Tuskin monikaan Sijoitustiedon lukija on viime aikoina voinut välttyä näkemykseltä "Aasia halpa, USA kallis".
Mikko Mäkinen timanttisessa talouskatsauksessaan toteaa kehittyvistä markkinoista seuraavaa:
- Kasvava työväestö ja alhaiset arvostustasot. Yleisesti kehittyvien markkinoiden hinnat ovat hyvin alhaiset, mikä on aiemmin luvannut hyviä tuottoja pitemmällä aikavälillä. Olemme sijoittaneet kehittyville markkinoille ETF:n kautta.
- Hyvin alhaisella arvostuksella tämä vaikuttaa hyvältä ostoikkunalta, vaikka korona tulee kurittamaan myös näitä markkinoita.
Ja toden totta, kun katsoo indeksien ja rahastojen käyriä eri markkinoilta, siltähän se näyttää.
Olen elänyt kuvitelmassa että globaalisti osakkeiden arvostustasot korreloivat merkittävästi keskenään, ja sitä myötä toki myös indeksit, ja tämä ei ainakaan tämän vuoden rytinöissä näytä pitävän paikkaansa. Mistä on kyse? Ajatellaanko kehittyvät markkinat jotenkin "syklisemmiksi"? Missä määrin keskuspankkielvytys (ja sen mahdollisuus - tai kääntäen puute kehittyvillä markkinoilla) selittää Yhdysvaltojen ja Euroopan arvostustasoja?
En siis koita kysyä olisiko nyt hyvä hetki ostaa kehittyviä markkinoita, vaan mistä arvostustasojen ero johtuu?
Olisi kiva kuulla näkemyksiä!