Osakesijoittaminen

Sijoittaminen osakkeisiin - Yleistä

Sijoittaminen pörssiyhtiöiden osakkeisiin on pitkällä aika välillä kannattavin säästämisen muoto, osakesijoittaminen koetaan usein vanhempien herrasmiesten ja sijoitusammattilaisten puuhaksi, vaikka todellisuudessa se sopii aivan kaikille. Sijoittaminen netissä on nykyisin hyvin helppoa ja arvo-osuustilin luominen ja kaupankäynti onnistuu pienellä tiedonhaulla keltä tahansa.

Osakesijoittamisessa on kyse osakeyhtiön osuuden omistamisesta. Osakkeita voi ostaa miltä tahansa osakeyhtiöltä, joka niitä on valmis myymään. Yleensä osakesijoittamisesta puhuttaessa puhutaan kuitenkin julkisesti listattujen pörssiyhtiöiden osakkeilla kaupankäymisestä eli kaupankäymisestä pörssissä. Osakkeet saavat alkunsa yhtiön osakepääomasta, joka on jaettu tietyksi määräksi osakkeita. Osakkeita saattaa myöhemmin tulla lisää, mikäli yhtiö tarvitsee lisää pääomaa toimintaansa varten ja on päätynyt järjestämään osakeannin. Annissa yhtiö liikkeelle laskee lisää osakkeita ja jakaa tällöin myös riskiä uusien osakkeiden omistajien kanssa. Anti voi myös olla suunnattu. Suunnattu osakeanti on anti, jossa poiketaan osakkeenomistajien etuoikeudesta merkitä osakkeita osakepääoman korotuksessa. Tälläisessa annissa raha menee yritykselle. Suurin osa osakkeista ostetaan kuitenkin toiselta sijoittajalta eli jälkimarkkinoilta.

Pörssikaupassa osakkeen hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kun kauppa syntyy, on yhteisymmärrys hinnasta löytynyt kahden sijoittajan välillä. Pörssikurssi ei suoranaisesti vaikuta kyseessä olevaan yhtiöön, sillä se ei osallistu kahden sijoittajan kauppaan millään tavalla. Pörssikurssi kuitenkin määrää lopulta yhtiön markkina-arvon, joten se on tärkeä menestyksen mittari. Osakkeelle voidaan osakeyhtiölain mukaan maksaa tuottoa, yleisimmin tuotto maksetaan osinkona. Osingot maksetaan Suomessa pääosin kerran vuodessa keväisin. Muita tuotonjakotapoja ovat pääoman palautus, omien osakkeiden osto tai yhtiön purkaminen osiin ja varojen jako. Osakkeen hinta määräytyy pörssiyhtiön pitkän aikavälin odotetusta tuloskehityksestä ja osingonmaksukyvystä, mitä suuremmat kasvunäkyvät yrityksellä on, sen suurempaa hintaa osakkeesta tavallisesti maksetaan suhteessa sen hetkiseen tulokseen. Osakkeen hintaa mitataan tavallisesti P/E (price per earnings) tunnusluvulla joka ilmaisee osakkeen hinnan ja tuloksen suhteen, luku siis ilmaisee montako vuotta kestää että yritys tuottaa voittoa siihen sijoitetun rahan verran.

Pörssikauppaa varten sijoittajan on luotava arvo-osuustili, jota tarjoavat kaikki suuret pankit sekä sijoitusyhtiöt Suomessa. Arvo-osuustiliä luodessa on syytä huomioida omien sijoitusten koko ja kaupankäyntitiheys, sillä välittäjä perii pörssikaupasta kuluja. Välittäjä saattaa lisäksi periä osakkeiden säilytyksestä myös vuosimaksua. Kulut on syytä huomioida ja täten vertailla toimijoita itselle sopivaksi.

Sijoittaminen pörssiosakkeisiin

Pörssiosakkeet ovat olleet pitkällä aikavälillä kannattavin sijoituskohde. Yhdysvaltalaiset osakkeet ovat tuottaneet vuosien 1802–1997 välillä keskimäärin 8,4 % vuodessa. Kotoinen Helsingin pörssi on tuottanut ilman osinkoja 1920–1999 keskimäärin noin 10 % vuodessa. Pörssiosakkeisiin sisältyy hyvästä tuottohistoriasta huolimatta riskiä. Osakkeisiin sijoittamalla rahat on mahdollista menettää, sillä omistamien osakkeiden hinta määräytyy markkinoiden mielipiteiden keskiarvosta. Mikäli omistamasi yhtiön näkymät heikkenevät tai jotain muuta negatiivista tapahtuu, laskee omistuksesi arvo lähes välittömästi pörssissä.

Pörssiosakkeiden ostaminen sopii sijoittajille, jotka ymmärtävät ja sietävät riskiä ja joilla on mahdollisuus pitää varoja kauan osakkeissa. Pidemmällä sijoitusajalla huonon ajoituksen riski pienenee ja tuotto-odotus realisoituu todennäköisemmin. Osakesijoittaminen on tavalliselle suomalaiselle säästäjälle pääsääntöisesti pitkäjänteistä omistamista, mutta on myös muita aktiivisempia tapoja sijoittaa osakkeisiin. Harjaantunut sijoittaja voi pyrkiä nostamaan tuotto-odotustaan aktiivisella kaupankäynnillä joka perustuu johonkin tapaan voittaa passiivisen omistamisen tuoma tuotto.

Teknistä analyysia hyödynnettäessä tutkitaan osakkeiden historiallista kehitystä ja pyritään sillä ennakoimaan tulevaa kehitystä. Tekninen analyysi perustuu uskoon jossa kursseilla on tapana toistaa tiettyjä maneereja jotka ovat todennettavissa kurssihistoriaa tarkastelemalla. Nämä sijoittajat pohjaavat toimintansa oletukseen, että markkinat eivät ole tehokkaat. Fundamenttisijoittajat puolestaan pyrkivät analysoimaan yhtiöiden tilaa sekä toimialaa ja yhtiötä koskevia uutisia ja vahvaan alan tai yrityksen toiminnan asiantuntemukseen pohjaten arvioimaan osakkeen käypää hintaa muuta markkinaa paremmin.

Keskeistä aktiivisessa kaupankäynnissä on usko markkinoiden tehokkuudeen asteeseen. Markkinoiden tehokkuus voidaan jakaa kolmeen eri asteeseen. Heikosti tehokkailla markkinoilla osakkeiden hintoihin sisältyy tehokkaasti kaikki historiallinen tieto, tällöin tekninen analyysi on hyödytöntä. Puolivahvasti tehokkailla markkinoilla niin sanotusta fundamenttianalyysista ei ole hyötyä, eli tilinpäätöstietojen ja muiden julkisten tietojen analysointi on turhaa, sillä ne sisältyvät aina välittömästi julki tultuaan osakkeen hintaan. Vahvasti tehokkailla markkinoilla kursseihin sisältyy edellisten lisäksi myös kaikki mahdollinen sisäpiiritieto. Tämä tarkoittaa sitä, että hallituksen päätösten tekemät päätökset ovat välittömästi sisällä kurssissa, eikä vasta kun päätös on tuotu julki. Mitä tehokkaampiin markkinoihin sijoittaja uskoo, sen vähemmän merkitystä yksittäisellä yhtiövalinnalla on tuotto-odotukseen.

Sijoittaminen ja hajauttaminen

Sijoitusten hajauttaminen sen sijaan tasoittaa tuoton vaihtelua, mutta ei kuitenkaan laske tuotto-odotusta. Sijoitusten hajauttaminen saattaa olla aktiivista pariin yhtiöön kohdistuvaa pörssikauppaa tylsempää sillä kymmenien pörssiyritysten tai rahaston sisältämien osakkeiden seuraaminen on työlästä, mutta optimaalinen hajautus on silti useimmille sijoittajille erittäin perusteltua.

KUVA. Hajauttamisen vaikutus (Pörssisäätiö 2013)

Optimaalista hajauttamista tulee tarkastella useiden ulottuvuuksien kautta.

• Sijoituslajikohtainen hajautus, osakesijoitusten lisäksi omassa sijoitusportfoliossa on hyvä pitää myös muita sijoituslajeja, esimerkiksi velkakirjoja, kiinteistöjä tai vaikka omien kulutustottumusten mukaisia raaka-ainearvopapereita suojaamassa hinnan nousulta.

• Toimialakohtainen hajautus on yhtiön kokoluokkaan liittyvää hajautusta. Pienyhtiöt tarjoavat usein korkeita tuottoja mutta sisältävät aina suuremman konkurssiriskin kuin maailmanlaajuiset suuret toimijat.

• Ajallinen hajautus on sijoitettavan pääoman jakamista useampaan sijoituskertaan, esimerkiksi sijoitettu summa voidaan jakaa useamman vuoden ajalle neljään – kuuteen sijoituskertaan. Tällä tavalla useimmiten vältytään ostamasta kurssien ollessa pelkästään huipulla. Tasaisesti osakkeisiin säästettäessä ajallinen hajautus hoituu kuin itsestään.

• Maantieteellinen hajautus on sijoitusten jakamista eri markkinoille; on syytä sijoittaa sekä kehittyneille, että kehittyville markkinoille.

• B2B vs. B2C -toimijoiden välinen hajautus on myös syytä huomioida, eli sijoittaa yhtiöihin jotka tekevät bisnestä toisten yritysten kanssa, sekä yrityksiin jotka toimivat suoraan kuluttajille.

• Yhtiön suhdannekestävyydellinen hajautus eli sisällyttää sijoituksiin arvoyhtiöitä sekä kasvuyhtiöitä.

• Lisäksi yhtiön velkaisuuteen liittyvä hajautus pienentää riskiä.

Pitkällä aikavälillä järkevä sijoitusten hajauttaminen on tavalliselle sijoittajalle jopa tärkeämpää kuin yhtiökohtainen tuntemus, sijoitussalkun arvo kehittyy parhaiten tasaisesti ilman turhia riskejä. Hajauttaminen ei laske tuotto-odotusta mutta lisää odotetun tuoton tasaisen toteutumisen todennäköisyyttä eli vähentää sijoittajaa stressaavia suuria laskuja. 

Kysy ja keskustele osakesijoittamisesta foorumillamme.