”Ekonomin kannattaa rutiininomaisesti tarkistaa aina aamuisin, mitä pörssikursseille on käynyt”. Näin meille opetti professori P.J.Muukkonen oikeustieteen peruskurssilla syksyllä 1986. Mie otin opikseni ja näin olen sitten tehnytkin kohta kolmekymmentä vuotta.
Melkein yhtä kauas historiaan täytyy mennä, että löytyisi mitään vastaavaa, kuin mitä osakemarkkinoilla on alkuvuodesta käynyt. Muistan hyvin, kuinka vuonna 1990 mentiin vapaata pudotusta alaspäin päivä toisensa jälkeen. Kymmenen vuotta myöhemmin taas nähtiin kymmenen prosentin päivänousuja monta päivää tai jopa viikkoa peräkkäin jo valmiiksi törkeän ylihinnoitelluissa teknonakkikioskeissa. Mutta nämä olivat vain yhdensuuntaista ajoa.
Vähän samanlainen vuoristorata, kuin millä viime viikolla ajeltiin, oli vuoden 1987 lokakuussa. Silloin oli ensin Wall Streetillä kuuluisa Black Monday ja loppuviikko mentiin joka toinen päivä rajusti alas ja joka toinen ylös, joskaan nousu ei koskaan jaksanut edellisen päivän tasolle. Muistan kun yksi kurssikaverini meuhkasi opiskelija-asuntolan ala-aulassa yhtiökumppanilleen ”Mä tiesin joka päivä mitä tapahtuu ja me ei tehty mitään! Ikinä en enää tee kimppasijoituksia!” Tämän jälkeen olen tavannut monia muitakin, jotka jälkikäteen kertovat tienneensä varmasti mitä menneisyydessä tapahtui.
Minähän tankkasin osakkeita raskaalla kädellä joulukuun lopussa löytääkseni sitten 30-vuotisen sotani synkimmän tammikuun avauksen. Mutta Kustaa II Aadolf ei juuri perääntymiskäskyjä antanut, eikä Lauritsalassa tunnetusti pakiteta. Joten ostin sitten vuoden alun syöksylaskussa lisää osakkeita.
Pörssiviikkoni
En tietenkään tiennyt etukäteen, mitä tällä vuoden kolmannella pörssiviikolla tapahtuu. Kevensin kuitenkin vähän salkkuani jo toisen viikon alussa, kun markkina yritti vähän ylöspäin.
Amerikkalaiset lomailivat Martin Luther Kingin 87. syntymäpäivän johdosta vielä maanantaina, mutta Euroopassa mentiin hyvää haipakkaa alaspäin. Minä vastasin alamäkeen ostamalla edellisellä viikolla myydyt osakkeet takaisin halvemmalla.
Jenkit viettävät fiksusti arkipyhänsä aina maanantaisin itsenäisyyspäivää, joulua ja uudenvuodenpäivää lukuun ottamatta. Meillä se ei toki ole koskaan ollut edes harkinnassa, vaikka hyvin harva edes tietää, miksi loppiaista ja helatorstaita yleensäkään vietetään.
Tiistaina otettiin pieni yritys ylöspäin ja mie koitin jo vähän taas kevennellä, mutta nousuyritys jäi aika heiveröiseksi, enkä saanut myyntinappia painettua.
Olisi pitänyt painaa, koska keskiviikkona otettiin sukkana kolme prosenttia alaspäin, kun Kiina julkaisi odotettua pienemmät bruttokansantuotteen kasvuluvut. Mie ostin lisää osakkeita.
Minulle on aina ollut mysteeri, että kun joku komissaari Pekingissä arpoo satunnaisgeneraattoristaan jonkun BKT:n kasvuluvun, miksi sitten pitää heti myydä vaikka Technopolista ostolaitaan. Mutta tällä lailla markkinat ovat aina toimineet. Ja jos kurssi pysyy ennallaan, se ensimmäinen myyjä saatan olla minä, koska odotan muiden seuraavan heti kohta perässä.
Torstaina taas sitten Super-Mario lupasi painaa rahaa niin paljon kuin tarvitaan, ja markkina lähti orastavaan nousuun. Onnistuin istumaan käsieni päällä, enkä myynyt silloin mitään, vaikka vähän teki mieli jo ottaa pikavoitot pois. Minulla oli kuitenkin vahva kutitustuntuma siitä, että tämä nousu ei jää yksipäiväiseksi.
Perjantaina olikin sitten lähihistorian kovin nousupäivä Euroopan pörsseissä. Tällä kertaa olin kutitellut oikeasta kohdasta. Nyt minulla ei hermo enää pitänyt, vaan myin jo muitakin osakkeita kuin tammikuussa ostettuja. Tämä siksikin, että viikonloppu on näinä aikoina pimeä ja täynnä kauhuja. Koskaan ei voi varmasti ennakoida, mitä huonoja uutisia viikonloppuna tulee.
Joulukuun lopussa minulla oli salkut melko täynnä. Nyt minulla on rahaa kiinni niissä suurin piirtein saman verran kuin oli tammikuun alussa, mutta olen tehnyt tammikuussa useita pieniä ”välitilejä”.
Olenko siis treiderivelho?
Ajoin iloisesti miinaan tammirallin odotuksessani, ja nyt olen onnekkaasti luiskahtamassa näistä operaatioista pienelle plussalle, jos markkina ensi viikolla sattuisi pitämään.
Kaikki ostoni ja myyntini ovat alkuvuodesta olleet varsin marginaalisen kokoisia suhteessa koko salkkuuni. Jos olisin velho, olisin tietysti viime viikolla myynyt kaiken ja ostanut sen takaisin tämän viikon keskiviikkona.
Oikea vastaus kysymykseen on, että en tietenkään ole. Eikä ole kukaan muukaan. Osaketreidaaminen on valistuneiden arvausten tekemistä siinä missä pokerin pelaaminenkin. Joulukuun lopussa arvasin väärin ja nyt tammikuussa olen sattunut osumaan vähän paremmin.
Menestysreseptini
Alkuvuodesta olen noudattanut hyvin yksinkertaista strategiaa. Olen ollut ostopuolella pahimpina laskupäivinä ja myyntipuolella kovimpina nousupäivinä. Pörssikurssit kun tyypillisesti ylireagoivat suuntaan ja toiseen. Tämänhetkisellä sikasäikyllä markkinalla varovaisen kontraamisen tekemättä jättäminen olisi ollut minulta lähinnä laiskuutta.
Mitä jatkossa?
En valitettavasti tiedä, mihin kurssit ensi viikolla menevät. Mutta jos markkina nousee, luultavasti jatkan vuodenvaihdeostosteni varovaista realisointia. Jos taas kurssit laskevat, saatan hyvinkin ostaa perjantaiset myyntini halvemmalla takaisin.
Nuorena sijoittajana tapasin rämpäistä aina kerralla kaikki laput ulos, jos siltä jostain syystä tuntui. Samaten jos innostuin jostain osakkeesta, ostin sitä heti kaikilla käytettävissä olleilla lainarahoilla. Nykyisin harrastan paljon pehmeämpää kosketusta, koska luotettavaa kristallipalloa en ole yrityksistäni huolimatta onnistunut hankkimaan.
Jään muuten odottelemaan sitä, että joku ”Osta ja unohda”-koulukunnan edustaja perustelee minulle, miksi minun ei olisi alkuvuonna kannattanut tehdä salkulleni yhtään mitään. Sitä odotellessa yritän parhaani mukaan nauttia menossa olevasta vuoristorata-ajelusta.
