Puolustin arvopaperikauppaa ylioppilaskunnamme viherterroristiosastolle jo 80-luvun puolella opiskelijabileissä. Minulle oli kirkasta kuin kemikaaleilla vastakäsitelty Littoistenjärvi, että pääomien tehokkaamman allokoinnin edistäminen ei ole ympäristölle vahingollista.
Tosin palopuheitteni kuuntelijoitten ilmeet tai käsitykset eivät osoittaneet kirkastumisen merkkejä. Lopulta minulle kirkastui, että nämä viidennen vuosikurssin kauppatieteen ylioppilaat eivät tulisi erottamaan osaketta osingoista, vaikka rautatiekiskosta taivuttaisin. Siirryin kirkkaisiin, jotta olisi jotain mielekkäämpää tekemistä kuin tyyliin selittää keskustalaisille kaupungistumisen etuja ja maataloustuen vahingollisuutta. Saatoin loppuillasta kertoa alkuillan pohdinnoistani ääneen, koska vastaaviin ituhippibileisiin ei minulle kutsuja enää koskaan tullut. Sinänsä harmillista, koska bileet olivat yleensä varsin vauhdikkaat.
Enkä aloita selittämistä arvopaperikaupan maailmanrauhaa edistävästä vaikutuksesta nytkään. Ne ketkä eivät haluakaan ymmärtää, sitä paitsi tuskin edes lukevat tekstejäni. Sijoitusmarkkinoita ymmärtämättömät pysyvät enemmistönä jatkossakin, joten arvopaperikauppiaat saavat luvan toimia edelleen valtamedian sylkykuppeina. Totean vain, että 30-vuotinen sotani arvopaperimarkkinoilla ei ole saanut minua vakuuttuneeksi toimivien markkinoiden vahingollisuudesta, päinvastoin.
Teen sijoitustoimintaa kotimaisten osakeyhtiöiden kautta. Jotta muut ymmärtäisivät tehdä fiksumpia järjestelyjä, kerron mitä kaikenlaista pientä kiusaa osakeyhtiömuotoisille piensijoittajille on viime vuosina langetettu. Useimmat kaltaiseni sijoittajat muuten pitävät aiheesta enimmäkseen päänsä alhaalla kuin demarit Lafferin käyrästä puhuttaessa. Tämä onkin fiksua, koska Suomessa vaatii erityistä itsemurhaisuutta julkisesti tunnustautua spekulantiksi.
Yle-vero
Ulkomaille karanneiden sijoittajatuttujeni keskuudessa Yle-vero herättää aina paljon hilpeyttä. Vuodesta 2013 alkaen voitolliset yritykset ovat päässeet osallistumaan sen propagandan rahoittamiseen, jossa vaaditaan sijoittajien polttamista helvetin tulessa. Olen aina näille emigranteille kertonut katsovani paljon Yleä ja valehdellut maksavani Yle-veroa mielelläni. Sitä paitsi Yle instituutiona ei ole sijoittajavihamielinen, vaikka valtaosa sen toimittajista onkin.
Positiivisena piirteenä tosiaan on, että tappiolliselta tilikaudelta veroa ei mene. Tekiköhän Kataisen hallitus jonkun kämmin, kun jopa 50.000 euron tuloksen voi tehdä ilman Yle-veroa? Jos meitä joskus siunataan demarivetoisella hallituksella, tämä porsaanreikä paikattaneen rivakasti.
Alas lobatut tilintarkastusrajat
Suomen Tilintarkastajat ry:lle pitäisi myöntää vuosisadan lobbauspalkinto. Vastaavaa osaamista Suomella pitäisi olla Brysselissä. Suomessahan tosin lainsäädäntö toimii siten, että asiantuntijoiksi kutsutaan lähinnä asianosaiset.
Joka tapauksessa nykyään tilintarkastuksia saavat tehdä vain kirjaimelliset (=HT, KTM tai JHT)kaverit. KTM ei kelpaa kirjainyhdistelmäksi. Voin hyvin kuvitella, mitä Tilintarkastajien edustaja on sanonut työryhmälle, joka on kysynyt myönnetäänkö teidän jäsenillenne yksioikeus tarkastaa tilejä ja luovuta maallikkotilintarkastajista. Tuskin on kovasti vastustanut.
Miten on saatu lobattua läpi Euroopan alhaisimmat tilintarkastusrajat on jo sitten vähän enemmän mystistä. Pienyrittäjiä kun väittävät liki kaikki puolueet tukevansa. Yleisesti pidetään melko pienenä yhtiönä 200.000 euron liikevaihdon tai 100.000 euron taseen omaavaa.
Jos yhtiöllä on pätevä kirjanpitäjä, se ei tarvitse tilintarkastajaa muuhun kuin laskun kirjoittamiseen. Lisäksi on huomattavaa, että lähtökohtaisesti tilintarkastaja on osakkaiden valitsema edustaja, joka tarkkailee hallituksen toimia. Jos osakkaat ja hallitus ovat sama asia, kuten pienyrityksissä hyvin yleisesti on, ei KHT:n kolmen tonnin laskulle saa varsinaisesti vastinetta.
Tässä yhteydessä on painotettava, että tilintarkastaja ei ole verottajan edustaja. Valtiolla on omat verotarkastajansa. Tästä meillä ei varmasti ole erimielisyyttä edes Tilintarkastajayhdistyksen kanssa. Lisäksi kun Suomessa saa ehdotonta linnaa lähinnä taposta tai pahemmasta, kuten esimerkiksi törkeästä veropetoksesta, ei ainakaan arvopaperikauppiasyhtiöllä ole intressiä eikä mahdollisuuksia verojen välttelyyn. Kaikista transaktioista kun jää jälki, ja verottajalla on kuluvan vuoden lisäksi kuusi vuotta aikaa tulla tarkastamaan.
Tilintarkastuslakiin muutoksia valmistelee parhaillaan Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä. Toivottavasti Suomen Yrittäjiä ja Taloushallintoliittoa kuunnellaan siellä herkemmällä korvalla kuin Tilintarkastusliittoa. Näen märkiä unia siitä, että tilintarkastusrajat Suomessa nousisivat yleiseurooppalaiselle tasolle. Työryhmän tehtävänannossa on kuitenkin lupaavasti ”tilintarkastuksen rajat”.
Tämä asia on muuten tärkeä kaikille pienyrityksille eikä pelkästään meille spekulanteille. Kaikki vähänkään sivistyneet ymmärtävät, että KHT:lle maksaminen on yksi yrittämisen kynnyksiä ja niiden alentamisen puolesta olen nähnyt monen poliitikon meuhkaavan, mutta kynnyksiä on lähinnä tullut hallituksesta toiseen entistä enemmän tai ainakin vanhoja on korotettu.
LEI-tunnus
Minun täytynee hakea useita LEI-tunnuksia ennen vuodenvaihdetta. Minä en tee tällä tunnuksella mitään, mutta pääsen maksamaan PRH:lle vajaat 90 euroa per vuosi per yhtiö siitä hyvästä, että saan jatkaa sitä, mitä olen yhtiömuotoisesti tehnyt kolme vuosikymmentä. Odotettavissa lienee hinnan nousu jatkossa, koska PRH on tehostanut toimintaansa viime vuosina nostamalla hintoja säännöllisesti.
Osinkovero
Muistan hyvin, kuinka vakuutin parillekin yhtiökumppanille, että kertaprojektiyhtiöstämme pystyy maksamaan yhtiöveron jälkeiset voitot verovapaasti osakkaille tyyliin vuosikymmenessä. Enää en kyllä vakuuttele kenellekään Suomen verotuksen pysyvyydestä yhtään mitään. Jo kerran verotetuista voitoistahan sitten pääsee nykyisin maksamaan osinkoveroja. Mutta ei siinä mitään, jonkunhan ne yritystuet pitää maksaa. Minkälaisia tukia on spekulanttien osakeyhtiöille tarjolla, en ole vielä ehtinyt selvittää.
Nämä kaikki ovat lähinnä tuollaisia kerran vuodessa kirpaisevia pikku suoneniskuja. Selvää on, että osalla yrittäjistä menee pensselit santaan ja rukkaset naulaan, kun tarpeeksi kauan verta valutetaan.
En aio muuttaa ulkomaille enkä lopettaa sijoitustoimintaani, joten siinä mielessä voi kaikessa rauhassa yhtiöilleni säätää kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin kiusaa. Mutta tunnen monia kollegoitani, jotka oikeasti ovat muuttaneet jo kauan sitten – eivätkä näe painajaisia Antti Rinteestä valtiovarainministerinä.
