Saan joka kerta hinkuyskää, kun joku nolla startupia perustanut sinivalkoinen ääni kertoo, miten suomalaiset myyvät firmansa liian aikaisin ulkomaille. Mie vahvasti epäilen, että useimmilla näistä olisi kynä kädessä välittömästi, jos ensimmäinen miljoona allekirjoituksen takana pilkottaisi.
Padelilla pataan
Viimeisessä lohenpunaisessa HS Visiossa kerrottiin padelpelin häviäjistä. Suurimmat häviäjät Suomessa olivat ilahduttavasti ruotsalaisia. Esimerkiksi Padel Club Finlandin vanhat suomalaiset omistajat myivät ketjunsa hiuspussipäille syksyllä 2021, kun padelbuumi kävi vielä kuumimmillaan. He eivät nähdäkseni syyllistyneet yhtään epäisänmaalliseen tekoon, vaikka myivät kruununjalokivensä entisille siirtomaaisännille.
Miulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä mukaan yli yhteen padelprojektiin, mutta en edes lukenut lappuja. Muistan oikein hyvin 1980-luvun squash-boomin, johon äkkirikastumista etsineitä pienyrittäjiä meni poikki kovemmalla prosentilla kuin punaisia 1918 Huruslahden arpajaisissa ammuttiin. Näin melko epätodennäköisenä, että koko kansa alkaisi pelata padelia monta kertaa viikossa. Vaikka lajin kasvukäyriä ekstrapoloimalla sellaiseen tulokseen pystyikin pääsemään.
Myyminen on syntiä
Suomessa edelleen demonisoidaan yhtiön ja sen osakkeiden myymistä. Viimeisten tietojeni mukaan myyjäosapuoli saa kuitenkin yleensä omistuksiaan vastaan rahaa. Jonka siis saa sijoittaa uudelleen esimerkiksi Suomeen. Ja hypeomistuksiensa myyminen kesken buumin voi olla hyvinkin fiksua. Olin viikonlopun Lappeenrannassa, ja näin siellä kävelyllä padelkenttiä, joita en ennen ollut nähnyt. Mutta en yhtään pelaajaa, vaikka oli syyskuun lopuksi käsittämättömän aurinkoista ja lämmintä.
Ainahan voi onnistua tekemään Heikki Salmelatkin, joka ensin myi rakkaan lapsensa Hesburgerin ja sitten osti sen murto-osalla alkuperäisestä kauppahinnasta takaisin.
Valtio enkelinä
Jotta HS olisi linjassaan tavanomaisen looginen, oli samassa Visiossa myös Elina Lappalaisen juttu ”Nyt tarvitaan rohkeutta kasvaa”. Siinä vaadittiin valtiolta ja Risto Murron työryhmältä rahaa startupeille, koska meiltä puuttuvat miljardiluokan kasvurahastot. Hohhoijaa.
Seurailin esiteininä valtion startupia Valcoa, jonka nerokkaana liikeideana oli työllistää Imatran terästehtaalta kenkää saaneet rautakourat valtion kuvaputkitehtaalla. Pidän siis valtion rahan työntämistä startupeina muuten hyvänä ideana, mutta kuolleena syntyneenä.
Ajatelkaa nyt, meidän poliitikkomme tai niiden kaverit päättämässä mikä startup on elinkelpoinen ja mikä ei. Mikä voisi olla menemättä pieleen? Tuollaiseen erikoistunutta valtionyhtiötä shorttaisi hyvin mielellään muutkin kuin mie.
Eiköhän anneta oikeiden enkeleiden ja pääomasijoittajien tehdä allokointipäätökset ja jätetä poliitikot puuhastelemaan omiin vaalipiireihinsä tunnin junia ja Naton päämajoja.
Työryhmä tulee, oletko valmis
Jokaisella kokoomuspääministerillä täytyy näköjään olla oma Pekka Himasensa. Petteri Orpolla se on Risto Murto, jonka työryhmä etsii uusia kikkoja Suomen talouskasvun vauhdittamiseen.
Odotan työryhmältä luettavampaa tekstiä kuin Himaselta. Tässä ei tosin nosteta rimaa ihan bubkamaisiin korkeuksiin. Mutta en usko tulevan raportin johtavan mihinkään fiksuihin toimenpiteisiin, vaikka sellaisiakin siellä todennäköisesti ehdotetaan. Orpon hallitus toteuttaa otsa rypyssä hallitusohjelmaansa. Ellei joku toimenpide ole siellä, siitä ei sopuun päästä. Kaikki uudet avaukset ovat joko RKP:lle liian konservatiivisia tai persuille ja ristillisille liian liberaaleja.
Ihan vähän enemmän toivon Helsingin sanomien Visio-uudistukselta. Vuoden päätoimittajana ollut Erja Yläjärvi on ohjannut lehteä pari piirua talousoikeistolaisempaan suuntaan, sanovat kotimaiset anarkokapitalistit mitä hyvänsä.
Javier Milei on ulkomaalainen anarkokapitalisti
Yläjärvi lupasi: ” Uudistuksen seurauksena HS:n ja HS Vision taloussisältöjen määrää pyritään kasvattamaan ja monipuolistamaan. Laadukas ja uusia näkökulmia avaava talousjournalismi on lukijoillemme erittäin tärkeää.”
Nimenomaan siis toivon. Uusi näkökulma voi hyvin olla entistä intersektionaalisempi ja hömpempi. Toimituksen uusi esimies uhkaili: ”Visio on jatkossakin suomalaisen talousjournalismin energinen, syvällinen ja ärhäkkä haastaja. Haluamme kaivaa pintaa syvemmältä ja luoda puheenaiheita”
Tarkoittaako tämä lisää henkilökuvia vähemmistöistä ja raastupaan johtavia skandaalijuttuja jää nähtäväksi.
Joka tapauksessa oman yhtiönsä myyminen on edelleenkin Suomessa laillista ja hyväksyttävääkin, vaikka se ei Hesarin ja Lappalaisen linja olisikaan.
P.S. Suomen kannalta ei ole kovinkaan paljoa merkitystä, omistaako Suomessa toimivan yrityksen joku ulkomaan pelle vaiko myö metsäläiset ite. Merkitystä siis on, mutta se on vähäinen. Tästä en halunnut kuitenkaan jängätä, koska niin monet arvovaltaiset tahot vaikuttavat luulevan aivan toista.
Jos ulkomainen sijoittaa rahaa Suomeen, näitä kutsutaan ulkomaisiksi investoinneiksi. Jos kerran meillä on niin vähän rahaa, eikö näitä pitäisi ennemmin toivoa kuin dissata?
HS 21.9 2024: HS Visio uudistuu lokakuussa
HS 25.9 2024: Padelpelin häviäjät
HS 28.9.2024: Nyt tarvitaan rohkeutta kasvaa
