Pörssiromahdusta ennustavien tuomiopäivänenkelien tavanomaisin peruste tulevalle syväkyykylle on kurssien pitkään jatkunut nousu. Tämä on siinä mielessä rationaalinen lähestymistapa, että peruste on täysin järjetön. Jos kurssikäyrän perusteella voisi päätellä tulevan, tekisivät kaikki vähänkään lahjakkaat ja rahaorientoituneet Aalto-yliopiston rahoituksen maisterit gradunsa teknisestä analyysistä, eikä kukaan heistä menisi koskaan palkkatöihin. Kurssinousuun vetoaminen tulevan romahduksen perusteena ei ole mitään muuta kuin teknistä analyysiä.
Lisäksi hintojen nousun vaikutus tuleviin pörssikursseihin on positiivinen. Ihmiset tykkäävät hypätä siihen samaan mielestään oikeaan suuntaan liikkuvaan junaan, mihin naapuritkin ovat jo hypänneet. Olen vakuuttunut, että sijoittajien taipumus jatkaa käyriä täältä ikuisuuteen pysyy läsnä ainakin sijoittajaurani loppuun asti.
Luultavasti näin psykologisista syistä jatkuu vielä paljon pitempään. Toki nuoriso voi yllättää tässäkin iloisesti ja osoittautua edellisiä sukupolvia reilusti sijoitussivistyneemmäksi. Ovathan suomalaisnuoret lopettaneet ryyppäämisenkin, mitä mie en olisi viisitoista vuotta sitten osannut todellakaan ennustaa, vaikka ilmiö oli jo silloin kehittymässä. Vasta omien teinien lasiinsylkeminen herätti todellisuuteen. Vaikuttaa siltä, että nykynuoriso saattaa hylätä esi-isiensä vanhat jumalat – ja tämä on pelkästään hyvä asia.
Liian usein ei voine toistaa, että jos joku kertoo tietävänsä minne pörssikurssit menevät, kannattaa suhtautua muihinkin juttuihinsa epäluuloisesti. Osakkeiden laskua ennustavaa väärää profeettaa seuraavat opetuslapset muuten pitkällä aikavälillä menettävät enemmän rahaa kuin nousua ennustavien. Molemmat toki ottavat ainakin odotusarvoisesti pataan.
Toivottavasti kovin moni ei seurannut Mikael Jungnerin uudenvuodenpovausta ja painanut salkkua tyhjäksi heti vuoden alussa. Tällä metodilla olisi tullut kuraa uikkariin toistaiseksi reilut 12 prosenttia.
Toinen peruste karhujen valtakuntaa ennustaville on tuleva korkojen nousu. Tämä on teoreettisesti ihan solidilla pohjalla. Korkeammat korot vaikuttavat kiistatta pörssikursseja alentavasti. Lisäksi nollasta korkojen on tosi vaikea laskea. Toki lyhyet ja osa pitkistäkin on tällä hetkellä nollan alapuolella.
Eurokorkojen nousuun varautuminen on kuitenkin sama kuin odottaa Vasemmistoliitolta vastuullista vaaliohjelmaa. Edes jotenkin ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa tätä ei tule. Vaatisi euroalueelta merkittävää talouskasvua, ja ostopäällikköindeksit osoittavat alaspäin kuin vanhan miehen vekotin. Voihan ne kääntyä vielä nousuun, mutta ei kovin helposti eikä ainakaan itsestään.
Tästä tullaan oikeisiin syihin, miksi Helsingin pörssi saattaa ottaa lähiaikoina iskua. Lähiajoilla tarkoitan halveksittua lyhyttä periodia, eli jotain päivästä muutamaan kuukauteen olevaa aikaväliä. Talouskasvun kääntyminen taantumaksi vaikuttaa lähtökohtaisesti kursseihin laskevasti.
Humoristista kyllä ostopäällikköindeksit vaikuttavat ennakoivan taloudellista kehitystä varsin hyvin. Kyse on siis isojen ostonappien päällä istuville kavereille säännöllisesti tehtävistä haastattelututkimuksista. Nämä päälliköt ostavat oikeita tavaroita eivätkä pelkän luottamuksen varassa olevia hyödykkeitä, kuten osakkeita.
Menossa oleva globaali talouden jäähtyminen johtuu nähdäkseni käynnissä olevasta kauppasodasta ja sen leviämisen uhasta. Investoinnit perustuvat tulevaisuuden odotuksiin, ja ilman investointeja ei taloudellinen kasvu ole kestävällä pohjalla. Kovin moni omaa rahaa investoiva ei tee miljardiluokan investointipäätöksiä, kun ilmassa leijailee iloisen kauppasotajuhlan tunnelmaa.
Trumpin kauppapolitiikan aiheuttamat vahingot ovat jo nyt merkittäviä, mutta joku USA vastaan EU tullimuurien nostokilpailu laittaisi Suomen talouden sellaiseen syväkyykkyyn, että protektionismia tällä hetkellä haikailevat laurahuhtasaaret turvallisuussyistä poistelisivat vanhoja twiittejään ja kiistäisivät koskaan oikeasti mitään rajojen sulkemista ajaneensakaan.
Laskukaudella yritysten tulokset tuppaavat heikkenemään, ja tämä puolestaan luonnollisesti vaikuttaa osakkeiden hintoihin negatiivisesti. Tämä on muuten eri asia, kuin että laskukaudella osakkeet laskevat ja nousukaudella nousevat. Pörssikursseihin vaikuttavat monet tekijät, ja osan indusoreista vaikutus on epäselvä. Taantuma vaikuttaa muut tekijät huomioimatta toki alaspäin, mutta laskukaudella keskuspankit lähtevät koronlaskukilpailuihin, mikä taas puolestaan tyrkkii kursseja ylöspäin.
Joskus toki osakkeet laskevat vain, koska riittävän isosta määrästä sijoittajia alkaa tuntua, että nyt ne ovat liian kalliita. Suomen osakkeita yleisesti kalliiksi väittävät eivät joko tiedä tai ymmärrä mistä puhuvat. Helsingin keskimääräinen P/E-luku on jotain 15, joka on seitsemisen prosenttia alle viimeisen viiden vuoden keskiarvon. Markkinoiden liian korkea P/E esimerkiksi olisi rationaalinen perustelu laskunodotukselle, kun taas ”pitkään jatkunut nousu” on vain menneiden olympialaisten tulosluettelo.
Fabianinkadun (serverit tosin taitavat olla Ruotsissa) osinkotuotto on melkein viisi prosenttia. Tämä on törkeän korkea tuotto ottaen huomioon nollakorot ja matalan inflaation. Mie olen koittanut tehdä tiliä kolmen prosentin osinkotuottojen ja kolmentoista prosentin korkojen aikakaudella. Sain lähinnä sitä, mitä tungeksi Seefeldin palkintopallilla, eli turskaa tuli kasvatustarkoituksessa toivottavasti riittävästi.
Eli arvostuksen puolesta meillä ei ole mithän hättää. Mutta kauppasotaakin synkempänä pilvenä näen Suomen markkinoille tulevat vaalit. Niitä taidetaan meillä järjestää vain kahdet tänä keväänä, ja sijoittajalle pelottavammat näistä ovat eduskuntavaalit. Toki mustapaitojen marssi kohti eurovaalivoittoa ei ole mitenkään erityisesti kursseja kannatteleva asia sekään.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne palasi sairaslomalta entistä epäluotettavampana seinäkellona. Mie en muuten usko, että Antti Rinne oikeasti uskoo Suomella olevan varaa loputtomasti kasvattaa kestävyysvajettaan. En sen enempää kuin uskon Veikkauksen Velipekka Nummikosken uskovan rahapelimonopolin pitävän huolta peliongelmaisista muuten kuin maksimoimalla näistä saatavat tuotot. Mutta Rinne uskoo ”Suomella on varaa” -linjallaan pääsevänsä pääministeriksi. Ja saattaa siinä olla hyvin oikeassa.
Demareiden ”Jo riittää” -kampanja tähtäsi 1947 kansan hyvinvoinnin kannalta positiiviseen asiaan, eli kommunistivallan syrjäyttämiseen ay-liikkeessä. ”Suomella on varaa” tähtää eläkeläisten sumuttamiseen ja kestävyysvajeiden kasvattamiseen.
Numppi antaa tahtomattaan tehokasta tulitukea karkottamalla nuoria potentiaalisia kokoomusäänestäjiä polttamaan äänensä liberaaleihin tai piraatteihin. Toivottavasti Velipekka ja Hjallis ottavat kaverikuvan, jos Rinteestä pääministeri tulee. Kuvatekstiksi suosittelen: ”Me teimme sen”.
Pörssikursseihin vihamielisesti suhtautuva pääministeri, joka on viimeksi sijoittanut veneeseen, vaikuttaa pörssikursseihin laskevasti ja paljon. Sijoitussäästötili ehditään hyvin peruuttaa, tosin sen kurssimerkitys on lyhyellä aikavälillä hyvin vähäinen.
Pitkällä tähtäyksellä kansakunta vaurastuisi, mutta millä tahansa muulla metodilla, kuin puoluetyöllä vaurastuneet äänestäjät ovat demareiden pahin painajaisuni. Ihmiset äänestyspäätöksiä tehdessään eivät yleensä juuri tulevista sukupolvista välitä, vaan lähinnä välittömistä vaikutuksista omaan lompakkoonsa.
Jos Rinteen toiveet toteutuisivat ja meille tulisi vihervasemmistohallitus, en muuttaisi Tukholmaan ja anoisi Tanskan kansalaisuutta. Mutta keventäisin suomiosakkeita raskaalla kädellä. Mitä tahansa sieltä sijoittajille olisikaan tulossa, sen kuvitteleminen positiiviseksi olisi toive Suomen nousemisesta jälleen johtavaksi kestävyysjuoksumaaksi.
Tämä kauhugalleria pystyisi nostamaan pääomaveroa, vaikka uskoisivat että se ei tuota yhtään mitään. Kyllä porvaria pitää ruoskia, vaikkei siitä itse mitään saisikaan. Lisäksi se kykenisi säätämään jonkun transansaktioveron, joka tuottaisi mitättömästi, mutta vahvistaisi markkinaheilahteluja näivettäessään kauppaa ja poistaessaan markkinoilta toimijoita.
Suoneniskentä pörssikursseille olisi kuitenkin melko vähämerkityksistä siihen nähden, miten tyytyväisenä demarikenttä on valmis syömään lapsenlapsiensa eväitä. Ystävällisenä ja rauhaarakastavana luonteena huomautin tästä demariäidilleni lastenlasten kuullen. Tämä ilmoitti voivansa hyvin antaa mahdolliset nousevat eläkkeensä lapsenlapsilleen. Näinköhän kovin moni muu aikoo tehdä näin, vaikka varaakin olisi?
Ihmisten pelottelun lisäksi on ehkä asiallista kertoa, mitä olen itse oikeasti tehnyt.
En ole keventänyt talvirallin myötä positioitani, päinvastoin ostelin vähän lisää yksittäisiä halventuneita osakkeita, kuten Nordeaa ja Ovaroa. Tämä johtuu siitä, että salkussani on paljon enemmän käteistä tai siihen rinnastamaani kuin tavallisesti, eli jotain 30 pinnaa.
Mutta tämän kirjoitettuani aloin pohtimaan, pitäisikö sittenkin siirtää sijoituksia Suomesta ulos jo nyt? En kirjoittanut tähän likikään jokaista näkemääni uhkakuvaa, enkä varmasti ole kaikkia edes tullut ajatelleeksi. Osakesijoittaminen onkin epävarmojen tulemien varsin jännää touhua.
Valitettavasti en siis edelleenkään tiedä, mihin osakekurssit menevät. Paitsi olen varma siitä, että riittävän pitkällä aikavälillä ne nousevat. Ellei sitten länsimainen yhteiskuntajärjestys erilaisten jytkyjen seurauksena kokonaan romahda, mutta tuossa tilanteessa pörssikurssien merkitys jopa spekulanteille olisi varsin vähäinen.
Ovatko tulevat vaalit triggeri kurssilaskulle? Keskustele tässä ketjussa
Aki Pyysingin blogi: Eläköityneen optiospekulantin portfoliosijoitukset
