Harvinaista kyllä hallitusohjelman ”Talouskasvua ja kilpailukykyä tukevat työmarkkinauudistukset” ovatkin oikeasti sellaisia. Esimerkkinä hallitusohjelmille tyypillisestä uuskielestä Rinteen/Marinin hallitusten ”sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestäville yhteiskunnille” laulavat vielä lapsenlapsemmekin itkuvirsiä.
Lakkosakkojen nosto, ansiosidonnaisen kiristäminen ja irtisanomisten helpottaminen nimittäin oikeasti tukevat talouskasvua ja kilpailukykyä sekä vielä parantavat työllisyyttäkin. Toki vilutustaan graffiteihin purkavat vasemmistolaiset kansanvillitsijät kiistävät tämän. Fiksummat vassarit valehtelevat asiasta. Heikompi aineksensa jopa uskoo, että työnantajille mikään ei ole mieluisampaa kuin kyykyttää tärkeintä voimavaraansa eli työntekijöitä.
Tietenkin Orpon ohjelmasta löytyy ironisiakin ilmaisuja. Poliittisia broilereita haudotaan pienestä pitäen siihen, ettei kysymyksiin saa suoraan vastata eikä ikäviä asioita tunnustaa ainakaan niiden omalla nimellä. Tällä metodilla pääsee sitten lopulta viestintätoimistoon töihin laskuttamaan ministeriöitä viestintäkonsultoinnista. Miltton, Source & Co ovatkin onnistuneet kasvattamaan broilereistaan loputtomasti kultamunia munivia ellun kanoja, respect.
”Työrauhan parantaminen”
tarkoittaa siis hallitusohjelman kaakatuksesta suomeksi vähintään yleislakkouhkaa. Ay-liike lähtee vanhoilla lakkosakoilla vielä viimeiseen taistoon. Sillä on nimittäin paljon kokemusta perääntyvistä pääministereistä. Matti Vanhanen pakitti Rukan hangilla väittämänsä mukaan keksimästään eläkeiän nostoehdotuksesta melkein jo ennen kuin Kuusamon koneesta oli saatu matkatavarat ulos. Kalevi Sorsa sentään miehekkäänä valcosorsana nosti ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta lakkosakkoja − eikä koskaan päässyt demarien presidenttiehdokkaaksi.
Bolševikkien kanssa pelleilemisellä onkin seuraamuksensa. Kysykää vaikka vuonna 1898 perustetun Venäjän Sosiaalidemokraattisen Työväenpuolueen muilta perustajilta, ellette miuta usko.
”Työttömyysturvan uudistaminen työhön kannustavammaksi”, ”Poliittisen työtaisteluoikeuden käytön rajoittaminen” ja ”Paikallisen sopimisen lisääminen” ovat kaikki Jarkko Elorannan (sak/sdp) naamalle heitettyjä valkoisia hanskoja. Sipilän hallitusohjelma 2015 oli ay-liikkeelle leppoisa yhteistyötarjous verrattuna Orpon sodanjulistukseen 2023.
Totta kai Säätytalolla tiedettiin, että tässä laaditaan nyt ultimaatumia, johon ay-liike taipuu siinä missä Serbiakin Itävallalle 1914. Eli sotarummut kumisevat jo, ja konflikti tulee viimeistään syksyllä.
Voittajasta on vielä epäselvyyttä. Riidieni mukaan Riikka Purran (ps) perhe kestää kyllä merivettä, mutta eduskuntaryhmänsä tuskin säilyy ehjänä rintamana. Uudelta sosiaali- ja terveysministeriltä Kaisa Juusoltakin tuli melkein vuorokausi täyteen ministerinä, ennen kuin ehti kritisoimaan hallitusohjelmaa.
Sari Essayahista (kd) ja Anna-Maja Henrikssonista (sfp) en ole yhtään huolissani. Kun ruotsinkielisten asema on turvattu ja homot eivät saa lisää oikeuksia, eivät hallituksen pienpuolueet juuri punalippujen liehumisesta hätkähdä.
Enkä oikein usko, että Petterikään pakittaa. Voi olla, että yleislakon toisena viikkona jo vähän mietityttää, mitähän sitä tuli tehtyä. Mutta en usko Orpon haluavan hautakiveensä kirjoitettavan ”Tässä lepää se oikeistohallituksen pääministeri, joka antautui ay-liikkeen kiristyksen edessä”. Hän on nimittäin nähnyt havainnekuvan Jyrki Kataisen ”Pääministeri, joka junaili itsensä komissaariksi” -kivestä.
Edessä oleva Harmageddon olisi hallituksen todellakin syytä voittaa. Talouskasvun ja kilpailukyvyn kohentuminen ei olisi pelkästään Helsingin pörssikursseille suotuisaa, vaan myös Suomelle elintärkeää. Kaikkien kansanedustajien olisi hyvä kerrata Suomen perustuslain 2§, joka alkaa ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”, eikä esimerkiksi SAK.
Ymmärrän hyvin, että ansiosidonnaisella keinottelevat ovat eri mieltä sen ehtojen kiristämisestä. Itse asiassa näen sohvalle makaamaan kannustavan järjestelmän hyödyntämisessä vähemmän eettisiä ongelmia kuin Pohjanmaan patamustat tai Ben Zyskowicz. Mutta kun meillä on samaan aikaan sekä pahenevaa työvoimapulaa että sisukasta rakenteellista työttömyyttä jo ainakin toisessa polvessa, ei nykysysteemiin vain ole varaa. Eikä ole oikein koskaan ollutkaan.
Ja onhan se ay-pampun potenssia kasvattavaa pystyä esimerkiksi AKT:na pysäyttämään melkein koko vienti ja tuonti ilman käytännön mitään seurauksia liitolle tai sen johdolle. Massat eivät välttämättä tajua, miten haitallinen asia investoinneille pelkkä Parta-Ismon lakkoaseen käytön uhka on. Jos olisin globaali teollinen sijoittaja, väistelisin windfall-verojen ja ay-liikkeen kiristysotteen luvattua maata.
Stadi notkahti juhannukseksi
Ellen olisi konkarisijoittaja, olisin vähän ihmetellyt, miksi pörssikursseille suotuisan hallitusohjelman seurauksena tällä viikolla Helsingin pörssissä kuunneltiin joka päivä Drop’n’Rollia. Onneksi kaakonsuuntainen renkutus päättyi jo perjantaina. Pörssi ei ole nimittäin Fabianinkadulla juhannusaattona auki.
Viimeistään teknokuplan aikana miulle selvisi, että pörssikurssit voivat mennä hullunkurisiin suuntiin käsittämättömän pitkiä aikoja. Ja reagoida uutisiin aivan toisella tavalla, kuin Black Mondayn veteraanitkaan odottavat. Tätä kutsutaan myös siksi samaksi Random Walkiksi, jota teinit ainakin vielä 80-luvun juhannusten aikaan leirintäalueilla harrastivat.
Toisaalta voi olla niinkin, että en ole ainoa, joka keksi hallitusohjelman tuovan minimissään yleislakkouhan päälle. Lakkoilulla on perinteisesti ollut pörssikursseihin vain pehmentäviä vaikutuksia. Ehkäpä jotkut ottivat jo etunojaa syksyyn ja aikovat ottaa samoista lapuista koppeja vasta kun bussit lakkaavat kulkemasta.
(Edellinen kappale kannattanee ottaa enemmän CNBC-tyyppisenä puhuvan pään ”pohdintana” kuin kovin vakavasti otettavana analyysina.)
Jos kurssilasku jatkuu ensi viikolla, jatkan tällä viikolla (liian aikaisin kuten aina) aloittamaani sijoitusasteen nostoa. Mutta jätän joka tapauksessa laukauksia myös yleislakon varalle.
Osakkeita kun on paras ostaa silloin kun ay-liikkeen veri virtaa kaduilla.
P.S. Onhan tässä sellainenkin optio, että ay-liike vain kalistelee sapeleitaan, mutta ei lähde rintamahyökkäykseen. Nykyinen jäsenistönsä alkaa olla valtaosin ei-sosialistista, vaikka johtonsa ei oikein olekaan. Harmageddonin taistelun jälkeen Peto heitetään tuliseen järveen. Ammattiyhdistysliike saattaa ymmärtää pelätä Pedon selässä istuneen porton kohtaloa ja olla hyökkäämättä eduskuntaa ja Suomen perustuslakia vastaan. Saattaisi nimittäin tulla ay-liikkeessä jäsenkatoa hävityn yleislakon jälkeen.
Tosin tämä skenaario on melko epätodennäköinen. AY-liikkeen ei tarvitse teeskennelläkään välittävänsä kuin jäsenmaksua maksavista jäsenistään.
