Olen vakuuttunut siitä, että Jeremy Corbyn haluaa vilpittömästi hyvää kaikille. Niin ovat luultavasti myös enemmistö Labourin jäsenistä, jotka valitsivat Corbynin jatkamaan puheenjohtajanaan, vaikka parlamenttiryhmä oli äänin 172-40 asiasta eri mieltä. Vaikka olen lukenut saman kommunistisen manifestin kuin Corbynkin, olemme kuitenkin eri mieltä sosialismin kaikille tuovasta hyvästä.
Pohdiskelimme hiljan liberaalien markkinataloususkovaisten seurassa Suomen tulevaisuutta. Olimme yhtä mieltä siitä, että positiivisen kehityksen mahdollisuus on sellaisissa nuorissa, jotka väsäävät Supercellejä ja Slusheja. Toisaalta olimme hyvin huolissamme siitä, että jotkut nuoret yrittävät myös äänestää valtaan Bernie Sandersin ja Li Anderssonin kaltaisia hyvää tarkoittavia hönöjä. Tosin Lin tarkoitusperistä emme olleet ihan varmoja. Lopullinen yhteenvetomme oli, että emme yhtään tiedä, miten tulevaisuudessa käy.
Nuoret innostuvat helposti kaikenlaisesta koohotuksesta. Minäkin juoksin 400 metrin aitoja veren maku suussa 30 vuotta ja 20 kiloa sitten. Tätä en kuitenkaan luultavasti kadu yhtä paljon kuin Björn Wahlroos 70-luvun taistolaisseikkailuitaan. Mutta jos eskimoheimon kovin kairaaja Nalle ajatteli nuorena kommunismin hoitavan köyhien ongelmat, minkälaisiin uskontoihin voikaan vähän hitaammat poraajat johdattaa?
Sijoittajana murehdin kovasti poliittista kehitystä. Minun puolestani mellakkapoliisit voisivat vetäytyä Rajat kiinni -ryhmän ja anarkistien välistä ja eristää alue sivullisista. Keskimääräinen älykkyysosamäärä nousisi Suomessa tämän seurauksena selkeästi. Koska tämä ei demokraattisessa oikeusvaltiossa ole järjellistä, joudun tarkkailemaan tilannetta sivusta ja arvailemaan mahdollisia kehityskulkuja.
Tämän maailman lianderssonit myyvät asiakkailleen vähäosaisista huolta pitämistä. Lisäksi he maalailevat kuvia muista ihmisistä välinpitämättömistä kapitalistiriistäjistä. Tämä sanoma on nuoreen herkkään mieleen helposti uppoavaa sorttia. Kaikki tuntemani nuoret haluavat heikommista pidettävän huolta. Tosin niin tekevät kaikki tietämäni pääomatulojen varassa elävätkin, mutta tämä ei ole uskottava tarina. Paljon helpompi on Hesarin toimittajana väittää, että jos sinulla on rahaa, et tiedä mitä on olla köyhä. Samantyyppinen tarina on kuinka lapsettomat naiset miehistä puhumattakaan eivät pysty visioimaan synnytyksen tuskaa. Kaikki jonkun kirjan joskus lukeneet tietävät, että ihminen pystyy hyvin helposti eläytymään toisen asemaan. Kuva voi olla vääristynyt, mutta olemassa se vähintäänkin on.
Sekä oikeistopopulistit että sosialistit ovat näitä satuja ja tarinoita kertomalla saaneet lisää kannatusta Atlantin molemmin puolin. Heille on ”älykköjen” helppo naureskella, mutta sijoittajien syytä pelätä. Taistolaiset mukaan lukien Nalle olivat aikoinaan ihan tosissaan ja olisivat vallan saadessaan kyllä muuttaneet maailman. Eivät haluamaansa suuntaan, mutta muuttaneet kuitenkin.
Taistolaiset olivat erilaista sakkia kuin Donald Trump, koska he uskoivat omaan asiaansa. Mutta siinä mielessä samanlaisia, että päätyivät pelottavan suosituiksi vaikka sanomansa oli täysin epä-älyllinen. Trumpin mahdollisuudet tulla USA:n presidentiksi ovat tällä hetkellä suuruusluokkaa 35 prosenttia, ja tämä on huolestuttavan iso todennäköisyys. Hillary pyörtyy vielä yhden kerran kesken kampanjointinsa, ja olemme vähintään kauppasotien maailmassa. Näistä sodista kukaan ei tule ulos kulmasta kiekon kanssa, vaan kaikki joukkueet häviävät.
Nuorena kauppatieteen ylioppilaana ajattelin, että maailma muuttuu paremmaksi, kunhan ihmisten tietoisuus lisääntyy. Näin on itse asiassa käynytkin ainakin Suomessa. Kaljaa saa kioskeista ja sukupuolineutraali avioliittolakikin astuu voimaan ensi maaliskuussa, vaikka hammaskeijuväen adressi joutuukin vielä eduskuntakäsittelyyn hylättäväksi.
Muutama vuosikymmen kypsempänä näen mahdollisuuksia myös taka-askeliin. Kaksikymmentä vuotta ammattimaista pokeria on opettanut, että jos hetken pelaat, voi tapahtua kaikenlaisia jänniä asioita. Kun pelaat tarpeeksi pitkään, näet hyvin epätodennäköisiäkin asioita tapahtuvan. Lisäksi se, että tänään toteutui hyvin epätodennäköinen tapahtuma, ei vähennä sen mahdollisuutta huomiselta. Varianssilla kun ei ole muistia.
Minä en tiedä, eikä kukaan muukaan varmasti tiedä, valitaanko Donald Trump presidentiksi tai saavatko oikeistopopulistit Unkarin ja Puolan lisäksi muunkin Euroopan haltuunsa. Näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä, että Jeremy Corbynin Labour voittaa mitään vaaleja, mutta pelottavan fanaattisilta sadat tuhannet kannattajansa vaikuttavat. Taistolaiset tuskin palaavat takaisin, mutta sekä umpipopulistit (esim. Trump) että hyvää tarkoittavat hölmöt (esim. Corbyn) ovat järkyttävän suosittuja. Kokonaan ei voi mitenkään sulkea pois mahdollisuutta, että näiden itseään ja taloutta jalkaan ampuvien tahojen suosio kasvaisi entisestään.
Lyön kuitenkin tällä hetkellä osakemarkkinoilla sen puolesta vetoa, että nuorison järki voittaa. Perustelen tätä itselleni sillä, että nykyiset suomalaiset nuoret juovat viinaa paljon vähemmän kuin minun sukupolveni, vaikka kaljaa saa tosiaan kioskeista ja junan ravintolavaunussa tarjoillaan jopa A-olutta ilman lihapiirakkaa. Nykyiset nuoret ovat vähintään yhtä fiksuja kuin mekin olimme aikoinaan, mutta keskimäärin paljon koulutetumpia. Tosin eläkeläisten suuri osuus äänestäjäkunnasta länsimaissa tekee demokratiassa kestävän kehityksen kovin vaikeaksi.
Muita sijoittajia kehotan tarkkailemaan poliittista kehitystä ja olemaan luottamatta siihen, että asiat suttaantuvat, koska ne ovat aina suttaantuneet. Historiallinen kehitys kun ei ole tae tulevasta. Miekin olen Antti Rokkana sormi liipaisimella valmiina ampumaan heti, jos taistolaisten pään varjo pääsee näreen nokan kohdalle.
P.S. Suomen taistolaiset vaikuttavat historialliselta anekdootilta, mutta kun kuuntelee esimerkiksi Ville Niinistöä 2016, tulee minulle kovasti mieleen Taisto Sinisalo neljä vuosikymmentä aikaisemmin. Turhat faktat kun poistetaan isosta paatoksesta häiritsemästä, voi pysyä vallan kahvassa kiinni vuosikymmenestä toiseen.
