Kalifornialaisbändi Dead Kennedys herätti pahennusta USA:n liberaalihkolla länsirannikolla 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa. Kuultuani radiosta ensisinglensä ” California Über Alles” tilasin Epe’siltä EP:nsä ”In God We Trust”. Sen mukana tuli huonosti suomennetut tekstit, joissa oli paljon n****a tyyppisiä ratkaisuja. Koskaan en ole ymmärtänyt, miten on sivistyneempää kääntää ”Too Drunk to Fuck”: ”Liian kännissä n*******n”, kuin ilman tähtiä. Mutta sievistelijöiden pään sisään en ole oikein hyvin koskaan päässyt. Ei sen puoleen, että kovin kovasti olisin halunnutkaan. Sen verran mitä olen ihan pikkaisen kurkannut, niissä vaikuttaisi olevan hyvin pelottavia mörköjä leikkimässä kuurupiiloa.
Tahallaan väärinymmärtäminen on moralistien lempipuuhaa. Kuolleiden Kennedyjen nimen tarkoitus ei esimerkiksi ollut loukata Kennedyn klaania, vaan tuoda tietoisuuteen bändin käsitys amerikkalaisen unelman loppumisesta. Hilpeää oli, että BBC:llä oltiin kauhuissaan, kun ”Too Drunk to Fuck” oli menossa TOP 30:een, ja sen nimi olisi pitänyt sanoa Top of The Pops –ohjelmassa. Nokkelat britit lopulta mainitsivat biisin olevan Jello Biafran (bändin nokkamies) ”Too Drunk”. Pidän hyvin mahdollisena, että tämän oivalluksen saaja kehuskeli pedofiilirenkaassaan, miten hän näin onnistui suojelemaan lapsia pahoilta vaikutteilta.
Minä olen toivioretkellä Kaliforniassa matkalla kohti Super Bowlia ja Denver Broncosin mahdollista kolmatta mestaruutta. Tosin todennäköisempi vaihtoehto on, että Broncos parantaa omaa NFL-ennätystään hävittyjen Super Bowlien lukumäärässä kuuteen. Vastassa oleva Carolina Panthers kun lähtee peliin selvänä suosikkina.
Amerikkalainen toimiva julkinen liikenne on verrattavissa hyvään englantilaiseen ruokaan. Los Angelesissa, jossa tätä kirjoittaessani majailen, olen siirtymätaipaleisiin käyttänyt lähinnä Uber-takseja. Sellaisen saa yleensä parissa minuutissa ja kyyti maksaa alle puolet siitä mitä lisenssitaksilla.
Uber-kuskien palvelu on erinomaista, koska ne tietävät olevansa matkan jälkeen pakkoarvion edessä. Koko systeemihän perustuu julkisen sektorin jakamien lisenssien sijaan markkinatalouteen. Sekä kuskin että kyytiläisten on pakko antaa arvio toisistaan. Seko- ja kusipäät karsiutuvat näin tehokkaasti sekä kuskeista että asiakkaista.
Dead Kennedysin lisäksi myös Uber on kotoisin Kaliforniasta. Sieltä käsin se on valloittanut maailmaa jopa Helsinkiin asti. Jos minä omistaisin taksilisenssin Helsingissä, olisin hyvin huolissani sen arvonmuodostuksesta jatkossa. Minä ja monet muut taksin suurkuluttajat ovat pitkälti vaihtaneet Uberiin. San Franciscon suurin taksiyrityskin meni hiljan nurin.
Hilpeää on, että itse Uber toimii Suomessa laillisesti, mutta kuskit ajavat lähtökohtaisesti pimeää eli laitonta taksia. Näin ollen minäkin Suomessa menen Uberissa etupenkille, kun valotaksilla yksin kyydissä ollessa istahdan sujuvasti takapenkille.
Kun on ruuhkaa, nousevat Uberien hinnat, jotta useampi kuski lähtisi ajamaan. Hiljaisena aikana hinnat ovat taas matalalla, jotta kuskeille tulisi asiakkaita. Markkinatalouden toimivuudesta Uber on malliesimerkki.
Esimerkiksi Li Anderssonille olisi tarpeen tutustuminen siihen miten ja miksi Uber toimii. Tosin luettuani juuri ennen matkalle lähtöä Lin ja Susanna Kosken kirjan ”Punavihreä, sinivalkoinen”, en usko että mikään todiste pystyy vakuuttamaan Anderssonia markkinatalouden sopivuudesta yhtään mihinkään.
Vasemmistoliitto saisi Li Anderssonista vakuuttavan puheenjohtajan. Hän pystyy hyvin uskottavan oloisesti perustelemaan äkkinäisille, miten sosialismi pelastaisi maailman ja miksi kaikki kapitalistit tulisi ruoskia torilla. Sanoma uppoaa varmasti ainakin pikkutytöistä yksinkertaisimpaan osaan.
Lisäksi hän kirkkain silmin valehtelee, että Vasemmistoliiton ay-siipi ja punavihreät ovat yhtä onnellista suurta perhettä. Kaikenlaista. Todellisuudessa vassareiden ay-änkyrät vihaavat omia punavihreitään vielä enemmän kuin demareita ja punavihreät pitävät ammattiyhdistystovereitaan taantumuksellisempina kuin kokoomuslaisia.
Kirjaa en sinänsä suosittele luettavaksi kenellekään ainakaan viihdemielessä. Ymmärrän hyvin, miksi nuoret naispoliitikot eivät ole laittaneet keskustelukirjeisiinsä huumorin hitustakaan. Jos poliitikko nimittäin yrittää sanoa jotain hauskaa, käyttävät poliittiset vastustajat sitä surutta hyväkseen. Huumorin loistaminen poissaolollaan tekee kirjan varsin raskaslukuiseksi.
Ei liene yllättävää, että ostin Susanna Kosken sanoman ja argumentit paremmin kuin Li Anderssonin. Tosin osan Susannan kavereista harrastaman USA:n republikaanisen puolueen perään kuolaamista en sen sijaan osta.
Republikaanit ovat nostamassa täällä presidenttiehdokkaakseen klovnin nimeltä Donald Trump. Yhdellä Uber-kuskilla oli vankka teoria siitä, että Trump on mukana vain edistääkseen omia bisneksiään. Lisäksi hän oli sitä mieltä, että liittovaltiolla on salaista teknologiaa, joka on 30 vuotta suuren yleisön tietämyksen ulkopuolella. Taksikuskien jututtaminen ympäri maailmaa on hyvin avartavaa puuhaa.
Republikaanien kannatuksen kova ydin on siellä, missä naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä ja lapset pidetään Herran nuhteessa Raamatun ja ruoskan voimalla. Jos Lähi-idässä tie paratiisiin löytyy pommivyö päällä juutalaisen koulubussin kyytiin nousemisesta, vastaa tätä keskilännessä ihan pienenkin pommin vieminen aborttiklinikalle. Tätä kansanosaa Donald Trump kutittelee juuri oikeista kohdista.
Ainakaan Kalifornian valitsijamiehiä varsinaisessa vaalissa Donald ei tule saamaan. Tämä osavaltio on vankasti demokraattinen. On vaikea nähdä, miten meksikolaisia rikollisiksi raiskaajiksi kutsuva Trump saisi Kalifornian ison espanjankielisen kansanosan taakseen.
Seuraan aina välillä läpällä sekä Venäjän uutisia että republikaanien pää-äänenkannattajaa Fox Newsiä. On vaikea sanoa, kumman tietoihin luotan vähemmän. Molemmissa mennään reippaasti politiikka pääosassa ja totuus hyvin pienessä sivuroolissa. Ehkä tämä oli epäreilu vertailu Foxia kohtaan. Siellä ovat sentään urheilutulokset oikein ja tulevasta Super Bowlista ihan ansiokastakin analyysiä.
Enkä osta oikeistopoliitikkojenkin esittämää huolta Uberin vaikutuksesta syrjäseutujen taksiliikenteeseen. Jos Uberin ajaminen tulisi lailliseksi, ryhtyisi moni Pertti Kainuusta oitis Uber-kuskiksi. Nykytilanteessa tämä ei käy, koska kateelliset naapurit varmasti ilmiantaisivat Pertin, jos hän alkaisi Uberina suhata.
Uber listautunee jossain vaiheessa. Toistaiseksi se on vielä yksityinen yritys, joka viimeisellä rahoituskierroksellaan haki rahaa 62,5 miljardin dollarin valuaatiolla. Kuulostaa muuten aika paljolta.
Jos Uberilta joskus tulee listautumisanti, on tässä vaiheessa ennenaikaista ottaa kantaa sen houkuttelevuuteen. Kaikki riippuu hinnasta ja silloisesta markkinatilanteesta.
Mutta selkeää on, että Sääntö-Suomessa ei mikään taksisovellus olisi voinut valloittaa maailmaa ja nousta 62,5 miljardin arvoiseksi jättiläiseksi. Toiminta olisi varmasti kielletty jo kehitysvaiheessa.
En yleisesti ottaen ole mitenkään ihastunut Yhdysvaltoihin yleensä ja amerikkalaisiin erityisesti. Avioliiton ulkopuolinen seksi on täällä syntiä ja alastomuus saatanasta. Mutta kaikissa maissa on hyvätkin puolensa. Rikastumista taas ei täällä yleisesti pidetä syntinä, toisin kuin Suomessa, jossa kateus voittaa edelleen kiimankin.
P.S. Pari käännöstä yleisimmistä amerikanenglannin ilmaisuista:
How can I help you, Sir? = Mitä vittua te täällä teette?
How are you today? = Minua ei kiinnosta pätkääkään, mitä sinulle kuuluu, mutta oletan sinun vastaavan ”Good, how are you?”
Have a nice day! = Hyvä kun pääsen teistäkin lopulta eroon. Jätittehän tarpeeksi tippiä?
