös kirjan takakannesta.
Hauskuutta Karo Hämäläinen, Jukka Oksaharju ja Satunnainen Mustanaamio ovatkin edelleen pyrkineet uskonnollisesti välttämään. Mitä ilmeisimmin pikkuguruilla on joku Angriffspakt, että jos joku kolmikosta yrittää työntää kirjaan jotain huumoriin viittaavaakaan, kaksi muuta yrittää painaa sitä pataan.
Tosin Oksaharjun jalkapalloilijana luulisi olevan fyysisessä väkivallassa ultrajuoksija-Hämäläistä maratonin, jos toisenkin edellä. Nylkyt kun ovat ryhtyneet kestävyysjuoksijoiksi juuri vältelläkseen ihmiskontakteja. Joten arvelisin Jukan pystyvän hoitelemaan Karon ilman Random Walkerin apuakin. Lisäksi Hämäläinen ja Oksaharju kirjoittivat ilman Jarkko Ahoa Sijoita kuin gurun. Tästä ja kustannusyhtiön nimestä herää epäilys, että huumorikiellon pääarkkitehti on Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju.
Jos kirja olisi nimetty vaikka ”Pikkugurut etsivät isoja tähtiä”, olisi edes nimeen tullut ripaus hilpeyttä. Sisällöstä sitä ei voi Äiti Teresan ymmärrykselläkään löytää. Se kun on tuttua tykitystä taulukkoineen kaavoineen päivineen.
Tosin mie luin kirjan hyvin mielelläni ja koen sivistyneenikin sisällöstä. Ja oikeastaan oli miulla hauskaakin, kun lähdin tosiaan lukemaan ajatuksella, löytyisikö edes jotain puolittaista yritystä vähän kevyemmäksi läpäksi. Ja räkättelin yksikseni, kun Elina Lepomäen jälkisanat luettuani en löytänyt niistäkään minkäänlaista pilkettä silmäkulmassa.
Kirja väittää takakannessa kertovansa kaiken olennaisen, mitä suomalaisen pien- ja kasvuyhtiösijoittajan tulee tietää. Tämän täsmentäisin, että kirja kertoo kaikki tarpeelliset mallit, millä yhtiöitä voi arvostaa, ja lisäksi muutaman ylimääräisenkin. ”Kaikkea olennaista suomalaisesta pienyhtiösijoittamisesta” taas on vaikea saada mahtumaan 237 sivuun.
Luulen vähän, että kirjan kohderyhmä on valitettavan suppea, eli lähinnä kirjoja lukevat osakepoimijat, ja meitä ei nyt niin hirveän paljon täällä Itämeren perukoilla majaile.
Yritän vähän laajentaa lukijakuntaa kahteen sijoittajaryhmään, jotka luultavasti eivät koe kirjaa tarvitsevansa. Ensiksi yritän vakuuttaa
Suuryhtiösijoittajat
Tunnen paljon sijoittajia, jotka eivät koske Ovaroihin, Ålandsbankeneihin ja vastaaviin pitkällä tikullakaan, saati sitten setelirahalla. Sen sijaan ne harvakseltaan ja vaihtelevalla menestyksellä treidaavat lähinnä OMXH25 yhtiöitä, eli pörssin 25 raskainta lappua.
Lainaan kirjasta yhtä lausetta: ”Pienyhtiöt ovat lukuisten tutkimusten mukaan antaneet sijoittajille paremman tuoton kuin osakemarkkinat keskimäärin”. Lukekaa kirja, niin ehkä ymmärrätte miksi. Pojat eivät ole hauskoja ei, mutta vakuuttavia kyllä.
Pokeritermein voisi sanoa, että sulkemalla sijoitusportfoliostaan pienyhtiöt pois, jättää tosi paljon valueta pöydälle.
Indeksisijoittajat
Olen varsin vakuuttunut, että passiiviset indeksirahastot ovat muodostaneet jonkunlaisen kuplan ainakin jenkkimarkkinoille, mutta hyvin potentiaalisesti myös muualle. ”Big Short” -leffan shorttisankari Michael Burry on muuten samaa mieltä.
Niille, jotka ovat vaikuttaneet fiksulta muidenkin kuin äidin mielestä, uskon tällä hetkellä olevan enemmän valoa osakepoiminnassa kuin koskaan on ollut. Olemme uniikissa tilanteessa, sillä passiivisissa rahastoissa on osakkeisiin sijoitettuna enemmän rahaa kuin koskaan. Toisaalta osakkeet vaikuttavat liki ainoalta järjelliseltä sijoituskohteelta.
Joten lukemalla Pikkugurun, saa paljon kaikenlaisia työkaluja osakkeiden analysoimiseen. Edustan itse koulukuntaa ”Jos potentiaalisen sijoituskohteen valintaan tarvitsee exceliä, on kohde väärä”. Random Walker taas ei sijoita mitään ilman taulukkolaskentaa. Ja sitten osakepoimintatyylejä on paljon tästä väliltäkin.
Omasta mielestänikin olen usein vähän äkkinäinen suhari osakemarkkinoilla. Kirjailijakolmikosta ainakaan Jarkko Ahosta (RW) ei voi pahalla tahdollakaan sanoa samaa. Vanha viidakon sanonta onkin, että sijoituskohteita on syytä tutkia Mustanaamion kärsivällisyydellä.
Yhtiökohtaiset analyysit
Olen varma, että osa sijoittajista yrittää hankkia kirjan käsiinsä mahdollisimman pian, jotta pääsisivät ajoissa beesaamaan guruja. Tämä ryhmä ei yleensä niinkään halua lukea kirjaa, vaan saada yhden sijoitusvinkin.
Paljon yhtiöitä onkin kirjassa ansiokkaasti läpikäyty. Mie kaipaisin ehkä vähän enemmän pohdintaa siitä, miten yhtiöiden tulevaisuuteen pitäisi kurkkia, kuin miten historiaa pitää pilkkoa. Mutta toki menneisyydestäkin voi oppia vaikka mitä.
Minun makuuni pikkugurut pihtaavat vähän turhankin tiukasti näkemyksiään. Tosin Mifid II onkin kaikki sijoituskirjoittajat pelotellut ehkä jopa vieläkin pahemmin kuin rokotusvastaiset huuhaagurut pikkulasten vanhemmat Pietarsaarella.
Pohdin, olenko ilkeä ihminen, kuten Keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen, joka kirjoitti paljastuskirjan kaikista tuttavuuksistaan, mutta ei laittanut henkilöluetteloa mukaan tiiliskiveensä pakottaen jokaisen osallisen lukemaan koko kirjan. Eli kerronko vai en, mikä on nähdäkseni kirjan ykkössuosikkiyhtiö. Pojathan varovat kovasti käyttämästä mitään ylisanoja mistään yhtiöistä, ettei vain mene sijoitussuosituksen puolelle.
Töttöröttötöttöttöö!
Olen kiva ihminen.
Se on Exel. Lukekaa pikkugurujen erinomainen kirja, ja tiedätte miksi.
P.S. Onkohan kirjassa massiivinen lähdeluettelo vain näyttääkseen, että on tässä kuulkaas luettu aika paljon ihan englanniksikin? Lähdeluettelo ilman sivuilla olevia viitteitä kun viittaa vain tähän suuntaan.
Sijoitustieto keskustelee kirjoista täällä
-
Pikkuguru -kirjan esittely- ja tilaussivu: https://blogi.nordnet.fi/uutuuskirja-pikkuguru-on-nyt-ennakkotilattavissa-nordnetista/
