Avaan keskustelun Suomen kehityssuunnasta. Tässä ketjussa saa harrastaa villiäkin spekulointia.
Viimeisen parin vuoden aikana on omassa elämässä tapahtunut kaikenlaista; elämää, kuolemaa yms. Tämänhetkisestä elämäntilanteesta ja erinäisistä sattumuksista johtuen on joutunut ja saanut miettiä perustavanlaatuisia kysymyksiä kuten missä päin Suomea asua, asuako Suomessa ensinkään, ostaako osakkeiden lisäksi metsää vai ei, pitäisikö laajentaa asuntosijoittamiseen yms. Tämä kaikki on saanut miettimään, että kun oma muisti kantaa suurin piirtein 90-luvun lamaan asti, niin mitä tulee noin seuraavan sukupolven aikana eli noin vuoteen 2050 mennessä tapahtumaan ja nimenomaan Suomessa. Ennustaminen on perinteisesti vaikeaa, mutta keskustelu erilaisista kehityskuluista ja niiden vaikutuksista ja todennäköisyyksistä on kiinnostavaa.
Maailmanmittakaavassa megatrendejä ovat varmaankin ainakin ilmastonmuutos, sen torjunnasta aiheutuvat mullistukset markkinoilla ja teknologiassa, kaupungistumisen jatkuminen, väestön voimakas muuttopaine Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan, digitalisaation jatkuminen yms. Suurvaltojen voimasuhteet ovat mielenkiintoinen kysymys; Venäjä on sotilaallinen suurvalta, mutta ei taloudellinen eikä kovin kulttuurinenkaan ja sillä ei ole kovin loistavaa tulevaisuutta edessään, edes valloitussotimalla. Kiinan nousu, USA:n kyky vastata tähän yms ovat mielenkiintoisia kysymyksiä ja osittain liittyvät myös otsikon aiheeseen, mutta jos silti yritetään miettiä Suomen erityisominaisuuksia ja Suomen kehitystä.
Yksi Suomen mielenkiintoisia ilmiöitä on vahva kepulaisuus, minkä seurauksena rahaa lapioidaan Uudeltamaalta muualle Suomeen varsin merkittäviä määriä. Epäilen, että tämä ilmiö on hiljalleen hiipumaan päin, mikä tulee kiihdyttämään muuttoliikettä muualta Suomesta kasvukeskuksiin ja etenkin Hki-Turku-Tre-alueelle. Toki esim Lapin turismi, kaivokset yms erikoistapaukset tulevat porskuttamaan myös muualla, mutta luulen että aluepolitiikka on muuttumassa realistisempaan suuntaan ja valtio aikoo jatkossa käyttää vähemmän verorahaa pikkukaupunkien ja -kylien tukemiseen. Tämä yhdessä yleiseen muuttoliikkeeseen tulee todennäköisesti romahduttamaan asuntojen arvon ylivoimaisessa enemmistössä Suomen kuntia. Melko hyväkuntoiselle mutta remonttia tarvitsevalle rintamamiestalolle jossain Haukiputaan tai Siikalatvan laitamilla ei tule olemaan pian yhtään ostajaa millään vakavasti otettavalla hinnalla, koska sellaistan tarjonta on monin verroin suurempaa kuin kysyntä. 95% Suomen kunnista tuntuu uskovan, että etätyöt mullistavat kehityksen ja kaikki haluavat ihan pian muuttaa heille tekemään etätöitä. En usko. Vanhat vanhenevat, ja nuoret haluavat asua siellä missä on muita nuoria, mahdollisuuksia ja menoa ja meininkiä. Aika harvan parikymppisen haave on asua vanhassa rintamamiestalossa pikkukylässä, ja vaikka puoletkin ikäluokasta keski-ikäistyessään palaisi kotiseudulleen, on jokainen palaava ikäluokka aina pienempi kuin seuraava. Niissäkin kaupungeissa, joilla on jonkinlainen tulevaisuus edessään, tulee todennäköisesti talon/asunnon sijainnilla olemaan huomattavasti merkitystä asunnon haluttavuuteen.
Mielenkiintoinen kysymys on myös mitä tulee tapahtumaan Suomen metsäteollisuudelle. Suomi on saari, joka sijaitsee hemmetin kaukana suurista markkinoista. Toisaalta meillä on suhteellisen hyvin hoidettua metsää, metsätieverkosto, osaamista ja infraa. Suomeen ei varmasti avata enää yhtäkään uutta paperikonetta, mutta tuleeko piotallous ja vastaava vielä näyttelemään merkittävää roolia? Tullaanko puuta kasvattamaan esimerkiksi hiilinieluksi, siten että metsän omistus kannattaisi jatkossakin? Vai onko käymässä niin, että metsänomistajat kuolevat ja metsät valuvat haluttomille perikunnille, jotka myyvät ne sitten halvalla rahastoille ja metsäsijoittajille? Mitä seurauksia tästä on yhteiskunnallisesti? Onko metsän arvo nousemassa vai laskemassa?
Mitä tapahtuu PK-seudun asuntomarkkinoille? On melkein itsestäänselvää, että PK-seutu on ylivoimaisesti Suomen halutuin alue ja muuttoliike muualta Suomesta PK-seudulle tulee vain kiihtymään. Voin toki erehtyäkin, mutta vaikea uskoa toisenlaiseen kehitykseen. Nyt asuntojen arvo on PK-seudulla noussut tuttavapiirin gallupin mukaan jotain luokkaa 6%/a. Tämä varmasti on nykyisellä korkotasolla ja nykyisessä markkinatilanteessa ihan oikeaa kehitystä jos kerran ostajia riittää, mutta loputtomiin ei asuntojen arvo voi nousta huomattavasti ihmisten palkkaa nopeammin, koska ihminen ei voi kovin paljon yli 100% tuloistaan käyttää asumiseen. Toisaalta jos esim laina-aikoja pidennetään, voi kehitys jatkua pitkäänkin. Toisaalta jos oikeasti päätettäisiin kaavoittaa ja rakentaa, niin varmaan tarjontaakin saadaan suhteellisen nopeasti lisää. Ainakin otaksuisin, että monelle asuntosijoittajalle tulee jäämään musta pekka käteen, jos/kun korot nousevat ja asuntojen hintojen kehitys edes hidastuu. Saatan tässäkin toki erehtyä.
Oma lukunsa on 60- ja 70-luvun betonilähiöiden korjausvelka. Iso osa näistä taloista on surkeassa kunnossa ja kun kehityssuunta on tämä, taloyhtiöiden korjaustarve saattaa helpohkostikin ylittää taloyhtiön arvon jopa suhteellisen lähellä kasvukeskuksia. Tuleeko näistä vielä isokin yhteiskunnallinen ongelma ja kriisi, kun eläkeläisten kertaalleen maksamat asunnot todetaan purkukuntoisiksi? Tämä toki on taloudellisesti ja rakennusteknisesti ihan mahdollinen ja realistinen skenaario, mutta jos näin käy, se tulee aiheuttamaan suurta katkeruutta ja vastakkainasettelua niitä kohtaan, joiden asuntojen arvot jatkavat hurjaa nousua kasvukeskuksissa.
Suomen tulevaisuuden suurta kuvaa koskee myös tuo itäinen naapuri. Sen kehityksestä on hyvin vaikea sanoa mitään sukupolven päähän, mutta veikkaan vahvasti että mitään valtavan positiivista mullistusta ei ole tapahtumassa. Suomella tulee edelleen olemaan 2050 hankala asema arvaamattoman ja militantin valtion naapurissa, vaikka hyvin mahdollista että Venäjä tulee olemaan entistä enemmän raunioina niin taloudellisesti, kulttuurillisesti kuin sosiaalisesti. Se ei kuitenkaan poista arvaamattomuusaspektia, ehkä jopa päinvastoin.
