Kuka hakkasi vuosituhannen vaihteessa rahaa menemään kuin kokaiiniöverit kiskaissut Kroisos Pennonen?
Vakavaa asiaa pitäisi kirjoittaa kielellä, jota jaksavat lukea muutkin kuin hartaimmat uskovaiset. Tuomas Vimman kielenkäyttöä olen hänen romaaneissaan kovasti ihastellut. Tuomas on säilyttänyt ensimmäisessä tietokirjassaan Enkeleitä ja yksisarvisia - Startup-Suomen tarina vimmaisen tyylinsä. Talouselämän arvion mukaan Vimman kielikuvat ovat ”hieman rasittavia”, mie taas räkätin niille kuin Siskonpedin Viinapäivälle.
Jos et tiedä mitään enkelisijoittamisesta tai startup-yrittämisestä, kirja toimii erinomaisena alkeiskurssina. Jos luulet tietäväsi jo kaiken, löydät varmasti viihdyttäviä tarinoita, jotka olit jo unohtanut – tai et oikeasti ollut koskaan kuullutkaan. Lukiolaisten pakkolukulistalle ”Enkeleitä ja yksisarvisia” sopisi kuin helpon ja nopean Tallinnan tunneliprojektin maalailu Peter Vesterbackalle.
Teoksen luvut ovat lyhyitä ja itsenäisiä, joten se soveltuu myös pätkälukijoille. Vakavaa kirja-addiktiota sairastavalle lukemisen keskeyttäminen taas oli varsin haastavaa.
Nettikuplan aikaisten toilailujen jälkeen Vimma juoksuttaa läpi Slushin, Rovion ja Supercellin historian unohtamatta sivuta myös hivenen vanhempia yrityksiä, kuten Nokiaa ja Soneraa.
Yleiseksi hyväksi olisi ehkä ollut käydä läpi sankaritarinoiden lisäksi vielä enemmän läpi tapauksia, joissa sekä sijoittajilta että yrittäjiltä kaikk’ män, eikä piisantkaa.
Yrityshengen nousu nuorten keskuudessa saattaa hyvinkin auttaa Suomea nousemaan kroonisten kestävyysvajeiden suosta, mutta on turha kuvitella, että enkelisijoittaminen tai start-up-yrittäminen olisi helppoa rahanpainamista. Ei Vimma toki tällaista kuvaa annakaan, vaan painottaa alusta lähtien startup-maailmassa yli yhdeksän yrityksen kymmenestä päätyvän iloiseen nurinmenoon.
Suomessa on tällä hetkellä varsin hyvin enkelirahaa tarjolla, koska yrityksensä myyneet sijoittavat rahojaan uusiin ja vieläpä valtaosin kotimaisiin yrityksiin. Vimma puhuu sijoittajien isänmaallisuudesta, mie arvailisin ilmiön takana olevan enemmän sekä siedettävät verokannat että tuttu ja turvallinen kotikenttä.
Startup-sijoittaminen
Yhdistän tässä omia ja Vimman näkemyksiä, joiden näen enimmäkseen olevan yhteneväisiä. Merkittävin ero perusfilosofiassa saattaa olla, että en näe niin tiukkoja aikarajoja onnistumiselle kuin Tuomas. Startup voi helposti mennä nurin tai äärimmäisessä poikkeustapauksessa kasvaa Supercelliksi, mutta väliin jää myös tilaa kypsyä esimerkiksi kannattavaksi pieneksi tai keskisuureksi yritykseksi.
Valtiovallan harjoittama startup-sijoittaminen on kummankin mielestä ideana tasoa kuvaputkitehdas Imatralle. Miten virkamiehet tai poliitikot osaisivat poimia pitkälle kantavia liikeideoita oikeine tiimeineen paremmin kuin ammattisijoittajat tai startup-yrittämisellä vaurastuneet bisnesenkelit? Toki epäilemättä Mauri Pekkarinen omasta mielestään osaa, mutta miekin luulin joskus oppivani soittamaan koskettimia muiden kuunneltavaksi asti.
Suomihan on muuten erinomainen maa ryhtyä yrittäjäksi, koska epäonnistuessasi et joudu kadulle kerjäämään. Meillä ei ole henkilökohtaista konkurssia, mutta on Suomessa velkasaneerauslaki ollut olemassa jo pitkään. Eli ikuista velkataakkaakaan ei joudu nurin mennyt perässään raahaamaan, vaikka näin annetaan julkisuudessa usein ymmärtää.
Liikkeellä oleva runsas rahamäärä ja julkisuudessa huolella hehkutetut onnistumistarinat ovat luonnollisesti tuoneet paikalle myös käytännön rikolliset yrittäjät, jotka yrittävät myydä mitä mielikuvituksellisimpia ideoita höveleille sijoittajille. Osa ihmisistä vaikuttaa haluavan sisukkaasti uskoa kaikkien ihmisten hyväntahtoisuuteen ja vilpittömyyteen. Vuosikymmenet sijoitus- ja pokerimaailmassa voivat toki tehdä ihmisestä liiankin epäluuloisen.
Jos aikoo sijoittaa startuppiin, tärkeintä on löytää hyvä tiimi, jolla on toimiva liikeidea, mutta ei rahoitusta omasta takaa. Tässä onkin aika paljon kookospähkinää purtavaksi. Jos päädyt lukemaan esitteestä sinulle tuntemattomien hehkutusta tulevasta maailmanvalloituksestaan, kannattaa miettiä, ketkä kaikki muut ovat ennen sinua mainoslehdykän jo lukeneet - ja jättäneet sijoittamatta.
Vimma korostaa hyvän tiimin merkitystä startupin menestykselle. Melko vaatimatonta ymmärrystä asiassa osoitti tällä viikolla presidentti Tarja Halonen. Hän ehdotti startup-yritysten tasa-arvo-ongelman ratkaisemiseksi sitä, että rahoitusta voisi hakea anonyyminä. “Hyvä ajatus olisi esittää ideat niin, että sukupuoli, ikä ja niin sanottu sosioekonominen asema olisi peitetty”.
Tässä täytyy sitten pyytää valtiollista rahaa apuun, koska täysipäinen sijoittaja ei rahojaan anonyymeihin sijoita. En tiedä, miten naisia saataisiin startup-skeneen lisää, vaikka varmasti tälle olisi tarvetta ja luultavasti kysyntääkin. Mutta tiedon pimittäminen sijoittajilta ei edistä kuin korkeintaan rikollisen aineksen pyrkimyksiä.
Rahoituksen professori Vesa Puttonen twiittasikin: ”Ehdotus presidentti Haloselle: minä lupaan olla neuvomatta maailmanrauhasta, lasten ja naisten oikeuksista ja puutarhanhoidosta, jos Te lupaatte olla neuvomatta start up -rahoituksesta?”
Vimma taas kirjoitti aiheesta: ”Startupit jos jotkin toimivat nimenomaan markkinatalouden kylmimpien lakien ehdolla, eikä siinä ole tilaa sen enempää korostetulle tasa-arvolle kuin sovinismillekaan.”
Suosittelen Enkeleitä ja yksisarvisia yleisesti kaikille vähänkään lähitaloushistoriasta, kirjallisuudesta tai startup-yrittämisestä kiinnostuneille sekä erityisesti presidentti Tarja Haloselle.
P.S. Tuomas Vimman kokaiiniöverit kiskaissut Kroisos Pennonen oli valtionyhtiö Sonera.
