Pörssit laskevat taas ympäri maailman. Hätäilyn sijaan, voi olla parempi palata perusasioiden miettimiseen. Sijoittamisen kaksi tärkeintä mittariahan taitavat olla tuotto ja riski. Kumpaa sinä mietit enemmän?
Nyt varmasti ajattelit, että riskiä pitää miettiä enemmän. Riskeillä pelottelu kiinnostaa. Synkistelijät vaikuttavat aina niin tiedostavilta ja optimistit haihaittelijoilta. Warren Buffettin ensimmäinen ja toinen sijoitussääntö on olla häviämättä rahaa. Sen siis täytyy olla tärkeätä! On niin paljon asioita, jotka voivat mennä vikaan.
Jopa niin paljon, että meiltä jää huomaamatta kuinka paljon parempaan suuntaan maailman asiat menevät. Köyhyys vähenee, yritysten tulokset kasvavat, elinikäodote nousee ja pörssikurssit kohoavat.
Koko sijoitusuran kestävä varovaisuus on suurin riski suurimmalle osalle ihmisistä. Ei 50 % kurssiheilunta pörssissä. Ei myöhemmin 90 % laskevan osakkeen ostaminen hajautettuun salkkuun. Suurin riski on jäädä kokonaan osakemarkkinoiden ulkopuolelle. Sitä vain katsoo ajan ja inflaation syövän säästöjen ostovoiman hitaasti mutta varmasti.
Pörssejä voi katsoa paristakin eri näkökulmasta. Alla on Helsingin tuottoindeksin kehitys viimeiseltä 20 vuodelta. Jos sitä katsoo tuottojen kannalta, tilanne ei näytä hassummalta:
Kun katsomme kuvaajaa, mietimme helposti: ”Vuodet 2003, 2009 ja 2012 ovat olleet mahtavia ostopaikkoja”. Etenkin vuoden 1999 osakekupla oli varsin heikko sauma ostaa osakkeita, mutta sieltäkin olisi jo noustu kirkkaasti voitolle.
Niinhän se taitaa olla — Menneet kurssiromahdukset nähdään hienoina tilaisuuksina, mutta tulevat kurssiromahdukset nähdään pelottavina riskeinä.
Katsotaanpa asiaa hieman toisesta kulmasta. Piirsin seuraavankin graafin samoista tiedoista kuin edellisen, mutta tällä kertaa kuvaaja mittaa pudotusta kaikkien aikojen kurssihuipusta.
Pelottavaa! Tässä kuvaajassa päästäänkin sitten jo riskin makuun. Suomen kaltaisilla reunamarkkinoilla on hyvä olla varautunut harva se vuosi 20 % korjausliikkeisiin ja kerran vuosikymmenessä 50 % romahdukseen. Jos se tuntuu täysin sietämättömältä ajatukselta, osakepainosi voi olla turhan suuri.
Yleisindeksi näyttää näin esitettynä hieman synkemmältä kuin indeksi, jossa osakkeiden painoja on rajattu. Mutta kokonaiskuva on sama. Osakesijoittaminen on lyhyellä tähtäimellä joskus raastava laji. 20 vuoden periodilla olemme viihtyneet lähellä kurssihuippuja vain 15 % ajasta.
Jos taas katsotaan maailman seuratuinta osakeindeksiä S&P 500:sta, on siinäkin vuosikymmenten varrella ollut melkoista vuoristorataa:
1930-luvun Suuri lama oli kaikkien karhumarkkinoiden isopappa. Osakkeet laskivat Yhdysvalloissa yli 85% huipuistaan. Kesti 25 vuotta päästä takaisin edellisiin kurssihuippuihin. Sen rinnalla nuo sen jälkeiset yli 30 % laskumarkkinat vaikuttavat vaisuilta. Mutta voin vakuuttaa, että jokainen niistä on riipaissut sijoittajia syvältä ja kovaa. Vielä 2000-luvullakin rapakon takana on nähty 47 % ja 57 % osakekurssien romahdukset. 1970—luvun karhumarkkinat olivat jopa näitä viimeisimpiä rajumpia, koska samaan aikaan inflaatio jylläsi jopa yli 10 % vuosittaisina elinkustannusten nousuina.
Mitä riski on? Onko se noita punaisia piikkejä alaspäin? Eli kurssien liikehdintää?
Eipä oikeastaan. Riskin ja kurssiliikehdinnän väliin yhtäläisyysmerkin vetäminen on vähän kuin pitäisi pokerissa jokaista käteen saatua korttia riskinä. Ehkä se todellinen riski on, ettet osaa pelata — ei niinkään huonon kortin saaminen?
Jos olet auto-ostoksilla ja automyyjä alkaa yhtäkkiä huutamaan, että täältä saa uusia Audeja nyt 30 % alennuksella, niin juoksetko karkuun? Jotain noissa autoissa on vikana, kun noin halpaan hintaan myyvät! Tuskin sentään, kaupat lyödään lukkoon lähes saman tien.
Miksi osakkeissa on syytä panikoida, kun saat tuotetta jopa edellistä alennusprosenttia suuremmalla alennuksella? Kurssilaskut ovat lähinnä riski, jos et niitä kestä. Jos myyt osakkeesi markkinamyllerryksen keskellä, sitten osakkeiden heilunta on sinulle riski.
Kurssilaskut ovat syy, miksi osakkeiden omistamisesta maksetaan niin hyvin. Niitä pitäisi syleillä ja juhlia, mutta tapaamme sen sijaan ahdistua ja masentua.
Sijoittajamessuilla eräs sijoittajatoveri kertoi yrityksille annettavien joukkorahoituslainojen olevan osakkeita riskittömämpiä, koska niiden hinnat eivät heilu.
Huokaisin syvään.
Jos kurssien heilunta eli volatiliteetti ei ole riskiä, niin mikä sitten on?
Talouskolumnisti Morgan Housel lähtee Jeff Bezosin jalanjäljissä miettimään riskinhallintaa katumuksen minimoisen kautta.
Katuisitko, jos jätät työsi, jota inhoat aloittaaksesi unelmiesi start-upin, vaikka se menisikin ennen pitkää nurin? Kadutko, jos lähestyit ihastuksesi kohdetta, vaikka saitkin pakit? Usein ihmiset kuolinvuoteellaan eivät kadu tekemiään asioita, vaan tekemättömiä. Todelliset riskit ovat niitä, joita kadut myöhemmin. Muu on vain satunnaisuuden armoille heittäytymistä. Satunnaisuutta emme sentään pääse karkuun.
Houselin mukaan, kahdenlaiset katumukset ovat universaaleja:
1. Päätös, jota ei ole helppo perua. Riskejä päätöksiä ovat ne, joita ei helposti voi tehdä tekemättömäksi. Mieti kahdesti ennen kuin sitoutat pääomasi epälikvidiin omaisuuserään. Älä takaa tuttujesi isoja velkoja. Käytä velkavipua harkitusti, jos ollenkaan.
2. Päätöksen negatiiviset vaikutukset voivat olla niin suuria, että niistä on vaikea toipua. Ihmisen pitää pelätä ennen kaikkea riskejä, joiden toteutumisesta on lähes mahdoton palautua. Älä riskeeraa koko säästöjäsi tai asuntoasi. Älä riskeeraa omaa ja lähimmäistesi terveyttä. Älä riskeeraa mainettasi.
Jos mietit 90-vuotiasta pitkän linjan osakesijoittajaa, luuletko että hän katuu, ettei myynyt osakkeita ennen teknokuplan puhkeamista? Paljon enemmän olisi syytä katua, ellei olisi sijoittanut osakkeisiin ollenkaan. Ero elämän helppoudessa ja nykyhetken varallisuudessa olisi ehkä valtava. Paljonko siinä enää painavat lukuisat kurssiromahdukset vuosien varrella?
Toinen hyvä näkemys on unohtaa kurssiheilunta riskin mittarina, ja keskittyä riskiin pysyvästä pääoman menettämisestä tai pitkän ajan tuottojen heikkoudesta.
Kurssiheiluntaa oleellisempia riskejä piensijoittajalle usein ovat:
- Varmistelun kautta liian mataliin tuottoihin tyytyminen
- Liian korkeiden palkkioiden maksaminen.
- Hajautuksen laiminlyönti.
- Markkinoiden jatkuvan ajoittamisen yrittäminen.
- Sellaisen rahan sijoittaminen, joka ei siedä omistusten arvon laskua.
Tulevan kurssiheilunnan kannalta suurimmat riskit eivät ole niitä, joista uutisissa ja sijoitusmedioissa puhutaan. Suurimmat riskit ovat niitä, joita emme osaa ennakoida, ja siksi varautua niihin. Lisäksi kaikki pelkäävät riskejä, jotka tapahtuivat lähihistoriassa. Todennäköisesti ongelmat ovat tällä kertaa aivan toisenlaiset.
Ihmiset pelkäävät lentämistä, vaikka heidän pitäisi pelätä autoilua. Sijoittajat pelkäävät pankkikriisin pilaavan taas talouskasvun, vaikka pankkien tilanne on aivan erilainen kuin kymmenen vuotta sitten. Kenraalit taistelevat aina edellistä sotaa, mutta sotien voittajilla tuppaa olemaan jokin uusi ässä hihassa.
Korkeampi riski ei myöskään tarkoita automaattisesti korkeampaa tuottoa. Korkeampi riski tarkoittaa suurempaa epävarmuutta tulevista tuotoista. Usein, muttei aina, korkeampi riski palkitaan korkeammalla tuoton odotusarvolla.
Osakkeiden myllerrykset tuskin jäävät tähän. Edetään siis varovaisesti, mutta määrätietoisesti sijoittaen. Käytetään tulevat romahdukset salkkujen kartuttamiseen, ei myymiseen.
Keskustele kirjoituksesta Daytraderin blogissa
Lisälukemista:
Howard Marksin 19-sivuinen kirje asiakkailleen riskistä:
Ehkä paras kirja riskiin liittyen, joka kertaa sen historian:
Peter L. Bernstein: Against the Gods — The Remarkable Story of Risk
https://www.amazon.com/Against-Gods-Remarkable-Story-Risk/dp/0471295639
Nassim Taleb pitää osakkeiden omistamisen riskiä omaa näkemystäni korkeampana, mutta hänen kirjassaan paljon hyviä näkökulmia satunnaisuuteen ja riskiin:
Nassim Nicholas Taleb: Fooled by Randomness: The Hidden Role of Chance in Life and in Markets.
