Yksi tunnetuimmista ja siteeratuimmista tutkimuksista onnellisuuden ja rahan suhteen arkikeskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa on taloustieteen Nobelistin Daniel Kahnemanin ja Angus Deatonin tekemä tutkimus yhdysvaltalaisista vuonna 2010. Tutkimuksessa huomattiin, että raha lisää hyvinvointia ja onnellisuutta ihmisten elämässä, kunnes saavutettiin 60 000–90 000 dollarin vuositulot. Tähän usein viitataankin sanomalla, että nykypäivänä inflaation jälkeen onnellisuus ei lisäänny 100 000 euron vuositulojen jälkeen – ennen veroja.
Tutkimus ja totuus on kuitenkin vanhentunut auttamattomasti, mutta tästä huolimatta alkuperäinen on jäänyt elämään yleisenä totuutena. Asiaa on tutkittu paljon tämän yleiseksi totuudeksi muuttuneen tutkimuksen jälkeen ja vuonna 2021 tehdyn Pennsylvanian yliopistossa tehty tutkimus osoitti hieman eri suuntaan. Tutkimuksessa huomattiin, että onnellisuus kasvoi merkittävästi myös 100 000 dollarin tulotason jälkeen. Ja mikä merkittävintä, tutkimuksessa ei huomattu mitään tulomäärän kattoa, jonka jälkeen onnellisuus ei olisi lisääntynyt. Tämän tutkimuksen mukaan siis raha toi onnellisuutta huomattavasti pidemmälle kuin Kahnemanin ryhmän tekemän tutkimuksen mukaan.
Ketä sitten uskoa? Tätä ei tarvitse pohtia sillä näiden erilaisten löydösten jälkeen Kahneman ja hänen kanssaan erimieltä olleet Pennsylvanian yliopiston tutkijat yhdistivät voimansa ja alkoivat tutkia, mistä konflikti johtui. Viime vuonna julkaistiinkin molempien osapuolten yhteistutkimus, jossa konfliktia selitettiin auki. Nykyisen tutkimustiedon valossa asia ei ole enää niin mustavalkoinen kumpaankaan suuntaan.
Ensinnäkin onnellisuus lisääntyy tulojen kasvun myötä ja mikä merkittävintä nopeinten heillä, jotka tienaavat vähän. Toisena, noin 20 % ihmisistä ei ole onnellisempia, vaikka heidän tulonsa nousisivatkin yli 100 000 euron. Tämän uskotaan johtuvan tutkimuksen aikana elämässä olevista lyhyt- tai pitkäaikaisista tekijöistä, joita raha ei yksinkertaisesti voi korjata – kuten masennus, sydänsurut, sairaudet, läheisen menettäminen tai mikä tahansa muu tekijä. Kolmantena löydöksenä, 100 000 euron tulojen jälkeen tulojen kasvaessa onnellisuus jatkaa kasvuaan, mutta ei yhtä kovalla kulmakertoimella. Ei voida siis sanoa, että 100 000 euron vuositulot ovat onnellisuuden katto, mutta voidaan todeta, että siinä kohtaa onnellisuus kasvaa merkittävästi hitaammin kuin ennen sitä.
Yhdysvalloissa arvot ja sosiaalinen paine on kuitenkin erilaista. Siispä myös Suomessa on tutkittu tulojen merkitystä ihmisten onnellisuuteen Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimesta. Ei niin yllättäen, 40 % niistä ihmisistä, joiden tulot ovat alle 10 000 euroa vuodessa ennen veroja kokevat, että elämä ei ole kovinkaan tai lainkaan onnellista. Tämä on yksi yhteen yhdysvaltalaistutkimuksen kanssa. Ja kyllä, näiden epäonnellisten ihmisten määrä vähenee tasaisesti tulojen noustessa aina 90 000 euron vuosituloihin saakka, jossa kohtaan epäonnellisten osuus on enää 6 %.
Vaurastuminen on paradoksi
Absoluuttiset tulot ovat myös oma asiansa, mutta tämän lisäksi on hyvä huomata, kuinka paljon onnellisuuteen absoluuttisen tulotasomme lisäksi vaikuttaa puhtaasti se, mitä näemme ympärillämme. Oman normaalin muodostuminen vaikuttaakin merkittävästi yksilön onnellisuuteen ja Etelä-Kalifornian yliopiston profressori Ricarhd Easterlin huomasi tämän jo vuonna 1974. Easterlin paradoksiksi kutsuttu ilmiön mukaan onnellisuus ei lisäänny, vaikka yleinen tulotaso kyseisessä maassa nousisi, koska henkilö kokema varallisuustaso ei nouse, mikäli ympärillä olevien ihmisten elintaso nousee samaa tahtia oman elintason kanssa. Olemme niin hyviä vertailemaan omaa tilannettamme muihin, että usein noustessamme uudelle elintasolle, otamme mukaan vertailuun myös uuden vertailuryhmän, jonka kanssa olemme jälleen samalla tasolla - vaikka elintasomme ja mitattava elämänlaatumme olisikin merkittävästi oikeasti noussut. Tämä on hyvä muistutus meille kaikille, jos lähdemme vertailukisaan ympärillä olevien ihmisten kanssa, emme ole koskaan onnellisia.
Raha tekee siis onnelliseksi, mutta siihen liittyy myös paradoksi, jota vanha tarina avaa hyvin.
Eräänä päivänä kalastaja makasi kauniilla rannalla, hänen onkivapansa nostettuna hiekkaan ja hänen yksinäinen siimansa heitettynä auringosta kimaltelevan siniseen veteen. Kalastaja nautti iltapäivän auringon lämmöstä ja mahdollisuudesta saada kalaa. Samoihin aikoihin liikemies käveli pitkin rantaa yrittäen lievittää työpäivänsä jälkeistä stressiä. Liikemies huomasi kalastajan istumassa rannalla ja päätti selvittää, miksi tämä kalastaja kalastaa sen sijaan, että tekisi töitä kovemmin saadakseen elantonsa itselleen ja perheelleen.
"Eikö tuo ole aika tehoton tapa kalastaa", sanoi liikemies kalastajalle.
"Sinun pitäisi olla töissä mieluummin kuin makaamassa rannalla!"
Kalastaja katsoi liikemiestä, hymyili ja vastasi: "Ja mikä on palkintoni?"
"No, saat isommat verkot ja saa enemmän kalaa!" oli liikemiehen vastaus.
"Ja mikä on palkintoni?" kysyi kalastaja uudelleen hymyillen.
Liikemies vastasi: "Ansaitset rahaa ja voit ostaa veneen, mikä johtaa entistä suurempiin kalasaaliisiin!"
"Ja mikä on palkintoni?" kysyi jatkoi kalastaja kysymistään.
Liikemies alkoi ärsyyntyä kalastajan toistuneesta kysymyksestä.
"Voit ostaa isomman veneen ja palkata ihmisiä töihin sinulle!" liikemies totesi ärsyyntyneenä
"Ja mikä on palkintoni?" toisti jälleen kalastaja.
Liikemies suuttui. "Etkö oikeasti ymmärrä? Voit rakentaa kalastusaluksia, purjehtia ympäri maailmaa ja antaa kaikkien työntekijöidesi pyytää kalaa puolestasi!”
Kalastaja ei vieläkään saanut lopullista vastausta, vaan kysyi vielä kerran: "Ja mikä on minun palkkani?" Liikemies punastui raivosta ja huusi kalastajalle: ”Etkö ymmärrä, että sinusta voi tulla niin rikas, ettei sinun tarvitse enää koskaan tehdä työtä elantosi eteen! Voit viettää loput päiväsi istuen tällä rannalla ja katsomassa auringonlaskua. Sinulla ei ole huolta maailmassa!"
Kalastaja katsoi ylös ja sanoi: "Ja mitä luulet minun tekevän juuri nyt?"
Kuvaavaa on myös vuonna 2007 tehty New York Timesin haastattelu, jossa lehti haastatteli kahta miljonääriä Gary Kremeniä ja Hal Stegeriä. Kremen oli perustanut Match.comin, joka omistaa nykyään kaikki maailman tunnetuimmat deittipalvelut Tinderistä lähtien. Kremen oli haastattelun aikaan 43-vuotias ja hänen nettovarallisuutensa oli noin kymmenen miljoonaa dollaria. Stegerillä taas oli yhdessä vaimonsa kanssa noin 3,5 miljoonan dollarin varallisuus. Käytännössä he molemmat olivat kaikilla mahdollisilla mittareilla vauraita siihen maailman aikaan.
Vai olivatko sittenkään?
Jos heiltä itseltä kysytään, niin näin ei ollut. Kremen sekä Steger asuivat molemmat lähellä Kalifornian Piilaaksoa, jossa asustaa kaikki maailman isoimmat teknologiayhtiöt ja start-upit. Kremen totesikin haastattelussa ”olet täysi ei-kukaan täällä kymmenellä miljoonalla dollarilla”. Steger taas totesi haastattelussaan, jossa hän kertoi muun muassa edelleen tekevänsä yli 12 tunnin työpäiviä arkena ja 10 tuntia töitä viikonloppuisin seuraavasti: ”Tiedän, että ihmiset katsovat minua ja kysyvät, miksi työskentelen edelleen niin kovaa, mutta muutamalla miljoonalla ei saa nykyään enää niin paljon kuin ennen”. Absurdia, mutta samaan aikaan erittäin inhimillistä, jos emme pysty lopettamaan vertailua.
Kyse ei ole pelkästään onnellisuudesta, vaan myös turvan tunteesta. UBS:n tekemän tutkimuksen mukaan etenkin itse omaisuutensa luoneet 1–5 miljoonan dollarin varallisuuden omaavan ihmiset tekivät pitkää päivää sekä päivystivät työasioissa lomillaankin. Miksi? Koska eivät tunteneet itseään taloudellisesti turvatuksi edes miljoonien varallisuudella.
Suuri kysymys kuuluukin – onko vaurastumisessa mitään järkeä, jos se ei pysty tuomaan onnea edes monella miljoonalla? Kyllä siinä on, mutta vaurastumisen voisi tehdä monella tapaa fiksumminkin kuin mitä moni multimiljonäärikin tekee.
Miten sitten välttää kohtalo, missä mikään ei riitä ja onnea sekä tyytyväisyyttä elämään ei löydy edes miljoonien sijoitusomaisuuksilla? Käsittelen tätä haastetta sekä sen ratkaisua yhdessä kaikkien rahataitojen kanssa upouudessa kirjassani Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun, jonka voit nyt tilata alekoodilla VAURASTUVIISAASTI20 kustantajani Tammen sivuilta.
Hyödynnä tarjous
Ja toki, jos et ole vielä lukenut kirjoittamaani Suomen Ekonomien parhaaksi bisneskirjaksi ehdolla olevaa ja jo yli 12 000 kappaletta myynyttä sijoituskirjaa Viisas Sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat, voit laittaa sen samalla ostoskoriin! Molemmat kirjat löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Tämä kirjoitus lopettaa tekstisarjani Sijoitustiedossa henkilökohtaisesta talouden eri puolista. Toivon, että tekstit ovat antaneet uusia ajatuksia ja pohdittavaa myös oman talouden kokonaisuuteen. Hauskaa joulun odotusta kaikille lukijoille!
