Fiksu kuntopyörä kotiin

Pyöräilin yhden talven kuntopyörällä, jossa oli sykemittari. Se toimi hyvin (mitaten "ohjaustangolla" olevista käsistä), ja mulle siitä oli iloa, koska halusin pitää sykkeen aerobisella alueella.

Concept2 BikeErg voisi olla sulle hyvä vaihtoehto. Kyseessä on erittäin hyvä kuntopyörä ja hintaansa nähden antaa vastinetta erinomaisesti. Pyörän vastus toimii ilmanvastuksella mikä tarkoittaa myös, että pyörä on käytännön huoltovapaa. Ilmanvastuksen tuottamaan pyöräilytuntumaan tottuu hetkessä ja tuntuu normaalilta pyöräilyltä. Laitteessa on myös näyttö joka pitää sisällään valmiita harjoitusohjelmia ja niitä saa rakennettua myös lisää. Lisäksi kulutetut kalorit, tuotettu teho watteina, kadenssinopeus ym saadaan näkyville reaaliaikaisesti. Myös sykemittarin parittaminen onnistuu näytölle. 
 

Jos haluat muutamaa astetta paremman ja monipuolisemman pyörän niin siinä tapauksessa WattBike voisi tulla kysymykseen, mutta siitä saa pulittaa pari tonnia enemmän. Kyseessä Britannian olympiakomitean aikanaan kehittelemä sisäpyörä, jolla pyritty mallintamaan ulkopyöräily mahdollisimman luonnollisesti. Tässäkin vastus tosin luodaan ilmanvastuksella. Aikalailla huoltovapaa tämäkin.
 

Henkilökohtaisesti minulla on useiden satojen tuntien edestä kokemusta molemmista laitteista ja tällä hetkellä kotoa löytyy BikeErg, joka miellyttää kyllä muutenkin silmää mattamustalla minimalismilla. 
 

Jos haluat oman maantiepyörän sisäkäyttöön, silloin pitää hankkia joku indoor trainerlaite johon pyörä kytketään. Näistä ei minulla niin paljoa kokemusta, koska pitää omasta mielestäni sisällään niin paljon enemmän säätöä renkaanvaihtamisen ja huoltamisen jne osalta. 

gonatsu kirjoitti:

Olen miettinyt tässä kuntopyörän hankintaa, jotta saisi helposti treeniä, silloin kun siihen on aikaa. Aika on nimittäin pikkasen kortilla tässä kolmiviikkoisen pienokaisemme kanssa... Täällä porukassa taitaa olla muutama pyöräilijäkin mukana, joten kokeilenpa onneani.

Olen aktiiviliikkuja, mutta lähempänä 5k (ylöspäin pyöristäen ) kuin maratonia. Tavoitteena on ihan vaan kasvattaa kuntoa, maltillisin panostuksin. Sanotaan 3-5h viikossa kuntopyörän selässä. Tykkään laadukkaista laitteista ja suht. minimalistisesta muotoilusta. Hiljaisuus plussaa.

Garminin Venu 2S on ranteessa, ja se tarjoilee kiinnostavia pyöräilyohjelmia. Mutta myös mystisiä kysymyksiä, kuten onko minulla 1) power meter, 2) heart rate monitor, ja 3) indoor trainer? Pakko tunnustaa että näistä 2/3 on ihan vieraita konsepteja - pystyn kyllä karkeasti kuvittelemaan mitä tekevät, mutta en sitä, kuinka hyödyllisiä nämä olisivat, ja miten valkkaisin sopivan.

En osaa oikein arvioida mikä olisi ns. keskitason laatupyörä, ja kuinka tärkeitä ovat integraatiot muihin palveluihin ja laitteisiin.

Vinkeistä ja kommenteista kovasti kiitollinen!

Tämä oli vissiin minulle 

Sisätiloissa käytettävän trainerin hiljaisuus on tärkeää, koska pelkästään aikuisten kesken poikani vanha Wahoo traineri piti pyöräilijäperheessäkin raivostuttavan kovaa meteliä. Ja kun sitä ulvontaa jatkuu kovakuntoisella kaverilla edes tunnista kahteen 4 - 5 kertaa viikossa, on muilla hermo kireällä. Onneksi uudemmat laitteet (myös Wahoolla!) ovat kohtuullisen hiljaisia. 

Ensimmäinen kysymyksesi on, mitä sitten kun lumi sulaa? Jäätkö sisälle kelaamaan kuntopyörää, vai pystytkö järjestämään jatkossa lenkkejä polkupyörällä ulkona? Jos kyllä, kehottaisin ehdottomasti valitsemaan kokonaisen kuntopyörän sijasta ns. trainerin. Kohta 3 viittaa polkupyörän takarenkaan tilalle pultattavaan tietokoneohjattuun dynoon, jonka rasitusta ohjataan tosiajassa tietokoneohjatulla sinulle laaditulla harjoitusohjelmalla. Valmistajia on esim. Wahoo ja Elite. Minulla ja vaimollani on tällainen Eliten hinnat alkaen malli Suito, joka toimii ainakin meidän PC:n ja meidän kummankin pyörien kanssa hyvin. Ostin ylimääräisen kasetin (=takahammasrataspakka) traineria varten, joten vaikka vaimoni pyörässä on perinteinen käsin kirittävä linkku taka-akselina ja omassani rungon umpinaisen silmukan lävitse pultattava ns. läpiakseli ja pyöriemme runkojen mitoitus on muutenkin erilainen, niin adapteripalikoiden avulla pyörä vaihtuu toiseen noin minuutissa. Alla linkitetyn mainoksen kuvassahan Suiton akselin päässä törröttää vain Shimanon vapaaratas, joten polkupyörän asentamiseksi pitäisi vääntää erikoistyökalulla takapakka irti vanteesta. Halpa kasetti maksaa pari kymppiä ja säästää värkkäämistä ja sotkua öljyisten rattaiden kanssa ja halpakin kasetti kestää sisätiloissa puhtaana ajettuna ikuisesti, joten hyvä investointi etenkin useammalle pyöräilijälle. Poikani kanssa olemme välillä ajaneet vuorovedolla vain satulan korkeutta säätäen, mutta hänen vietyään omansa mukanaan omilleen muutettuaan olen vaihtanut oman ja vaimoni pyörän vuorotellen treenivuorojen mukaan 2 - 3 kertaa viikossa. Ja tämä Elite Suito on hiljainen. Vaimo katsoo PC:lta samalla elokuvia ja minä Inderesin ja Nordnetin talouskatsauksia. Toimii mainiosti ilman luureja tai lisäkaiuttimia: 

Elite Suito T -harjoitusvastus – Harjoitusvastukset – Pyöräily – Urheilu – Verkkokauppa.com 

Pyöräilijälle syketaso reagoi liian hitaasti oman rasitustason seuraamiseksi. Vaarana on kiskaista reidet tilttiin yhdessä kovan nousun vedossa edes pahasti hengästymättä ja se pilaa kilpailijalta kisan ja kipeyttää amatöörin jalat pariksi päiväksi. Tehon muutos näkyy välittömästi ja se voidaan mitata. Näissä traineriharjoituksissa näkee erittäin selkeästi, että poljinkammelta mitattu teho kasvaa äkillisesti mutta syke reagoi vasta pitkällä viiveellä. Kilpailijalle on tärkeää tietää omat rajansa, ettei pilaa kisaansa ylittämällä niitä liian aikaisin ennen loppukiriä. Siksi pyöräilijän tärkein mittaustieto on teho watteina, jota verrataan omaan kestävään maksimitehoon, ns. FTP lukemaan. FTP on Functional Threshold Power, joka vastaa tehoa, jota pystymme ylläpitämään kestävällä tavalla suunnilleen tasaisesti ainakin noin tunnin ajan. Sen pystyy lyhyessä tempossa ylittämään helposti kolminkertaisesti. Tämä pitää tietää, tai muuten tulee ankea paluu lenkiltä ylämäkeen vedetyn maksimivedon jälkeen. Ja kilpailijan kisa on tietenkin pilalla, jos hapottaa koipensa kesken kisan. Polkupyörämittarit saavat tehotiedon joko tehonmittauspolkimista tai -kammista, jotka liitetään mittariin bluetoothilla tai ANT+ kautta. Trainerissa ja hyvässä kuntopyörässä on dynon mukana myös tehomittaus, jonka perusteella polkija voidaan ensin mitata ja hänen treeniohjelmansa voidaan laatia tunnetun tehon perusteella aidosti henkilökohtaisena itselle sopivana ohjelmana. 

Minä olen puhtaasti amatööri, enkä ole koskaan osallistunut yhteenkään kilpailuun. Mutta nähtyäni, millä tavoin minut mitannut treeniohjelma teettää minulle räätälöimäänsä harjoitusohjelmaa, olen vakuuttunut. Näen kuukausittain toistuvien ramppitestien tuloksista, että teho nousee treenaamalla. 

Kokonainen kuntopyörä saattaa tulla oman treeniohjelmansa kera, mutta kannattaa varmistaa että ei jää sidotuksi yhteen ainoaan mahdollisesti siihen pyörään kaikki tuotekehityspanoksensa laittaneen ja vasemmalla kädellä tehdyn treeniapplikaation loukkuun. Vapaa yhteys PC:lle ja itse valittuun treeniohjelmaan on hyvä olla olemassa. Puhun kokemuksesta, koska aloitin hyvin yhteisöllisestä Zwift harjoitusohjelmasta, josta siirryin SufferFest nimiseen paremmin täsmätreeniä teettävään ja nyt en luovu TrainerRoadista, joka tuntuu mittaavan minut kaikkein tarkimmin ja sopeuttavan treeniohjelman juuri minulle sekä myös taipuvan siihen, jos kerran viikossa sanon vain että "train now" ja teen jotain. Koko kuukausien jatko-ohjelma adaptoituu sille kerralle valitsemaani vetoon automaattisesti, eli mitään ei mene rikki vaikka ohjelmaa manipuloisi välillä arkitilanteen mukaan. TR osaa jopa katsoa sen, että kun kerran kiireessäni jätän tunnin treenin väliin ja teen vain puolen tunnin pikatreenin, se saattaa vaihtaa harjoitustyypin kokonaan erilaiseksi hyödyntääkseen tuon lyhyen pätkän kunnolla. 

Jos aiot ajaa myös polkupyörällä, en edes harkitsisi kokonaista kuntopyörää, vaan traineri + pyörä kesäksi. 

Jos olet varma, että pysyt sisällä, silloin kokonainen kuntopyörä tulee myös kyseeseen. Ilman muuta vain "poljenpa tänään jotain kolme varttia" on myös hyödyllistä, mutta jos määrätietoisempi harjoittelu kiinnostaa, silloin omat kyvyt huomioon ottava henkilökohtainen traineriohjelma joko kuntopyörään tai traineriin + polkupyörään kytkettynä on selkeästi parempi. 

Tosissaan treeniin käytetyn trainerin tai kuntopyörän alle kannattaa hommata tällainen, etenkin sisällä pyöräillessä, ettei naarmuta parkettia eikä tiputtele lätäköitä lattialle. Ilmavirran puuttuessa hikoilu tahtoo korostua ulkopyöräilyyn verrattuna. Pro-tasolla on tietenkin iso tuuletin pyörän edessä viilentämässä: 

Elite Trainer Foldable Mat, suojamatto - Musta - Lisävarusteet | XXL 

PC treeniohjelmat (Zwift, SufferFest, TrainerRoad) osaavat trainerin teho- ja kadenssi (kierrosnopeus) datan lisäksi lukea myös sykevyön dataa, joten kaiken tarvittavan tiedon saa sen treeniohjelman näyttöön PC:lle. Näillä ammattimaisesti tehdyillä treeniohjelmilla on kk-maksu, joka on muistaakseni vajaan $20 luokkaa kuukaudessa. Vuosimaksun saa halvemmalla, mutta olen itse käyttänyt kuukausimaksullista, jonka laitan poikki kun vien pyöräni keväällä ulos. 

Jos ajatuksena on painonpudotus, traineri teettää senkin erittäin tehokkaasti kun painottaa ns. sweet spot harjoittelua (joka on useimmille myös kohtuullisen miellyttävää). Oman FTP:n ylittäminen (over-under intervalleina) on aina enemmän tai vähemmän maitohapon aiheuttaman tuskan sietämiseen totuttelua, mutta sweet spot on merkillinen fysiologinen ilmiö, jossa pystyy työskentelemään tuntitolkulla lähellä omaa maksimiaan (jopa 90% FTP:sta) kohtuullisen rennolla 70% syketasolla. Tämän harjoittelutavan teho rasvan poltossa on siinä, että kulutus on korkealla varsin kovassa menossa, mutta siitä ei tule kipeäksi ja sitä jaksaa jauhaa pitkään, koska se ei vedä ahvenhappea haukkovaan anaerobiseen tilaan. Tuohon sweet spotiin on vaikea osua arviokaupalla ja iän ja painon pohjalta tehdyillä keskimääräistyksillä ilman että harjoittelijan maksimaalinen suorituskyky mitataan ensin ja sen jälkeen ajatetaan tätä jatkuvasti valvotussa tehomittauksessa tarkoituksella hieman tuon oman rajansa alapuolella.

Se maksimin mittaus on trainersoftassa mukana ja se on yksinkertainen testi, jossa traineri nujertaa polkijan nostamalla tehoa minuutin välein nousevana tehoramppina. Oma jatkuva teho lasketaan takaisinlaskentana viimeisestä tehotastosta, jonka vielä jaksaa selvittää. Kuulostaa tappavalta, mutta ei ole koska tehovaatimuksen noustessa omaa maksimia ei joudu vetämään kovin monta minuuttia. Hyväkuntoinen ei välttämättä edes ehdi saavuttaa maksimisykettään koko testissä ennen jalkojen loppumista. 

Nuo Global Cycling Networkin kaverit ovat asiasta perillä, joten katso tuo yhteenveto periaatteista joilla voi perustella valintojaan. Heidän viedoistaan löytyy hyvin tietoa lähes mistä tahansa polkupyöräilyyn liittyvästä: 

Should You Buy A Smart Trainer Or A Static Bike? | GCN Tech Clinic - YouTube 

Peloton mainittu!

Kuntopyörissä on jonkin verran säätövaroja, mutta jos käyttäjiä on useampia, ja jos he ajavat myös ulkona, silloin pyöräilemään jo tottuneelle on mukavuuskysymys saada pultata oma suosikkipyöränsä traineriin kiinni. Trainerien yhteensopivuus ainakin meillä kokeiltuihin 11-vaihteisiin on ollut erittäin hyvä. Mitään kallista hiilikuitupyörää ei tarvita (ei minullakaan ole) vaan käytännössä mikä tahansa 11-vaihteinen polkupyörä kelpaa. Hätätilassa näyttää kelpaavan myös vaimoni 2x9 vaihteinen, vaikka pyörän 9-vaihteinen takavaihtaja ei osakaan käyttää pakan kaikki 11 ratasta. Mutta kun säätää muutaman vaihteen kohdilleen niin toimii. Jos maantiepyörän ajoasento tuntuu liian tiukalta ilman vastatuulta, traineriin voi ihan hyvin kiinnittää vaikka jousitetun maastopyörän jos siltä tuntuu. Jos suosikkipyörää ei ole, sitten tuo valmis kuntopyörä on todennäköisesti helpompi ottaa käyttöön. Sen kuin kokoaa paketissa olevien ohjeiden mukaan. Trainerissa pitää ensin järkeillä sopiva vaihdepakka ja sopiva akselin adapteri ja sitten parittaa testerisofta bluetoothin yli. Meillä on tosin nyt kokeiltu samaankin testeriin useampia eri pyöriä niin japanilaisen Shimanon, amerikkalaisen SRAMin ja italialaisen Campagnolon vaihtajilla ja kaikki siihen ovat istuneet kiinni kiukuttelematta. 

Lyhyesti, jos kuntoilulaitteen ottaminen paketista riittää eikä ole tarkoitus pyöräillä ulkona, kokonainen kuntopyörä on varmaan helpompi ottaa käyttöön. Jos ajaa edes jonkin verran ulkona ja etenkin jos on tarkoitus noudattaa rasvanpolttoon tai kuntotreeniin omalle suorituskyvylle räätälöityä harjoitusohjelmaa, sitten traineri on sen vaatiman konffaamisen arvoinen. Rullatrainereita joilla ajetaan kokonaista polkupyörää en ole kokeillut, joten en voi kommentoida. Hyvän parin tonnin kuntopyörän + applikaation hinnalla saa hyvän tunnetun valmistajan trainerin ja varsin käyttökelpoisen polkupyörän, jota kehtaa ajaa ulkonakin, joten kunnollisten välineiden tapauksessa hinta ei välttämättä ole valintakriteeri ellei onnistu löytämään joko hyvää kuntopyörää tai hyvää ja itselle sopivaa polkupyörää käytettynä kohtuuhintaan. 

Ai niin, trainerit ja PC softat keskustelevat keskenään koko ajan molempiin suuntiin. Esimerkiksi tuo meillä käytössä olevan Elite Suito ja PC:lla pyörivä TrainerRoad applikaatio sekä mittaa suoritusta koko ajan että myös säätää vastusta suunnitellun tehovaatimuksen mukaisesti. 

Jos harjoituksen tavoitteena on vaikkapa 90 - 110 % FTP:n yli ja alle vuorottelevana over-under intervallina, sitä voi ajaa haluamallaan vaihteella ja haluamallaan kierrosnopeudella, mutta TrainerRoad säätää koko ajan Eliten antamaa vastusta harjoituksen vaatimalle tasolle. Alas vaihdolla ei siis pääse  fuskaamaan tehtävästä harjoituksesta, vaan päinvastoin on suotavaakin sopeuttaa harjoitus tehtäväksi itselle sopivalla kadenssilla ja voimalla. Vaihteita ei tarvitse käyttää lainkaan, vaan harjoitusapplikaatio käskee trainerille vaaditun vastuksen ja treenaaja saa itse valita onko hänelle luontevampaa tuottaa vaadittu teho voimalla juntaten tai kovilla kierroksilla kevyempää vastusta vasten. Polkija voi siis joko ajaa "automaattivaihteistolla" kaikki rasitustasot samalla vaihteella tai vaihdella mielensä mukaan sovittaakseen kadenssin itselleen sopivaksi. 

Teho fysikalisena suureena on vääntömomentti x kulmanopeus ja harjoitusapplikaatio hyväksyy kaikki tavat, joilla noiden tulo täyttää harjoitukselle asetetun tehovaatimuksen. 

Jos on laiskoteltu tai jos applikaatio huomaa syketasoista ja tehoista polkijan olevankin aiemmin mitattua kovemmassa kunnossa, se kysyy lupaa skaalata koko harjoitusohjelma jo tehtyjen havaintojen mukaiseksi, joten hajoitusohjelma sopeutuu treenaajan kuntoon kaiken aikaa. 

Nämä kommentit eivät ole argumentti trainerin eikä kuntopyörän puolesta, vaan osa vaatimusmäärittelyä sille, mitä asioita treenijärjestelmän olisi syytä osata olipa se millainen tahansa. 

prplsqrl kirjoitti:

Concept2 BikeErg voisi olla sulle hyvä vaihtoehto. Kyseessä on erittäin hyvä kuntopyörä ja hintaansa nähden antaa vastinetta erinomaisesti. Pyörän vastus toimii ilmanvastuksella 
...

Jos haluat muutamaa astetta paremman ja monipuolisemman pyörän niin siinä tapauksessa WattBike voisi tulla kysymykseen

...

Jos haluat oman maantiepyörän sisäkäyttöön, silloin pitää hankkia joku indoor trainerlaite johon pyörä kytketään. Näistä ei minulla niin paljoa kokemusta, koska pitää omasta mielestäni sisällään niin paljon enemmän säätöä renkaanvaihtamisen ja huoltamisen jne osalta. 

Ei jäädä väittelemään paremmuudesta, joka riippuu käyttäjästä vaan annetaanpa kysyjälle mahdollisimman hyvät eväät valintaan kun sinä näköjään tunnet noita parempia kuntopyöriä.

En kiistä, etteikö trainerin käyttöönotto sisältäisi enemmän näpertelyä kuin kokonaisen kuntopyörän, mutta järjestelmän integroinnin pihvi ei ole mielestäni pyörän kiinnittäminen traineriin taka-akselistaan, joka on yhtä helposti tehty kuin sanottukin. 

Se varsinainen tekeminen on itselle sopivan harjoitusapplikaation valinta, asennus tietokoneelle ja parittaminen trainerin ja sykevyön kanssa. Kun nuo on tehty, sitten treeni lähtee käyntiin kun käynnistää koneen ja katsoo mitä personal trainer on tälle päivälle suunnitellut. Mistä sen edes tietää alussa, mikä harjoitusohjelma sopii itselle? Tämä valinnan vapaus on tosin myös etu, koska kaikille sopivat järjestelmät löytyy.

Mainitsemistasi kuntopyöristä kiinnostaisi tietää, saako niitä liitetyksi ulkopuolisiin harjoitusapplikaatioihin (Zwift, SufferFest ja TrainerRoad)? Ja mitä niiden omat lisenssimaksut ovat, jos sellaista peritään?

Millä tavoin ne mittaavat kuntoilijan (FTP) tason osatakseen säätää harjoitusohjelman sopivalle tasolle? Etenkin tuon kalliimman WattBiken testi kiinnostaisi, koska siellä  kuulostaa olevan asiantuntemusta takana?

Sufferfest mainostaa omaa monipuolisempaa FTP mittaustapaa, mutta en vakuuttunut sen lisäarvosta, kun oma testini osui parin watin tarkkuudella samaan kuin TrainerRoadilla ja vaimoni testi meni täysin pommiin rampin portaiden loppuessa kesken vaikka TR sai hänellekin ihan järjellisen näköisen lukeman.

Ilma- ja magneettisesta vastuksesta pisteet kotiin, sillä ne ovat kohtuullisen hiljaisia. 

Huutelenpa ohimennen täältä sivusta, koska sattui läheinen aihe.

Spinningpyörät jättäisin ensimmäiseksi pois laskuista. Wattimittaus on nykypyöräilyn ja harjoittelun tärkeimpiä ominaisuuksia. Sen perusteella harjoituksia voi ohjelmoida ja tallentaa bluetoothilla puhelimen kautta treenipäivyriin tarkemmin kuin sykkeellä tai fiiliksellä. Nykyaikaisessa kuntopyörässä tai harjoitusvastuksessa on tehomittari sisäänrakennettuna.

Itselläni on taxc neo 2 eli hyvä älytraineri. Jos tarkoituksena on ajaa zwiftissä tai muussa virtuaaliympäristössä, tuon tapainen älyvastus lienee paras ja kustannustehokkain valinta, mikäli omistat tai haluat hankkia vannejarrullisen maantiepyörän. Ja huom. jos olet kovin pitkä tai lyhyt, valintaan vaikuttaa ehkä myös se, että kuntopyörissä ei yleensä ole tarjolla kuin yksi kammen pituus eli 17 senttiä. 

Jos taas et halua maantiepyörää tai sellaiselle ei ole sisällä tilaa (tai vaikka estetiikka ei miellytä) ja/tai jos pyörällä olisi monta erikokoista käyttäjää, kuntopyörä sopii paremmin. Ei kuitenkaan kannata haksahtaa kuntosalimalliin leveällä penkillä ja flättipolkimilla, vaan hankkia pyöräilijöille suunnattu harrastusväline.

Paras tietämäni vaihtoehto virtuaaliympäristöön on wahoo kickr, joka maksaa kolmisen tonnia. Harjoitusvastuksista poiketen tämä mm. kallistuu ylä- ja alamäkeen virtuaalibaanan mukaan. Ja tehokas moottorijarru tarjoaa varmasti enemmän vastusta kuin tarvitset. Vähän erityyppinen mutta silti erinomainen vaihtoehto on edelläkin mainittu Concept bike erg. Se maksaa noin 1200€ ja on varsin hiljainen ja mitoiltaan helposti säädettävä. Siinä tulee mukana hyvin suosittuja aika-ajoverkkokilpailuominaisuuksia, jos sellainen kiinnostaa. Näillä on varmaan parhaat jälkimarkkinat, jos et ole varma miten pitkään kiinnostus säilyy tai onko tämä paras väline juuri sinulle. 

Valitettavasti moottorijarrua ei ole, joten esimerkiksi zwiftissä et pääse rullailemaan alamäkiä kuten älykkäällä pyörällä. Vastuksen säätö on samanlainen kuin soutulaitteessa ja sijaitsee lattianrajassa, joten se sopii lähinnä tasavauhtisiin treeneihin. Ja maksimaalisten kiritehojen saavuttaminen ei pyöräilyn harrastajalle taida olla mahdollista ollenkaan, koska sitten pitäisi pyörittää luokkaa 150+ kierrosta minuutissa.

IMO sisäpyöräily vs pyöräily on mielestäni sama kuin vertaisi naruhyppelyä vs juoksuun. Tästä syystä päädyin taxc edullisimpaan traineri malliin muutama vuosi sitten. Pieni, helppo käyttää ja edullinen. Telkkaria pystyy katsomaan samalla (vähän joutuu telkkarin volaa nostamaan), mutta treenit tapahtuukin alakerrassa mistä äänet ei kulkeudu yläkertaan. Tuolla saa tehtyä kerran tai kaksi viikossa sen kevyen PK lenkin mitä ei ulos huvitan lähteä tekemään. Pyöräilyn ehdoton hyvä ja huono puoli on sen vähäinen kuormittavuus esim juoksuun verrattuna. Palauttavana treeninä sisäpyöräily on erittäin hyvä. Alhaisen kuormittavuuden huonona puolena on, että treenien kesto kasvaa helposti pariin tuntiin. Kuormittavuutta varmaan helpoin seurata tehomittareilla kun sykkeet alempana esim juoksuun verrattuna. Uskallan väittää, että sykkeet ja kuormitukset oppii tunnistamaan tuntumasta. Tällöin syke- tai tehomittauksen tarpeellisuus vähenee. Tämä riittää suurimmalle osalle ihmisistä kehittymiseen, koska treenien säännöllisyys, muuttuvat ärsykkeet, ravintoja, uni ja elämän kokonaiskuormitus ovat tärkeimpiä kehityksen kulmakiviä. Treenien optimointi on toisarvoinen asian. Vähän meni off topic mutta pointti on että ihmiset panostaa usein hifistelyyn vaikka peruspalikat ei ole kunnossa.

Minulle pyöräily on laji muiden joukossa, eikä se ole intohimo kuten ei muutkaan lajit. Näitä muita lajeja on esim voimatreenit kehonpainolla, kahvakuulilla tai punteilla, kausilajit juoksu ja hiihto, sekä palloilua kerran viikossa. En kehtaa joka lajiin laittaa parasta päälle vaan yritän pitää perusasiat päälimmäisinä.

[quote=Miljonääri-Jussi]

Itselläni on taxc neo 2 eli hyvä älytraineri. Jos tarkoituksena on ajaa zwiftissä tai muussa virtuaaliympäristössä, tuon tapainen älyvastus lienee paras ja kustannustehokkain valinta, mikäli omistat tai haluat hankkia vannejarrullisen maantiepyörän.

Nyt en ymmärtänyt miten pyörän vannejarrut vaikuttavat tähän valintaan? Taxc ei ole minulle tuttu, mutta laite näyttää hyvin sirolta, joten mikäs estää levyjarrullisen pyörän asentamisen tuollaiseen traineriin? Ainakaan Elite ja Wahoo trainerit eivät pane vastaan niillä jarrusatuloilla, mitä meidän pyöristä on löytynyt, joten mitä minulta jäi huomaamatta? 

LaVo kirjoitti:

IMO sisäpyöräily vs pyöräily on mielestäni sama kuin vertaisi naruhyppelyä vs juoksuun. 

Maastopyöräilijän näkökulma 

LaVo kirjoitti:

Pyöräilyn ehdoton hyvä ja huono puoli on sen vähäinen kuormittavuus esim juoksuun verrattuna. Palauttavana treeninä sisäpyöräily on erittäin hyvä. Alhaisen kuormittavuuden huonona puolena on, että treenien kesto kasvaa helposti pariin tuntiin.

Nivelten kuormituksen kannalta kyllä. Lihastreenin ja hapenoton kannalta samalla tavoin säädettävissä kuin juoksukin. Polar kysyi viime kesänä kolmella eri maastopyörälenkillä että olikohan mahdollisesti mittausvirhe vai saako nostaa iän perusteella arvioitua maksimisykettäni mitattuun todelliseen. Annoin luvan joka kerta, koska siltä se tuntukin. Mökkini sijaitsee Syöte-MTB reitin varrella ja nousumetrejä tulee jokaiselle lenkin paljon. 

Oman havaintoni mukaan muita alemmalla syketasolla mennään uinnissa, jossa maksimisykkeelle vetäminen pitää kiskoa tietoisesti joko vaparia tai perhosia kaikki mitä lähtee ja sekin vielä lyhyiden intervallien toistoina eikä maksimi ole siltikään sama kuin laskettelurinnettä jyrkempiä korkeuskäyriä polkupyörällä noustessa. 

LaVo kirjoitti:

Uskallan väittää, että sykkeet ja kuormitukset oppii tunnistamaan tuntumasta. Tällöin syke- tai tehomittauksen tarpeellisuus vähenee. Tämä riittää suurimmalle osalle ihmisistä kehittymiseen, koska treenien säännöllisyys, muuttuvat ärsykkeet, ravintoja, uni ja elämän kokonaiskuormitus ovat tärkeimpiä kehityksen kulmakiviä. Treenien optimointi on toisarvoinen asian. Vähän meni off topic mutta pointti on että ihmiset panostaa usein hifistelyyn vaikka peruspalikat ei ole kunnossa.

Kokonaisuuden tärkeyden suhteen olet oikeassa, mutta väitettäsi tehon ja sykkeen mittauksen merkityksestä en osta. Syketason oppii kyllä tunnistamaan itselle tutussa lajissa ja se riittää staattisessa treenissä jossa rasitustasoa ei vaihdella. Jos vaihdellaan, silloin syke on liian hidas indikaattori. Mielestäni ajatusvirheesi on siinä, että oletat pyöräilyn ja etenkin sisäpyöräilyn tasaiseksi junnaamiseksi, jossa syketaso seuraa tehoa edes jollain tarkkuudella. Tämäkin on ihan OK, jos käytät kuntopyörää tasaiseen kevyeen palautteluun, jolla ei ole tarkoituskaan vetää maksimihapenottotreenejä. Kuntoilussa jo säännöllisyydellä saavutetaan aika paljon ja treeniohjelmilla hifistellen voi saada lisämotivaatiota saamastaan palautteesta. 

Juoksijana tiedät, että intervalli on se tapa, jolla saadaan lisää kestävää vauhtia. Silloin intervalleissa pitää mennä yli oman kestävän tason ja sen rasitustason arviointi on ainakin minulla yhtä pahasti hehtaariammuntaa riippumatta siitä onko sykemittari ranteessa vai ei. Syke nimittäin reagoi niin pitkällä viiveellä, ettei siitä ole oikeastaan edes intervallitreenin tehon arvioimiseen jälkeenpäin. Tehon kasvaessa 100 - 300 W muutamassa sekunnissa syke on 30 sekuntia myöhemmin noussut ehkä 130 -> 135. Syke siis indikoi dramaattisen rasitustason muutoksen liian  heikosti ja liian myöhään. Juuri tästä syystä polkupyöräilijä seuraa tehoa, joka kertoo tarkemmin mitä on tekeillä myös rasituksen muuttuessa. Sykkeen perusteella voisi kuvitella omille rajoille olevan vielä pitkä matka, mutta reidet ja tehomittari kertovat, että ollaan jo 50% yli oman kestävän maksimitehon eivätkä kammet pyöri tuolla teholla monta minuuttia. Sitten kun syke kertoo että mennään täysillä, peli on jo menetetty ja intervalliharjoitus pilalla koska se vedettiin aivan liian kovaa aivan liian pitkään. En minä saavuta maksimisykettäni edes maksimitehoani mittaavassa ramppitestissä vaikka se ei ole edes mikään intervalli, vaan palautumisjaksojen sijasta orjapiiskuri vain nostaa tehovaatimusta koko polkijan nääntymiseen saakka. 

Laittaisin tähän treenilokin tältä talvelta osoittaakseni mikä ero on tehon ja sykkeen mittauksella jos osaisin liittää kuvan omalta C-driveltani? Onko se mahdollista vai pitääkö jaettava kuva olla URL viitattavissa? 

Kuvan voi liittää paletin kuvaketta painamalla omalta levyasemalta, one drivelta tai missä säilyttääkään.

Aloita painamalla tuossa punaisella merkittyä kuvaketta Kirjoita vastaus osassa - selaa palvelinta, siirrä, valitse tiedosto, siirrä jne.

Ohjeita on ollut sijoitustiedon kysymysketjussa ajoittain. Ohessa linkki Tingelin kuva-ohjeeseen Fortum keskustelussa:

Fortum osake keskustelu | Sijoitustieto

Mulla on kaksi levyjarrupyörää ja molemmissa paksu thru axel, joka ei ainakaan suoraan heittämällä mene omaan vastukseeni, vaan se käyttää kiinnitykseen siroa pikalinkkua. Siksi pidän vastuksessa vanhempaa pyörää. 
 

Varmaan uudemmissa trainereissa tuo on jo taklattu jotenkin eli olet varmasti oikeassa.

En ole erimieltä. Lähestyn liikkumista vain eri näkökulmasta. Harjoittelusta voi rakentaa laadukasta ja monipuolista ilman erilaista jatkuvaa mittausdataa.
 

Harrastan valitettavasti kovin vähän kestävyys treeniä, koska siinä tulosten saavuttaminen vaatii suuren määrän PK-treeniä. PK-treeni on minulle junnaamista, tehdään sitä pyöräillen, juosten tai vaikka uiden. Kestävyys lajeissa vähintään 80% harjoittelusta tulisi tapahtua PK-alueella, joten en näe tässä ajatusvirhettä

Intervalliharjoittelussa kehittymistä voi mitata myös matkaa ja aikaa mittaamalla. Tällöin sykkeen ja tehon tarkkailun voi unohtaa. Nousujohteinen harjoittelu on avain ja kannattaa aloittaa mielummin liian kevyellä treenillä kuin täysillä päätyyn menttaliteetilla.

Tehon mittaaminen lienee tavoitteellisessa polkupyöräilyssä pakollinen paha. Jos ei ole tarkoitusta kehittyä pyöräilyssä mitenkään erityisesti, niin ei se tehon mittaaminen ole mitenkään pakollista. Tämä siitä huolimatta että syke ei kerro kaikkea. Tästä syystä mainitsin sykkeen ja kuormituksen tunnistamisen olevan mahdollista esimerkiksi tehotreenissä kuormituksen tuntuminen vaikka reisissä kertoo paljon missä mennään. 
 

LaVo kirjoitti:

Harrastan valitettavasti kovin vähän kestävyys treeniä, koska siinä tulosten saavuttaminen vaatii suuren määrän PK-treeniä. PK-treeni on minulle junnaamista, tehdään sitä pyöräillen, juosten tai vaikka uiden. Kestävyys lajeissa vähintään 80% harjoittelusta tulisi tapahtua PK-alueella, joten en näe tässä ajatusvirhettä

Juuri näin. Minun kysymykseni onkin, miten pidät PK-treenin riittävän rauhallisena ilman mittaustietoa? Minä ainakin olen niin into piukassa menossa, että tarvitsen rauhoittajan, joka näyttää numeroina jos lähden pinkomaan liian kovaa treenin tavoitteeseeni nähden. 

LaVo kirjoitti:

Intervalliharjoittelussa kehittymistä voi mitata myös matkaa ja aikaa mittaamalla. Tällöin sykkeen ja tehon tarkkailun voi unohtaa. Nousujohteinen harjoittelu on avain ja kannattaa aloittaa mielummin liian kevyellä treenillä kuin täysillä päätyyn menttaliteetilla.

Kuinka varmistat ettet vedä täysillä päätyyn? Ehkä tunnet oman tasosi minua paremmin, mutta minulle tietoisen rauhallinen rytmi on vielä tehtävissä kunhan vain maltan. Tunnen myös pitkäkestoisen lähellä aerobisen suorituksen ylärajaa menevän vauhdin aika helposti, koska se on aiemmin mainitsemaani sweet spot harjoittelua, jossa mennään "melko kovaa melko helposti". 

Minulle vaikein arvioitava rasitus on intervalli, jota on tarkoitus toistaa hieman yli oman tason kymmeniä kertoja. Näissä on ihan elävän uintivalmentajani mukaan ideana mitoittaa intervallit niin, että vedot ovat selvästi oman kestävän maksimin yläpuolella ja ensimmäistä ei saa vetää ihan täysillä, mutta kahdeskymmeneskään ei saa jäädä hitaimmaksi vedoksi. Eli sarja on tavoite kyetä toistamaan samalla teholla läpi asti. Tämä on eri harjoitus kuin maksimiteholla tehty vähempien toistojen määrä. 

LaVo kirjoitti:

Tehon mittaaminen lienee tavoitteellisessa polkupyöräilyssä pakollinen paha. Jos ei ole tarkoitusta kehittyä pyöräilyssä mitenkään erityisesti, niin ei se tehon mittaaminen ole mitenkään pakollista. Tämä siitä huolimatta että syke ei kerro kaikkea.

Tästä samaa kaikesta samaa mieltä. Sinä selvästi tiedät mistä puhutaan (eli ihmisestä ei niinkään harjoitusvälineistä). Oheistan silti muillekin havaintokuvaksi netistä löytämäni tehon ja sykkeen korrelaation puutteen havainnollistavan intervalliharjoituksen lokin jossa sininen sakara-aalto kuvaa harjoituksen tavoitetehotasoa. Se on treenaajan aiemman mitatun kunnon perusteella harjoitusohjelmaan laskettu teoreettinen tavoite jota treenaaja lähtee toteuttamaan lenkillään. 

Keltainen käyrä kuvaa polkijan todellista mitattua tehoa, jossa havaitaan eri syistä selvästi rippeliä ja epätäydellisyyttä. Tämä ei haittaa harjoituksen kannalta, vaikka siitäkin voi löytää polkemistekniikkaansa auttavia vihjeitä (joita TrainerRoad kertoo myös ruudulla harjoituksen aikana vihjeeksi).

Valkoinen vaakasuora viiva on minua selvästi kovakuntoisemman polkijan kestävä teho FTP. Kaikki sen tason ylittävät intervallien tehohuiput ovat hänelle mahdollisia vain hetkellisesti. Punainen käyrä on syketaso ja vaakasuora akseli on aikajana vasemmalta oikealle. 

Kun vertaamme polkijan reagointia harjoituksen edetessä nähdään nähdään hänen nostavan tehonsa hyvin nopeasti vain pienellä leikkautumisella keltaisen mitatun tehon noudattaessa harjoituksen sinistä tehopyyntöä lähes ideaalisesti. Toimintakäskyn saaneet lihakset siis tottelevat jopa hämmästyttävän räjähtävällä nopeudella. Kuten punaisesta sykekäyrästä näkee, ei sykkeen mittauksella saa tällaiseen harjoitukseen mitään järjellistä kontrollia, koska syke seuraa aivan liian suurella viiveellä ja tässä hyväkuntoisen polkijan syke palautuu kevyempien intervallien aikana ripeästi. Tästä syystä pyöräilijä seuraa tehoa. Siksi myös yhtään paremmat harjoitteluvälineet tarjoavat tuon tehotiedon johdettuun harjoitteluun.

Se on sitten eri asia tarviiko jokaisen kotitreenaajan sitä seurata vai haluaako ottaa vähän löysemmän asenteen harjoitteluunsa? Mutta kaaviosta näkee syyn miksi jotkut seuraavat. 

[quote=Miljonääri-Jussi]

Mulla on kaksi levyjarrupyörää ja molemmissa paksu thru axel, joka ei ainakaan suoraan heittämällä mene omaan vastukseeni, vaan se käyttää kiinnitykseen siroa pikalinkkua. Siksi pidän vastuksessa vanhempaa pyörää. 

Varmaan uudemmissa trainereissa tuo on jo taklattu jotenkin eli olet varmasti oikeassa.

Kiitos, tämä tekee järkeä. Vaimoni pikalinkulla kiinnittyvän takapyörän ja minun läpiakselipyöräni välillä vaihtaessa pitää tosiaan vaihtaa myös trainerin sovitushelat. Tämä pyörän vaihto on monen käyttäjän trainerin lisärasite elleivät kaikki käyttäjät voi ajaa samalla pyörällä.

Minulla PK-treenin kuormitus on sopiva kun pitää mennä käsijarru päällä eli vauhti tuntuu vähän liian hitaalta suhteessa mitä vauhtia haluaisi mennä. Tämä toki helpointa juostessa. Maastopyörällä PK-lenkki poluilla on lähes mahdoton tehtävä 

Intervallitreenit teen useiten juosten maksimi- ja nopeuskestävyys treeneinä. Intervallien määrä on usein alle 10 joissa rentous tulee säilyttää. Viimeisten juoksejen lopussa pieni puristus on sallittu. Juoksut tehdään kiihtyvällä vauhdilla ja ensimmäiset juoksut hieman tunnustellen. Tällä selviää myös päivän kunto ja vauhdin voi mitoittaa sen mukaan. Eli en tunnista ongelmaa uinti intervallien osalta, ehkä myös koska en tiedä uinnista urheilumuotona oikein mitään.
 

Tässä hieman pohdintaa datasta. Ei missään nimessä kritiikkinä treeniä kohtaa, vaan käytän dataa esimerkkinä tukemaan omia ajatuksiani. Tuosta treenidatasta näkee hyvin miksi kokemattomamman tai vähemmin dataa seuraavan kannattaa tehdä kiihtyvävauhtisia intervalleja. Lähes poikkeuksetta intervallin alussa menet ylitehoilla, siis suunniteltuun nähden. Tätä samaa toistan itse kerta toisensa jälkeen jos teen tasavauhtisia intervallitreenejä ja siksi teen useimmiten kiihtyvävauhtisia. Yliteho alussa tarkoittaa että viimeisten intervallijaksojen lopussa ei pysty tuottamaan riittäviä tehoja, vaan vauhti hidastuu. Vauhti hidastuu-tilanteessa kannattaa mielestäni lopettaa suunniteltu treeni, eikä vetää itseään tukkoon.

Itse aiheeseen, omasta mielestä kuntopyörä on ihan hyvä ratkaisu jos sen käyttäjiä on useampi. Trainerin hinnalla saa paljon hyvää jos on siihen sopiva pyörä jo olemassa. Vielä jos pyörää voi seisottaa trainerissä treenikauden ajan, niin sen käyttäminen hieman helpottuu ilman yllä mainittuja välppäyksiä. Pelkän trainerin tilan tarve myös melko pieni vs kuntopyörä/vaateteline. 

Varmaan jossain vaiheessa itsellä trainerin päivitys on ajankohtainen. Täytyy olla siinä vaiheessa yhteydessä Teknokraattiin kun sillä vaikuttaa olevan asiasta tietoa 

gonatsu kirjoitti:

Voiko Bikeergin kanssa mitata voimantuottoa?

Ilman muuta. Siiinä on sisäänrakennettuna samanlainen tehomittari kuin Concept2 soutulaitteessa. Se näyttää reaaliaikaiset watit mittarissa ja ottaa yhteyden puhelimeen ja sitä kautta halutessasi data siirtyy Garmin Connectiin, Stravaan ja/tai Concept2 logbookkiin, jossa voit osallistua kansallisiin rankingeihin ja kisoihin eri matkoilla.

Mikään ei toki estä liittämästä siihen erillisiä wattipolkimia, mutta ei siitä ole mitään hyötyä.

Kuntopyörän mallista riippumatta suositttelisin joka tapauksessa hankkimaan lukkopolkimet ja (mieluiten maantie-) pyöräilykengät. Ja tietty pyöräilyhousut (ns. vaippakalsarit), koska paremmissa kuntopyörissä istuin on melko kevyesti pehmustettu.

Käy toki testaamassa tuota pyörää jossain kuntosalilla ja tutustumassa sen ominaisuuksiin. Sitten ymmärrät paremmin, miten tehonsäätö toimii ja sopii käyttötarpeeseesi, sekä miten hiljainen ja helposti säädettävä se pyörä on.

Ergometri-ominaisuutta siinä ei ole, eli et voi lukita tehoa vaikka kolmeensataan wattiin ja jauhaa sitä eri kampikierrostahdeilla. Ja tosiaan yläpäästä tehoskaalan rajoitteet tulevat vastaan, varsinkin matalilla kampikierroksilla, joten voimatreeni ei onnistu eikä kirityyliset intervallit. Mutta sinun käyttötarpeeseesi se saattaisi sopia hyvin. Voisin hyvin hankkia itsellenikin bike ergin, vaikka vastus tosiaan löytyy kotoa ennestään - lähinnä kilpailuominaisuuksien takia ja rouvan innostamiseksi sisäpyöräilyyn. .

.

Valinta kuulostaa selvästi kaatuvan kuntopyörän puolelle. Pyörän saa kyllä muuten sisäsiistiksi mutta vaimosi on siinä suhteessa oikeassa että ketjuvedon käyttäminen öljyn sijasta vahattuna vaatisi taas omat prosessinsa ja ketjunkeittokattilan vahoineen. Trainerin parhaat perustelut ovat jo olemassaoleva pyörä, jolla treenaisi mielellään myös silloin kun ulos ei ole kiva mennä tai harjoittelu tähtää niin kattaviin harjoitusohjelmiin, että joko tarvitsee hyvin monipuolisia harjoitusohjelmia tai ei vielä tiedä tarkalleen mikä harjoitusohjelma sopisi itselle. Jos mieleinen pyörä on jo, silloin hyvä traineri ja harjoitussofta ovat hyvää kuntopyörää halvempia. Pyörän ja trainerin ostaja sen sijaan saa menemään helposti hyvänkin kuntopyörän hinnan, joten hintaetu katoaa. 

Kuntopyörämalleja en osaa suositella, koska en tunne asiaa. Jos tarkoitus on treenata eikä vain polkea jonkin aikaa, kannattaa varmistaa että mukaan saa jotain harjoitusohjelmia. Oman ohjelman noudattamisella on myös motivaattorin vaikutus, kun tietää mille päiville on kalenterissa merkintä odottamassa. 

[quote=Miljonääri-Jussi]

Kuntopyörän mallista riippumatta suositttelisin joka tapauksessa hankkimaan lukkopolkimet ja (mieluiten maantie-) pyöräilykengät. Ja tietty pyöräilyhousut (ns. vaippakalsarit), koska paremmissa kuntopyörissä istuin on melko kevyesti pehmustettu.

...

Ergometri-ominaisuutta siinä ei ole, eli et voi lukita tehoa vaikka kolmeensataan wattiin ja jauhaa sitä eri kampikierrostahdeilla. Ja tosiaan yläpäästä tehoskaalan rajoitteet tulevat vastaan, varsinkin matalilla kampikierroksilla, joten voimatreeni ei onnistu eikä kirityyliset intervallit. Mutta sinun käyttötarpeeseesi se saattaisi sopia hyvin. Voisin hyvin hankkia itsellenikin bike ergin, vaikka vastus tosiaan löytyy kotoa ennestään - lähinnä kilpailuominaisuuksien takia ja rouvan innostamiseksi sisäpyöräilyyn. .

Lukkopolkimien ja oikeiden kovapohjaisten pyöräilykenkien edusta samaa mieltä, koska ne muuttavat polkemisen junttaamisesta pehmeämmäksi ja lihaksia tasapuolisemmin rasittavaksi pyörittämiseksi. Vaikka maantiepolkimet onkin optimoitu äärimilleen ja kulmat ovat kohdillaan, maastopyörälukon syväpohjaisilla kengillä voi huoletta tallustella parketilla. Juuri toin muuten PC:n olohuoneeseen lenkiltä tullessani ennen kuin menin saunaan. Klossit eivät hakkaa säleitä lattiasta eivätkä tee metallinvärisiä naarmuja laatoitukseen koska ne on upotettu syvälle kengän pohjakuvioon. Suunnitteluperiaate, joka antaa mudassa kuopivalle maastopyöräilijälle karkean kengänpohjan kautta mahdollisuuden ottaa tukea liukastumatta tarjoaa sivuvaikutuksenaan upotetut klossit, jotka eivät tuhoa lattioita sisällä liikkuessa.  

Vaippapöksyt näyttävät naurettavilta, mutta hetken käytön jälkeen niistä ei halua luopua. Tässä on toki merkitystä ajoasennollakin. Hyvin matala pää edellä ajoasento ei enää toimi mummosatulalla, vaan satulaa on pakkokin kaventaa. Ryhdikkään pysty ajoasento jättää satulan osalta enemmän säätövaraa.  

"Edes" 500 Wattiin saakka yltävä tehoskaala riittää useimmille, koska ei tuota tasoa pysty ylläpitämään kuin hetken. Twiitit leviävät ympäri maailman kun Peter Sagan polkee 440 W keskiteholla 20 minuutin ajan.

Sisäpyöräilyssä on se hyvä puoli että ainakin kevyemmän session voi tehdä työaikana jonkun yleisen teams tms tilaisuuden aikana. 
Vaippapöksyt on aika ehdottomat ja ääni myös mtb lukkopolkimille/kengille.

Onkos muuten lukkopolkimet korvanneet varvaskoukut kokonaan, vai vieläkö sellaisia jossain esiintyy (muualla kuin autotallissani olevissa pyörissä)? (Ei siis liity nimenomaisesti sisä- vaan yleensä pyöräilyyn)

@LaVo: +1. Viimeksi tänään tilapäisesti kotona etätöissä oleva nuorimmainen hyödynsi työnantajan sisäisen tilinpäätöspalaverin polken samalla kun tiesi telcon vain input painotteiseksi.

@hauturi: en ole nähnyt varvaslenkkejä enää pitkiin aikoihin kuin kuntopyörissä ja niissäkin lienevät vähenemään päin elleivät jo kadonneet tyystin?

Aloittelevalle kuntopyöräilijälle suosittelen lukkoja heti alusta lähtien koska ne sekä monipuolistavat treeniä että pienentävät ylirasituksen riskiä. Oikein säädetty lukko ohjaa kengän myötä myös polven liikkumaan suoraa rataa eikä mutkille lepattaen, jolloin hieman väärässä asennossa vääntämällä tehdyn ylirasituksen aiheuttaman kipeytymisen riski vähenee.

@gonatsu: ehditkö kokeilla Bikeergiä Zwiftin tai Sufferfestin kanssa? Jos ajoit niin tarkoittaako käsisäätö, että pyörä ei seuraa automaattisesti treeniohjelman tehovaatimuksia kuten traineri tekee ERG asetuksella vaan joudut nostamaan rasituksen itse säätäen? Jos ymmärsin oikein, se tuo lisää näpräämistä jos haluaa seurata treeniohjelmaa tarkasti, mutta toisaalta vaihteen vaihtaminen rasitukseen sopeutumiseksihan on olennainen osa pyöräilyä ulkonakin. 

Aivan mielettömän syväluotaava ja hyvä ketju. Kiitos loistavista postauksista. Jotenkin foorumin aiheeseen nähden niin etäällä, että yllätti. Alkoi noita juttuja lukiessa itteäki poltteleen taas kuntopyörä. Pilasin aikoinan motivaationi jauhamalla talven jollain hobbyhallin romulla.

gonatsu kirjoitti:

Sufferfest (Wahoo Systm tms joka ilmeisesti nykyisin sisältää sen) sanoo itse, että integraatio onnistuu. TrainerRoad sanoo että pitäisi onnistua, ja foorumiviesteistä päätellen joillakin ehkä onnistunutkin, toisilla ei. Zwiftiä en tsekannut, koska kokeilen nämä muut mieluummin ensin.

Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin jokin versio tarvittavasta rajapinnasta on tuettuna. Valitettavasti eri valmistajien ja eri softien käyttämä osuus siitä rajapinnasta on hieman tuotekohtainen ja todellinen sopivuus selviää vain kokeilemalla. Esimerkiksi tuon meidän kohtuullisen uutta mallia olevan Elite Suito trainerin kanssa voi käyttää Zwift, Sufferfest ja TrainerRoad, mutta jostain syystä ERG ei toimi Sufferfestin kanssa. Zwiftissä tunnen ylä- ja alamäen vaikutuksen rasitukseen ja siinä on hienosti mallinnetty jopa peesietu. Kun on hyvin valppaana ja seuraa takaa lähestyvää sopivasti vähän omaa tahtia nopeampaa ja iskeytyy heti kantaan tämän ohittaessa, siinä peesissä kestää mukana yli oman realistisen vauhdin niin kauan kun jaksaa roikkua tarkasti oikean peesiedun antavalla alueella. Tämä mallintaa reaalimaailmaa hienosti, koska todellisuudessakin yksinään 25 - 30 km/h matkavauhtia ylläpitävä pystyy ajamaan 35 km/h keskinopeudella etenevän ryhmän mukana varsin hyvin. Lapsukaiset wattipolkimilla jossain vaiheessa mittailivat, että edelläajavan vetäessä tasaista 200 wattia, jonon kakkonen tulee samaa vauhtia perässä 170 W keskiteholla ja kolmantena peräti 120 - 130 W teholla. Peesietu on niin selkeä, että sen näkee mittareista varsin yksinkertaisillakin testijärjestelyillä. 

TrainerRoad on vähemmän pelillinen numero-orientoituneempi versio samasta teemasta, jossa vastus kasvaa tehorampin noustessa näytöllä, mutta periaate on sama, eli polkea voi "automaattivaihteisena" koko ajan. Samalla PC:lla ja samalla trainerilla jouduin silti Sufferfestissä asettelemaan rasitustasoa vaihteita vaihtaen. Vaihtelevassa treenissä tämä on käytännön pakko, koska suurien tehovaihteluiden tuottaminen pelkästään kadenssia nostaen vaatisi isoilla tehoilla aivan hirmuisia kierrosnopeuksia, joten vaihteita joutuu käyttämään saadakseen vaaditun tehon osumaan itselle sopivalle kadenssille. Tämä on tosin maantiepyöräilijän normaali ajotapa muutenkin. Maastopyöräilijä valitsee jonkin sellaisen vaihteen jolla arvelee selviävänsä edessään olevasta esteestä.  

gonatsu kirjoitti:

Rasitushan ei ole pelkästään kiinni vastuksesta vaan myös vauhdista. Erona normaaliin polkupyörään on, että vastusta säädetään käsin siitä ilmapyörän päältä. Luulisin että tavallinen vaihteenvaihto on kätevämpää. Näin ainakin asian ymmärsin.

Teho = momentti x kulmanopeus, joten tehoa saa lisää voimaa tai kadenssia tai molempia lisäämällä. Ainakin minun tuntemani pyöräilijät tekevät tehon noston mielellään kadenssin kautta, siis itselle suurella teholla nostetaan hieman kampien nopeutta. Jos normaali luonteva kadenssi on 85 tienoilla, "vastamäkeen" tuntuu luontevalta nostaa 90 tai vähän yli ja omaa maksimitehoa ramppitestissä ajetaan satasella tai vähän ylikin. Sitten on vielä erikseen pehmeää tasaista pyöritystä harjoittava motoriikkatreeni pienellä rasituksella erittäin suurella kadenssilla tavoitteena maksiminopeus, jolla saa kammet vielä pyörimään pehmeästi ja pyörää huojuttamatta. 

Äärimmäistä maksimia tavoitellessa tulee mieleen, että on jos joutuu mennä aamulla töihin silmä mustana, on noloa tunnustaa kaatuneensa kuntopyörällä 

Itselle näistä teoreettisen tuntuisista treeneistä on ollut se yllättävä etu, että vastatuuli ja ylämäki muuttuivat rasitteesta haasteeksi. Havaittuun vastuksen kasvuun pienemmällä vaihteella kierrosnopeutta lisäten oli muuttunut niin rutiiniksi. Tuuli on yhtä kova kuin ennenkin, mutta nyt siihen reagoi heti autopilotilla eikä tietoisesti vasta sitten kun on ehtinyt hetken aikaa junnata päin vastatuulta liian hitaalla kadenssilla. Myös maastopyöräilijää auttaa vaikeissa teknopaikoissa ja kovissa pehmeissä nousuissa mahdollisuus ajaa hallitusti reilusti toistasataa kadenssilla. Maasturi ei mene hiekassa minnekään isolla vaihteella junttaamalla vaan sutaisee itsensä kiinni, elleivät kammet pyöri tiuhaan ja tasaisesti. 

En olisi uskonut, että joudun harjoittelemaan polkupyörällä ajamista vielä yli kuusikymppisenä? 

Pitkään ollut mielessä, että "sitten joskus" hommaan eläkkeellä ennemmin sähköläskärin kuin keinutuolin.

Nyt lähti näillä näkymin viimeinen työvuosi ja kurkkasin huvikseni mitä on valmistajilla on tarjolla. Hanke otti yllättävän kimmokkeen odottamattomaan suuntaan kun hetken hinnastoja selattuani huomasin kuinka hienon täysjoustomaasturin saa luomuna jo hinnat-alkaen sähköläskärin hinnalla. 

En sano "ei koskaan", mutta koska minun pyöräni on harrasteajoneuvo eikä työmatkakulkine, vielä tämän kerran jätän sähköpyörät itseäni vanhemmille ja tilaukseen lähti Canyon Neuron AL 7.0 maastomiehelle sopivassa värissä "Into the woods":

https://www.canyon.com/fi-fi/maastopyorat/trail-bikes/neuron/al/neuron-…