Eiliseen Rock-Pokeriin myytiin eioota monen viikon ajan. Kasinolla oli varattu tapahtumaan 150 paikkaa. Turnauksen pelasi 141 pelaajaa. Miten tämä on mahdollista? Kuoliko yhdeksän pelaajaa ja rahat menivät hukkaan?
Ei hätää, pokerinpelaajat eivät suorittaneet mitään joukkoitsemurhaa. Kyseessä oli taloudessa normaali ilmiö, eli ilmaisen hyödykkeen tuhlaileva käyttö. Sisäministeriön arpajaispäällikkö Jouni Laiho eläkkeellesiirtymislahjanaan kielsi kasinolta lippujen myynnin netissä - antamatta mitään siirtymäaikaa. Hätäpäissään Mikonkadulla lanseerattiin lippujen ilmainen varausmahdollisuus, jotta maalaisillakin olisi mahdollisuus saada varmuus turnauspaikasta. Eilen oli kiva terassikeli. Lippunsa varanneet jättivät joukkoitsemurhan sijaan joukolla lunastamatta lippunsa.
Kysyntää olisi hyvästä säästä huolimatta varmasti ollut kaikille lipuille, mutta kun luulee turnausta loppuunmyydyksi, harvoin viitsii vaivautua paikalle. Jos tarjoaa ilmaista varausmahdollisuutta, tämän ei pitäisi olla yllätys. Tosin monopolin ymmärrys markkinatalouden lainalaisuuksista ei voine olla aivan täydellinen. Minäpä yritän vääntää rautatiekiskosta: Jos tarjoat ilmaisen varausmahdollisuuden, ihmiset hyväksikäyttävät sitä täysin suruttomasti. Olisi melko pieni vaiva (=yksi puhelinsoitto) perua varauksensa, kun jo tietää, että ei ole menossa. Mutta tämä on liikaa vaadittu ihmispopulaatiolta. Ihmiset ovat luonnostaan itsekkäitä, mutta välinpitämättömiä, ja sellaisina pysyvät.
Tätä ei selkeästi tajuta kasinon lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriössä. Ministeriössä on valmisteilla esitys uudeksi kirjastolaiksi, joka poistaisi kirjastoista varausmaksut. Helsingissä, jossa kulttuuriväki onkin keskimääräistä paremmin edustettu, tätä on jo kokeiltu. Kuuluuhan kaikkien kulttuuripalvelujen olla ilmaisia kaikille. Seurauksena kirjastot menettivät 400.000 euron tulot ja varausmäärät nousivat radikaalisti. Noutamattomien varausten määrä on moninkertaistunut. Suosittua kirjaa joutuu odottamaan entistä pitempään.
Minä olen hyvin kiitollinen kirjastolaitokselle. Lauritsalan sivukirjasto oli minulle 70-luvulla ainoa paikka, missä pääsi avartamaan maailmankuvaa paperitehtaan varjoa pidemmälle. Vastustan lainausmaksuja, mutta koska ymmärrän jotain taloudellisista lainalaisuuksista, kannatan ehdottomasti varausmaksuja tai vaihtoehtoisesti isoja sakkoja lunastamattomista varauksista. Muuten ei kirjastolaitos toimi tehokkaasti, eli mahdollisimman monet pääse lukemaan haluamiaan kirjoja. Lisäksi varausmaksut tuovat kivasti rahaa kirjastoille, jonka ne voivat käyttää esimerkiksi lisäkirjojen hankintaan.
Luin Hesarista, että ”Opetus- ja kulttuuriministeriössä vallitsevan käsityksen mukaan kirjastojen varausmaksut ovat kunnille taloudellisesti merkityksettömiä. Ministeriöstä ei kuitenkaan löydy tietoa siitä, kuinka moni kirjasto niitä perii ja paljonko maksuja kertyy vuosittain.” Miten joku ministeriöstä on mennyt kertomaan tällaista toimittajalle, kertoo lähinnä siitä, että ihmisten tyhmyys on edelleen uusiutuva luonnonvara. Jokainen sisälukutaitoinen ymmärtää tästä, että mitään ei ole viitsitty selvittää. Koska ollaan ”hyvällä” asialla, eli poistamassa maksuja, arvellaan että rahat ovat ”merkityksettömiä”.
Ilmeisesti ministeriöltä oli liikaa vaadittu kysyä kirjastonhoitajilta, ovatko varausrahat näinä aikoina heille merkityksettömiä. Hesari poikkeuksellisesti ei kysynyt pelkästään parilta vastaantulijalta mielipidettä, vaan oli otettu yhteyttä ihan oikeisiin kirjastotoimen johtajiin. Kuopiossa varausmaksut olivat kymmenen prosenttia aineistomäärärahoista. Helsingissä toteutettua varausmaksusta luopumista kommentoitiin ”järkyttäväksi”. Ministeriöstä ei siis ollut löytynyt voimavaroja kysellä asiaa kirjastoista asti.
Tuloksen ei pitäisi olla yllätys kenellekään vähääkään talousasioista sivistyneelle. Kirjastojenkin määrärahat ovat rajalliset. Tosin kulttuuriväki päivästä toiseen julkisuudessa osoittaa täydellistä sivistymättömyyttä raha-asioiden suhteen. En ole mitenkään varma, onnistuinko tässä vakuuttamaan varausmaksujen tarpeellisuutta tai rahan määrän rajallisuutta yhdellekään sellaiselle, jolle se ei ollut ennestään itsestään selvää. Lisäksi epäilen vihervasemmiston, johon valtaosa kulttuuriväestä lukeutuu, lukevan kolumnejani hyvin rajallisessa määrin.
Kun Björn Wahlroos kertoi, että juomavedet pitäisi siirtää yksityiseen omistukseen, tuomitsivat tavanomaiset kaikille hyvää tarkoittavat hölmöt tämän argumentilla, että vesi kuuluu kaikille. Sen ymmärtäminen, että ilmaista tuhlataan aina, tuntuu olevan sosiaalidemokraattisesti kasvatetulle kansallemme pääosin ylivoimaista.
P.S. Casino Helsingille minulla on helppo toimenpide-ehdotus, miten varausjärjestelmä tulee toimivammaksi: Lunastamattomasta ja peruuttamattomasta varauksesta tulee ikuinen varauskielto. Toimii kuten junan vessa toimi 80-luvulla. Nykyiset junan vessat ovat muuten säännöllisesti tukossa ja poissa käytöstä.
Toinen vaihtoehto olisi avata neuvottelut sisäministeriön kanssa uudelleen. Jospa Laihon seuraaja ei kärsikään vaikeasta pokeriallergiasta? Neuvotteluihin voisi lähettää jonkun rauhallisen, mutta asiaan hyvin perehtyneen neuvottelijan. Ei pitäisi olla täysin mahdotonta onnistua avaamaan sisäministeriölle sitä, että pokeriturnauslippujen ostaminen netistä ei mahdollista rahanpesua eikä pahenna peliongelmaa.
Vielä lisäpalautetta kasinolle: Toteutettu rock-henkinen valaistus Rock-Pokerissa oli erinomainen ja hyvin toteutettu idea. Tämä osoitti sen, että myös monopoliorganisaatiossa on jonkun mahdollista tehdä työnsä hyvin.
