Tänä vuonna olen lisännyt pappaosakkeita hävettävän paljon. Tämä johtuu ikääntymisen lisäksi siitä, että koen yllättävän monen OMXH25-lapun näkymiinsä nähden edullisesti hinnoitelluksi. Indeksisijoituksia en ole mennyt tekemään, joku raja sentään henkisessä ikääntymisen tunnustamisessakin.
Pappaikäiset varsin usein luulevat itsestään liikoja. Pörssinäkemystemme ei ainakaan teoriassa pitäisi kuitenkaan olla yhtä lerpsahtaneita kuin urheilutuloksemme. Tiedä häntäkään varmaksi. Tunsin itseni nimittäin hyvin pappaisaksi perjantaina, kun kuulin Nokian negatiivisesta tulosvaroituksesta.
Onnellisena olin päissäni budjetoinut Nokialle nousua loppuvuodesta, kunhan vain kioski pysyisi edes suurin piirtein ohjeistuksessaan. Näen nimittäin alle kympin P/E:t ja vitosen haminoissa olevat EV/EBITDA:t kestämättömän alhaisiksi kasvavan oligopolistisen (=harvoja kilpailijoita) toimialan kioskille.
Aika monta kertaa olen ottanut osaketta pohdinnalla ”halpaa, kunhan ei tule tulosvaroitusta”. Tietenkään ei ollut ensimmäinen kerta, kun tuomiopäivä tuli ja Pyysingin positio suli. Mutta jotenkin kuusi päivää ennen osavuosikatsausta läpsähtänyt Nokian negari sattui tällä kertaa tavallistakin ikävämmin nivusiin. Luulen vähän, että takaraivossa soi ”Tämä olisi pitänyt arvata” -blues, vaikka kristallipalloni teknologiayhtiöiden tulosvaroituksiin on oikeasti hyvin likainen, mutta pahasti säröillä.
Nokia kuitenkin petti odotukset myös ensimmäisellä kvartaalilla. Ja olen empiirisissä tutkimuksissani havainnut, että vanhat pettämiset korreloivat positiivisesti tuleviin pettämisiin. Joten kyllä miulla oli itsesyytöksiin tavallistakin enemmän aihetta.
Pientä lohtua toi, että olin torstaina keventänyt Nokiaa aavistuksen. Muutenkin olen koittanut saada kalkkunafilettä näkkileivän päälle vastapalloilemalla Nokialla(kin).
Alkuvuodesta 2021 Nokia oli hetken meemiosakkeena, ja tuuppasin silloin kaikki menemään. Toisin kuin valtionyhtiömme Solidium, joka ei tehnyt positiollaan mitään. Jälkimmäistä pidän anteeksiantamattomana laiminlyöntinä. Joskaan tuskin valtionyhtiöissä tyhjästä liksaa nostavia paljon osakespekulanttien anteeksiannot kiinnostavat.
Joka tapauksessa: Jos on pörssiosakkeita, pitäisi olla valmius myös myydä niitä, jos kurssi fundamentaalisesti selittämättömästä syystä lähtee koillista kohti. Kunhan kupla puhkeaa (ja aina ne lopulta puhkeavat), voi ostella laput halvemmalla takaisin. Tälle on olemassa pukumieshyväksyttykin termi ”Korvauksen saaminen likviditeetin tarjoamisesta.”
En itse asiassa tiedä, onko 2021/22 vuodenvaihteessa suorittamani operaatio ”Paluu Nokiaan” ollut voitollinen vai ei. Varmaa on, että jos olisin vain pitänyt lapuista kiinni, niin pataan olisi paukahtanut. Tosin palleroiden perusteella näytän näppärämmältä kuin olenkaan. Mukana on siitä asti myös holdia, jonka kunniaksi ei ole triumfeja pidetty.
Negarin pureskelu
Nokia alensi liikevaihtonäkymiään 23,2–24,6 miljardiin euroon 24,6–26,2 miljardista eurosta. Lisäksi liikevoittomarginaalin vaihteluväliä kavennettiin 11,5–13 %:iin aikaisemmasta 11,5–14 %:sta.
Vähän tihkui verta ranteesta, mutta ei siis mikään oikea tsunami. Geelitukat vain vähän trimmaavat EPS-ennusteitaan ja tavoitehintojaan alaspäin. Osake on kuitenkin edelleen fundamenteiltaan halpa ja targetit pysyvät reilusti perjantain päätöskurssin @3,54 yläpuolella.
Tosin varmaan muutkin kuin mie tällä hetkellä pähkäilevät avainkysymystä ”Voiko Lundmarkiin luottaa?” Jos nykyohjeistus pitää ja ensi vuonna menee vielä paremmin, pelkällä holdaamisellakin pitäisi pystyä tekemään Nokialla tiliä. Mutta pystyykö mies, joka osti Uniperin Fortumille, pysymään nykyisissä lupauksissaan?
Pohditaan vähän Pekan koottuja selityksiä:
Aikaisempaa heikompi arvio toisen vuosipuoliskon kysynnästä johtuu niin makrotaloudellisesta toimintaympäristöstä kuin siitä, että asiakkaamme alentavat omien varastojensa tasoa. Korkea inflaatio ja nousevat korot vaikuttavat yhä enemmän asiakkaiden ostosuunnitelmiin ja osa asiakasprojekteista on siirtymässä vuodelle 2024, erityisesti Pohjois-Amerikassa. Lisäksi asiakkaiden varastotasot ovat normalisoitumassa kahden viime vuoden aikaisten tuotantoketjuhaasteiden hellitettyä.
Selitykset ovat uskottavahkon oloisia. Noussut korkotaso tekee marginaalisista investoinneista kannattamattomia ja tämä leikkaa (tai vähintään siirtää) investointihyödykkeiden kysyntää. Kun logistiikkaketjut menivät sekaisin kuin Annika Saarikko Ruisrockissa, pidettiin ylisuuria varastoja siltä varalta, että kamaa ei enää koskaan saataisikaan. Nyt kun Kiinan satamat ovat taas ainakin hetken auki, normalisoidaan varastotasot.
Näistä varastotasojen muutos on vain kertarytinä. Kun varastot on kerran normalisoitu, se oli sitten siinä. ”Nousevat” korot kiusaavat meitä vielä epämääräisen ajan. Omat korkoennusteeni ovat olleet viime aikoina luokattoman huonoja, joten olisi ehkä parempi pitää aiheesta pää kiinni. Mutta sanon nyt kuitenkin, että eivät ne korot ainakaan ikuisesti nouse.
Joten voihan se olla niinkin, että nykyinen tulosohjeistus pitää kuin pitääkin ja ensi vuonna voi sitten hymy naamalla kevennellä. Sitten on vielä muitakin skenaarioita.
Valitettavasti päädyin pohdiskeluissani itselleni kovin tuttuun lopputulokseen: En mie tiiä oikeastaa juuri mistää mittää. Tai ainakaan Nokian tuloksesta 2023-2025.
Jään tietämättömyydestäni huolimatta hodlailemaan ja treidailemaan Nokialla. Koska tarot-korttieni tulkinta oli liian haastavaa, en tee varsinaista päätöstä painon nostamisesta tai laskemisesta. Olettaisin, että paino aavistuksen nousee, jos kurssi jatkaa kohti kaakkoa. Ja kevenee, jos jostain erikoisesta syystä Lundmarkiin aletaankin taas luottaa.
