Ylimielisyys ei ole mukana katolisen kirkon seitsemässä kuolemansynnissä. Katolisen kirkon harhaoppisena pitämän Euagrios Pontoslaisen vuosituhat aiemmin laatimassa kahdeksan pahan synnin listassa se kuitenkin löytyy. Markkinajohtajien kuolemansyntilistan joukossa ylimielisyyden pitäisi olla ykkösenä.
Nokialla oli huikealla kasvualalla eli älypuhelimissa vuonna 2005 yli 54 prosentin markkinaosuus. Sitten alettiin rypemään ylimielisyyden synnissä. Onneksi Risto Siilasmaa onnistui 2014 heittämään Mustan Lumian Microsoftille ja sai siitä vielä rahaakin. Suomessa luonnollisesti monet pitivät Siilasmaata maanpetturina. Pörssi tosin palkitsi kaupasta neljän miljardin euron arvonnousulla.
Veikkaus on ollut valtio valtiossa
Kuten Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski hyvin mielellään kertoo, meillä on maailman paras rahapelijärjestelmä. Tämä pitää paikkansa pienellä täsmennyksellä. Meillä on aivan mielettömän hyvä rahapelijärjestelmä - Veikkauksen edunsaajille. Tämä pitää sisällään viherpesumielessä nimensä Edunsaajista Veikkauksen Edunvälittäjiksi vaihtaneet, Veikkauksen henkilökunnan ja kaikki poliittiset puolueet. Myös kaupat, huoltoasemat ja kioskit - jotka siis siivuttavat hedelmäpelien tuotoista - kuuluvat edunsaajiin.
Meillä on tuskin mitään muuta yhteiskunnallista aihetta, jossa kaikki puolueet ovat olleet julkisuudessa yhtä liikuttavan yksimielisiä, kuin rahapelipolitiikka. Ainoa rahapelimonopolia koskaan vastustanut eduskuntapuolue oli Nuorsuomalaiset (R.I.P. 1999). Verhojen takana on kyllä tapeltu verisesti paljonko minkäkin puolueen mikäkin järjestö saa hillopurkista ottaa.
Media oli vuosikymmeniä rahapelimonopolin talutusnuorassa. Aikana ennen Pitkävetoa (s.1993) media maalasi urheiluvedonlyönnin kuolemansynniksi. Tämä oli melko skitsofreenista, koska Veikkaus on tarjonnut vuodesta 1940 Vakioveikkausta, joka ei ole mitään muuta kuin urheiluvedonlyöntiä - yleensä melko huonolla palautusprosentilla.
Kun Suomeen tuli nettipokeribuumi vuonna 2005, esiteltiin nettipokeri rahapelimonopolin toimesta monessa yhteydessä kaikkein koukuttavimmaksi rahapelimuodoksi. Vuonna 2006 Raha-automaattiyhdistys ilmoittikin, että se ei suunnittele pelejä verkkoon. Neljä vuotta myöhemmin avattiin ”kansallisena nettipokerina” markkinoitu RAYn oma nettikasino, jossa oli mukana myös pokeri. Tämä oli meille pokerinpelaajille erinomainen asia, koska nettipokerin systemaattinen mustamaalaus loppui pitkälti kuin seinään edellisenä vuonna.
Kun vielä RAYn silloinen tj Velipekka ”Numppi” Nummikoski ilmoitti vuonna 2014 ”Tuskin Suomeen tulee mitään (nettipokeri)blokkauksia”, olimme Suomen Pokerinpelaajat ry:ssä hyvin tyytyväisiä. Meillä oli erinomaisen hyvä ja vakaan oloinen rahapelijärjestelmä – edunsaajien lisäksi suomalaisille pokerinpelaajille.
Peliongelmaisille järjestelmä on toki tuottanut paljon surua, murhetta ja itsemurhia. Systeemihän luo pienestä pitäen kuvaa siitä, että tappiollinen rahapelaaminen on hyväntekeväisyyttä ja siten hyvin suositeltava koko perheen harrastus. Tällaisella järjestelmällä jossain Aasiassa olisi liki koko populaatio rahapeliautomaattien omistajien velkavankeudessa.
Suomalaiset ovat päässeet kaikissa näkemissäni tutkimuksissa vähintään viiden joukkoon, kun mitataan rahapelaamiseen käytettyä rahaa per henki. Tästä suorituksesta voi rahapelimonopolimme olla ylpeä. Suomalaiset käyvät kaikki peruskoulun ja ovat melko maallistuneita, joten tämä on kova suoritus.
EU hyväksyy rahapelimonopolit vain, jos tarkoituksena on hillitä peliongelmaa. Vastaa seitsemän metrin seiväshyppyä, että Suomi on saanut toistaiseksi EU:lta puhtaat paperit monopolilleen. Ruokakaupoissamme katossa roikkuvat lottoviirit, kassalla kysytään, otatko Euroloton mäyräkoiran kylkeen ja sen jälkeen tarjolla on rivi helvetinkoneita. Joku salaliittoteorioihin tai pikkusieluisuuteen taipuvainen voisi ajatella, että ei tässä välttämättä ihan täysillä peliongelmaisia suojella.
Lisäksi järjestelmä on tarjonnut entisille kansanedustajille, valtiosihteereille ja erityisavustajille runsaasti hyvin palkattuja siistejä sisätöitä. Tämä pyörä näytti pyörivän ikuisesti ja mahdottomalta pysäyttää ilman pelurijohtoista aseellista vallankumousta.
Nyt on kuitenkin Veikkaus ”markkinointitauolla” eli puolet mainonnasta telakalla ja tarkkailun alla syyskuun loppuun. Tämän ja viime vuoden aikana media on kivittänyt Veikkausta enemmän kuin edellisen neljännesvuosisadan aikana yhteensä.
Mikä meni pieleen?
Suututettiin liian monta sidosryhmää
Pokerinpelaajat ja urheiluvedonlyöjät kaivoivat sotakirveet maasta, kun Veikkauksen Blokkikosket, eli tj. Sarekoski ja vtj. Nummikoski käänsivät takkinsa ja lähtivät isolla profiililla lobbaamaan ulkomaille pelaamisen estämistä. Urheiluvedonlyöjätkin perustivat aktiivisen yhdistyksen. Elantonsa puolesta pelkäävien ammattilaisten lisäksi harrastepelaajatkaan eivät varsinaisesti riemuinneet mahdollisesti loppuvista tai kaventuvista harrastemahdollisuuksista.
Urheiluväki veti linimenttiä nenään, kun Nummikoski kiersi kaikki merkittävät urheiluliitot ja kiristi näitä pysymään lujana veikkaususkossaan. Sillä rintamalla veikkauksenpelko on yleensä pitänyt suuvetoketjun kiinni paitsi kaikkein itsemurhaisimmilta tapauksilta. Tuleehan Veikkaukselta merkittävää tukea mm. urheilujohtajien palkkoihin.
Noin 17.000 sijoittajaa on kuunnellut Nordnetin rahapodin jakson 94 marraskuulta 2017, jossa vieraana ollut Numppi vastasi suomalaismedian siihen asti varsin maltilliseen kritiikkiin rahapelien markkinoinnista. Mitä ilmeisimmin muutkin kuin mie tykkäsivät enemmän Martin Paaden ja Miikka Luukkosen argumenteista, vaikka Velipekka arvelikin poikien syöneen sieniä. Tämän jälkeen sijoittajasome muuttui selkeän veikkausvihamieliseksi. Valtaosa meistä nimittäin ymmärtää, että lottoamiseenkin laitetut rahat tuottavat paremmin muualla.
Henkilökuntaa Veikkaus kohtelee kuten muutkin valtionyhtiöt, eli huonommin kuin yksityiset työnantajat. Jos on Suomessa alan ainoa työnantaja, on asetelma itsenäisesti ajattelevan työntekijän kannalta lähtökohtaisestikin melko epäedullinen. Lopettamalla 14 miljoonaa vuodessa tuottavat kapakkapelit laittoi Veikkaus alkuvuodesta n. 350 rahapeliammattilaista kortistoon tai uudelleenkoulutukseen. Tälle päätökselle en ole keksinyt muita selityksiä kuin vastuullisen teeskentelemisen tai sitten johdolla ei vaan jäänyt edustustehtävistä aikaa turhaan henkilöstöhallinnointiin.
Rahapelimonopolin lihamyllyn on läpikäynyt tuhansia ihmisiä. He ovat kaikki joutuneet ymmärrettävistä syistä vaikenemaan työsuhteessa ollessaan, mutta menetettyään toivon rahapelityöstä Suomessa, he eivät enää ainakaan kaikki vaikene järjestelmän tekopyhyydestä.
Pelikoneet kauPOISta!
Ammattipelurina en ole oikein uskottava peliongelmaisten puolestapuhuja. Siviilit eivät tiedä, että meiltä kaikilta on vierestä monta taistelutoveria hukkunut kostorullan kutsuhuutoon ja helvetinkoneiden paukkeeseen. Lisäksi näemme kasinoilla ”automaattiammattilaisten” arkipäivän. Ensin tuijotetaan konetta kiiluvin silmin ja sitten taivastellaan miten voi käydä aina niin huono tuuri pelissä, jossa ei voi mitenkään voittaa.
Mutta peliongelmaiset ja näiden omaiset ovat selvästi uskottavampi sidosryhmä. Veikkauksessa on ehkä luotettu siihen, että eivät peliongelmaiset koskaan kykene mitenkään järjestäytymään. Jos näin oli, niin väärin laskettu. Kansalaisaloite pelikoneiden työntämisestä pelisaleihin on saanut mediassa melko hyvin näkyvyyttä, mutta allekirjoituksia puuttuu vielä 27K/50K. Tämä aloite tuskin olisi saanut tarvittavia kannattajia kasaan, ellei Veikkaus olisi päättänyt laittaa radiomainosta, jossa terapeutti kehottaa pelaamaan - tai aiemmin suositellut Kenon ottamista hyväksi päivittäistavaksi. Voi olla, että tällä tahattomalla työnnölläkin jää vajaaksi, mutta vielä on vähän aikaa. Allekirjoittaminen vei miulta noin 20 sekuntia elämästä, ja muitakin hyvän asian puolesta uhrautujia olisi tarpeen vielä saada.
Veikkaus alkoi vastata julkisuudessa
Silloin kun vielä meillä oli RAY, Veikkaus ja Fintoto, niiden tiedotuspolitiikka peliongelman suhteen oli pitkälti ”Pelimonopoli on paras tapa suojella peliongelmaisia”. Piste. Sivulauseessa saatettiin todeta, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen.
Tärkein tiedotustoiminta hoidettiin Veikkauksen hallintoneuvostolle, jossa istuvat kansanedustajat on tähänkin päivään asti saatu pidettyä hyvällä prosentilla monopoliuskovaisina. Puolethan on edunsaajia, näitä ei tarvitse erikseen kouluttaa.
Nyt on selkeästi tehty päätös, että varatoimitusjohtaja osallistuu julkiseen keskusteluun. Lähtökohtaisestihan avoimuus on positiivista. Olen aina vaatinut pörssiyhtiöiltäkin lisää läpinäkyvyyttä. Mutta vaikka Numppi onkin melkoinen Väinämöinen, tämä oli rahapelimonopolin kannalta virhe. Kaikille ihmisille voi valehdella jonkun aikaa, ja joillekin kaiken aikaa, mutta ei kaikille kaiken aikaa.
Kaikki vähänkin rahapelisivistyneet ymmärtävät, että Suomen rahapelijärjestelmä on tehty tuottamaan mahdollisimman paljon korvamerkittyä rahaa. Hiukankin taloussivistyneet taas ymmärtävät, että jos laput oikein täyttämällä saa vuodesta toiseen hiukan kasvavan summan, lähtökohtaisesti hyvää tarkoittava toiminta tuottaa enemmän korruptiota kuin tehokkuutta.
Kekkosen ajan kansanedustajat ovat katoava luonnonvara
Eduskunta nuorentui radikaalisti viime vaaleissa. Nykyiset nuoret edustajat ovat vähemmän auktoriteettiuskovaisia kuin omalla kotiryssällään ylpeilleet. Rahapelipolitiikkanurinaa on kuulunut niin vasemmalta, oikealta kuin keskeltäkin. Tämä on todella poikkeuksellista, verrattuna vaikka vuoteen 2007. Tuolloin ei ainakaan julkisuudessa yksikään kansanedustaja ollut valmis heikentämään rahapelimonopolin asemaa millään tavalla.
Veikkaus menettää kauppojen helvetinkoneet - joskus
Näyttää aika varmalta, että menossa on enää viivytystaistelu. Tosin sitä voidaan käydä vielä vuosikymmeniä. Ensin ollaan tutkivinaan automaatteihin tulevan pakollisen tunnistautumisen vaikutuksia ja sitten ollaan harkitsevinaan asiaa. Tässä menee helposti vaalikausi, jos toinenkin, sillä kyse on suomalaisten pelaajien häviämästä 1,8 miljardista eurosta, josta automaatit toivat 720 miljoonaa. Tämä raha muuten ei ole mikään kiinteä summa, jota voi siirrellä paikasta paikkaan, kuten nettiblokkien puolestapuhujat antavat ymmärtää. Mutta se on niin paljon rahaa, että tulevien peliongelmaisten huolet ja murheet tuntuvat monesta varmasti loppujen lopuksi aika pieniltä.
Mitä tästä voisi yritysmaailmassa ottaa opiksi?
Tästä voivat vapaahkoilla markkinoilla toimivatkin yritykset oppia jotakin. Jos sinulla on kultamunia muniva hanhi, joka on hallussasi hivenen hatarin perustein, kannattaa julkisuudessa esiintyä hyvin nöyränä ja varmistaa, että esitetyt faktat eivät ole somepoliisien tai ainakaan viranomaisten haastettavissa.
Eikä kannata painaa paniikkinappulaa, vaikka joutuisi osavuosikatsauksessa toteamaan ”Yhtiö uskoo, että valtion talousarvioon kirjattu edellisvuotta suurempi vuoden 2019 tuottoarvio 1 023,3 milj. euroa on haastava saavuttaa”. Ryhtymällä epätoivoisiin toimenpiteisiin hanhen muniessa vähän vähemmän, voi koko lintu päästä karkuun.
Ylimielisyys on markkinajohtajalle kuolemansynti.
29.1.2014 https://www.pokeritieto.com/artikkelit/ray-ei-aja-nettipelikieltoa/
4.10.2017 https://www.pokeritieto.com/kolumnit/veikkaus-kaivaa-omaa-hautaansa-espanjalaisittain/
15.11.2017 https://www.pokeritieto.com/kolumnit/sopulit-hakkaavat-veikkausta-vaarin-perustein/
20.2.2019 https://www.pokeritieto.com/kolumnit/veikkauksen-johto-pesee-kasiaan-tyontekijoidensa-verella/
15.5.2019 https://www.pokeritieto.com/kolumnit/veikkaus-tarvitsee-ulkomaisia-peliyhtioita-syntipukeiksi/
P.S. Löysin hyvin ainakin toistaiseksi osuneen postauksen Ylikertoimen blokkikeskustelusta helmikuulta:
”Veikkaus suojelee omia pelinarkomaanejaan.
Tuollaiset suunnitteilla olevat blokit vuonna 2019 on itseään jalkaan ampumista ja taaksepäin menoa. Tai vaihtoehtoisesti ajattelemattomuutta / inhimillinen erehdys. Tai veikkauksen ylikylän voittava strategia, jolla haastetaan vielä alan muut toimijat? Veikkauksen tuntien 1X2 oddsit on seuraavanlaiset:
1: Ammu itseäsi jalkaan 50%
X: Ajattelemattomuus / erehdys 50%
2: Ylikylän voittava strategia 0%”
P.P.S. Veikkauksen tulos on valtion budjetissa nykyisin nimeltään ”tuottoarvio”. Perinteiset rahapelilainsäädäntöön osallistuvat tahot kokoustivat pari vuotta sitten pitkään rahapelijärjestelmän kehittämiseksi, ja siellä joku keksi muuttaa ”tuottotavoitteen” tuottoarvioksi. Tämä oli EU:n suuntaan varmasti fiksu liike. Eihän rahaa saa monopolilla tavoitella.
