En muista koskaan aiemmin olleeni eri mieltä Sixten Korkmanin kanssa. Yleensä olen tekstejään lukiessa vain nyökkäillyt mukana: kannatan markkinatalouteen nojaavia maltillisia toimia, minullakaan ei ole patenttiratkaisuja oikein mihinkään ja olen ollut välillä väärässä ja jopa tunnustanut. Olen päätynyt monta kertaa muokkaamaan talouspoliittista mielipidettäni ajankohtaisesta asiasta sen pohjalta, mitä Korkman on aiheesta kirjoittanut.
Tosin siinä vaiheessa, kun Image alkaa hehkuttamaan liki seitsemänkymppisen taloustieteilijän seksikkyyttä, on riskinä että tämä ajautuu Suomessa kaikkien alojen asiantuntijaksi. Meillä kun on medialla tapana kysyä julkisuuden henkilöiltä näkemyksiä kaikenlaiseen, myös vahvasti kompetenssialueen ulkopuolella olevaan. Esimerkkinä voi käyttää vaikka talouden ongelmiin näkemyksen ottaminen apurahataiteilijoilta. Yllättäen ne ovat tavallisesti ensimmäiseksi sitä mieltä, että juuri heidän alalleen pitäisi antaa lisää rahaa.
Mutta toimii se toisinkin päin. Taloustieteilijä voi päätyä ottamaan kantaa aiheeseen, josta ei ymmärrä juuri mitään. Sixten Korkman päätti liittyä Hesarin, Hufvudstadsbladetin ja Pekka Puskan kampanjaan, jossa vaahdotaan limuviinojen koukuttavan nuoret alkoholiin, jos alkoholijuomasekoitukset ruokakauppoihin päästetään. Sixtenin mukaan on vaikea keksiä argumentteja limuviinojen puolesta.
Tämä Etelän Median lanseeraama käsite ”limuviinat” on muuten otettu ansiokkaasti käyttöön joka paikassa. Husarikin laittaa alkoläskin jokaiseen alkoholilain uudistukseen liittyvään uutiseen. Eikä niitä nyt kukaan sivistynyt ihminen kaipaakaan yhtään mihinkään. Niistä jää lähinnä sokeri kiinni hampaisiin ja tyhjiä kaloreita on tarjolla roppakaupalla.
Ongelma onkin varsin vakava. Sillä ne limuviinat ovat jo siellä kaupan hyllyllä ja muodostavat vähittäiskaupan alkoholimyynnistä peräti 0,2 prosenttia. Jatkossa ehkä niiden alkoholipitoisuus nousee 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin ja loppuosakin nuorisosta on pian pilalla. Olen melko varma, että suurin osa yleisöstä ei tiedä tätä. Käykää lähikaupassa kurkkaamassa, jos ette muuten usko. Joo, niitä koskee nykylainsäädännöllä valmistustaparajoite, joten ne ovatkin halvempia kuin Alkossa myytävät limuviinat. Pekka Puska, alkoholimonopoli ja Hesari eivät ole tätä varsinaisesti mainostaneet.
Itse pilasin nuoruuteni ja aikuisuuteni ottamalla ensimmäisenä drinkkinäni lasin kaverini isältään varastamaa huonoa viskiä 13-vuotiaana. Maistui muuten teinin suuhun törkeän pahalta; olisipa ollut limuviinaa. Olisin ollut varmasti jo pitkään katuojassa, jos kaikenlaisia Le Coq Mojitoja ja Icelandia Raspberryjä olisi saanut vähittäiskaupasta, kuten nykyisin.
Mutta alkoholia piti saada lisää, koska se oli kiellettyä. Ei nyt tosin ollut varsinainen makunautinto tai muutenkaan ylevä kokemus yläasteikäisenä sulatella lumihangessa piilossa olleessa muovikassissa jäätyneitä keskioluita, varsinkin kun en vielä edes tykännyt oluesta. Olen kuitenkin reilusti yli oman osuuteni alkoholiveroista urheasti joka vuosi maksanut.
Tosin nykynuorisolle ei maistu yhtä hyvin kuin minun ikäluokalleni. Tämä on hyvä asia. Lienemme tästä samaa mieltä Korkmanin ja Puskan kanssa. En ole ihan varma yksimielisyydestämme, koska herrojen mainoskampanja limuviinaan liittyen on varmasti saanut monet niitä kokeilemaan. Kun kerrot nuorille tai vähän vanhemmillekin, että ”Tämä alkoholijuoma maistuu niin hyvältä, että sitä ei saa asettaa tarjolle vähittäiskauppaan”, on tullut antaneeksi ilmaista mainosta tuotteelle ihan roppakaupalla. Luulisi eläkeikäistenkin tämän tajuavan.
Huomattavaa on, että vähittäiskauppa ei myy nykyisin ainakaan alle kolmekymppisille alkoholia, ellei näillä ole papereita mukana. Kassat ovat muuten huomanneet nelikymppisten naisten ilahtuvan, jos näiltäkin kysyy henkareita. Jos alaikäinen tarvitsee hakumiestä, on sen oltava täysi-ikäinen, oli hankintapisteenä sitten Lidl tai Alko. Emme varmasti pysty kokonaan estämään teinityttöjä vetämästä överikännejä Bacardi Breezereistään. Mutta minkä vahvuisena lähikaupasta niitä saa, on käytännön merkityksetön asia.
Kun alkoholiin suhtaudutaan kiihkottomasti, häviää siitä kielletyn hedelmän maku. Suomessa asuva britti Joel Willans arvelikin, että ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan sääntöjen takia. Ulkopuolinen tarkkailija näkee usein paremmin kuin propagandalle altistunut sisäpiiriläinen.
Alkoholijuomien saatavuus Suomessa on parantunut paljon siitä, kun mie olin teini-ikäinen. Vastoin kaikkia 80-luvun alun odotuksiani kaljakin tuli kioskeihin. Ja nykyiset teinit ovat siis paljon raittiimpia. Tässä on taloustieteilijälle miettimistä miksi näin. Kansantaloustiedettä sivuaineen verran lukeneena vastaus tuntuu varsin selvältä. THL:ssä taloustiede ei muuten ole tiede lainkaan, siellä nojataan haastattelututkimuksiin, joiden mukaan Virosta ei tuoda juurikaan viinaa.
Sijoittajalle tämä sisältää tärkeän sanoman: Kehenkään auktoriteettiin ei pidä sokeasti luottaa. Juuri koskaan ei kannata luottaa sellaisiin, jotka myyvät provisiopalkalla jotain tuotetta. Mutta edes vilpittömässä mielessä olevien ”objektiivisten asiantuntijoiden” näkemyksiä tai edes faktoina esittämiä mielipiteitä ei voi aina ottaa kiveen hakattuina totuuksina. Valitettavasti ei edes Sixten Korkmanin.
HS 20.6.2017 ”Limuviinat ruokakauppaan – järki ei voittanut”
