Suomalaisten yksityissijoittajien toiminnassa kuskin paikalla istuu usein verotus. Eläkevakuuttajat, ay-liike ja säätiöt on vapautettu pohtimaan pelkästään tuotto-odotuksia. Vaikka verot tietenkin täytyy ottaa huomioon, ei niiden välttely orjallisesti johda sijoittajan kannalta parhaaseen nettotulokseen.
Käytännön kaikki sijoittajat tavoittelevat luonnollisesti juuri nettotuottoa. Iloisiksi veronmaksajiksi ilmoittautuvat lähinnä sellaiset, jotka saavat palkkansa verovaroista tai tahoilta, joiden sijoittaminen on verovapaata. Iloiset Veronmaksajat ry:n puheenjohtaja Minna Salminen esimerkiksi toimii sopimustoimitsijana JHL:ssä, eli Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa. Hänen pyyteetöntä toimintaansa veronmaksamisen edistämiseksi JHL:n toimialavaikuttamisesta vastanneena ei kuitenkaan palkittu JHL:n toimialajohtajan paikalla, johon hän viime vuonna pyrki. Pidän tätä suurena vääryytenä. Tosin Iloiset Veronmaksajatkaan eivät ole olleet viime vuosina enää erityisen aktiivisia.
Kun ilottomilla veronmaksajilla on salkussaan reippaasti voitolla olevia osakkeita, ovat he varsin nihkeitä myymään, koska ”veroihin menee melkein kaikki”. Olen varsin monta kertaa törmännyt laskuharjoitukseen, jossa on vaikka Cleantech Investiä salkussa pari vuotta sitten eurolla ostettuna. Sitä ei voinut myydä vuosi myöhemmin kolmella eurolla, koska veroihin menisi yksityishenkilön pääomatuloveroprosentin mukainen 30% x (3-1) = 60 senttiä. Käteen jäisi voittoa vain 1,40 euroa (= 140% tuotto).
Mie olen kyllä usein realisoinut tyytyväisenä paljon pienemmilläkin nettotuottoprosenteilla. Joskin myyntipäätökseen ei hankintahinnan pitäisi vaikuttaa mitään. Pahoin pelkään, että ostohinnat alitajuisesti vaikuttavat miunkin päätöksiin, vaikka olen uskonnon ”Vain tulevaisuuden näkymillä on merkitystä” fanaattinen tunnustaja.
Olen myös seurannut aiheesta aavistuksen edistyneempiä pohdintoja, joissa voidakseen vaihtaa hevosta, pitäisi verojen vuoksi löytää 30 prosenttia parempi sellainen, jotta voisi vaihtaa. Tämä on hölynpölyä, eikä matematiikkaa. Jos esimerkiksi oletat nykysuomenhevosesi tuottavan viisi prosenttia vuodessa ja naapurin lämminverisen kymmenen, kannattaa aina vaihtaa ja maksaa verot kiltisti. Verojen verran kutistuvaa pääomaa voi aivan hyvin paikata vieraalla pääomalla. Kymmenen pinnan tähtiravuri juoksee kymmenessä vuodessa 259 prosenttiin, mutta viiden pinnan koni pääsee ”vain” 162 prosenttiin asti.
Vaikka suhtautuisi velkaan kuin Pietarsaaressa rokotteisiin, olisi kympin hevonen painanut 30 prosentin verokuopan kiinni ja olisi jo 180 prosentissa, eli takamatkalta olisi ravattu hidasjalkaisempi heppa kiinni ja menty jo ohikin. Lisäksi huomattavaa on, että vanhemmalla hevosella olisivat raskaammat verovelat vedettävänä, koska voitoista ei ole vielä maksettu mitään.
Tokihan vanhojen sijoitusten verotaakkaa helpottavat kymmenvuotissyntymäpäivät. Silloin pääsee käyttämään 40 prosentin hankintameno-olettamaa, eli osakkeen hankintahintana voi käyttää 40 prosenttia myyntihinnasta. Tätä tuoreemmillakin sijoituksilla on oikeus 20 prosentin verotukselliseen hankintahintaan. Mutta kymmenen vuotta on pitkä aika osakkeelle juosta, eivätkä ravihevosetkaan pysy yleensä kilpailukykyisinä näin pitkään. Lämminveriset joutuvat pakkoeläkkeelle 12-vuotiaina ja suomenhevoset sitkeämpinä 15-vuotiaina, mutta useimmat jo paljon nuorempina.
Minulla eivät eväät riitä visioimaan kymmenen vuoden päästä olevaa maailmaa, joten teen useimmat sijoituspäätökseni maksimissaan muutaman vuoden skenaarioilla. Maailma, sijoituskohteeni tai niiden hinnat ovat muuttuneet niin nopeasti (=alle kymmenessä vuodessa), että minun tallini ravurit olen yleensä katsonut tarpeelliseksi laittaa makkaratehtaalle jo reilusti ennen pakollista eläkeikää. Tätä voi näkökannasta riippuen kutsua joko lyhytjänteisyydeksi tai muuttuvaan maailmaan sopeutumiseksi.
En ole pelännyt maksaa myynneistä seuraavia veroja, koska seuraavan ostoksen hankintahinta on kuitenkin kokonaan verovähennyskelpoinen. Jos yhtiö alkaa vaikuttaa ylihintaiselta, myyn veroja murehtimatta, ja etsin parempaa kohdetta, joka välillä on ollut myös käteinen. Uskon reagoimalla hintamuutoksiin - ja maksamalla voitoista veroa - pääseväni parempaan nettotulokseen kuin pelkästään istumalla erkkisinkkona salkun päällä. Hankintameno-olettamia en ole osakemyyntieni yhteydessä juuri päässyt käyttämään.
Myymättä jättäminen verotuksellisista syistä on verotuksen lykkäämistä, eikä siitä lopullisesti eroon pääsemistä. Vähintään perintöverot on sinnikkäimmänkin salkunpäälläistujan osakkeista maksettava. Onneksi nämä sijoituspoppamiehet eivät ole näkemässä, kun perilliset peijaisissa skoolailevat samppanjalla ja vaihtavat sisustussuunnittelijoidensa yhteystietoja.
Verotuksen lykkääminen on sitä kannattavampaa, mitä korkeampi korkotaso vallitsee. Nykykoroilla tässä ei ihan mielettömästi etua saa, jos oikeasti on valmis korvaamaan maksetut verot (tällä hetkellä varsin edullisella) vieraalla pääomalla.
Jos verotuksen arvelee kevenevän jatkossa, kannattaa veronmaksun viivyttäminen entistä paremmin. Käsi ylös, joka arvioi seuraavan hallituksen keventävän pääomatulojen verotusta? Keskipitkän aikavälin kiikareillani näen Suomessa pääomille olevan tulossa lähinnä ruoskaa.
Tosin uskon pääomatuloveroprosentin tulevan hyvin pitkällä aikavälillä vielä alas, koska arvelen yhä useamman ihmisen ymmärtävän, että verotuksella pitää kerätä maksimitulot minimirasituksella ja pääomien olevan varsin liukasliikkeisiä verotuksen suhteen.
Vasemmiston ajama tehokkaasti rankaiseva, mutta huonosti tuottava verotus on toki äänestäjien keskuudessa tällä hetkellä vielä varsin suosittua. Mutta kun yhä useammat ihmiset eivät ole jatkossa koulutuksessaan pelkän Nuijamaan lukion (tai vielä pahempaa - Tampereen yliopiston) varassa, voisi enemmistö kansasta jossain vaiheessa hyvin tajuta, että hyvinvointivaltion voi pelastaa vain riittävän alhaisilla veroasteilla.
Lafferin käyrä kuvaa miten valtion verotulot kääntyvät laskuun veroasteen noustessa tarpeeksi ylös. Tämän käyrän oikealle puolelle vaikka saranapuolelta pyrkivät heikkihiilamot siirtyvät märissä unissani lopulta Hesarin etusivulta pitämään esitelmiä työnteon ja pääomien korkean verotuksen hyötypuolista vanhainkoteihin Satu Hassin ja Antti Rinteen puolueiden puheenjohtajiksi nostaneille vihreiden ja demareiden eläkeläisjäsenille. Tosin jos molempia on samassa tilaisuudessa, siellä parempikuntoisten rollaattorit törmäilevät ja kävelykepit heiluvat.
Cleantech Investiä halvalla ostaneiden ja myymättä jättäneiden verotusongelmat ovat sittemmin poistuneet. Yhtiö vaihtoi nimensä Loudspringiksi ja sen jälkeen kurssi on lähtenyt iloisesti laskettelemaan kaakkoa kohti. Tämä ei johtunut uudesta nimestä, vaan osakkuusyhtiöiden ongelmista. Näiden maalailtiin pelastavan maailman luonnonvaroja säästämällä ja tuottamalla siinä sivussa myös paljon omistaja-arvoa. En tiedä, onko luontovaroja säästynyt, mutta omistaja-arvoa on viime aikoina ainakin tullut vähän takkuisesti.
Jos osti Cleantech Investiä eurolla pari vuotta sitten, perjantaina sen pystyi verovapaasti myymään @0,575, ja vielä muodostui seuraaviksi viideksi vuodeksi vähennettävää tappiota.
Kun veroja välttelee tarpeeksi kauan, niitä ei välttämättä tarvitse maksaa lainkaan
P.S. Katkeilin täysin, kun tärkeimmältä meriitiltään graduntarkastajani professori Vesa Puttonen laittoi twitteriin kyselyn, mikä yhtiö menee seuraavaksi konkurssiin? 1.) Tulikivi 2.) Tecnotree 3.) Loudspring 4.) Nexstim
Twitteryleisö valitsi luonnollisesti ykköseksi 40%:n äänimäärällä viime aikoina julkisuudessa kovasti kivitetyn Loudspringin. Yhtiö on kuitenkin velaton sijoitusyhtiö, joka voi halutessaan myydä omistuksiaan ja tuskin ne nyt kaikki nurin menevät. Konkurssiriski on olematon, ellei siellä nyt ole sitten menty osakkuusyhtiöiden vastuita takailemaan.
Nexstimillä riittävät oman ilmoituksensa mukaan käteisvarat vuoden 2019 toiselle neljännekselle asti, ja sitten täytyisi taas saada jostain lisärahoitusta. Velkaa on yli seitsemän miljoonaa ja kuraa tulee uikkariin monta miljoonaa vuodessa. Yhtiö elää käytännössä rahoittajien hyvän uskon varassa. En ota asiasta sivistymättömänä mitään kantaa liiketoimintaansa, mutta ihan kaikki neuromodulaatioyritykset ja vastaavat eivät ole aina onnistuneet muuttamaan teknologiaansa rahaksi. Joten yhtiöllä on melko välitöntäkin oikeaa konkurssiriskiä.
Tulikivelläkin ovat kovenantit (= lainan irtisanomisen oikeuttavat tunnusluvut) paukkuneet, ja rahoitusneuvottelut ovat kesken ja ruplan heikentyminen ei kai varsinaisesti pelaa Tulikiven pussiin. Yhtiö epäilemättä voi mennä nurin melko rivakastikin, jos rahoittajilla hermot pettävät. En tässäkään ota varsinaista kantaa yhtiön bisnesnäkymiin, en ole mitenkään liian hyvin sivistynyt aiheesta.
Kesällä Tecnotreen pääomistaja ja –velkoja Viking Aqcuisitions jo haki yhtiötä konkurssiin. Uhka ei ole välttämättä kokonaan väistynyt, vaikka yhtiö tällä viikolla sai Fitzroy Investmentsiltä viiden miljoonan epäselvän rahoitustarjouksen. En ole kunnolla perehtynyt Tecnotreehenkään, mutta odotettavissa lienee melko hilpeä yhtiökokous 24. syyskuuta. Toivottavasti yhtiökokouksissa yleinen näky, eli iloisesti pihalla oleva puheenvuoroja kovasti haluava pappa, löytää tiensä myös tuonne antamaan vähän lisämaustetta kokoukseen.
On selvää, että jos olisi tekemäni pintaraapaisun verran perehtynyt näihin kaikkiin neljään yhtiöön, olisi ymmärtänyt Loudspringin pitävän sisällään ylivoimaisesti vähiten konkurssiriskiä.
Tämän kyselyn tulos selittää myös sen, miksi Teuvo Hakkarainen valittiin uudelleen eduskuntaan. Ensimmäisen valinnan kun selittivät ihan ymmärrettävästi jytky ja aakkosjärjestyksessä ensimmäisenä olo persujen listalla. Ihmiset äänestävät läpällä - viitsimättä juuri perehtyä yhtään mihinkään.
P.P.S. Hankintameno-olettamia pääsin 90-luvun alussa käyttämään arvottomina erääntyneistä asetetuista eli myydyistä optioista. Jos myyt option ja se myöhemmin onnekkaasti erääntyy arvottomana, saat pitää kaikki preemiot eli koko myyntihinnan. Tästä myyntihinnasta sai reilut 20 vuotta sitten tehdä vielä hankintameno-olettaman, mutta tämän verovuodon on verottaja sittemmin paikannut. Vaikka olen ainakin ollut ammattimainen spekulantti, en pidä tätä edes vääryytenä. Kannatan matalia veroprosentteja, mutta myös laajoja veropohjia.
Reagoin verotuksen muutokseen lopettamalla omissa nimissä tehdyn kaupan lähes kokonaan. Totta kai pyrin minimoimaan kaiken verotukseni aivan kuten kaikki muutkin tekevät.
