Tampereen Jäähovissa pyöri 90-luvulla torstaisin ensimmäinen varsinainen laiton pokeripaikka (=hooli), missä kävin pokeria säännöllisesti sutimassa. Savuista hotellihuonetta, tiukahkoja pelejä ja omakätistä jakamista ei varsinaisesti ole ikävä. Kävinkin Hakametsässä vain, jos Casino Rayllä oli saapuessani jo ainoa pöytä täysi eikä uutta oltu sinä iltana enää avaamassa.
Hoolien varsinainen kukoistuskausi Helsingissä oli 1970-80-luvuilla eli ennen Casino Rayn avaamista vuonna 1991. Monopolipelit tappoivat liki kaikki laittomat pelit, koska tuotteensa ja olosuhteensa olivat paremmat kuin kälyisissä luukuissa, missä välillä pelattiin rehellistäkin peliä.
Kun Veikkaus laittoi koronan takia pelisaluunansa kiinni, alkoi hoolien uusi nousu ja uho. Itse olin sen verran koronapelkoinen, että olin vajaan vuoden kokonaan pelaamatta. Hooleissa sen sijaan hankittiin laumasuojaa, kun yleensä koko rinki sai koronan kerralla. Kun palasin peleille, sairastinkin melko välittömästi (varsin miedon) koronan.
Veikkaus turvasi maakuntahoolien tulevaisuuden lopettamalla viime vuonna tarjoamansa pokeripelit kaikkialta muualta paitsi Helsingin ja Tampereen kasinoilta. Rahapeliautomaateissa (joista ei voi voittaa) valtakunnallisen kattavuuden valehdeltiin olevan tärkeää. Työläämmin järjestettävässä taitopelissä ei ole taidettu viitsiä mitään näin epäuskottavaa edes väittää.
Kaikki pokeriscenessä vähänkään mukana olevat tietävät pääkaupunkiseudulla toimivan tällä hetkellä kymmenkunta pokeripaikkaa ja Kehä Kolmosen ulkopuolella paljon lisää. ”Kaikki” pitää sisällään myös Veikkauksen ja poliisin. Veikkauksella on saatettu oppia jotain siitä, kun rahapelimonopoli ratsautti ravintolapelit vuonna 2000 ja pokeriyhdistyksen perustamiskokouksen vuonna 2005. Tulokseksi saatiin vain pitkävihaisia kanta-asiakkaita länkyttämään ikuisesti.
Mitkään ratsiat eivät kasinon ulkopuolista pokeria nimittäin lopettaisi, osoitteet vain vaihtuisivat. Itsesuojeluvaistoinen hooleri on tietenkin hankkiutunut teknisesti varattomaksi jo ennen liiketoimintansa aloittamista. Laittomille peleille ainoa toimiva myrkky onkin kilpailukykyinen laillinen tarjonta.
Sama muuten pätee huumekauppaan, mutta tämän kieltäytyy ymmärtämästä vielä aivan liian suuri osa kansasta ja sen valitsemista poliitikoista. On maamme tyhmä ja siksi jää. Ainakin miun loppuelämäkseni, pelkään.
Koska nämä lainalaisuudet ovat alalla yleisesti tiedossa, Veikkaus nosti vuodenvaihteesta pokerireikin maksimia kymmenestä eurosta kahteentoista ja poisti kanta-asiakkaiden kaksi ilmaista kahvia (tai muuta alkoholitonta juomaa) per ilta. Meidän kadehdittujen kultapossukerholaisten kultahuone on kuitenkin edelleen paikallaan. Tosin kultakortilla ei pääse enää sisään.
En uhoa lopettavani tai edes vähentäväni tämän takia Mikonkadulla käymistä. Mutta siirryn entistä enemmän pimeälle puolelle, koska NoHo Partners vaihtoi kasinon Sports Barissa Strongbown Happy Joeksi. Liika on sentään liikaa.
Strongbow on siis englantilaistyyppinen kuiva siideri. Happy Joe taas on Hartwallin oivallus tehdä makeaa siideriä, mutta laittaa etikettiin Dry. Näin sitä voivat juoda myös sellaiset sokeria väistelevät, jotka tykkäävät oikeasti makeasta siideristä.
Tämän viikon keskiviikkona hyökkäsin Casino Helsingin iltaan tarkoituksenani ostaa turnausliput parin viikon päästä alkavaan Helsinki Freezeouttiin ja pelata käteistä niin kauan kuin peliä riittäisi. Olin nimittäin kuullut tavallisesti luotettavilta lähteiltä, että turnaus pitkästä aikaa järjestetään. Varsinainen tiedottaminen asiastahan olisikin jo vastuutonta pelitarjontaa.
En kuitenkaan ostanut lippuja, koska vain Helsingin ja Tampereen kasinoilla ostettavissa olevia lippuja vajaan kolmen viikon päästä alkavaan turnaukseen ei vielä ollut niissäkään tarjolla. Syyllisiä en kaipaa, mutta lipunostomahdollisuutta kaipasin kovasti.
Hilpeä anekdoottihan on, että Pohjois-Haaga (Veikkaus) on sohlannut suhteensa Riihimäelle (Arpajaishallinto) niin pahasti solmuun, että Suomen laillisiin pokeriturnauksiin voi saada lippuja vain paikan päältä henkilökohtaisesti ostamalla. Ei tämä järjettömyys tietysti mitenkään mairittelevaa ole Poliisihallituksen arpajaishallinnollekaan. Suomessahan ei perinteisesti sen enempää arpajaishallinnolta kuin Veikkauksen hallitukseltakaan edellytetä ainakaan mitenkään kynnyskysymyksenä rahapelien lainalaisuuksien ymmärtämistä.
Jos saan vain turnausliput hankittua, pelaan kuitenkin Helsinki Freezeoutissa pokeria 24.-28.1. Casino Helsingin tyylikkäässä Fennia Salongissa. En kuitenkaan osta turnauslippuja maakuntien pokeriväelle, koska se ei ole sallittua. Nyhjätkää vain siellä kotihooleissanne keskenänne. Tai vaihtoehtoisesti muuttakaa Isolle Kirkolle.
P.S. Parasta tulitukea hoolereille antoivat Veikkauksen uudet tappiorajat. Sekä peliongelmaiset että huumekauppiaat ovatkin siirtäneet actioniaan rahapelimonopolia liberaalimmille tahoille. Tämän kehityksen useimmat Veikkauksella jo arpajaislain edellisellä kierroksella tiesivät. Mutta kukaan ei iljennyt sanoa, että tärkeimmät asiakasryhmät rahapelimonopolilla olivat tähän asti olleet rikolliset ja peliongelmaiset. Nämä kaksi eivät ole siis mitenkään toisiaan poissulkevia ryhmiä.
Tärkeämpää tässä ajassa on toki hyvesignalointi kuin mikään rationaalisten ratkaisumallien pohdiskelu. Joten voidaan todeta uusi entistäkin vastuullisempi pelaaminen onnistuneesti toteutetuksi.
P.P.S. Tällä viikolla kyseltiin myös innostusta olla mukana hankkeessa, jossa Suomeen saisi perustaa lisää laillisia pokerisaleja. Olen kuitenkin aivan liian vanha ja väsynyt tekemään enää lisää itsemurhahyökkäyksiä.
Keskustele pokerista Suomessa
