Sijoitusrahastojen Suomeen rekisteröity rahastopääoma oli viime vuoden jälkeen noin 86 miljardia euroa. Kasvua oli edellisvuoteen nähden 10 miljardia euroa ja uutta pääomaa 5,4 miljardia euroa. Tämä selviää Suomen pankin tänä vuonna julkistetusta Sijoitusrahastot 2014 -katsauksesta. Rahastojen suosio ei ole siis kadonnut mihinkään, vaikka isoihin rahoituslaitoksiin on suhtauduttu finanssikriisin jälkeen kriittisemmin.
Ostaessaan sijoitusrahastoja sijoittaja olettaa sen lähtökohtaisesti olevan sijoituspäätöksenä tuoton osalta parempi, kuin mihin omat kyvyt riittäisivät. Rahastojen myyjät perustelevat sijoitusrahastojen hyödyllisyyttä tavallisesti kolmella eri perusteella:
1. Rahaston tuottohistoria on hyvä
2. Ammattilaiset huolehtivat rahoistasi eikä sinun tarvitse vaivautua
3. Sijoitusrahastot hajauttavat varasi hyvin
Todellisuudessa aktiivisesti hoidettujen rahastojen hyvät tuottohistoriat johtuvat lähes ainoastaan niin sanotusta survivorship bias –ilmiöstä. Ilmiö tarkoittaa sitä, että huonosti menestyneet rahastot lakkautetaan ja hyvin selvinneet rahastot otetaan rahastomarkkinoinnin keihäänkärjeksi. Morningstarin rahastotutkimuksen johtaja Christopher J. Traulsenin mukaan rahastoja lopetettiin vuosina 2008-2012 lähes 18000. Samalla ajanjaksolla uusia rahastoja tuotiin markkinoille 35 % vastaava määrä silloisesta rahastokannasta ja lopetettujen määrä samana aikana oli peräti 48 %. Mikäli rahastoyhtiö perustaa kymmenen rahastoa, on hyvin todennäköistä että yksi niistä menestyy mainiosti tuottovertailussa.
Rahastojen käyttämiin vertailuindekseihin on myös hyvä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi Suomeen sijoittavia rahastoja verrataan usein OMXH25-indeksiin, josta puuttuvat osingot. Rahasto kun hyötyy myös osingoista ja ainoastaan tästä seuraa vuodesta riippuen jo lähes viiden prosentin vääristävä etu rahaston tuottokuvaajaan. Vertailuindeksin voisi valita myös oikein, mutta valitsijoiden motiivina on kuitenkin useimmiten rahaston kiinnostavuuden kirkastaminen.
Rahastojen helppous on kiistämättä pätevä myyntiargumentti. Kivijalkapankit ja rahastotahot tekevät sijoittamisen asiakkaalle helpoksi ja sitouttavat tämän omaa hyötyäänkin maksimoiden tasaiseen sijoittamiseen. Useat eivät jaksa kiinnostua enää päivätyönsä päälle varallisuutensa hoitamisesta. Varainhoidon ulkoistaminen on kuitenkin kallista puuhaa ja pitkällä aikavälillä itse hoidettu varallisuus ja sijoitettu omaisuus tuottaa moninkertaisesti vaivan takaisin.
Hajautushyöty on useita rahastoja ostettaessa todellinen. Esimerkiksi Helsingin pörssin osakkeista on hankala muodostaa täydellistä maantieteellisesti ja toimialakohtaisesti hajautettua sijoitusportfolioa.
Sijoitusrahastojen pitkäaikainen menestys taitaa kuitenkin johtua enemmän siitä että ne ovat pankkien tuottoisimpia tuotteita, kuin että ne olisiva sijoittajalle oikeasti loistava valinta.
Rahastosijoittaminen ei itsessään ole huono idea, mutta on kuitenkin syytä pohtia luottoaan omaan rahastonhoitajaansa. Onko rahastosi hoitaja oikeasti kykenevä tuottamaan sinulle useiden prosenttien vuotuista hintaa vastaavan lisäarvon? Tärkeintä on tiedostaa vaihtoehdot, ymmärtää itse sijoitusinstrumenteista tarpeeksi ja nähdä rahastojen usein monimutkaisen kulurakenteen läpi.
Hyvänä vaihtoehtoina rahastoille ovat halvat, passiiviset indeksirahastot, joilla hajautushyöty, helppous ja jopa tuotto toteutuvat aktiivisia rahastoja edullisemmin.
Kysy ja keskustele rahastoista täällä.
