Sijoitustieto haastatteli suositun Random Walker on the $treet – talousblogin kirjoittajaa, Random Walkeria. Syvennyimme analyytikon omaan sijoitusuraan ja kysyimme hänen näkemyksiään nykyiseen markkinatilanteeseen. Sijoitustieto myös ylpeänä ilmoittaa, että Random Walker aloittaa Sijoitustiedon vakiokolumnistina kesäkuusta 2016 alkaen.
Kirjoitat siis nykyisin suosittua talousblogia. Miksi pidät blogia ja mistä arvelet tekstiesi suosion johtuvan?
Totta, aloitin blogin pitämisen alun perin Kauppalehden verkkosivuilla vuonna 2008. Kirjoittaminen on ollut minulle aina hyvä tapa jäsentää omaa ajatteluani, joten tämä oli suurin syy blogikirjoittamisen aloittamiselle. Halusin dokumentoida omaa sijoitusmatkaani ja kun muutenkin analysoin yrityksiä ja kirjoittelin näkemyksiäni taloudesta, pidin hyvänä ajatuksena jakaa niitä myös muille. Ajattelin, että niiden herättämä keskustelu hyödyttäisi itseänikin ja toisi mukanaan uusia näkökulmia. Yllätyksekseni blogini keräsi valtavasti lukijoita ja nousi Kauppalehden suosituimpien blogien joukkoon. Vuonna 2013 siirryin kirjoittamaan Nordnetiin, jonka jälkeen lukijamäärät ovat kasvaneet entisestään.
Varmastikin suosio johtuu suurimmaksi osaksi laadukkaasta sisällöstä. Kirjoitan melko harvoin, koska panostan syvälliseen analyysiin, jota ei ole liiaksi tarjolla suomalaisille piensijoittajille. Sijoittaminen on suuri intohimoni ja käytän sijoittamiseen liittyviin asioihin, kuten yritysten tutkimiseen ja erilaisten sijoitusstrategioiden opiskeluun paljon aikaa ja tämä varmasti näkyy kirjoituksissa. Uskon rehellisesti kerrottujen omien sijoituskokemusten myös vetoavan lukijakuntaan. Minulla ei ole mitään syytä vääristellä asioita tai kirjoittaa juttuja markkinointimielessä. Uskon sataprosenttisesti kaikkeen siihen mistä kirjoitan. Kuvaan avoimesti omaa sijoitusfilosofiaani ja -strategiaani ja sen onnistumisia ja epäonnistumisia. Aloittelevat ja miksei kokeneemmatkin sijoittajat näkevät mikä on toiminut ja mikä ei ja he voivat näin välttää pahimmat virheet ja ottaa oppia hyvistä sijoitusperiaatteista. Puhun tässä nimenomaan periaatteista, sillä vaikka kerron avoimesti osakeostoistani, niitä ei ole tarkoitettu sijoitusvihjeiksi, vaan jokaisen tulee tehdä omat ostoksensa oman strategian mukaisesti. Pikavoittojen perässä juokseville spekulanteille blogini ei vinkkejä tarjoa, sillä huomisen nousijoiden arvailu ei kuulu omaan sijoitusfilosofiaani eikä siksi blogiini. Uskonkin, että lukijani ovat sijoittamiseen itsekin pitkäjänteisesti, analyyttisesti ja systemaattisesti suhtautuvia sijoittajia.
Mikä saa sinut sijoittamaan? Millainen on sijoitushistoriasi? Entä henkilökohtaiset tavoitteesi?
Kun aloitin sijoittamisen parikymppisenä opiskelijana vuonna 2002, tavoitteeni ei ollut vielä kovin konkreettinen. Halusin vain alkaa hiljalleen kartuttaa varallisuuttani tekemällä kuukausittain pieniä sijoituksia. Olin oppinut, että aika on rahaa ja pitkä aika paljon rahaa. Taustalla siis oli vasta herännyt kiinnostukseni taloutta, yritystoimintaa ja osakemarkkinoita kohtaan. Ruokin kiinnostustani ahmimalla kaiken mahdollisen teoriatiedon yritysten analysoinnista ja sijoittamisesta, mutta uskoin oppivani parhaiten soveltamalla lukemalla opittuja taitoja käytäntöön osakemarkkinoilla. Hyvän sijoitusmenestyksen innoittamana ja siirryttyäni vakituiseen työelämään vuonna 2007 aloin sijoittaa entistä ammattimaisemmin. Silloin asetin itselleni myös entistä selvemmät ja kovemmat tavoitteet niin säästöasteeseen, tuottoon kuin salkun kasvuunkin liittyen.
Kun muistelen näitä sijoitusurani alkuvaiheita, olen varma, että varallisuuden pitkäjänteinen kasvattaminen oli ensisijainen motivaation lähteeni. Vuosien varrella, kun rahamääräiset välitavoitteet on yksi toisensa jälkeen saavutettu, olen huomannut, että itse prosessi kaikkine vaiheineen on tullut vähintään yhtä tärkeäsi kuin päämäärä. Pidän älyllisistä haasteista enkä ole löytänyt minkään muun ammatin tai harrastuksen parista yhtä mielenkiintoisia ongelmia. Koen myös motivoivana sen, kun huomaan olevani oman analyysisini ja päättelyni ansiosta oikeassa. Ja kun tämä vieläpä näkyy pitkällä aikavälillä lompakossa, mikäs sen mukavampaa. Kaikkia salkun kehitykseen liittyviä tavoitteita en toki vielä ole saavuttanut, joten matka jatkuu. Mutta tämä sijoittamisessa hienoa onkin. Aina on jotain tavoiteltavaa, olipa se salkun arvon kasvattaminen, oman sijoitusosaamisen kehittäminen tai mielenkiintoiseen sijoituspersoonaan tutustuminen.
Miten olet menestynyt sijoittajana? Entä miten mittaat pärjäämistäsi markkinoilla?
Olen asettanut itselleni hyvin tarkat mittarit, joilla seuraan menestystäni osakemarkkinoilla. En pyri lyhyellä aikavälillä lyömään mitään indeksiä, sillä se johtaa lyhytjänteiseen sijoittamiseen ja on siten pois maksimaalisesta varallisuuden kasvattamisesta pitkällä aikavälillä. Mutta totta kai haluan loppupeleissä sijoittaa keskimääräistä paremmin. Muutenhan kannattaisi sijoittaa vain indeksirahastoihin. Tuottovaatimukseni kaikille suorille osakesijoituksille on 12 % muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Aloitan siis yksittäisen osakkeen osto-ohjelman vasta, kun osake tarjoaa laskelmieni mukaan 12 % vuotuisen tuotto-odotuksen. On selvää, että olen laskelmissani joskus liian optimistinen ja joskus liian pessimistinen. Mutta pitkällä aikavälillä positiiviset ja negatiiviset yllätykset kompensoivat toisensa ja sattuman vaikutus eliminoituu pois.
Tähän mennessä olen menestynyt erittäin hyvin, sillä suorien sijoitusteni tuotto ylittää edellä mainitun keskimääräisen vuosituottotavoitteeni. Tämä on ihan loogista, sillä kuten totesin, aloitan osto-ohjelmani 12 % tuotto-odotuksella ja lähes aina olen saanut ostaa myös tätä halvemmalla kurssin laskiessa. Sijoitan myös indeksirahastoihin, joissa tuotto on luonnollisesti tätä matalampi eli markkinoiden keskimääräinen tuotto. Jos lasken koko sijoitusvarallisuuteeni (suorat osakesijoitukset plus rahastot) vuosituoton, se asettuu tällä hetkellä sattumoisin tasan 12 prosenttiin. Tämä on siis keskimääräinen tuottoni lähes 15 vuoden sijoitusurani ajalta. Tämäkin on sijoittajan kalenterissa vielä lyhyt aika, joten sattumalla on osuutensa. Joka tapauksessa olen kyennyt noudattamaan sijoitusprosessiani kurinalaisesti vuosi toisensa jälkeen ja uskonkin tämän olevan suurin syy menestykseen. Lyhyellä aikavälillä seuraankin vain sitä kuinka hyvin olen onnistunut pitäytymään sijoitussuunnitelmassani ja kuinka systemaattisesti olen vienyt osakkeiden osto-ohjelmat loppuun. Ostetun osakkeen lyhyen aikavälin kurssikehitys ei kiinnosta minua lainkaan ja se on viimeinen mittari, jolla menestymistäni seuraisin.
Sitä kuinka hyvin olen pärjännyt kilpailussa itseäni vastaan, seuraan salkkuni arvon euromääräisen kehityksen avulla. Olen ennustanut säästö- ja tuottotavoitteideni kautta salkun arvon tulevan kehityksen vuosi vuodelta. Tähän mennessä olen kyennyt säästämään jopa hieman enemmän kuin alkuperäinen säästötavoitteeni ja koska olen samaan aikaan täsmälleen tuottotavoitteessani, salkun arvo on tällä hetkellä hieman alun perin suunniteltua korkeampi.
Olet fundamenttisijoittaja, mitä olet mieltä treidaamisesta?
Mielestäni fundamenttisijoittaminen on ainoa järkevä tapa sijoittaa. Fundamenttisijoittaja voi tietysti soveltaa erilaisia strategioita eli ei ole olemassa vain yhtä menestyvää sijoitusstrategiaa. Kuitenkin jokaisen menestyvän strategian taustalla on yhtiökohtaisista perustekijöistä lähtevä analyysi. Kun ostat fundamenttianalyysin perusteella sopivalla hinnalla kerta toisensa jälkeen ja noudatat strategiaasi pitkäjänteisesti, ei lopputulos oikein voi olla muuta kuin hyvä tai erinomainen. Välillä tietysti voi ampua huti, mutta yksittäiset harhalaukaukset eivät näy pitkällä aikavälillä missään. Sitä vastoin, en ole vielä koskaan kuullut ”markkina-ajoittajasta”, joka olisi luonut omaisuuden makrotalouden suuntaa arvailemalla tai ”osakekaupankävijästä”, joka olisi seuraavan päivän nousijat oikein ennustamalla päässyt samaan. Miljardeja pitkäjänteisellä fundamenttisijoittamisella luoneita sijoittajia sitä vastoin on vaikka kuinka paljon. Eli treidaaminen, olipa se markkina-ajoittamista tai vielä lyhyempää kaupankäyntiä, ei lyö leiville. En sinällään ole treidaamista vastaan, sillä markkinoilla tarvitaan kaikenlaisia toimijoita, esimerkiksi likviditeetin takaamiseksi. Itse asiassa minun pitäisi olla treidaajille kiitollinen. Heidän lyhytjänteisyytensä on syy keskimääräistä paremmille tuotoilleni. Jos kaikki olisivat pitkäjänteisiä fundamenttisijoittajia, aika-arbitraasi katoaisi. Summa summarum: Treidaaminen voi olla piensijoittajalle mukava harrastus ja ammattisalkunhoitajalle ainoa tapa pitää työnantajansa bisnes tuottoisana, mutta varallisuuden maksimointiin tähtäävää sijoittamista se ei ole.
Kannattaako nyt sijoittaa osakkeisiin? Miltä sijoitusympäristö näyttää Suomessa ja Euroopassa?
Kirjoitin viime vuoden marraskuussa, että Helsingin pörssi oli yritysten fundamentteihin perustuvan mallini mukaan 20 % yliarvostettu. Tämän vuoden alussa osakkeet laskivat ja päivitin analyysini helmikuussa, jolloin pidin Helsingin pörssiä kokonaisuudessaan oikein arvostettuna. Tämän jälkeen kurssit ovat suunnanneet kohti koillista ja olemme taas suunnilleen samoilla tasoilla kuin ennen korjausliikettä. Pidän siis Helsingin pörssiä tällä hetkellä yliarvostettuna, mutta mistään kuplasta ei tietenkään voi puhua, koska kurssit eivät kuitenkaan ole karanneet taivaisiin.
Pörssin pienoinen yliarvostus tosin ei liene kenellekään suuri yllätys, sillä kurssit ovat nousseet yhtäjaksoisesti finanssikriisin pohjilta vuodesta 2009 asti muutamia pienempiä korjausliikkeitä lukuun ottamatta. Tämä ei vielä tietenkään tarkoita yksissään mitään, mutta samaan aikaan talous on etenkin Suomessa polkenut paikallaan eikä tulevaisuus näytä kovin paljon paremmalta. Euroopassa tilanne on jo kääntynyt positiivisempaan suuntaan. Onneksi yrityksemme ovat varsin kansainvälisiä, joten kotimarkkinoiden alakulo ei sekään kerro koko totuutta. Siksi ihmettelenkin kommentaattoreita, jotka toitottavat, ettei suomalaisiin yhtiöihin sijoittaminen nykymaailmassa kannata. Meillä on edelleen muutamia loistavia täysin globaaleja yhtiöitä, joihin ei maamme politiikka ja talous paljoakaan vaikuta. En siis ole huolissani hyvien yhtiöidemme tulevaisuudesta, kun katson vähän pidemmällä horisontilla. Hinnat eivät vain juuri nyt ole minun makuuni.
Monet perustelevat osakkeiden korkeita arvostuksia alhaisella korkotasolla, mutta mielestäni tässä astutaan ansaan. Perustelu edellyttää utopiaa staattisesta maailmasta. Tällainen ”ceteris paribus” -ajattelu toimii oppikirjoissa, mutta hyvin harvoin tosielämässä. Korot ovat nyt matalalla, mutta riskipreemiot sitä vastoin ylhäällä. Tästä ei kuitenkaan puhu kukaan, koska riskipreemioiden mittaaminen on vaikeampaa. Väitän, että korkojen joskus taas noustessa normaalimmalle tasolle, riskipreemiot laskevat. Tämä johtuu siitä, että korkojen nousu indikoi parempia tulevaisuuden näkymiä. Näin ollen osakemarkkinoiden tuotto-odotus ei tule juuri muuttumaan, joten mitään korjausliikettä ei tämän takia nähdä. Mutta kuten todettu, osakkeet ovat yliarvostettuja ja markkinat kääntyvät laskuun taas ennemmin tai myöhemmin, mutta korkotason muutos tuskin on syy.
Periaatteisiini kuuluu, etten anna sijoitusvihjeitä, sillä sijoittaminen ei ole vihjeiden perässä juoksemista, vaan oman sijoitusstrategian ja -prosessin kurinalaista noudattamista pitkäjänteisesti. En siis osaa sanoa kannattaako Seppo Sijoittajan nyt ostaa vai myydä vai olla tekemättä mitään. Voin kuitenkin kertoa mitä itse teen. Koska olen pitkäjänteinen sijoittaja, enkä ”markkina-ajoittaja”, en ole myynyt yhtäkään osaketta, vaikka pidän kurssitasoa korkeanpuoleisena. Mutta koska nykyhinnoilla ei oikein löydy ostettavaa eli kohteita, joissa tuotto-odotus olisi 12 % vuodessa, käteiskassani on paisunut erittäin suureksi. Odotan siis parempia ostokelejä. Niitä tulee aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin. Koska kukaan ei tiedä tarkalleen milloin, on parempi olla myymättä, jotta pääsee nauttimaan toisesta sijoittajan tärkeästä tuottokomponentista eli osingosta, jota jo salkusta löytyvät osakkeet tarjoavat.
Oman sijoitussalkkusi sisältö tällä hetkellä?
Oman salkkuni tavoiteallokaatiossa noin puolet osakesijoituksista on indeksirahastoja ja puolet suoria sijoituksia pääosin listattuihin, mutta pienessä määrin myös listaamattomiin yhtiöihin. Käteisen pyrin pitämään tasapainotilassa noin 5 % tasolla. Tällä hetkellä salkkuni vastaa osakkeiden osalta melko hyvin tätä tavoitetta, mutta käteisen määrä on kohtuuttoman suuri, kuten aiemmin totesin. Pääosa sijoituksista on suomalaisissa yhtiöissä.
Selvästi suurimmat sijoitukseni Helsingin pörssistä ovat tällä hetkellä Cramo (osto perustui finanssikriisin aikaan naurettavan halpaan hintaan, ei niinkään yhtiön laatuun), Fortum (hyvin johdettu ja yksi alansa parhaista yhtiöstä, joka on suuren käteiskassan ja alavireisen sähkömarkkinan takia arvostettu edelleen alle tulevaisuuden potentiaalinsa), Nokian Renkaat (vahvojen kilpailuetujensa turvin Venäjällä jyräävä rengasvalmistaja, jota onnistuin hankkimaan edullisesti Ukrainan kriisin ollessa pahimmillaan pari vuotta takaperin) ja Sampo (erinomainen pankki, vielä erinomaisempi vakuutusbisnes ja Helsingin pörssin paras johto samassa paketissa). Muut suomalaiset sijoitukseni ovat huomattavasti pienempiä. Lisäksi painoltaan merkittäviin osakkeisiin lukeutuvat tanskalainen Vestas Wind Systems (vaikeuksien kautta voittoon selvinnyt tuulimylly-yhtiö, jonka suhteen olin lopulta oikeassa; konkurssia ei tullut ja kurssi ampui katosta läpi) ja yhdysvaltalainen Strayer Education (maan paras koulutusyhtiö, joka on kärsinyt pitkään toimintaympäristön heikkoudesta; potentiaalia rakettimaiseen kurssinousuun, kun kysyntä elpyy).
Aloitat Sijoitustiedon kolumnistina kesäkuussa 2016. Mitä tulet tarjoamaan lukijoillemme?
Totta, blogini vanhat lukijat ja toivottavasti myös uudet sijoittamisesta kiinnostuneet voivat siis jatkossa lukea blogini lisäksi noin kerran kuukaudessa ilmestyviä kolumnejani täällä Sijoitustieto.fi:ssä. Uskon, että blogi ja kolumnit täydentävät hyvin toisiaan. Kolumneissa jatkan blogista tutulla tyylilläni, joka poikkeaa talousmedian valtavirrasta. Varsinkin suomalainen talous- ja sijoitusjournalismi, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, on viihdettä, joka ei edistä sijoittajien tavoitteiden toteutumista. Koska minulle sijoittaminen ei ole viihdettä, vaan otan sen tosissani, analyysini tähtäävät aina tuottavaan sijoittamiseen. En koskaan mieti kuinka paljon lukijoita kirjoitukseni saa eli en pyri maksimoimaan juttujen viihdearvoa, vaikka luonnollisesti olen iloinen suuresta lukijakunnasta. Uskon, että tällaisella asenteella kirjoitetuille jutuille on olemassa oma niche-markkinansa niistä sijoittajista, jotka oikeasti haluavat vaurastua pitkäjänteisellä, systemaattisella ja kurinalaisella työllä. Olen täysin varma, että tällaisen asenteen omaavat sijoittajat tulevat saamaan kolumneistani paljon uusia ahaa-elämyksiä.
