Kesä alkaa taittua syksyksi, ja sijoittajan näkökulmasta vuosi on ollut ennätystylsä. Alkuvuoden volatiliteettipaniikin ja äkäisen kurssilaskun jälkeen indeksit ovat palautuneet hitaasti. USA:ssa kurssit ovat nyt lähellä alkuvuoden huippua, kun taas Euroopassa ollaan vielä reilusti huippujen alapuolella. Suomessahan indeksi teki uudet huiput vielä tuoukokuussa.
Uhosin aiemmin, että kesän aikana näemme Suomessa ja USA:ssa uudet kaikkien aikojen huippunoteeraukset. Kovin kaukana ei siitä enää olla. Kalenterissa ei ole näköpiirissä mitään erityisen mörköä. Kauppasota USA:n ja EU:n välillä on jäissä, kun taas USA:n ja Kiinan välinen kauppasota on kiristymässä.
Markkinat eivät toistaiseksi ole moksiskaan. Isoja häiriöitä ei ehdi liiketoimintaan tai kansantalouksiin tulla, mikäli kauppasota ei pitkity. Kun sopua aletaan hieroa, nyt pystytettyjen suojatullien purkaminen on nopeaa ja helppoa. Toistaiseksi luotetaan siihen, että mikäli kauppasota pitkittyisi, keskuspankit hidastaisivat rahapolitiikan kiristämistä. Samasta syystä heikentynyt talousdatakaan ei ole painanut kursseja.
Markkinat ovat hyvin ovelia ennakoimaan tulevaa. Sen takia yritin vähän miettiä, mitä 2019 saattaa tuoda tullessaan, sillä niihin tapahtumiin sijoittajat todennäköisesti alkavat reagoida jo tämän vuoden puolella.
Öljyn hinnannousu
Öljyn hinta on hiipinyt 70 dollarin tynnyriltä, ja samanaikaisesti dollari on vahvistunut. Tämä tarkoittaa, että USA:n ulkopuolella öljyn hinta on noussut sitäkin enemmän paikallisissa valuutoissa. Kirjoitin aiemmin siitä, miten ”sopivasti” korkea öljyn hinta on positiivinen tekijä osakekursseille. Öljyn hinta ja osakekurssit kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän öljyntuottajamaat tekevät rahaa, sen enemmän ne joutuvat ostamaan osakkeita. Kipurajaa, missä kallistuva öljy alkaisi haitata reaalitaloutta ja heijastua yritysten tuloksiin, on hieman hankala määritellä. Suuren finanssikriisin aikoihin osakekurssien huipun aikoihin öljy oli kallistunut 80 dollariin, ja jatkoi kallistumistaan selvästi yli 100 dollarin. Kipuraja lähestyy, ja tätä on syytä tarkkailla lähiaikoina.
Kuva: Vasemmalla finanssikriisin aikainen raakaöljyn ja osakkeiden hintakehitys, oikealla sama vuodesta 2016 lähtien
Oma arvaukseni on, että öljyn hintaralli osuu USA:ta pahemmin Eurooppaan. USA:lla on omaa tuotantoa, mutta Euroopalla ei. Lisäksi on todennäköistä, että Euroopan keskuspankki saattaa erehtyä jälleen pitämään öljyn hinnannousua merkkinä inflaation kiihtymisestä, ja kiristää rahapolitiikkaa juuri silloin, kun yrityksillä ja kotitalouksilla on kalliimman öljyn takia suuremmat pakolliset kustannukset. Siihen sitten vielä vähän korkokulujen nousua ja mahdollisesti valuutan vahvistumista, niin negatiivinen suhdanneyllätys on helposti valmis.
Kuva: Brent -öljy euroissa
Suomen ja EU:n parlamenttivaalit
Suomessa järjestetään huhtikuussa eduskuntavaalit. Hallituspuolueista keskusta on menettänyt kannatustaan selkeimmin, mutta kannatuslasku pysähtyi viime vuoden loppupuolella ja on vakiintunut. Kokoomus on onnistunut pitämään hyvin pintansa. Kokoomuksen kannatus oli vuodenvaihteessa korkeammalla kuin koskaan nykyisen vaalikauden aikana, mutta on vähän laskenut kuluvana vuonna.
Oppositiopuolueista demareiden kannatus on viime vaalien jälkeen useaan otteeseen käynyt 23 prosentin tasolla, mutta aina laskenut sen jälkeen. Niin saattaisi käydä nytkin.
Arvaan, että vaalipäivään mennessä demareiden ja kokoomuksen kannatus laskee hieman, ja keskustan kannatus nousee. Kolme kannatukseltaan isointa puoluetta saattavat olla vaalipäivänä käytännössä tasoissa.
Vihreiden arvaan olevan vaaleissa neljänneksi suurin. Hallituksen muodostaa kolmesta isoimmasta puolueesta todennäköisesti kaksi ja mukaan otetaan apupuolueita. Sijoittajan kannattaa ehkä varautua hallitukseen, johon kuluuvat demarit ja vihreät. Vaikka Suomen poliittinen liikkumavara on kuuliaisena EU-maana melko mitätön, se ei silti tarkoita, etteikö tuolla porukalla saataisi jo aikaiseksi sijoittajalle epämieluisia uudistuksia.
Euroaluetta on käytännössä pakko uudistaa johonkin suuntaan, tai muuten seuraavassa taantumassa mennään taas kriisikokouksesta toiseen samoilla silmillä. Mikäli suunta on liittovaltioistumiseen päin, se edellyttäisi liittovaltiomyönteisten tahojen enemmistöä ja kompromissikykyä. Niinsanottujen kansallismielisten puolueiden kannatus on kasvanut kohisten monissa EU-maissa, ja on ollut puhetta, että ne yrittäisivät muodostaa isomman parlamenttiryhmän aiemman useiden pienten ryhmien sijaan. EPP ja S&D saattavat edelleen menettää suhteellista kannatustaan.
USA:n vaalit
USA:n edustajainhuoneen ja kongressin täytevaalit marraskuussa antanevat tärkeää osviittaa myös tulevista presidentinvaaleista. Mikäli republikaanit onnistuvat säilyttämään enemmistönsä, se todennäköisesti vähentää republikaanien sisäistä painetta presidentti Donald Trumpia kohtaan. Se tulkittaneen myös laajemmin Trumpin populaariksi kannatukseksi, mikä antanee Trumpille lisää liikkumavaraa politiikkansa toteuttamisessa. Puheet Trumpin mahdollisuuksista seuraavissa presidentinvaaleissa vuonna 2020 voimistuisivat. Tällä hetkellä vedonlyöntitoimistojen mielestä Trump on ennakkosuosikki, mutta se johtuu pitkälti siitä, että demokraateilla ei ole vielä selkeää vastaehdokasta.
Tilintarkastajat – nuo väsymättömät hassuttelijat
Tilintarkastusala on erittäin keskittynyttä. Neljä isointa firmaa käytännössä tarkastaa kaikki maailman suuryritysten tilinpäätökset. 90-luvun loppu muistetaan hulluista internet-yhtiöistä, mutta kupla oli isompi telekommunikaation puolella. Yritykset pystyivät laittamaan kalliita verkko- ja lisenssihankintojaan taseeseensa, vaikka mitään varmuutta siitä, minkä arvoisia nämä hankinnat olivat, ei ollut. Myös Enronin kuplautus ja väistämätön poksahdus oli mahdollinen Enronin harrastaman tilintarkastajayhteistyön takia. 90-luvun päätyttyä tilintarkastusfirmojen konsulttitoimintoja irrotettiin erilleen tai lakkautettiin kokonaan. Seuraava isompi finanssikriisi saatiin aikaiseksi luottoluokittajien ja investointipankkien välisellä yhteistyöllä. Ehkä seuraavan kriisin tarjoavat meille jälleen kerran tilintarkastajat?
The Wall Street Journal kirjoitti keväällä, että tilintarkastusjättien liikevaihdosta suurin osa tulee konsultoinnista eikä tilintarkastustoiminnasta. On kieltämättä aika ongelmallista, että tilintarkastaja neuvoo, miten yrityksen verorasistusta voidaan pienentää, kuluja aktivoida taseeseen tai maksimoida osakekohtainen tulos. Mutta sellaista yritysjohtajat haluavat, ja sellaista konsultti tekee. Myös Financial Timesin tuore artikkeli tilintarkastajista on lukemisen arvoinen.
Sijoittajan kannattaisi miettiä tarkkaan, millaisia pommeja yritysten kirjanpidossa saattaa piillä. Matala korkotaso ja hyvä kasvu peittävät aina huolet. Mutta kun vesi laskee, paljastuvat aina ne, joilla ei ole housuja jalassa.
Kirjavinkki
Kansainvälisen valuuttarahaston entinen Euroopan-osaston seniori Ashoka Mody on hiljattain julkaissut kirjan euroalueesta, sen kriisistä ja tulevaisuudesta. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta eurokriisin aikana ja etenkin sen jälkeen olen lukemani Modyn artikkelit havainnut asiantunteviksi ja rohkeiksi. Arvosteluita on linkitetty täällä.
Juhanin kirjoituksia löydät ja voit kommentoida täällä: Ajankohtaisia kirjoituksia taloudesta
