Jo on Nalle Wahlroosinen, takoja iän-ikuinen, saanut Sammon laaintahan, kirjokannen kirjantahan.
Sampo ei ole paskayhtiösijoittajan salkkuun mikään luonnollinen valinta. Huolimatta mahdollisesti tulevasta mainehaitasta tunnustan omistavani Sampoa. Neljän vuoden tauon jälkeen olen sillä vähän treidaillutkin.
Itse asiassa kannattavan vakuutusyhtiön paluumuutto portfoliooni on ihan päissäni laatiman strategian mukaista. Kriisiaikoina olen ostanut isoista yhtiöistä laatua puolisokkona ja nousukaudella etsinyt aliarvostusta nakkikioskeista täikammalla. Sampoa itselleni merkittävällä rahalla ostin viimeksi 2008, ja silloinkin oli joku kriisinpoikanen menossa.
Olen tietoinen, että Sammossa yhden miehen kioskillani on miesalivoima analyytikkoarmeijoiden tukemia institutionaalisia sijoittajia vastaan. Joten voisi olla fiksumpaa treidailla jotain ETF:iä kuin Sampoa. Mutta en välitä. Miulla on nimittäin oikeaa kilpailuetua, ja se on raportointivelvoituksettomuus.[1] Jos tulee turskaa, täytyy tulla lähinnä itsensä kanssa toimeen. Eikä tarvitse murehtia hinnan karkaamisesta ilman, että on omaa kunnon positiota. Tänä vuonna jää syksyllä mustikoiden lisäksi ilmeisesti aika paljon poimimattomia mansikoitakin maahan, enkä harmittele niitäkään.
Sampo on palannut sijoitusfilosofiani mukaisiin trading-hintoihin. Tieteellistä filosofiaa lukeneet väittävät, että miulla ei mitään filosofiaa edes ole, mutta antaa heidän istua norsunluutorneissaan ja jatkaa sieltä käsin sivistyssanapitoisilla lausunnoillaan elävien ja kuolleiden spekulanttien tuomitsemista.
Tässä on huomattava, että kun sanon ”trading”, en puhu varsinaisesta päiväkaupasta. Välillä sellainenkin tulee hätäpäissään tehtyä, mutta yleensä myyn jotain (kuten Sampoa) nousupäivänä ja sitten koitan saada niitä takaisin halvemmalla jonain laskupäivänä. Shorttailun ja aitajuoksun olen jättänyt nuoremmille ja reippaammille jo vuosikymmeniä sitten.
Propellipäät ryntäävät tässä kohtaa yleensä huutamaan kuorossa, että tuo ei toimi, koska tekoäly nuuskii tuollaiset pois. ”Noin ei voi tehdä mitenkään ylituottoa”, kuulen ajatuskuplat jo etukäteen. Voi olla, ihan sama. Mie etsin vain tuottoa enkä sellaisista yli- ja alituotoista paljon välitä. Pieni treidailu sitä paitsi pitää keski-ikäisen setämiehenkin pirteänä.
Olennaista treidauskohteen valinnassani on, että osake ei saa olla liian halpa, eikä liian kallis. Jos hinta laskee, pitää pystyä hymy naamalla ostamaan lisää. Jos se taas nousee, voi irrottaa, vaikka kaikista, ilman varsinaista huolta pikaisesta moninkertaistumisesta.
Sampo nykyhinnoissa eli 30 eurossa osuu vapisevaan haarukkaani. ”Vapisevaan” siksi, että kurssikehityksen ja uutisten myötä reivailen laitoja sinne tänne tärkeimpinä analyysityökaluinani MUTU ja sumea logiikka. Kun hinta 16.3. oli alle 23 euron, oltiin nähdäkseni jo reunalla, jonka alapuolella ostetaan vain lisää. Mie tosin ostin tuona päivänä hävettävän vähän, mutta ostin kuitenkin. Osin oikein on parempi kuin kokonaan väärin.
Yritän vähän kuitenkin esitellä Sampoa klassisten fundamenttilukujen valossakin.
Vakuutukset takovat sampona rahaa
Sammon vakuutustoiminta tekee tällä hetkellä ja edelleen kovaa tulosta. Kirjoitin vuonna 2016 ”Nallen vakuutuskoneisto on taas viilattu sellaiseen kuntoon, että on hankalaa löytää siitä enää paljon lisää hiomista”. Ensimmäisellä kvartaalilla kulusuhteessa tuli kuitenkin uusi ennätys 83,7%. Tämä luku on siis maksetut korvaukset + muut kulut jaettuna vakuutustuotoilla. Näyttää siltä, että pohjoismainen vakuutustoiminta on hyvässä koronasuojassa.
Sijoituksissa tuli lunta tupaan, mutta niin tuli kaikilla. Lisäksi maaliskuun lopun jälkeen on tullut lähes yhtä vihattu pörssinousu kuin teknokupla aikoinaan. Hesari otsikoi 30.4. ”Kaikkien aikojen vihatuimmaksi”, mutta sanoisin fundamenttisijoittajien yhdistyksen vihanneen TJ-Groupien vuoden 2000 hintatasoja enemmän kuin nykyistä, miunkin odotuksia nopeampaa, rekyyliä koronakuoppaan.
Kun kaikki vakuutusyhtiöt ovat nollakorkomaailmassa kuusessa sijoitustensa kanssa, niiden innokkuus lähteä hintasotaan vakuutusmarkkinoilla ei ole osakkeenomistajien toivon mukaan yhtä kovaa kuin ensimmäisen maailmansodan vapaaehtoisten vuonna 1914.
Murheenkryyninä Nordea?
Sammon markkina-arvo on 16,7 miljardia euroa, mistä Nordean osuus on reilut 27 prosenttia, eli 4,5 miljardia.
Nordea uusi toimitusjohtaja Frank Vang-Jensen putsasi pöydän uusien toimitusjohtajien perinteiseen tapaan kolmannella kvartaalilla, ja neljäs ja tämän vuoden ensimmäinenkin osari olivat ihan hyviä ainakin olosuhteet huomioon ottaen. Nykyinen tulostaso on joka tapauksessa matalahko, mutta tärkeintähän ei ole päämäärä vaan liike.
En ole kovin huolissani Nordeasta, minkä voi päätellä siitäkin, että sitä on salkussa selvästi Sampoa enemmän.
Ikuisesti Nousevan Osingon politiikka roskakoriin
Telekonferenssissa analyytikot kysyivät suuruusluokkaa seitsemän kysymystä osinkopolitiikasta. Sekavaa porukkaa, sanon mie. Tilanteen mukaan elävä osinkopolitiikka on pitkällä aikavälillä parempi, kuin hirttäytyminen johonkin osinkoaristokratian tavoitteluun. Venäjällä roikkui muuten aika paljon aristokraatteja puiden oksissa vuoden 1918 vauhdikkaiden tapahtumien seurauksena.
Täytyy nyt ehkä täsmentää, että jos on ikuisesti kasvava tulos, en mitenkään vastustele siitä jaettavaa ikuisesti kasvavaa osinkoa. Mutta laatuyhtiöilläkin on aina välillä aika ankeaa ja kauppa kankeaa, ja tilanteeseen täytyy sopeutua.
Koronan myötä Sammollakin on hyvä olla vähän pelimerkkejä taseessaan. En mököttele osingon leikkauksesta 1,50 euroon yhtään. Toisin kuin KPY:n päätöksestä siirtää osuuspääoman koron maksu presidentin toivomuksesta syssymmälle. Ellei osuuskunta jaa osuudenomistajilleen osuuskorkoa, eikä tuota edullisia palveluita, mitä varten se sitten on yleensä olemassa?
Oikaisen vähän mutkia suoriksi ja varastan Inderesin Sauli Vilénin ennusteen, koska pidän häntä näppärämpänä poikana analysoimaan Sampoa kuin itseäni. Onko kukaan muuten keksinyt kutsua häntä Suloksi? Luultavasti.
Inderesin 2020 EPS (earnings per share) ennuste Sammolle on 2,23. Tämä antaisi P/E:ksi 13,5. Osinkotuotto on uudella osingolla viisi prosenttia.
Nämä luvut ovat vähintään auttavasti vallihaudoitetulle yhtiölle nollakorko-olosuhteissa lähes naurettavalla tasolla. Naurettava taso oli se, kun kurssi oli alle 23 euroa. Jos olisin varma, että osakemarkkinoilla on jo käännytty takaisin nousu-uralle, lopettaisin turhan treidailun, nelinkertaistaisin Sampo-positioni ja katselisin Yle Areenan vähän arveluttavampaakin ohjelmatarjontaa. Mutta kun pidän mahdollisena, että tässä voidaan ottaa markkinoilla vielä kiivas hyökkäys kaakkoonkin, pidän ruutia kuivana varastossa. Aivan kuten Sampo itsekin tekee, kun jakaa vähän niukemmin osinkoa.
Tuoreehkoon toimitusjohtajaan Torbjörn Magnussoniin me luotamme ─ niin kauan kuin luotamme. Ainakaan toistaiseksi en ole löytänyt valittamista. Ifissä hän ainakin teki aika äreää jälkeä 2002-2019.
P.S. Älkää nyt hyvät ihmiset ottako näitä mutuiluja minään sijoitussuosituksina😎.
P.P.S. 2016 Sampo-kolumnin jälkeen myin kerran kaikki, ostin takaisin halvemmalla, myin taas ja sitten hinta 2016-2019 karkasikin jo vapisevan haarukan yläpuolelle.
Aki Pyysing 5/2016: Sampo takoo rahaa
[1] Koska muut analyyseissään käyttävät suurelle yleisölle käsittämättömiä lyhenteitä, mie keskityn kökköihin yhdyssanoihin.
