Kolumnit

Kolumni: Ollen ja Pellen Suomen Incap-sotaretki: Veni, vidi, vici

Aki Pyysing |
Jaa Twiittaa

Tykkään insinööreistä. Ne rakentelevat kaikenlaisia robotteja, siltoja ja jäänmurtajia, joita ekonomit pystyvät korkeintaan ihmettelemään. Erityisesti tykkään ruotsalaisista diplomi-insinööreistä Ollesta ja Pellestä. Olle Hulteberg ja Fredrik Berghel ovat erikoistuneet muokkaamaan ongelmissa olevista elektroniikan sopimusvalmistajista kivaa kassavirtaa kehrääviä huipputeknologian yksiköitä. Heidän elämäntyönsä on ruotsalainen pörssiyhtiö Inission.

Inission osti 2013-2015 raskaita tappioita tehneestä ja hyvin lähelle konkurssikypsästä Incapista 41,5% ainakin jälkikäteen tarkastellen melko edulliseen hintaan. Olle, Pelle ja draftaamansa toimitusjohtaja Ville Vuori pelastivat vuodesta 2007 asti pelkkää tappiota tehneen Incapin ja pörssi palkitsi tästä messevällä kurssinousulla. Inission myi osakkeita vähän listallakin ja jakoi myymättä jääneet osakkeet osinkoina vuoden 2016 lopulla omille osakkeenomistajilleen. Viime maanantaina Olle ja Pelle myivät omat Incapinsa Kyösti Kakkoselle ja Erkki Etolalle.

Liikekumppanini löysi Incapin ja osti lappua samoihin aikoihin kuin Inissionkin myös yhteiselle yhtiöllemme. Minä Elcoteqista siipeeni saaneena olisin koskenut elektroniikan sopimusvalmistajaan yhtä mielelläni kuin Johanna Tukiaiseen. Mutta toki Johannallakin oli halukkaita ottajia ulkoministereitä myöten ja annan partnerinikin ottaa ihan mitä mieli tekee.

Hän esitteli minulle myös listautumassa olevan Inissionin ja mie laitoin silmät kiinni ja otin elektroniikan sopimusvalmistajaa myös itse hoidetulla rahalla. Tämän jälkeen olen ostanut lisää, kevennellyt, ostanut takaisin ja taas kevennellyt sekä Inissionia että Incapia moneen kertaan. Osta ja unohda –väen mielipahaksi tällä on tullut paljon parempi tulos kuin pelkästään holdaamalla, vaikka silläkin olisi pärjännyt ihan kivasti.

Nähdäkseni yksikään analyysitalo ei seuraa kumpaakaan lappua. Itse asiassa lobbasin Ville Vuorta ostamaan Inderesin seurannan, ja Ville vähän lupailikin, mutta tämä projekti taisi kölähtää toimitusjohtajan karkumatkaan. Osareita, tiedotteita ja Sijoitustiedon keskustelupalstaa seuraamalla olen hämmästyttävän monta kertaa havainnut tilanteen, jossa joko äidin tai tyttären hyvät uutiset eivät ole näkyneet pörssikurssissa tai kurssi ei ole vielä laskenut, vaikka perusteet ovat olleet ihan julkisia. Antti Piipon minulle tekemän kuopan ovat Olle ja Pelle täyttäneet moninkertaisesti.

Sain viestin Acumenilta, että ruotsalaiset teollisuusmiehet olivat myyneet Incapinsa hintaan @5,40 suomalaisille ämpäri- ja kumikauppiaille, eli Kyösti Kakkoselle ja Erkki Etolalle. Kakkonen hehkutti ostostaan Kauppalehdessä ja kurssi ponkaisi rivakkaan nousuun. Mie myin osaketta nouseviin kursseihin, kunnes päästiin pedon lukuun asti, eli @6,66 menivät viimeisetkin Incapini.

Tämä siitä huolimatta, että tyyliin kaikkien tunnuslukujen perusteella Incap on hinnoiteltu kahdeksan vuotta nousseessa pörssissä hyvin edullisesti. Yhtiöllä on tehdas sekä Intiassa että Virossa ja se treidaa alle kympin P/E:llä. Mitkä niiden keskipitkän aikavälin näkymät ovat, en tietenkään oikeasti tiedä, vaan olen enimmäkseen internettietojen varassa. Niiden mukaan kaikki näyttää hyvältä. Mutta Ollella ja Pellellä on varmasti asiasta parempaa tietoa kuin minulla. Kunnioitan kyllä K2:n ja Suutarilan Neron saavutuksia ja kyvykkyyttä yritysanalyysiin, mutta epäilen, että ruotsalaiset teollisuusmiehet saattavat olla suomalaisia kauppamiehiä paremmin kartalla vuosia johtamiensa tehtaiden näkymistä. Kauppahinta oli reilusti alle viimeaikaisten pörssikurssien. Tosin Erkki Etolan kanssa ei kauppaa saakaan kuulemma aikaan, ellei suostu vielä viime hetken iltalypsyyn.

Oli miulla vähän muitakin perusteita myynnille. Luen Economistia niin paljon kuin ehdin, ja sen Intian uutiset eivät ole olleet mitenkään luottamusta herättäviä. Halusinkin Incapille analyytikkoseurannan, jotta sen arvostus nousisi verrokkiyhtiöidensä tasolle, ja mie pääsisin kävelemään pieni osa maharadžan aarteesta mukanani Intiasta ulos. Annan valistuneen arvauksen: Kyösti Kakkonen hoitaa Incapin jonkun geelitukan seurantaan, ja kurssi ottaa ensimmäisen analyysin julkaisusta pienen pompun. Miulla eivät vaan hermot pitäneet jäädä tätä odottamaan. En varmasti olisi myynyt alle kutosen yhtään mitään, varsinkin kun ostin aiemmin myytyjä tässä kuussa takaisin @5,80-5,90, mutta The Number of the Beast on kuitenkin erinomainen biisi ja 23 prosenttia enemmän, kuin millä Olle ja Pelle myivät. Aina kun ilkeän, väitän että hankintahinnalla ei ole merkitystä myyntipäätöksiini. Sitten saan taas välillä rehellisyyskohtauksia.

Aion edelleen ajella ruotsalaisten insinöörien vetämillä rattailla. Olen noteeraillut Inissionin ostolaidoissa monta kuukautta, mutta saanut ostettua lähinnä keräilyeriä. Kuten usein muulloinkin, tinkiminen on tullut kalliiksi, sillä Inissionin erinomainen viimeinen neljännes näkyi valitettavan nopeasti pörssikurssissa ja en saanut kasaan lähellekään haluamaani määrää. Hylättyäni entisen tyttären olisin hyvin mielelläni syventänyt samaan aikaan ylläpitämääni suhdettani äitiinsä. Yli viidenkympin en kuitenkaan halua maksaa, ennen kuin varmistun lopullisesti Ollen ja Pellen viimeisten ostosten Ruotsissa integroituneen konserniin yhtä sulavasti kuin kyproslaiset Lontoon Victoria Casinoon. Lisäksi myin elokuussa vähän viidenkympin yli olleisiin hintoihin. Nämä tosin onnistuin onkimaan melkein kaikki takaisin, joten aiemmin myytyjen kalliimmalla ostamisen henkistä estettä ei pitäisi edes olla.

Inissionilla on nimittäin melko kunnianhimoinen tavoite. Vuonna 2020 olisi tarkoitus tuottaa samalla henkilömäärällä tuplatuotanto puolessa ajassa kuin viime vuonna. Jos tämä toteutuu likikään, oletan Inissionin pörssikurssin nelinkertaistuvan nykyisestä. Yhtiön markkina-arvo on perjantain päätöskurssilla @52,00 250 miljoonaa Ruotsin rähmää ja 2017 liikevaihto oli 713 miljoonaa, joten arvioni on ihan realistinen, mutta sisältää toki jossin.

Joku askartelusta tykkäävä voisi laskea arvion, paljonko Olle ja Pelle Suomen sotaretkellään tienasivat. He sanoivat ”Alea iacta est” Tornionjoen ylittäessään vuonna 2013 ja voivat molemmat sanoa ”Veni, vidi, vici” viisi vuotta myöhemmin. Mie en missään tapauksessa jaksa, kun ei edes hirveästi kiinnosta. Mutta oli miten paljon tahansa, ansaitsivat kyllä jokaisen euronsa.

P.S. Niille, jotka jankkaavat että ruotsin kielen osaamisesta ei ole mitään hyötyä, tervetuloa osaomistamani Inission AB:n sijoittajasivuille. Siellä lukee: ”Meidän sijoittajasuhteiden tietosivut on hetkellä saatavilla vain Ruotsiksi. Lisätietoja varten ottakaa yhteyttä Olleen tai Pelleen”.

Aki Pyysing 6.9.2015: Inissionin listautuminen tehokkaille Ruotsin markkinoille

Aki Pyysing 27.3.2016: Incap ja Inission – äitiä vai tytärtä?

Aki Pyysing 23.4.2017: Incredible India, verokeidas Viro ja itara Incap

Aki Pyysing: Johdon sitouttamatta jättäminen on iso riski – Incap menetti vuorensa

Keskustelua Incap -ketjussa

Keskustelua Inission -ketjussa

Keskustelufoorumi:

Suosituimmat foorumiviestit viimeisen kuukauden ajalta

Artikkelit

Esa Juntunen: Omistusasuminen on yliarvostettu tapa vaurastua

Esa Juntunen
11.11.2024
east Lue lisää
Kolumnit

Mitä akit ja woket oppivat vaaleista?

Aki Pyysing
10.11.2024
east Lue lisää
Artikkelit

Marimekko Q3/24: Unikon 60-vuotis juhlavuodesta olisi toivonut juhlavampaa

Almanakka
9.11.2024
east Lue lisää