Kaukoidän kehittyvät maat

Onnistuin sitten hävittämään ensimmäisen kirjoituksen. Noh, koitetaan uusiksi.

Varoitan, että mulla on suuri bias, koska kokemukseni rajoittuvat yhteen pieneen osaan Indoneisaa ja referenssimaihin minulla ei ole samanlaista kosketuspintaa. Lisäksi Indonesia on valtava maa, joka ei ole kovin yhtenäinen. Maassa on yli 1000 kieltä, vaikka suurin osa pystyy keskustelemaan keskenään, useampia suura uskontoja ja erilaisia kulttuureita. Kansallinen identiteetti jääkin aika kovaa jalkoihin paikallisemmille heimoille ymv. Eli jokainen voi miettiä, miten fiksua on ekstrapoloida yhden alueen kokemukset ja havainnot kattamaan koko maata.

Olin siis läntisessä Indonesiassa expattina vajaa pari vuotta, jonka aikana paikalliseen menoon pääsi vähän paremmin sisälle, mitä muuten Aasiassa pyöriessä (jonkun verran tullut reissailtua lomalla ja työasioissakin hieman). Indonesia oli mun kokemuksien mukaan ihan oma lukunsa, mitä tulee korruptioon, (huonoon) työkulttuuriin sekä siihen, että mikään ei toimi. Siis paljon pahempi, mitä vaikka Filippiinit. Pidän myös poliittista riskiä poikkeuksellisen suurena. Ymmärtääkseni sotilasjuntta-aikojen jälkeen maata on hallinnut pari sotilasjuntta-ajan valtasukua, joista presidentit ovat tulleet. Nyt vallassa on kuitenkin 2. kauttaan istuva Jokowi(?), joka on mun ymmärtääkseni saanut asioita paljon paremmalle tolalle. Kuitenkin hänen seuraajanaan pidetyn henkilön em. valtasuvut saivat hoidettua vankilaan melko tekaistuilla syytteillä, eli jännä nähdä, että mitä tapahtuu, kun Jokowin toinen ja viimeinen kausi päättyy. Jatketaanko maltillisella ja talouteen keskittyvällä hallinnolla, vai palataanko taas valtasukujen temmellyskentäksi?

Toisaalta taas potentiaalia löytyy ja paljon. Maa on maailman 4. väkirikkain ja väestöpyramidi on sen muotoinen, että kasvua tulee vielä. Koska maa on vielä niin köyhä verrattuna vaikka Thaimaahan tai Malesiaan, niin potentiaalia sisämarkkinan kasvulle ja kulutukselle tosiaan riittää ja on siellä saatu järkeviäkin asioita aikaan, kuten vaikka start-upista miljardiluokkaan kasvanut Gojek (überin/Grabin kopio). Gojekin perustajat ovat myös toimineet melkoisina esikuvina nuorelle sukupolvelle ja yhden perustajista Jokowi nimitti muistaakseni valtionvarainministeriksi. Jonkinlaista etua voisi nähdä myös siinä, että vierestä löytyy vauras Singapore, joka varmaan jatkossa siirtää lisää bisnestä niemen yli halvemmalle alueelle. Vaikkakin pieni, niin Singaporesta 12km päässä oleva Batam on vähän kuin Tallinna Suomelle. Tosin sillä erotuksella, että Singapore on paljon rikkaampi kuin Suomi, ja Indonesia paljon halvempi, kuin Viro.

Olen itsekin miettnyt sijoittavani tuonne jo jonkin aikaa, mutta em. riskien takia en uskaltaisi ainakaan isosti laittaa ennen kuin valta seuraavan kerran vaihtuu ja näkee hieman, että jäikö Jokowin aika anomaliaksi historiaan, vai oliko se lähtölaukaus uudelle suunnalle. Indonesian kohdalla näkisin lisäarvoa aktiivisesti hoidetusta, hyvästä, rahastosta, kuten Vietnamiin keskittyvä PYN Elite. Sijoitustiedossakin aktiivisesti mainostava JOM olisi kenties vaihtoehto, mutta heidän trackinstä ei ole varsinaisesti vakuuttanut.

Tuli vastaan maininta, että Shanghain pörssi on perustanut uuden osion - STAR Market - joka keskittyy uuteen tekniikkaan ja tieteeseen:

Two years ago, the Shanghai Stock Exchange created an additional market that does allow unprofitable but fast-growing companies to sell shares and obtain a listing. That market is the Science and Technology Innovation Board, usually known as the STAR market.

Lähde: Chinese Companies to Face More Scrutiny as Bill Clears House - The New York Times (nytimes.com)

Pörssiosiossa on nyt listattuna 199 yritystä ja 490 pyrkii sinne. Yrityksistä 50 suurinta muodostaa STAR 50 Indeksin, jonka kehitys näkyy pörssissä:

Yritykset ovat yksinomaan kehittyviä, uusien alojen kasvuyrityksiä, mikä näkyy yllä PE-luvussa:

Jakauma:

Kuvien lähde: Home | SHANGHAI STOCK EXCHANGE (sse.com.cn)

Kyseinen pörssi ja indeksi kiinnostaa kovasti länsimaisia sijoittajia. Suora sijoittaminen voi olla hankalaa, mutta Credit Suisse on ensimmäisenä tuomassa ETF-tuotetta, joka seuraa STAR 50 Indeksiä:

Asset managers set to launch China’s first Star 50 Index ETFs

The funds will track the top 50 companies on Shanghai’s answer to Nasdaq.

Lähde: Asset managers set to launch China’s first Star 50 Index ETFs | Financial Times (ft.com)

Tämän kehittyessä sijoittajalla voisi olla ETF:llä ote Nasdaq100 sijoitusten vastapainoksi, jos kauppasota äityy tai valuuttatasapaino heilahtaa pahasti. Onkohan tähän sijoittavia, muita rahastoja jo tullut?

Itse olen jo vuosia asunut Indonesiassa ja seuraan maan taloutta ja markkinoita aktiivisesti.

En tiedä mistä noita yllä olevia "faktoja" oli kaivettu että Indonesiassa olisi yli tuhat eri kieltä, 90% muslimeja, Batam olisi kuin Tallinna Suomelle... Mutta ei anneta pikkuvirheiden häiritä.

Suomalaisille Indonesia on usein yhtä kuin Bali ja sitä kautta turismi, mutta tosiasiassa turismi näyttelee hyvin pientä ( muistaakseni noin 4% ) osuutta Indonesian kansantaloudesta. Kuten jo edellisissä postauksissa mainittu, maa kasvaa ja kehittyy todella nopeasti sekä väestön lukumäärän että myös kaiken muun sivistyksen suhteen. Tällä hetkellä yli puolella indonesialaisista ei ole edes pankkitiliä, mikä kuvastaa hyvin maan jälkeenjääneisyyttä. Koko ajan on kuitenkin kehitystä havaittavissa ja tämä maa länsimaistuu ja nykyaikaistuu kovaa vauhtia. Ja tuossa on juurikin se potentiaali minkä itse näen Indonesian markkinoissa. Ei tarvitse edes olla kummoinen ennustaja, senkun vain katsoo Euroopan kehitystä 20 vuoden taakse ja siitä eteenpäin niin sama on Indonesialla edessä. Täällä vielä pelataan todella paljon käteisellä, tavalliset ihmiset samoin kuin pienet yritykset lähes poikkeuksetta eivät maksa veroja jne mutta nämä ovat kaikki asioita mitkä satavarmasti tulevat muuttumaan.

Tuo Batam oli todella heikko vertaus Tallinnaan, mutta jos Suomea ja Viroa haluaa käyttää vertauskuvana niin täällä on vähän samanlainen taloudellinen murros nähtävillä kuin Virossa 90-luvulla kun maa itsenäistyi. Vaikka kansa on köyhää niin rikkaita on koko ajan enemmän ja enemmän ja ne ovatkin sitten todella rikkaita, esim Rolls-Roycea näkee Jakartassa ihan päivittäin samoin kuin Ferrareita ja muita loistoautoja. Ja nämä ovat suht tuore ilmiö, sillä kun katsoo vaikka käytettyjen autojen tarjontaa niin käytettyjä loistoautoja on tarjolla käytännössä vasta 2010-luvulta eteenpäin.

Maassa on myös korkotasoa laskettu tänä vuonna ja inflaation ennustetaan olevan 3% luokkaa. Miinuspuolena näen kuitenkin pankkien varsin korkean lainakoron, joka kokonaisuudessaan huitelee 12-20% vuositasolla. Samoin viivästyskorot ja -seuraamukset täällä ovat aivan tolkuttomat, mikä hillitsee yritysten ja ihmisten velanottoa tehokkaasti. Hyvänä puolena tässä on se, että yhtiöt ovat useasti varsin vahvoja taseeltaan mutta miinuksena taas että pelkällä omalla pääomalla kasvaminen ja toiminnan kehittäminen on hidasta. Tehokas keino pääoman hankintaan on listautuminen, tänäkin vuonna pörssiin on listautunut yli 50 uutta yhtiötä ja varsinkin pienempien listautujien kohdalla kurssi on ensimmäisten viikkojen aikana noussut jopa useita satoja prosentteja tarjoten mojovat pikavoitot.

Tuohon aloittajan rahastoon, kuten muihinkaan ulkomaisiin Indonesiaan sijoittaviin rahastoihin, en ole tutustunut enkä osaa ottaa kantaa. Oma näkemykseni on, että erityisesti Indeonesian kohdalla avainasemassa on rahaston salkunhoitajat joiden olisi syytä olla hyvin perillä ja valppaana maan tapahtumista. Ja siihen parhaimman perspektiivin antaa kun asuu paikan päällä, muutaman kerran vuodessa tapahtuvat yritysvierailut samoin kuin internetuutisten seuraaminen eivät riitä parhaimpaan tuottoon markkinoilla jossa tilanteet, käytännöt, lait jne ovat murroksessa ja elävät koko ajan. Myöskin monet maan viralliset luvut esim koronatartunnoista eivät pidä paikkaansa, täällä kun kuolemia ei juurikaan tutkita eikä monella koronaoireisella ole varaa mennä koronatesteihin. Myöskin erilaista manipulaatiota mm tilinpäätösasiakirjoihin esiintyy huomattavan paljon samoin kuin erilaista kirjanpidon epätarkkuutta.

Kaikenkaikkiaan pidän Indonesiaa sijoittajan kannalta suurena mahdollisuutena, jossa kuitenkin onnistuminen vaatii erityistä skarppiutta perusasioiden lisäksi.

Olisi mielenkiintoista kuulla uusia näkemyksiä Indonesian markkinoista.

Käsittääkseni siellä on osallistumisprosentti alkanut nousemaan pörssisijoittamiseen ja kehitys näyttäisi siltä, että siitä voisi tulla hiljalleen "keskiluokan huvia". Paikallinen ystävä latasi puhelimeen applikaation (IPOT) ja rekisteröityminen kävi helposti ja nopeasti. Hänellä ei vielä joitakin vuosia sitten ollut edes pankkitiliä. Näitä appeja on nyt tullut enemmänkin ja mainokset pyörivät youtube videoissa yms. Itsellä ei ole historiallista perspektiiviä miten muissa sittemmin kehittyneissä maissa pörssille kävi kun massat alkoivat kiinnostumaan.

Myös kryptot ovat käyneet siellä kaupaksi tässä samassa nosteessa. Vaikka uskonnon perusteella voisi kuvitella, että eivät ole kiinnostuneita "rahapeleistä/voitoista" niin se ei ihan taida pitää paikkansa. Kaikenmaailman ponzit toimii siellä ja omia korttelilottoja on olemassa joten ihmiset helposti laittavat rahojansa likoon, miksi ei nyt sitten vaikka pörssiin jatkossa kun se on tullut käden ulottuville.

Intiassa kaikki on toisin ja keskiluokan elämäntapa nykymuodin mukaisesti erilainen:

Intialainen pariskunta vaatii pojaltaan ja miniältään oikeuden kautta 650.000 us-dollarin vahingonkorvausta siitä, että nämä eivät ole saaneet aikaiseksi lapsenlasta. Pariskunnan lakimiehen mukaan kyse on intialaisesta vanhemmuudesta.

Vanhemmat perustavat vaatimuksensa siihen, että he käyttivät säästönsä kouluttaakseen pojastaan lentäjän Yhdysvalloissa ja myöhemmin kustansivat loisteliaat häät tämän palattua Intiaan sekä lisäksi kuherruskuukauden ulkomailla. He odottivat sijoituksensa tuottavan todellista takaisinmaksua - eli lapsenlapsen muodossa.

Odotettuaan kärsivällisesti kuusi vuotta isovanhemmiksi haluavat päättivät nostaa syytteen: They are demanding that their son and daughter-in-law produce a grandchild within a year or pay $650,000 in damages. An initial hearing on the suit is scheduled for Monday in a court in northern India.

Linkki: https://www.nytimes.com/2022/05/29/world/asia/india-couple-grandchild-s…

Hindulaisen uskonnon mukaan lapsilla on perinteinen velvollisuus maksaa velkansa vanhemmilleen hoitamalla heitä näiden tullessa iäkkäiksi. Lapsenlapset ovat välttämättömiä, jotta sukulinja jatkuisi ja auttaisi suvun vanhimpia saavuttamaan valaistumisen. Tämä käsitys ulottuu jopa intialaiseen lainsäädäntöön - vuoden 1956 laki määrää lapset vastuullisiksi omien vanhempiensa tukemiseen; vuoden 2007 laki "vanhempien hoivaamisesta ja hyvinvoinnista" määrää, että lapsille, jotka eivät tässä toimi oikein, voidaan määrätä joko sakkoa tai vankeutta aina kolmeen kuukauteen asti.

Saa nähdä miten Intiassa käy - maassa on nyt 140 miljoonaa yli 60 vuotiasta eli toiseksi eniten Kiinan jälkeen - ja nuoret aikuiset haluavat sielläkin yhä enemmän nousta keskiluokkaan ja asua erillään vanhemmistaan. Nämä taas alkavat ärtyä moraaliseen ristiriitaan, jossa uusi sukupolvi ei täytä odotuksia ja ymmärrä junailla heidän merkittäville sijoituksilleen eläväistä reaalituottoa.

Siinäpä sijoittajanäkökulmasta vähän toisenlaista maa- ja kulttuuririskiä, joita alati muuttuva aika tuo mukanaan.