Jos suomalaisella sijoittajalla on mitään merkittävää rahaa, tyrkytetään hänelle ennemmin tai myöhemmin vakuutuskuorta. Tuote on erinomaiselta kuulostava suomalaisille sijoittajille, jotka kaikki vihaavat veroja. Kuoren sisällä voi tehdä mitä tahansa tiliä, ja verot maksetaan vasta, kun kuori avataan eli ”vakuutus” lopetetaan.
Kun kuulin tästä ensimmäisen kerran vuosia sitten, olin hyvin lähellä tyrkätä omat rahat sisään. Juuri minun kaltaiselleni sijoittajalle, joka vaihtaa kohteita semiaktiivisesti tilanteen mukaan, tämä periaatteessa sopisi hyvin. Jos olet ”osta ja unohda” -sijoittaja, ei kuoreen menemisestä ole mitään iloa. Myyntivoittoverot lankeavat vasta myydessä, ja jos et koskaan myy, on turha maksaa mitään siitä ilosta, että et joutuisi maksamaan jos myisit.
Tosin me olemme kansa, joka matkustaa sata kilometriä euron alennuksen perään ja maksaa mitä tahansa, jos verot pienenevät. Tiedän aika monia sijoittajia, jotka myyvät vasta pakkolunastuksen yhteydessä, mutta ovat silti tyrkänneet osakkeensa kuoreen.
Koska tässä operoidaan markkinataloudessa, ovat näennäiset kustannukset tippuneet rajusti. Ensimmäisiä kuoria kaupattiin parin prosentin vuosimaksulla, nykyisin markkinahinta lienee suuruusluokkaa 0,4 prosenttia. Kahdella prosentillakin halutessaan edelleen saa. Yleensä kuoressa olevilla sijoituksilla voi operoida vain kuoren tarjoajan oman välittäjän parissa. Kilpailu ja digitalisoituminen ovat ajaneet transaktiokustannukset osakevälityksessä käytännön nollaan. Kuoren sisässä veloitetaan 90-luvun lopun 0,4 prosentin palkkioita. Eli jos vaihdat hevosta, katoaa pääomasta 0,8 prosenttia. Tällöin vaihtaessa olisi syytä olla melko varma uuden hevosen paremmuudesta. Täyden varainhoidon kuorissa on mahdollisuuksia saada omat rahat joskus osin takaisinkin, koska ohjastajalla on selkeä paine vaihtaa hyvätkin hevoset uusiin pelkästä vaihtamisen ilosta.
Kun olin nuori idealistinen omaisuudenhoitaja, otin palkkion, jos ylitin riskittömän koron vuosituoton. Muistan vieläkin Aktian meklarin loksahtaneen leuan, kun kieltäydyin ottamasta osuutta välityspalkkioista ensimmäisenä tapaamanaan valtakirjasalkunhoitajana. Tingin asiakkaan välityspalkkion kyllä vielä alun perin sovittua alemmaksi. Jos olisin toiminut kuten kaikki muut alalla, olisi tulevissa osituksissa ollut paljon enemmän kakkua jaettavaksi, koska isot rahat olivat silloinkin omaisuudenhoidossa palkkionpalautuksissa. Tosin sain sitten ihan kohtuullisen korvauksen salkunhoidoistani, en valita. Ja lisäksi pääsen kirjoittamaan tämän kolumnin hyvällä omallatunnolla, toisin kuin useimmat tuon ajan kollegoistani voisivat.
Minä pidän tätä näennäisesti halvan kuoren tarjoamista ja sitten sen takaisinottamista välityskuluissa lähinnä varastamisena. Tosin olen pitkään miettinyt, kirjoitanko tätä kolumnia, koska tunnen väkeä entisestä elämästäni, jotka myyvät näitä kuoria. Voi olla, että kirjoitan tässä minulle tulevaisuudessa firman luottokorteilla tarjottujen drinkkien määrän radikaalisti pienemmäksi. Mikä toki saattaa olla hyväksikin, empiiristen tutkimusteni pohjalta olen havainnut, että 2010-luvulla krapulat ovat selkeästi pahempia kuin 1990-luvulla.
Vanhassa lauritsalalaisessa asuu kuitenkin sen verran idealistia, että lähden tässä propagoimaan sijoitusvakuutusten verotussuojan poistamisen puolesta huolimatta siitä, että osa tutuistani ei varmasti tykkää. Kuoret nimittäin jäykistävät markkinoita ja tekevät kasvollisesta sijoittamisesta kasvotonta. Suomi oikeasti tarvitsisi omalla rahalla ja naamalla sijoittavia enemmän ja vakuutuskuoriin kusetettaviksi meneviä vähemmän. Kuoren sisällä ei makseta veroja kuin kuoren tarjoajalle, mutta kuoren sisällä olevilla osakkeilla ei tarvitse äänestää yhtiökokouksissakaan sen puoleen.
Myönnän sen, että itse en mennyt kuoreen osin siitä syystä, että en usko niiden verotussuojan kestävän täältä ikuisuuteen. Nyt kun meillä pitäisi olla hallitus, joka kykenee myös tekemään päätöksiä, tässä olisi tarjolla yksi, jolla olisi myös varma kansansuosio. Sijoitusvakuutusten verosuojan poistamisen kun markkinoi niin, että otetaan rahat pois ahneilta veroja pakenevilta sijoittajilta ja käytetään ne päiväkoteihin, on jopa Ilta-Sanomien keskustelupalstalla melko vähän kriitikkoja.
Tässä tapauksessa useimpien sijoittajien pitkän aikavälin etukin on, että nämä kuorisuojat lakkautetaan. Voittajia niissä ovat useimmissa tapauksissa vain vakuutusyhtiöt, ja pataan ottavat verottajan lisäksi myös verokauhuiset sijoittajat.
- Aki Pyysing
Keskustele vakuutuskuorista ja Akin kolumnista foorumilla klikkaamalla tästä
