Avainjako sormusten metsästyksessä oli, kun yritin taas kerran bubblata Tallinnassa. Sain viiden kortin omahassa naulat pieneen blindiin ja limppasin, mukava isostäkkinen vironvenäläinen (tuli lopulta kolmanneksi) luonnollisesti reissasi ja mie survoin, kuten olin suunnitellutkin. Tällä metodilla saa ainakin rahat hyvissä sisälle. Lisäksi totesin elämänfilosofiani Fuck the ICM. Mie muuten vähän epäilen, että onko naulojen kippailu bubblessa 420 euron minicash mielessä EV+. En ole varma, mutta kun on 10K ykköselle, voisi sellaisen 10BB stäkin tuplaamisessakin olla valueta? Tosin ymmärrän, että yleensä ollaan 60-40 tai jotain. Mie olin kyllä paremmissa, koska kaverilla oli jotain 88K62 ilman elossa olevaa värinvetoa. En tosin ole laittanut laskuriin.
Näin mie kuitenkin pelaan, ja aika monet muut kippaavat 10-20BB stäkeillä omahan bubblessa kaiket. Lisäksi kun tavanomaiset epäillyt tietävät, etten ainakaan autokippaa blindeja, tulee yksi walkki silloin toinen tällöin.
Mulle on ihan no brainer, että kannattaa yrittää TOP3 sijoitusta silläkin uhalla, että jää minicashit muille. Analyysini on tosin täysin epätieteellinen eli puhtaasti mutuun perustuva. Ja toki poikkeuksikin sääntöön on, kuten aina.
Näin mie kuitenkin pelaan, ja aika monet muut kippaavat 10-20BB stäkeillä omahan bubblessa kaiket. Lisäksi kun tavanomaiset epäillyt tietävät, etten ainakaan autokippaa blindeja, tulee yksi walkki silloin toinen tällöin.
Tuo aikaisempi pelaushistoria onkin hauska osa analyysia. Toki jos voisi tietää varmuudella, että tyypit skippaa kaiken niin kannattaisi aina ryöstää, mutta.. ei yleensä voi ja sitten tuleekin kylkeen.
Sokea kalju löysi jyvän. Melkein yhtä hyvt fiilikset kuin Sloveniassa 1997, kun voitin ensimmäisen kansainvälisen turnaukseni. Jätän päivän pääturnauksen väliin ja keskityn viideltä alkavaan pappaturnaukseen Banksyn näyttelyn kautta.
Onnittelut! Lonkalta tulee mieleen Wahlbeck, Kyllönen, Vilmunen, Helppi (2) joten oli niitä ennestään ainakin viisi.
Alfil wrote: Onnittelut! Lonkalta tulee mieleen Wahlbeck, Kyllönen, Vilmunen, Helppi (2) joten oli niitä ennestään ainakin viisi.
Helppo se on rannekkeita voittaa, mutta harvemmalla on sormus!
En tiedä saisiko näin enää sanoa, mutta on muuten aika feminiiniset tai vaihtoehtoisesti flamboyantit (onko tälle suomennosta) palkinnot valinnut WSOP: ranneke ja sormus.
The J♦️is the late, great John Bonetti (June 28, 1928 – June 27, 2008). A true character of the game.
A good friend of @phil_hellmuth, the clearly Brooklyn-born Bonetti started playing poker late in life at the age of 54. He amassed $4,188,332 in lifetime tournament earnings… pic.twitter.com/uSl1BHkmLi
John Bonettista tykkäsin miekin. Kaveristaan Helmutthin Pilistä en niinkään. Tämä kaksikko oli Amsterdamissa 1998ish. Tiputin Bonnettin 7 card stud- turnauksesta, ja se suhtutui tippumiseensa kuin herrasmies ja kiitti peleistä. Näin Pilin tippuvan texas-pöydästä ja se parkui kuin vihreä kunnallispoliitikko kuullessaan hyvin aurinkoa ottanutta kutsuttavan neekeriksi. Ensivaikutelman voi muuten tehdä vain kerran.
Näin Bonettia myöhemmin Vegasissakin ja tulimme aina hyvin juttuun. En nyt siis väitä, että se olisi nimeäni varsinaisesti muistanut, mutta pelailimme samoja medium omahoita ja aina välillä se kantoi vettä kaivoon eli lainaili kavereilleen rahaa satelliitteihin ja muihinkin turnauksiin. Se kertoikin, että hän on kyllä aina koittanut kavereitaan auttaa, mutta ei se ole vaikuttanut ihan hirveästi oikeasti auttavan.
Amsterdamissa kerran Bonetti jutteli Bruno Micchiardin kanssa, joka pyyteli sitä pelaamaan. Bonetti sanoi, ettei nyt ehdi, koska se on menossa Pilin kanssa nettikahvilaan, Pilin kun pitää tarkistaa e-mailinsa. Bruno sanoi, että "Älä mene, vaan lähetään huoriin. Siellä siekin tiiät mitä teet".
Muistelen lukeneeni Micchiardinkin kuolemasta, mutta internet ei vahvistanut. Joskin viimeinen Hendon Mob osuma 2004, eli siitä on jo hetki aikaa. Sellaisia pelureita kuin Bonetti ja Micchiardi ei ole enää monta hengissä.
Damin muita huippuhetkiä oli, kun lainasin Pilille 5000 gilderiä. Se meni poikki omahapöydässämme ja sillä oli dollareita. Joten silloin protokolla Casno Hollandilla on, että mene jonottamaan kassalle vaihtoa. Pili sai kuitenkin jonkun henkilökunnasta juoksemaan, mutta kassalle oli pitkä matka ja siellä jonoa. Olin positiossa, ja Pili oli maineeltaan ja muutaman jaonkin perusteella heikko omahapelaaja. Raha on aikaa ja niinpä mie annoin taskustani 5K plaksin Pilille lainaksi, jotta pääsee heti peliin mukaan.
Myöhemmin reissussa mukana ollut Matti Kuortti haukkui miut tästä operaatiosta. Pili oli kuulemma poikki ja muutenkin epäluotettava. Näin se oli Vegasissa kuullut. Mie en ollut silloin vielä Nevadassa käynytkään, joten uskoin enkä ole sen koommin Hellmuthille lainaillut. Ei tosin taida pikkuvippien tarpeessa enää varsinaisesti ollakaan.
